Ihmeellinen Maailma

Torstain ja perjantain valinen yo. Ei uni tuu. Raivo on vallannut mielen ja vituttaa vain Helenan epakypsyys. Saan kuitenkin jotenkin unen paasta kiinni ja heraan taas niin kiitollisena uuteen aamuun 05.10., torkkuajastimen soidessa viiden minuutin valein puolen tunnin ajan.

Aika lahtea Helenan kanssa ajelulle. Ah, tata olen odottanut. Istun tapani mukaan portailla odottamassa Helenaa.
Sielta han sitten laskeutui ja ensimmaiset sanat mulle oli: “Tajuutko mita teit kun kieltaydyit petaamasta mun petia? Tosi torkeeta! Kolme ihmista tuijotti sua suu auki”.
Yritin sanoa jotain valiin mutta han jatkoi messuamistaan ja sanoi etta niin sanot vaan etta teet sen huomenna! Korotin aantani ja sanoin, etta ala ala yhtaan vetamaan omia johtopaatoksia siita mita ma ajattelen, et antanut mulle ollenkaan aikaa vastata ja kysya kumman pedin mun haluat tekevan.
Ja etta kyse ei ole siita mita ma teen tai en tee, vaan kyse on siita kuka ma olen. Kerroin myos etta kuulin heidan keskustelut edellisiltana.
Siihen se sano vaan, etta ihan sama mita se on, ei taa tule toimimaan, muuta pois. Sanoin etta sen suhteen ei todellakaan ole mitaan ongelmaa.

Niissa merkeissa sitten alkoi iloinen automatka. Menin takapenkille istumaan, vitutti se akka niin paljon etta oisin varmaan jossain vaiheessa kaynyt sen kurkkuun kiinni.
Siina sitten menee puolituntinen autossa ja saavumme Cabooltureen. Han soittaa Margaretille, etta missa han oikein on. Tulossa. Tuskallisen hiljaiset kymmenen minuuttia odottelua autossa.
Vihdoin Margaret saapuu ja he juttelevat varmaan 20 minuuttia ainakin.

Vihdoin lahti ja huokaisin helpotuksesta. Han on todellakin niita ihmisia joiden ymparilla ei ole hyva olla.
Homma oli onneksi helppo. Meidan piti siivota nelja valmista ja kalustettua kamppaa jotka on yleisolle auki katselua varten.
Mika siis tarkoitti kevytta imurointia ja nakymattomien polyjen pyyhkimista.

Itkin ja kirosin Helena jonnekkin helvettiin. Kerroin Margaretille Helenan tempauksesta ja han ei voinut muuta kuin yhtya kuoroon.
Lahdimme sitten ajamaan Caloundraan, puoli tuntia ylospain Caboolturesta jossa oli pari muuta taloa joille piti tehda sama puunaus.
Talot olivat alyttoman upeita, ihan sellaisia luksuskamppia mitka kelpais mullekkin :). Ja isoja, 200 neliosta ylospain.
“Siivouksen” jalkeen sitten katselimme itse muita taloja vierailevina asiakkaina ja loysin oman unelmalukaalinkin. Se oli ihan alyton. Aivan upeasti yhdistettyja vareja sistuksessa, tilaratkaisut upeita…. en voi sita selittaa se vaan oli niin vau. Hinta vain 500 000$……

Lahdettiin sitten himaa kohden ajelemaan. Margaret asuu Caboolturessa joten hanella oli lyhyt matka. Mun piti ottaa juna sielta… Ja tottakai edellinen juna oli juuri mennyt. Odottelua puoli tuntia.
Sitten viela 40 minuuttia Northgaten asemalle jossa vaihto toiseen junaan. Ja taas viisi minuuttia myohassa. Odottelua puoli tuntia.Pari pysakkia ja olen Nudgeessa.

Kyllapas tuhraantui aikaa tuohon saatamiseen. Kun olen kampan kohdalla, sydamen valtaa raskas olo; Helena on kotona. Vittu.
Kavelen autotalliin vain nahdakseni hanet istumassa vessassa ovi auki. Moikkaa. Moikkaan takaisin. Kavelen ylakertaan ja kuulen Helenan mutisevan “meidan taytyy todellakin puhua”. En tieda sanoiko sen tarkoituksella niin, etta saattaisin kuulla vai mutisiko vain itselleen.

Menin sitten alakertaan ja kysyiin etta haluaako han puhua jostain. Han kysyi paljonko on velkaa mulle tyosta. 600$.
Sanoin etta olen pahoillani tamanpaivaisesta, ja on todellakin parempi etta muutan pois. Yllatyksekseni han sanoi melkein anteeksipyytaen, etta ei se mitaan, han on aina tuollainen kun on kipee.
Sanoin viela, etta kun meidan vahvat energiat kohtaa niin varmaan tulee tallaisia voimakkaita tunteita. Ja etta en ole hanelle kauheasti tullut juttelemaan, koska koen hanet niin voimakkaasti ja etta han ei halua etta olen hanen ymparillaan.
Ei sanonut siihen oikein mitaan. Kysyin etta onko ookoo etta muutan lauantaina pois ja han sanoi etta joo ei ongelmaa.

Yritin sitten menna lepaamaan sankyyni, mutta ajatusta pyori paassa niin paljon etta siita ei vain tullut mitaan. Jossain vaiheessa torkahdin ja kavin alakerrassa ihmettelemassa, etta eiko Helena ole vielakaan tullut.
Oli se, en ollut vain huomannut. Oven ulkopuolella oli rahat odottamassa. Hyvahyva.
Olin sitten koko illan hiljaa, varoen, etten hairitse Helenaa, kun han makasi ylakerran sangyssaan. Yo sitten meni sillain, etta nukuin pari tuntia ja herailin. Kavin valilla taas alhaalla netissa tappamassa aikaa.

Heratyskello soi puolen paivan aikaan, olin sittenkin torkahtanut aamuysin aikaan vissiin. Ja samalla tuli Helenalta viesti, etta ei halua kuulostaa torkealta, mutta mun tulee ilmoittaa milloin talo on tyhja, koska han haluaa tulla tyhjaan taloon ja on kipea. Etta voisinko ilmoittaa sitten ja hyvaa matkaa reissuille….

Aloin sitten pakkaamaan tavaroita. Luulin etta silla ei ollut valia monen aikaan lahdin, mutta nyt sitten vain ahdisti, joten heitin rojut kasaan. Lotta oli ilmoittanut, etta voi tulla Davidin kanssa hakemaan mua.
Lahetin viestin Lotalle, etta oon valmis ja ihmettelen kun vastausta ei kuulu. Sitten han soittaa.
Lotta ja David oli ollu Davidin veljen, Chrisin luona, kun poliisit tulivat ja tekivat kotietsinnan huumeiden takia.
No he antoivat suosiolla marijuana piippunsa ja vahan ruohoa ja niin he sitten lahtivat kyttikselle. Vittu mika ajoitus.
Lotta sanoi sitten yrittavansa ajaa itse mua hakemaan.

Siina valissa tulee Helenalta uusi viesti, etta en ole vielakaan vahvistanut, olenko lahtenyt talosta, ja hanen tulee paasta sinne pian koska on kipee. No voi-voi.
Ei uskalla kohdata mua enaa?
Lotalle oli taas mennyt eri stoori kaikesta. Olin kuulemma kieltaytynyt tekemasta hanen petiaan, ja etta ymmarsinkohan ma etta mun tulee lahtea talosta hyvan saan aikana jnejne.

Lotta oli sitten vahan eksynyt, han oli ostoskeskuksella, ja sanoin soittavani taksin koska en kestanyt vain enaa olla talossa.
Taksi saapuu ja lahetan H:lle viestin “you may enter the house now”. Tulee taas etta joo kiitos kiitos. Vittu mita paskaa se akka suoltaa.

Saavun sitten Toombulin ostoskeskukselle miljoonan kassin kera ja otan yhteyden Lottaan. Han ei kuitenkaan loyda mua ja soittaa uudestaan. Annan vihjeita missa olen, ja sitten han sanoo etta joo me ollaan eri ostoskeskuksessa, han on Chermsidessa ja mina Toombulissa.
Vittu! Kylla kirosin. Onneksi han osasi sitten ajaa sinne 20 minuutin odottelun jalkeen.

Siina sitten kulkee ihmisia ohitse kun venaan parkkipaikalla ja paivittelevat kuormaani. Eivatko ne idiootit naa etta oon ratketa liitoksistani, vituttaa…! Lotta saapuu ja heitin tavarat takakonttiin. Davidin kampille on lyhyt matka.

Sitten paatin lahtea kaupunkiin, uimaan. Tarvitsin liikuntaa purkaakseni agressiot. Kello oli jo puolta neljaa joten kiire tulisi jos haluaisin lopettaa uimisen ennen sulkemisaikaa, kuutta. Piti kayda keskustassa hoitaa parit asiat kuitenkin ja juoksen paa kolmantena siivuna etta ehdini uima-altaalle noin viideksi.
Saapuessani sinne sitten sanotaan, etta allas on suljettukin jo viidelta yleisolta. KIITOS! kerro lisaa. Lahdin lontystamaan pois ja ajattelin etta nyt pitaisi saada kunnon hieronta, voisi rentouttaa.

Nain eraan paikan, joka vaikutti epailyttavalta aukioloaikojen suhteeseen nahden. Menin kuitenkin sisaan, ja ajattelin etta voihan sita aina kysya. Paikan omistaja olikin mukava heppu ja alkoi kyselemaan osaanko hieroa… Sanoin etta hyvin basic, en mikaan ammattilainen… sanoi etta tarjoaisi toita. Lingerie hieronta olisi 70$ tunnilta ja nude 80$…no tota,,,ei kiitos!

Lotta oli ensin sanonut, etta voisin jaada Davidin kampille yoksi, koska David itse olisi jossain sinivuokkojen huomassa pari paivaa. Mutta sitten han soittikin, etta David oli paassyt jo pois. Paatin sitten Valleyssa ollessani tsekata, olisiko parissa ah, niin ihanassa hostellissa tilaa. Nama hostellit olivat nimittain halpoja, noin 15$ paiva.
Mutta ei…. joten otin suosiolla vain junan takaisin Toombuliin ja kavelin kampille.
Siina kavellessa kaveri soittaa ja mina sitten ystavallisesti vuodatan koko paivan paskat siina ja siina vaiheessa kun olen paassyt Davidin talolle asti istun rappusille ja ratkean.
Tama oli taas yksi nista hetkista kun tuntuu, etta kaikki on ihan liikaa. Voiko paiva enaa paskemmin menna?

Lotta sielta sitten tuli onneksi taas nostamaan minut “ojasta”. Onneksi on joku, jolle puhua jos silta tuntuu.
Han vakuutti, etta voisin jaada yoksi kampille, mutta vaistosin etta on ehka parempi etta menen hostelliin.
Joten juna takas keskustaan ja taas Palace Backpackersiin. Halpa se ei ole, 28$/yo, mutta helpoin ratkaisu ja paras sijainti. Siella on aina tilaa.

Sain sitten tosiaan huoneen, ja olihan siella kaikki ne tutut respassakin toista jotka muistivat minut… Sain huoneen avaimen ja lontystin kolmanteen kerrokseen. Siella oli joku kundi juttelemassa puhelimeen pimeassa mutta sanoi etta laita valot paalle vaan. Aussi-kundi, joka sitten lahtikin baariin melko pian. Istuin vain sangylla ja kirosin raskaasti.
Vittu, ei voi olla totta etta ma oon TAAS hostellissa. En jaksa, en en en…. Enko tosiaankaan oo paassy tata pidemmalle 1,5 vuodessa?
Tata rataa meni ajatukset.

Olin ihan kuolemanvasynyt joten ajattelin vain nukkumaanmenoa. Hyvaa asiassa oli vain tunne siita, etta sai vain olla, ei tarvinnut miettia mita muut ajattelee.
Nukuinkin sitten ihan hyvat younet ja seuraavana paivana oli ainankin virkeampi olo, jos ei yhtaan parempi.

Maanantaina sitten laitoin Helenalle viestin, jonka han oli ansainnutkin. Seuraavasti: “I don’t know what you thought but Lotta and I are friends so I have heard all the bullshit you have been talking behind my back. I really hope you take a good look on the mirror and think, think why you can’t make any of your relationships work (i.e you can’t keep your workers). At first I actually appreciated you offering a place to stay. Respect is to be earned and I soon lost it. You can text me back if you want but I will not read it”.
Jonkun pitaa opettaa tuollaisia ihmisia, ja Lotta olikin ihmeissaan tuosta, silla ihmiset ei kuulemma uskalla sille sanoa vastaan mistaan.

Sitten alkoikin asunnonmetsastys. Olin paattanyt saada itseni pois hostellista, ja nopeasti. Brisbane on mukava paikka, joten miksi sitten lahtea jonnekkin muualle, ei sita paratiisia missaan ole.

Netti on oiva apuvaline tassa asiassa. Kirjaudun www.easyroommate.com.au sivuille ja niin lahti asunnonmetsastys kayntiin oikein kunnolla.

Maanantaina menin sitten katsomaan ekaa kamppaa…

1. KAMPPA, BOWEN HILLS, NORTH BRISBANE

Tama paikka oli helpon etaisyyden paasta keskustasta, vain viisi minuuttia junalla, kahden pysakin paasta keskustasta.
Tapasin sitten Davidin, kampan omistajan asemalla. David on yliopisto-opiskelija. Kampalle oli noin 15 minuutin kavelyamatka asemalta, mutta bussit kulkevat todella lahelta kamppaa.
Tama olikin kerrostalo unit. Eli siis ei ihan sama kuin suomessa kerrostalo. Kun paaset ensin rappuun, aukaiset kaytavasta viela toisen oven (mika olisi siis suomessa yleensa ovi omaan kamppaan kerrostalossa), jossa on taas monta uutta ovea ihmisten kamppiin.
Tulikohan tarpeeksi sekavasti selitettya?

Tama oli kylla ainakin todella turvallisessa paikassa tama kamppa…ensin ravasimme eraanlaisen hallin lapi jossa oli kaksi lukittua ovea. Sitten muuttuikin maailma. Oli kukkaa ja puuta ja niin vihreaa. Tassa oli siis kerrostalo kompleksi ja kaikkien parvekkeet sisapihalle pain.
Kamppa oli pieni. Tai no, ei ehka kahdelle ihmiselle, mutta neljalle.
Omassa huoneessa olisi ollut langaton netti, mutta huone oli todella pieni. Parveke oli ihan hervottoman iso, varmaan puolet koko kampan koosta…
Ihan sinallaan mukavan oloinen kamppa, mutta jotenkin ahdisti se tilan vahyys..
Ja vuokra olisi ollut 120$/viikko, mika oli mielestani liikaa.

Seuraavana paivana kaksi taloa….

2. KAMPPA, FIG TREE POCKET, WEST BRISBANE

Tanne en oikein tiennyt miten paasta. Otin ohjeet netista, mutta en tiennyt missa olisi bussipysakki tanne lahtevalla bussilla. Joten otin vaihtoehdon numero kaksi, ja otin ensin junan Toowoong-juna-asemalle. Bussilla tuonne kestaisi vain 20 minuuttia tosin mutta ei kiinnostanut eksya.

Toowoongissa sitten piti vaihtaa tosiaan bussiin. En tieda mita ajattelin, mutta olin vaaralla puolella tieta odottamassa bussia. Mahtava ohjelappunenkaan ei kerro missa sita bussia pitaisi odottaa eika itellekkaan tullut mieleen kysya…
Niin sitten nain etta juu siellahan se numero 454 menee, halleluja.

Menen sitten tien toiselle puolelle ja totean vain, etta seuraava tulee puolen tunnin paasta.
Kello oli 10.00am ja tama kundi, joka taloa tulisi nayttamaan, Matt, oli aika kiireinen, silla hanen tulisi ehtia toihin yhdeksitoista.
Odottelen bussia kasvava elin otsassa. Kysyn joltakin mammalta meneeko sinne muita busseja.
Ei ennen tuota 10.20 bussia kuulemma. Siina tulee sitten joku toinen bussi ja ihmiset ryntaa sisaan. Takaa kaartaa sitten toinen bussi ihan taysilla ohi ja taa muori ehtii vaan sanomaan, etta joo tossa sun bussis menee.
Vittuvittuvittu.
Soitan sitten Mattille etta taitaa jaada toiseen kertaan.. Han lupasi kuitenkin tulla mut hakemaan, joten paasin sittenkin nakemaan talon.

Talo oli mukava. Vihreaa paljon ymparilla. Omakotitalo-alue ja toisella puolella taloa alkaa iso puisto. Kamppa oli iso. Sisaantullessa vastaan tulee biljardipoyta. Olohuoneesta tuli mieleen suomen kesamokit jostain syysta.
Korkea katto, mutta jokin siina puuseinineen ja siella oli myos takka, toi kesamokit mun mieleen.

Vapaita huoneita oli kolme, koska Matt oli itsekin juuri sinne muuttanut. Hanen ystavansa Craig omistaa talon. Craigilla oli oma bisnes, jonka han myi 500 000$ ja muutti Japaniin. Eli juu, mikas siina sinne mennessa…
Talossa oli paljon kaikkia Japanilais-juttuja, eika siina mitaan, ihan kiva etta jotain erilaista siella. Yksi makuhuoneista oli iso, siella oli tiiliseinat, sisaanrakennetuilla vaatekaapeilla seka iso sanky. Seinien ylareunassa kulki myos ikkunat.

Pihalla oli pieni, pyorea allas. En oikein tieda mita virkaa silla on, koska sita ei voi puhdistaa kuten normaalisti uima-altaita. Se olikin taynna kylmaa, likaista vetta.
Lisaksi paikan paalla oli suloinen valko-oranssi kissa.
Vuokra 100$/viikko.

3. KAMPPA, BALMORAL TERRACE, SOUTH BRISBANE

Bussi kulki lahelle tata kamppaa. Kamppa oli todella iso ja ensimmaisena silmaan pisti kiilloitetut parkettilattiat. Tilaa oli paljon. Ainoastaan etta oma huoneeni olisi ollut todella pieni. Ja siitakin vuokrapyynto 150$/viikko. Isommasta 200$….
Parveke oli mieleton. Aivan todella magea ja kunnon maisemat.
Tassa kampassa asui nelja henkea, mutta kampan vakituiset vuokralaiset, unkarilainen Peter ja hanen aussi-tyttoystavansa potkaisivat kaksi vuokralaista pois, koska saannot eivat toimi heidan kanssaan.

Heilla oli siivouslista, jokainen tekee jotakin joka viikko. Ihan hyva idea sinansa, jaetussa talossa kukaan ei halua yleensa siivota vapaa-ehtoisesti yleisia tiloja.
Mutta se ei kuulemma toiminut, lisaksi nama asukit ovat pitaneet bileita ja soittaneet musiikkia hairitsevasti, kun heidan on pitanyt saada unta aikaisin illasta. Ihan ymmarrettavaa.

Mutta sitten kun kuuntelin taman naisen paatosta alkoi jotenkin nyppimaan. Tassa oli selkeasti sellainen asetelma tassa heidan suhteessaan, etta mies oli pahasti tossun alla.
Nainen selvitti mulle kaikenmaailman siivous ym. kuvioo sellaiset puolituntia ja ihmettelin vain millaista idioottia siella on oikein asunut vai pitaako se nainen mua idioottiina.
Kysyin vuokrasta, ja han sanoi etta 150.
Kerroin, etta oli Peterille laittanut viestiin, etta 120$ on maksimi ja Peter oli vastannut etta eikohan paassa siita yksimielisyyteen.
Nainen vaan kohotti kulmiaan…(ilmeisesti oli puhuttavaa siita asiasta ukon kanssa :)).

En oikein osannut olla taman naisen ymparilla joten lahdin lahinna helpottuneena pois. Kiva talo, mutta tuskin sinne….

Keskiviikkona alkoi sitten iskea jo syva ahdistus…
Ostin paivan lehden, silla tiesin etta siina on myos asuntoilmoituksia. Ja loytyihan sielta jotain…

4. KAMPPA, HAMILTON, EAST BRISBANE

Tanne sitten tulin myos bussilla, oli ohjeet printattuna netista. Ja paadyin kavelemaan varmasti viisi kilometria. Taisi olla ohjeet tosi perseesta, koska bussinkuljettaja jatti mut pois oikeassa paikassa.
Paasin kuitenkin perille.
Talo oli kaksikerroksinen, mutta ylakerta oli vuokrattu jollekkin muulle eika se kuulunut alakertaan millaan tavalla.
Tama Alex oli ikaiseni kundi. Siella oli kaksi huonetta, toinen siis minulle eika mitaan muita huonekaluja kuin parisankyyn sopiva patja. Jotenkin aika alkeellinen kamppa, vaikkakaan ei mikaan kovin pahakuntoinen. Hanella oli myos kissa, joka naytti aika karsineelta, taisi olla kissojen taivas aika lahella, ikaakin oli lahemmas 20vuotta silla.

Vuokran sain hilattua 110$:n. Plussaa oli sitten kuitenkin se, etta bussipysakki oli hyvin lahella loppujen lopuksi….

Alex oli muuten luullut, kun soitin, etta olen joku teini-ikainen poika :). Nauratti. Han sanoi etta yllattyi kun naki minut, silla han oli luullut minua pojaksi viimeiseen asti. Mina taas olin ajatellut hanesta etta han on joku vihainen 30+ vuotias mies….

5. KAMPPA, HOLLAND PARK WEST, WEST BRISBANE

Tanne oli 20 minuutin matka keskustasta bussilla. En tosin taaskaan tiennyt, mihin pitaisi lahtea kavelemaan, joten soitin talle Donille joka talon omistaa.
Han tuli hakemaan minua. Tie vei korkean maen paalle jossa oli upeita taloja.
Tosin tama talo oli sitten yksi niista vahemman hienoista ulkoapain, mutta sisalta ihan kiva.
Ylakerrassa oli makuuhuoneet ja minulla olisi taas ollut iso huone, satasella viikko.

Alakerran keittio oli viihtyisa ja maisemat brisbanen pilvenpiirtajista olivat upeat kuin postikortissa. Lisaksi laskeva aurinko varjasi horisontin punaisellaan.

Han pyysi neljan viikon bond-rahaa plus kahden viikon vuokraa etukateen. Siis 600$ auttss…en kehdannut sanoa, etta siihenhan mun rahat melkein loppuukin… Silla raha on todella vahissa.

Han sitten lupasi nayttaa minulle viela, etta miten lahelta bussipysakin voit oikeasti loytaakaan! Joten laskeuduimme helkkarin jyrkkaa makea alas kampilta ja sinne pysakille oli ainakin kilometri, ellei pidempi matka…
Joopa joo, taa on taas naita aussilaisten “ihan lahella”: ikina ei oo kavelty, aina menty autolla. Teki mieli kysya silta, etta montako kertaa oot ton maen kiivennyt ylos omin jaloin?

Jep. Paa oli sekava, ei pelkastaan sen takia etta ahdisti asua hostellissa, enka tiennyt minne halusin muuttaa. Paatos piti tehda nopeasti, koska hostelli soi rahaa koko ajan.
Soitin kuitenkin Lotalle, etta toisi ne mun kamat jotka makaa niiden autossa, hostellille. Koska torstai-aamuna paatin sielta lahtea joka tapauksessa.

Olin kaynyt aikaisemmin paivalla myos eraassa tyokkarissa kirjottamassa lippulappusta, koska he tarjos tehdas ym. hommia. He pyysivat myos nahda passin, joten kun sain tavarani niin se oli ensimmaisena mielessa sielta rinkasta kaivaa.

Olin “nauttinut” eraan irkku-kundin seurasta (halusi kovasti suudella mua aina kun nahtiin) tahan asti huoneessa, mutta nyt siella oli kaksi uutta. Jotenkin rasitti vain “backpacker”-meininki, ei niin kuin kiinnostanut sitten yhtaan enaa kauhee innoistus jostain Fraser Island retkesta backpackereiden tapaan..eiiiih. Siina he sitten kyselivat kaikki ne kysymykset jotka kuulee joka hostellissa : kuka oot, mista oot kotosin, minne menossa, mista tulossa, missa oot kaynyt kuinka kauan meinaat olla ja plaaaaaaaah…

Se toinen sitten alkoi nukkumaan vaikka kello oli vasta kahdeksan. Sijoitin rinkan keskelle lattiaa ja aloin etsimaan passia….. ja etsin ja etsin ja etsin…… Lopulta tajusin, etta se ei ole siella! Kiroilen ja itken samaan aikaan. Vituttaa.
Vasymys on saanut vallan ja tama oli piste iin paalle. Painun kaytavalle vollottamaan. Onneksi voi soittaa kriisiapuun kaverille.

Mietin sitten, etta missa sen passin olen viimeksi nahnyt… Se oli kuukausi sitten, kun olin lahdossa Toowoombasta. Otin sen mukaan… mutta oisko se voinut jaada Helenan kampalle? Lotta sitten sanoi, etta han voi lahettaa Helenalle tekstarin jos se voisi menna etsimaan sita sielta kampalta.

Kelasin vaan, etta hienoo… Kuitenkin toivoin etta se sielta loytyisi, silla uuden hankkiminen on aina niin vaivalloista. Tosin passissa ei olisi enaa kuin reilu vuosi jaljella, joten siina mielessa ei paljoa menettaisi.

Se ei siella kuitenkaan ollut. Great. Menee todella hienosti, kelasin. Eihan mulla oo varaa ees hankkia uutta talla hetkella, koska en ole toissa.
Odottelen jos se viela jostain ilmaantuis… ei kai kukaan mun passilla mitaan tee? Mulla tuskin on kaksoisolentoja jotka paasis keplottelee mun passilla toiseen maahan. Lisaksi en nae mitaan mahkua siihen, etta kukaan ois ylipaataan voinut pollia sen.
En tajua jos tasta tulee samanlainen mysteeri kuin mun kameran katoamisesta reilu vuosi sitten.

Torstai-aamuna sitten paatin asumisasiasta. Fig Treehen. Mukavalla paikalla, Matt vaikutti reilulta tyypilta, ok vuokra ja kiva huone.

Han tuli viela ystavallisesti hakemaan mua hostellin vieressa olevalta taksitolpalta. Kun olin saanut tavarat huoneeseen ja makasin sangylla, en voinut kuin huokaista helpotuksestai: I-H-A-N-A-A. Tuntui hyvalta pitkasta aikaa. Koko viikko oli lentamista paikasta toiseen, tyopaikkaakin yritetty loytaa ja monta nukkumatonta yota, koska kavin niin ylikierroksilla.

Ensimmaisena yona nukuin 13 tuntia. Seuraavana, eli viime yona 15 tuntia. Herasin kolmelta paivalla, olo on tuntunut nyt pitkasta aikaa levanneelta. Ihanaa.
Tiedan, etta duunia pitais ettia, mutta nyt olen pari paivaa vain ollut. Antanut aikaa itselle.

Lotan kundikaverin oikeusjuttu paattyi sitten niin, etta hanelle tuli 500$ sakot ja jos ajaa autoa niin 8kk ajokielto. Joten Lotta joutuu olemaan kuskina koko ajan.
Lotta ja David on toissa ananas-farmilla Caboolturessa.

Ja sitten loppuun viela maininta tasta valitusjutusta. Soitin Karenille sinne AMH:n paatoimistoon ja kysyin, etta mikas taa hommeli nyt on, etta joudunko nakemaan viela naita supervisoreita jos vien asiaa eteenpain. Han sanoi ei, joten kerroin sitten faktaa.
Karen kirjaili juttuja siina ylos. Han ei itse tieda ketaan naista supervisoreista. Sanoi erityisesti olevansa huolissaan Bowien kommentista “mummonikin tekisi tuon homman nopeammin kuin han”. Erittain epa-ammattimaista, han sanoi.
Sanoin etta ei se huutaminen ole sen ammattimaisempaa, vaikka varmasti stressaava tyo onkin. Siita maksetaan kuitenkin.
Karen sanoi sitten matkustavansa tata varten Toowoombaan keskustelemaan heidan kanssaan. Sanoi palaavansa asiaan, mutta viela ei ole kuulunut mitaan, viisi paivaa kulunut……

Etta ei tassa niin kun muuta talle kerralle…….

Torstai toivoa taynna. Joopa joo. Tiistai, keskiviikko ja taa paiva on ollut toita mika on rahantulon kannalta hyva asia. Helenan lahella olevan kohde on myos ihan mukava siivota. Ja Margaretin kanssa on aina kivaa.

Tiistaina sitten soittaa taas Karen AMH:n paatoimistosta ja kysyy multa mita haluan tehda valituksen kanssa. Jos haluan sen vieda eteenpain, niin sitten mun pitaa kertoaa asiat yksityiskohtia myoten seka nimia, ja han matkustaisi Toowoombaan ihan itse sen takia. Sanoin etta mietin asiaa. On niin miljoona muutakin asiaa paata hammentamassa etta ei oikeasti jaksaisi koko paska-puljulle antaa minkaanlaista ajatusta.
Tottakai ois niille oikein etta kuulevat totuuksia, ja on ehka siella helppo sanoa etta joo anna menna vaan. En vain jaksa. Sanoin pohtivani asiaa ja soittavani sille myohemmin uudestaan.

Sitten Helenasta…

Oli jo hieman “asettunut” olo tanne kamppaan ja kaikkea, vaikka en oloani Helenan ymparilla kovin vapaaksi tunnekkaan. Oli positiivinen mieli.

Tanaan sitten se lohos himassa koko paivan kun se oli kipee tai jotain. Silla tuli pari kaveria kaymaan.
Tulin toista ja nain etta Helenan auto oli pihassa. Ei. Ja kun Helena on kotona, mina olen omassa huoneessani. Lotta on ihan samanlainen taalla ollessa. Helenan lasna-olo ahdistaa.

Lahdin uima-altaalle keskustaan melkein heti kotiintultuani ja tullessani takaisin olin ihan rattipoikki. Helena yha kotona. Menin taas huoneeseeni.

Sitten erehdyin laskeutumaan linnakkeestani alakertaan ja ja Helena kysy etta mita teen. Sanoin etta kirjoitan kirjetta, koska se kuulosti paremmalta kuin se juorulehtien lukeminen mika on hanen mielestaan ajan hukkaa. Ehka onkin, mutta miks pitais olla niin tehokas koko ajan?

Pyysi sitten etta tekisin palveluksen. Olin vaan etta no mita. Jos petaisin hanen sangyn. No, mikas mina olen sitten kieltaytymaan koska asun ilmaiseksi hanen kampassaan ja kiitollisuudenvelka on loppumaton? Olin kysya, etta mita petia han tarkoittaa kun han teki jo omat johtopaatokset ja sanoi “ei, ei en halua sun tekevan sita jos et halua tehda sita”.
Vitutti kun se teki omat johtopaatokset taas asiasta. En sanonut enaa mitaan siihen. Sen tapa pyytaa on viela lisaksi niin arsyttava, muiden silmien edessa noyryyttava.
Kavelin sitten takas huoneeseeni jatkamaan lehtien lukua.

Jossain vaiheessa hanen kaverinsa lahti ja han siirtyi ylakertaan juttelemaan miestuttunsa kanssa. Lukemisen lomassa olin kuulevinani nimeni mainittavan joten siirryin lahemmas ovea kuuntelemaan, koska huoneeni ovi oli jaanyt raolleen.
Kuulin sitten Helenan sanovan, etta kun Marke ei taalla talossa tee mitaan. “Jos mina asuisin pomoni talossa, niin olisin hyvin kiitollinen ja pitaisin huolta puutarhasta ja moppaisin ja vaikka mita. Nytkin kun pyysin hanta petaamaan petini, han kieltaytyi. Ja mitakohan han edes huoneessa tekee? Lukee jotain aikakaus-lehtia”.
Oikeesti, loukkaannuin todella paljon.

Ensinnakin, vaikka en pida Helenasta kovinkaan paljoa, ja han sen ehka vaistoaakin jollain tasolla, en anna sen nakya millaan tavalla kayttaytymisessani.
Olen sanonut hanelle pariin otteeseen, etta on todella anteliasta tarjota asumispaikka ilmaiseksi.
Olen imuroinut talon kerran viikossa enka koskaan jata likaisia astioita jalkeeni.
Olen ystavallinen Helenalle ja varon arsyttamasta hanta tai olemasta hanen tiellaan. yritan olla nakymaton, hajuton ja mauton siina suhteessa etta se ei hanen elamaansa hairitse.
Puutarhaa on turha hoitaa kun taalla ei sellaista oikeastaan ole. Talon toisella puolella on palmuja mutta se ei ole puutarha. Tottakai pahoitin mieleni.

En tieda mita muuta voisin viela tehda?
Ja silti luulen etta kyse on siita, etta han kokee vahvat energiani hairitsevina tai liian hallitsevina. Olen kai jonkinlainen uhka hanelle kenties? Liian itsenainen enka tule vollottamaan murheitani hanelle?

Soitin tietenkin kriisi-apuun Lotan numeroon ja auttoihan se. Kukaan muu ei voi ymmartaa mika Helena on kuin ne ihmiset jotka hanet tuntevat. Kaikki ihmiset ovat varpaillaan hanen seurassaan. Ja sai mut ymmartamaan etta vika ei ole minussa, niin kuin minulla on marttyyrimaisesti tapana ajatella. Lotta on Helena lempitytto. Lotta voi tehda mita vaan, eika han meneta “mainettaan” Helenan silmissa. En sano tata mitenkaan katkerasti, yritan vain valottaa Hellun ihmeellista ajatusmaailmaa.
Lotta ei ole esimerkiksi siivonnut talossa ainakaan kahteen viikkoon, mutta hanta H ei maininnut puheissaan ollenkaan.

Huomenna mun pitais menna tekee yks siivous Margaretin kanssa Caboolturen joka kestaa nelja tuntia. Sitten ajetaan tunti pohjoseen, Coolumiin missa on joku toinen kohde. Siella menee koko paiva. Ja mika hienointa…, Helena vie mut sinne. Aion ottaa taman asian puheeksi automatkalla. En halua asua ihmisen talossa, joka mua ei halua nurkkiinsa.
En tieda miten han ottaa asian, mutta tanne en jaa kitumaan jos silta nayttaa. Kuulemma kukaan ei uskalla nousta Helenaa vastaan. Noh. En meneta paljoa jos han raivostuu.
En yhtaan tieda miten han suhtautuu mutta en anna muiden kohdella itseani huonosti.

Ja arvasin ihan oikein, ei han minua ihan vilpittomasti hyvaa “hyvyyttaan” tanne taloon asumaan halunnut. Osasyy oli varmaan se, etta olen Lotan kaveri.
Tallakin on oma hintansa, vaikka muuten hymistaankin, etta ihan ookoo on taalla asua ilmaiseksi. Tuli niin au-pair olo, ja siihen olen kylla jo liian vanha.

Tassa linkki Helenan yrityksen sivuille….. http://www.toiletclean.com.au/

Etta tallaista tanne…. Saa nahda missa sita on taas viikon paasta….

Kaksi viikkoa asuttu Hellun talossa. Ihan ok, varsinkin kun Hellu on itse liikenteessa niin paljon etta hanta ei paljoa nae. Kuten sanoin, han on pienina annoksina okei, mutta sitten kun nakee liian usein niin alkaa arsytys-kynnys nousemaan.

Olin kuitenkin toissa keskiviikon, torstain ja perjantain, tiistain ollessa vapaa. Keskiviikkona olin taas Australandian kohteessa siivoamassa sen tayteenahdetun omakotitalo-alueen taloja. Siella oli sitten myos eras maori-muija, hanen tyttarensa, Graig ja Alan.
Teimme viimeista siivousta siis taloon ja heilla oli hieman sellainen meininki paalla etta taa saadaan valmiiksi kahteen mennessa/mahdollisimman pian, jotta paastaan lahtemaan.
Omasta mielestani oli monta paikkaa jotka eivat olleet tarpeeksi kiiltavia mutten sanonut mitaan. Kun paikkojen pitaa olla todella puhtaita, tuo on todellista pilkunviilausta.
Mina en kuitenkaan muiden surkeaa tyota ala tekemaan uudestaan. Tassa oli sitten todellinen ryhma sellaisia smart-asseja, “mina tiian miten tama ja tama tehdaan..”.
Alan ei tee oikeastaan paljon mitaan koskaan, han kuuraa aina ikkunoita ja valttaa imuroimista tai moppaamista viimeiseen asti.

Torstai oli sitten mukava paiva, menin siivoamaan eraan Margaretin kanssa vanhainkotia noin puolen kilometrin paahan Helenan kampalta. Margaret on nelikymppinen, erittain nuorekas ja mukava nainen. Ja toiden jalkeen meni vain kymmenen minuuttia toista “kotiin”.

Perjantaina oli tarkoitus menna siivoamaan unitteja paikkaan jossa rakennus on viela taydessa vauhdissa. Helena sitten matkallamme antoi ohjeita “mukavaan” tyyliinsa ja lisasi etta “et sitten istu siella perseellasi vaan toita tulee tehda”. Hanella on tallainen todella arsyttava asenne tyontekijoiden tyomoraalia kohtaan, han olettaa etta kaikki laiskottelevat tyopaikalla. Vitutti.

No, paasimme sitten sinne lopulta, ja kavelimme ympariinsa katselemassa mita pitaisi siivota. Kunnes rakennustyomaan johtaja kysyi Blue Cardia. Blue Card on kortti, joka pitaisi loytya duunareilta. Kortin saamiseen pitaa tehda testi ja se maksaa noin $65. Testikysymykset ovat kuulemma amerikkalaisen vaikeita: “Rakennustyo-maalla kaytetaan porakoneita. Mita rakennustyo-maalla kaytetaan”?.
Hitto, eihan sita ollut. En siis voinut jaada sinne, Hellusta olisin halunnut paasta eroon, mutta ei. Siina he sitten juttelivat jotain ihan todellista paskaa, kuten etta mita siivous on ihan kirjaimellisesti. Jos kukaan ei tiennyt, se on vieraan aineen poistamista jostakin pinnasta pintaa vahingoittamatta.
Katselin siina lattiaan heidan puhuessa tasta mielenkiintoisesta asiasta. Ukkeli kysyi etta onko kaikki hyvin, ja sanoin etta olin syvissa mietteissa. Siihen Hellu sitten sanoo vain etta sun olis parempi kuunnella. Aha. Lapsaisin hanta henkisesti poskelle.

Autossa han sitten laski kymmeneen ja kirosi omaa tyhmyyttaan. Siina oli kylla oikeassa, voisi valilla miettia miten puhuu muille. Hanen sanavarastoonsa ei kuulu sanat anteeksi, kiitos tai ole hyva. Tassa taas yhden huonon pomon esimerkki.
Sanoin sitten vaan etta joo ei tossa Blue Card:ssa ole mitaan jarkea, ei osoita mitaan kovin suurta tietomaaraa verrattuna siihen jos sita ei ole. Han sitten kirosi etta “et sa voi sanoa noin! Se ei ole turha kortti! makati-makati-maa”. Paatin vaieta.

Han sitten heitti mut taas Australandiaan ja olin kypsa. Alanin kanssa toita. Jipii. Ja niinhan siina kavi, etta se talo mita ei oltu mielestani tarpeeksi hyvin siivottu keskiviikkona jouduttiiin siivoamaan uudestaan. Ja talla kertaa laitoin Alanin moppaamaan :).

Lauantain olin luvannut tehda toita ja piti siivota Margaretin kanssa joku kohde jossain. Puolessa valissa matkaa Hellu soittaa hanelle, ja vain kuullakseen etta myos tassa paikassa kysytaan Blue Cardia. Ei siina sitten muuta kuin kaannos kotiin. Ja talla kertaa Helena jopa pyysi anteeksi, mika olikin ensimmainen kerta kun sellaista kuulin hanen suustaan.

Olin salaa tyytyvainen etta ei tarvinnut menna toihin. EVVVK. Olen ihan kypsa, vaikka vapaa-paivia on ollut aika mukavasti. En vain jaksa.

Eras paiva viikolla tosiaan aioin pyhittaa koko paivan kotona lohoamiselle ja pienelle kavelylenkille ymparistossa. Hellu sitten tuli himaan joskus viiden jalkeen.
Han huusi minua ulkoa ja kaski pitamaan hanen koirastaan, Abrahamista kiinni. Olin hieman ihmeissani, etta mita han aikoo, luulin etta hanen taytyy vain tehda jotain.
Sitten han juoksikin toiseen autoon jossa joku hanta odotteli ja huusi etta “tuun kymmenen aikaan takasin” ja laimas auton oven kiinni.
Vittu! Tajusin etta olin siis tassa piskissa kiinni, joka on henkeen ja vereen asti Hellusta riippuvainen.
Koira alkoikin vinkumaan valittomasti ja yritti lahtea poispain talosta. Abraham on collie, joten otin tukevan otteen karvasta ja raahasin sisalle. Heti ensimmaisena han meni autotalliin sisapuolelta.
Ryntasin perassa vain todetakseni, etta toinen autotallin ovista oli auki ja en voinut kuin katsoa kun piski pujahti oven alta vapauteen. Helkkari!

Mulla oli jo kauhuskenaariot siita, etta mita sanon Hellulle Abrahamin katoamisesta. Ryntasin ulos, ja luojan kiitos etta nelijalkainen istui pihatiella. Ei muuta kuin taas raahaus sisaan.
Sitten tajusinkin menna laittamaan kaikki ovet ja ikkunat kiinni. Paitsi yhden. Nain kaukaa tietokone-huoneseen kun Abarahamin kuono oli liukuoven valissa ja se sai sen auki. Taas ulkona…. Ja tallakaan kertaa se ei mennyt kauas.
Aloin tulla neuroottiseksi raahatessani sen toisen kerran sisaan. Ja nimenomaan oma ajatus rentouttavasta iltapaivasta oli pilalla.
Koira vinkui koko ajan. Se nimenomaan vinkuu, se ei yleensa hauku kunnolla. Kumpi pahempi, en tieda.

Tuo koira on ihan riippuvainen Helenasta. Se nukkuu Helenan vieressa ja he jopa menevat hanen isoon kylpyammeeseen yhdessa… Vahan kuin Helenan poikaystava. Koira ei osaa olla yksin ja tunsi olonsa varmaan turvattomaksi seurassani, olinhan hanelle viela melko tuntematon.

Todella torkeaa Helenalta jattaa koira kysymatta minun vastuulleni. Minullakin saattaa olla suunnitelmia! Katsoin kertaalleen kaikki ovet ja ikkunat ja lahdin itse ulos kavelemaan. Otin riskin jos Hellu tulisikin kotiin, ei kauheasti kiinnostanut.

Eipa ollut nainen kotona viela edes 10.30 milloin aloin olemaan todella vasynyt ja halusin menna nukkumaan, mutta ei siita mitaan tullut kun koira ulisi koko ajan. Lahetin hanelle viestin ja han tuli yhdeltatoista. Halleluja. Kerroin etta piskisi haukkui, ja han vain kiitti etta katsoin sen peraan. Oli hyvin vahalla etten lisannyt etta han ei paljoa jattanyt vaihtoehtoja.

Eraana paivana olin sitten toiden jalkeen uimassa ja tulin kotiin myohaan. En halua enaa toiste jaada koiran vahdiksi. Tulin sitten takaisin joskus 8.30 maissa illalla ja Helena ja Lotta istuivat ruokapoydassa. Helena oli tehnyt ruokaa, mika olikin ihan hyvaa. Kurpitsaa ja muita vihanneksia.
Olin aluksi hieman epailevainen, silla olin nahnyt hanen parit keitokset, eraskin oli sellainen, etta isossa kattilassa oli tahtihedelmia ja nestetta piripintaan. Se oli siina ollut varmaan aikojen alusta, silla pinta oli ihan homeinen ja siella hyppi jos minka nakoista elukkaa….
Yritin vain unohtaa tuon nakyman silmistani ja ajattelin etta ihmiselle pitaa antaa toinen mahdollisuus.
Lotta leipoi korvapuusteja ja oli todella hyvaa! Onkin aikaa siita kun soin niita viimeksi.
Hellu kehui Lotan maasta taivaisiin. Lotta on Hellun kulta-tytto, mita tahansa Lotta tekee niin han on aina hyva tytto.
Lotta itse on viela kypsempi Helenaan kuin mina.

Helenalla on kauhea suojeluntarve Lottaa kohtaan. Esimerkiksi eras kerta han oli sanonut Lotalle kun han oli tullut kotiin joskus kahdeksan aikaan kun on jo pimeaa, etta “sina et saa kavella tahan aikaan kotiin, liian vaarallista”.

Tsiisus. Itse siina mietin ruokapoydassa sitten, etta kas kummaa kun han ei sanonut minulle mitaan omasta “myohaisesta” tulostani. Jos olisi sanonut, olisin vain kertonut etta juu, ihan aikuinen olen ja taytan 24 vuotta tana vuonna joten otappa ihan rennosti, osaan huolehtia itsestani.
Mutta han olikin sanonut Lotalle, etta hanella ei ole sellaista suojeluntarvetta minua kohtaan ja kun olen jotenki itsevarmempi. No se on hyva se, en kestaisi sellaista.

Tuo on siis Helenaa pahimmillaan. Han ei yleensa osaa esimerkiksi pyytaa mitaan, han sanoo asiat tyyliin “tee tama” tai “hae tuo”.
Onhan hanessa hyviakin asioita. On todella anteliasta antaa ilmainen majoitus. Han osaa kuunnella.

Ei sitten enempaa Helenasta. Tuosta Beef City-hassakasta. Laitoin tuon kirjeen postiin siis keskiviikkona. Torstai-aamuna mulle jo soitettiinkin Grunt Labourista. Iona Taylor soitteli ja kyseli etta kuka on sanonut ja mita. Kerroin hanelle ja lisasin, etta en sitten jaksa enempaa tasta asiasta jauhaa, halusin van heratella hieman ylempia ihmisia siella totuuteen. Iona oli todella ymmartavainen ja sanoi etta kylla nyt pitaa saada ihmiset jarjestykseen.

Perjantaina tuli sitten soitti AMH:n head officesta. Joltakin Karenilta. En ollut luurin paassa joten missasin sen, mutta han jatti viestin jossa kertoi etta asia otetaan vakavasti ja han haluaa jatkokeskusteluja kanssani.
Huokaus. Nayttaa siis silta etta en voi jattaa vielakaan tuota sontaa taakseni. Toisaalta on ihan oikein etta he saavat kuulla totuuksia. Olen vain alkanut hieman epailemaan itsekin itseani tassa asiassa.

Mitas muuta. Tassa on siis nyt mukava kolmen paivan vapaa menossa. Olen jotenkin niin kyllastynyt naihin ympyroihin. Ei kiinnosta Hellun duunit, ihmiset ja koko Brisbane. Haluan aloittaa “alusta” jossain muualla. Vaikka Australian toisella laidalla. Uudet ihmiset ja uudet kuviot. Katsotaan monta viikkoa olen taalla.
Kauhean hyva on ollut siina mielessa etta olen saanut aikaa itselleni ja ajatuksilleni, seka Nudgeeta ymparoiva kaunis luonto on tehnyt ihmeita hyvinvoinnille.

Olen ollut nelja paivaa toissa Helenalla.
On tassa vahan paassyt nakemaan millaista tama tyo on ja millainen Helena on.

Viime tiistai oli siis ensimmainen tyopaiva, ja siita jo kerroinkin.
Keskiviikko oli vapaata, kiitos Anzac Dayn.
Torstaina sitten takaisin toihin.

Yleensa siis rakennus-siivouksissa paikka siivotaan kolmeen kertaan.
Ihan ensimmaisella kerralla paikka on taynna kaikenlaista paskaa, ja heitetaan vaan turha kama ulos ja siistitaan paikkoja.
Seuraavalla kerralla tehdaan sitten vahan siistimpaa, imuroidaan, pyyhitaan paikkoja ja luututaan ja varmistetaan etta paikat nayttaa hyvilta ja siisteilta.
Kolmas- eli loppusiivous on tarkein, jolloin joka paikan taytyy todellakin kiiltaa ja paikka on valmis uusille asukkaille. Pikkutarkkaa nyherrysta siis.

Olen joutunut toistaiseksi tekemaan vain noita kakkos-siivouksia.
Torstaina olimme Medical Centerissa Oxleyssa Lotan kanssa. Siivoilimme siis yksityis-vastaanotto kompleksia. Oli todella siistin oloinen paikka eika siella loppujen lopuksi ollut paljon siivottavaa. Helena kuitenkin soitti ja kaski hengailemaan vahan pidempaan siella, koska paikasta sai hyvat rahat. Seleva!

Perjantaina menimme sitten tallaiselle omakotitalo-alueelle. Oikea sellainen ryhmittyma, jenkkityylinen lahio. Tai ehka viela pahempi. Talot olivat aivan vierivierissa, rakoa ehka sellaiset 6 metria talojen valilla. Jokaista taloa ymparoi aitaus. Kun menet talon takapihalle niin et nae mitaan muuta kuin omat aitasi.
Sanalla sanoen mulle tulis vankila olo. Eika siis mahdu kaaliin..
Kuka haluaa muuttaa asuinalueelle jossa naapuri seka nakee asuntoosi omastaan seka kuulee jokaisen riitasi siippasi kanssa?
Lapsille ei ole tilaa leikkia, jonkinnakoinen puisto on tien paassa.
Ja lisaksi kaikki talot ovat melkein samanlaisia laatikoita, ero on pienenpieni. Sinallaan talot ovat hienoja sisalta, joskin melko tylsia ja mielikuvituksettomia, mutta avaria isoilla ikkunoilla.

Noo, eipa ole minun ongelmani. Imuroin siis koko kampan paskalla selkareppu-imurilla jossa ei ollut mitaan tehoa. Kolme tuntia meni kampan imuroimiseen. Sen jalkeen kiillotiin altaat ja muut polyiset paikat seka luuttusin. Autotallin lattialle vahan harjaa ja se oli siina.
Kuusi tuntia meni ja saitti suljettiin joten lahdimme kahdelta kotiin perjantaina kunniaksi.
Taalla on vahan tapana lahtea perjantaisin aikaisemmin kotiin.

Toista taloa kuurannut Alan heitti minut bussi-asemalle lahella olevan ostoskeskuksen kupeeseen.
Menikin vaihtamaan jotain ihmismaisempaa vaatetta ostoskeskuksen vessaan ja eksyin ihmettelemaan kauppakeskittyman aarteita:).
Otin sitten bussin kuitenkin keskustaan ja kavin uimassa Valley Poolissa ennen kotiin menoa.

Valleyn uima-allas on hieno ja upea vaikka onkin niin lahella keskustaa. Allasta ymparoi palmut ja vesi pidetaan lammitettyna (kylla!).

Oli kylla sitten aika sippi olo viikon jalkeen. On ollut jotenkin niin sekava olo kaikesta etta sellainen time-out olisi paikallaan. Tarvitsisin edes viikon loman. En kesta rutiineja liiaksi asti.

Niin Helenasta sana. On oikein hienoa etta han tarjoaa ilmaisen asunnon. Harvinaisen anteliasta ja avokatista. Hanella on vain todella vahvat energiat, enka tarkoita sita oikein positiivessa mielessa.
Han esimerkiksi ajattelee, etta hanen elamantapansa on vain ja ainoastaan se oikea. Lisaksi hanen sanavarastoonsa ei yleensa kuulu sanat “kiitos”, “ole hyva” tai “voisitko”.
Monesti han myos toksayttaa asiat erittain epakohteliaasti.
En oikein tieda miten olla hanen ymparillaan. En ole kovin hyva nayttelija, joten olen oma itseni. Han ei ole minulle vain niita ihmisia, joilla “avaudutaan”.
Eilen olin kotona ja Helena tuli juuri jalkeeni. Yleensa han tulee vasta myohaan illalla.
Soin sitten safkaa keittiossa ja Helena oli tietokoneen aaressa.
Toisaalta halusin menna juttelemaan hanelle, toisaalta en.
Menin sitten ylakertaan ja soitin Lotalle, etta en ma osaa olla ton Hellun kanssa samassa talossa samaan aikaan.
Lotta vaan, etta joo ala ota stressia, oo oma ittes. Kaikki kuulemma reagoi Helluun samalla tavalla, sanovat etta hanella on sellainen negatiivinen vaikutus kaikkiin.

En tieda, onko han hieman katkerakin jollain tavalla. Han avautui mulle mies-saadoistaan ja monet heista olivat tallaisia alkoholisti-ressukoita jotka Hellu yritti parantaa rakkaudellaan. Ei han kylla kovin kunnioittavaan savyyn miehista puhu.

Han harrastaan lentamista, ja kutsui mut ensi viikonloppuna sinne ja heidan jonnekkin camping-reissulle mika siis kestaa kolme paivaa aina vappuun asti.
Taalla kun vappu on 7.5 maanantaina.
Lentaminen kuulostaisi todella magealta, mutta en todellakaan halua olla kolmea paivaa jossakin josta en paase pakenemaan mikali tunnen oloni epamukavaksi. On nimittain huonoja kokemuksia sellaisista.

Joo. Perjantain ja lauantain valisen yon sitten nukuin kuin halolla paahan lyotyna. Sellaiset mukavat 13 h ja sitten viela menin jatkamaan unta kolmeksi tunniksi pian heraamisen jalkeen.
Lotan kanssa pohdittiin, etta kylla jonnekkin pitaa menna, onhan LAUANTAI.

Lahdettiin sitten Toombuliin. Helena heitti meidat, koska junia ei tana viikonloppuna mennyt. Nudgen asemalla oli sillan korjaustyot joten he sulkivat sen viime viikonlopuksi.
Alko sitten kyrsimaan Helena kun hanella oli jonkinasteen kuulustelu siita, mika meidan suunnitelma on ja ONKO MEILLA TARPEEKSI RAHAA TULLA TAKAISIN KAUPUNGISTA……
Siina vaiheessa teki mieli kysya etta luuleeko han meidan olevan niin typeria etta ilman rahaa lahdemme kaupunkiin ja etta osaamme kylla huolta itsestamme pitaa.
En voi sille mitaan, naen aina vain punaista kun tullaan kyselemaan ja paapomaan mita teen ja minne meen.

Suunnitelma oli etta Lotta meni tapaa Davidia ja mina menen leffaan.
Leffassa oli sitten tarjolla siihen aikaan vain “Number 23” joten menin sinne.
Halusin vaihtaa maailmaa ja unohtaa oman vasymyksen ja kyllastyneisyyden asioihin.
Mutta toisin kavi. Leffa oli jollain tavalla todella masentava eika se nyt kovin mielialaa nostanut.

Rainan jalkeen soitin Lotalle ja han kysyi josko halusin lahtea viihteelle. Sanoin etta ihan sama, joten lahdimme sitten kaupunkiin.
Istuimme ensin jossakin kuppilassa jutellen niita naita. Vaihdoimme rokki-baariin jossa musiikki soi niin kovaa etta korvani meinasivat haljeta. Pohdin, johtuiko asia siita etten pariin kuukauteen ollut baarissa kaynyt vai oliko musiikit oikeasti kovalla.
Vaihdoimme viela teknobaariin. Paasymaksu oli 12$ ja paikassa oli nelja tanssilattiaa. Baari taisi olla homojen suosima paikka. Hyva asia baarissa oli etta siella ei tullut sellainen lihatiski-fiilis. Siina sitten odottelin etta saisin tilaamani vesilasillisen ja jonkinlainen vitutus vain iski yhtakkia.
Vitutti vain katsella kannisia ihmisia, jotka tonivat ja tuuppivat ja yrittivat nayttaa etta heilla muka oli hauskaa.

Sanoin Lotalle etta ma lahden meneen. Kello oli yks mutta olin saanut tarpeeksi. Ihan sama mikaa baari olisi ollut, ei vain napannut sitten yhtaan.
Otin taksin ulkoa ja minulle sitten osui Intialainen taksikuski silla ihanalla aksentilla hoystettyna ;D.
Jos ilta oli mennyt vituralleen, niin ainakin kotiintulo-matka oli hauska.

Tama taksikuski, Lucky nimeltaan hoki puolet matkasta kuinka seksikas olen. Mua lahinna huvitti. Player mika player.
Kerran han ajoi punaisia pain (onneksi) tyhjassa risteyksessa. Muutaman kerran han oli myos vastaantulevien kaistalla…..
Olihan se vahan arveluttava kyyti. Han onneksi laittoi taksamittarin pois paalta $40 kohdalla, koska olen mukava ja han ei mukavilta ihmisilta rahasta.

Olin kuitenkin melko kiitollinen kun oltiin paasty pihaan. Han viela kysyi, etta haluanko maksaa matkani vai en. No kylla sen halusin maksaa,silla tallaisia juttuja varten yleensa odotellaan “vastapalvelusta”.
Siina sitten viela kysyi kun olin paassyt autosta ulos, etta haluaisinko pitaa “kivaa sen kanssa”. Sanoin vaan etta joo no EN :D. Nauratti. Han viela yritti etta joo kukaan ei saa tietaa. Sanoin etta riittais kun ma tietaisin 😀 :D.

Etta sellainen lauantai.
Sunnuntaina sitten halusin lahtea keskustaan uimaan. Koska junia ei mennyt, piti keksia toinen vaihtoehto; bussit.
Ei ollut mitaan hajua miten bussit meni, joten lampsin pysakille pain vain nahdakseni etta sielta menee taas bussi juuri minun nenan edesta. Ja se oli viimeinen bussi se. Aikaan 3.37pm. F*ck!

Selvitin siina sitten taksin numeroa. Ajattelin ottaa taksin seuraavalle asemalle, Banyoon josta paattelin junien kulkevan.
Banyossa sitten totesin saman, eihan sieltakaan junat kulje. Ei tietenkaan, missa ne kavisi kaantymassa. Jarki hoi..!

Siina vaiheessa oli vitutuskayra noussut sen verran paljon ja kello ties mita etta paatin kayda ostaa safkaa kaupasta ja ottaa toisen taksin himaan.
Halleluja, olipas hieno sunnuntai!

Paatin kuitenkin yrittaa pelastaa paivan lahtemalla kavelylle kun oli kaunis iltapaiva.
Hyva asia tassa paikassa on etta taalla on ihanan rauhallista. Tien paassa on iso pelto missa on heppoja ja voit nahda ihmisia ratsastamassa.
Kavelin ympari ampari ja jostain syysta paadyin hautausmaalle. Ei oo muuten koskaan ennen tullut niin hyva, rauhallinen ja tyyni olo hautausmaalla kaynnista.

Taalla hautausmailla ei ole yleensa puskan puskaa. Ehka se on hyvakin asia, siina jo nakee jos on epamieluisia vieraita siella (enka tarkoita nyt hautausmaan asukkeja :)). Kun saantona on etta siella tulee vierailla aamu seitseman ja iltakuuden valissa. Jos muina aikoina olet siella, niin ei hyvaa tieda.
Ehka suomessakin pitaisi kokeilla vastaavaa, voisi hautakivien kaatelutkin vahentya? Taalla en vastaavaan ongelmaan ole tormannyt.

Juuh. Maanantaina takaisin toihin samaan paikkaan kuin missa olin perjantaina. Siivosin toisen talon.
Hyva asia on etta saa tosiaan tehda tyot omaan tahtiin kun ei ole ketaan kyttailemassa. Ja voi pitaa joskus jopa parin minuutin tauonkin jos silta tuntuu.
Mutta ei tama ole mikaan pitkan tahtaimen vaihtoehto. Jotain muuta on loydyttava.

Tallaista…. Ja nyt olen saanut paljon palautetta ja kannustusta siita, etta minun tulisi kirjoittaa se valituskirje Beef Citysta, niin nyt sen sitten tein. Kyllahan se tuolla mielen taka-alalla on koko ajan kummitellut, joten hyva etta saa sen tuolta mielen sopukoista pois hairitsemasta. Tama menee siis jollekkin taholle toimistoon, joka ei sijaitse missaan AMH:n teurastamoista. Ja tama taho on siis pelkastaan valituksia varten.

Tassa kirje minka lahetan tanaan:

Brisbane, May 1st, 2007

To Complaint Officer

My name is Marke Hongisto and I am from Finland. I worked at Beef City in Toowoomba during the periods of 19/10 – 21/12/2006 and 15/02 – 18/04/2007. I did a night shift at the boning room department.

At first I want to say that I am not writing this mail just behalf of myself.
I am doing this because I am not alone with my feelings what comes about the workplace of Beef City in Toowoomba.
And take this mail just as a feedback, as I do not want to remember that place exists to me anymore and I want to go on with my life.

The reason why I quit was because I felt drained and overwhelmed by the athmosphere. The work itself was ok.
I was very disappointed to see how the employees are treated by the supervisors. I got my part as well.

I will give you a few examples how I was treated.
Instead of being treated politely there was tubs thrown onto the floor and said some nasty comments as an expression of the anger.

I also was commented about my work on the end of the day with the following words “my grandma would to that faster than her”. I often felt that this supervisor was overall watching me like I was piece of rubbish in his eyes.
Also, as the backpacker I felt I was the “2nd class” with the other foreigner people whose native language is not english.

Our working time on the night shift is from 2.45pm – 11.30pm.
There is some rubbish to be cleaned out after the work and to be brought to the compactor.
I was always amongst those people who stayed to clean up after our actual working time.

Once I and one Korean backpacker stayed “only” till 11.50, we actually got complaints because we did not stay longer for clean up.
We were amazed that it is must thing to do as it is an overtime and should be optional.
I assume that my working time is only till 11.30 if that is what I have been told on the “introduction day”, twice.
I actually did two times the Introduction, as you can see I finished in Beef City by the christmas and applied back in February.

Korean backpacker went to the office next day and asked what is the case.
They told that she was right, you do not have to stay there to clean after 11.30 if you do not want.
Anyhow we were told that we must stay to clean up and after a few days rules changed that we are NOT allowed to stay for clean up.
That was very comfusing…

This probably does not sound too bad for you, but if you have to stand this and that quite an often it really starts to drain you.

And I said I did not write just because I felt bad by working there.
I feel for the other people and I want to see that all the people get polite and equal treatment in their workplace.

Everybody should feel good by going to work and coming from work.
I do not really think that is the case in Beef City.
Someone would maybe consider I am just too sensitive but it is not just my thinking.
Everyday I saw how someone got yelled and I felt as bad if it was me how got yelled at.

Good supervisor is not the same thing than the supervisor who knows everything about meat industry and how the work should be done.

You also need good communcating skills.
By good skills I mean treating other employees nicely and if there is something supervisors have to note about the work they should always walk by the employee and advice them with respect and a normal tone of voice. Not shout from the distance of ten metres.

I am amazed how supervisors used to note employees.
Usually at least ten other people could hear the message as well.
I found that very humiliating if added that supervisor was not really in good mood.

I really do not know if this is normal in the meat industry workplaces of Australia.
Everywhere else where I have been working Australia I never had such a treatment.
Nor in Finland, where supervisors has always been treating me respectfully.

You may have succesful business with AMH but how long?
I guess the skilled workers are hard to find and they do not want to stay in such a place either.

You already have “refer a friend” program in test and you are also looking workers by advertising the place in TV.

I think it is not that there is not unemployed people, maybe the problem is to be found from the place itself.
Do you educate supervisors that the good communication skills are playing very important part of what we call a comfortable working environment?
Who wants to stay in a such place where you have to be on your toes all the time?

The reason why I am not giving any names of the supervisors is that it does not really matter.
Because I saw almost each one of them treating other people badly.

I know they have stressful job and lots of responsibility. They do get paid for that as well and is not a reason why you could treat others less nicely.

I would not recommend this place to any of my friends. I left the workplace in tears about four times in two months.
I think it is too many.

If you read this mail, I am happy. You do not have to believe what I wrote but I would say there is absolutely somekind of problem in Beef City.

I never felt so bad by working at any place and honestly I am very happy that I am not working there anymore and I will not set my foot on that place ever again.

Marke Hongisto

Tyoviikko alkoi sellaisen kutinan vallatessa mielen, etta se on myos viimeinen viikko.
Tiistaina olin ihmeissani, kun sain uuden treenattavan. Mitaaah? Saisinko jotain muuta tekemista jo nain pian? Daniel on 20-vuotias aussi-kundi. Hiljainen, mutta mukava.
Han oli ollut jo kolme vuotta toissa toisella teurastamolla mutta he sulkivat joten han paatti tulla Beef Cityyn. Haaveena kuulemma luoda uraa siella ja olla myos supervisor jonain paivana. Joooo… en nyt ihan ymmartanyt miksi joku haluaa siella uraa luoda mutta eihan minun tarvitsekaan.
Taallahan naita teurastamoita riittaa, mietin vain etta miksikohan se edellinen sulki. Kun ei tullut mieleen kysya.

Paiva oli menny ihan ok. En tehnyt oikeastaan paljon mitaan koska Danielin piti oppia homma ja tehda melkein kaikki yksin.
Mita nyt Karl kavi valittamassa etta “vietit eilen kuulemma ihan liikaa aikaa load outissa?” (siis lahettamo sali minne menee kaikki roju pakkaamisen jalkeen). Sanoin etta mina vietin siella yhden tauon joka kesti 5 minuuttia. Vaikeni onneksi sen jalkeen.

Daniel valitettavasti joutui haipymaan juuri viimeisella tunnilla johonkin uusien aloittajien kokoukseen. Niimpa sitten sain ihanat kiireet itselleni, koska viimeinen tunti on aina todella kiireinen. Muut lopettivat varttia varsinaista lopetusaikaa aikaisemmin, eli 11.15 pm. Korealainen Vicky tuli auttamaan, mutta Huuhkaja sanoi etta et saa auttaa, tule pois.
Kai Huuhkajaa sitten vitutti kun olin koko paivan paassyt niin “helpolla”. Siina sitten tungin rojua pussiin ihan tahallani todella hitaasti etteivat supervisorit paasisi lahtemaan.
Taakse oli tullut tuijottamaan minulle tuntematon SV, mutta jonka katseesta olin aina saanut lukea etta kuulun kakkosluokkaan.
Nyt han tuli tuijottamaan metrin paahan. Huokaili siina ja sanoi toiselle SV:lle “mun mummokin tekis ton homman nopeemmin kuin han”. Lause ehti hadin tuskin vajota paahani kun tama nutipaa oli haipynyt.

Ulkona sitten odottelin Stuartia ja hanan kaveriaan Danielia (toinen Daniel siis). Stuart sitten tapansa mukaan kysy etta miten paiva meni. Olin vasynyt ja sanoin etta samaa paskaa kuin ennenkin.
Huomasi sitten etta en ollut kovin virkeella tuulella. Menihan se sitten taas poraamiseksi. Tuollainen paikka kylla vie ihmisen mielialaa alaspain pikkuhiljaa koko ajan, paiva paivalta. Kun kuulee edes “vahan” vittuilua niin eihan siihen paljoa tarvita enaa loppupeleissa etta tunteet saa vallan.
No siina olin sitten sopivasti juuri supervisoreitten oven vieressa ja paikan helmi supervisor, Neville tuli paikalle. Neville oli huolestunut mut nahdessaan ja kysy mika mulla on hatana. Pyysin hanta jattamaan mut rauhaan mutta Stuart anto vinkkia sanomalla sen verran etta tassa paikassa ei kaikki ihmiset ole kovin mukavia.
Jattihan han sitten minut rauhaan kun niin pyysin.

Lahdimme kohti himaa ja jatimme Danielin matkalla pois. Siina sitten sain taas maistaa palasen Stuartin empatiasta, kun han sanoi etta yrita nyt oppia olemaan noteeraamatta heidan sanomisiaan, olet liian herkkanahkainen.
Siina vaiheessa oltiin juuri saavuttu meidan pihaan ja mulla kilahti. Nain punaista. Paiskasin auton oven kiinni. Sen jalkeen ulko-oven ja sitten huoneen oven.
Vedin kaikki vaatteet kaapista lattialle ja myllasin sangyn. Revin kaikki tyohon liittyvat paperit seka aikakaus-lehdet jotka vain pystyin loytamaan. Yhtaan ehjaa paperinpalaa ei huoneesta loytynyt sen jalkeen.
Jos olisi ollut oma koti niin ei olisi myoskaan yhtaan ehjaa astiaa jaljella. Raivo oli silmitonta, en muista koska olisin tuntenut niin voimakkaita vihantunteita. Olisin voinut hakata jonkun.
Kai siina kiteytyi viha montaa asiaa kohtaan, mutta paa-asiassa tyopaikka.

Sina yona en nukkunut, koska olin ihan adrenaliineissa. Jonkinlaiseen horrokseen onnistuin kuitenkin vaipumaan. Siina sitten vollasin koko aamun. Kun itkettaa niin sitten itketaan. Lahdin toihin vain ja ainoastaan sen takia etta halusin tavata muutaman ihmisen.

Stuart kiersi minut varovaisesti ja kohteliaasti kaukaa ja sanoi etta juu sitten kun oot valmis niin ilmoita… Oli kaynyt ilmeisesti aika selvaksi kuinka vihaan paikkaa.

Kaksi ensimmaista tuntia meni toissa ihan ok. Olo oli edelleenkin ihan paska tosin. Sitten tuli Neville jalleen kyselemaan mika minulla on ja kuka minulle on sanonut ja mita on sanonut. Kieltaydyin kertomasta mitaan, koska ajattelin ettei han varmaan kuitenkaan ymmartaisi, onhan han itsekin SV.
Sai minut kuitenkin taas itkemaan. Paikallle sitten tulee Karl, SV, ja kyselee samoja asioita. Huomattuaan tilani kaskee minun menna ulos rauhoittumaan. Menen naisten vessaan istumaan, silla se on itse asiassa ainoa paikka missa saa olla ihan yksin.

Yritin rauhoittaa itseani ja menin seuraavan yhteisen tauon jalkeen sisaan. No, eipa hetkeakaan kun paikalle tulee head supervisor Jamie kyselemaan. Ajattelin kokeilla sitten hanen inttamisensa jalkeen kepilla jaata ja kokeilla mita han sanoo.
Kerroin kohtelusta mita olen saanut, ja vastaus oli lahinna luokkaa “Omaa syytas. En muutenkaan usko etta ketaan tulee auttaa toissaan vaan tyot tulee tehda itse”. Ja muuta vastaavaa paskaa. Lisasi viela vaivalloisesti, etta kylla han voi asian vieda eteenpain jos haluan. Sanoin etta ala vaivaudu.
Mita oikein ajattelin? Etta han ymmartais? Vitut. Samanlainen aalio kuin 99% muuta SV:ta. Neville on ainut jarkeva.

Siina sitten vollotin sen tunnin ihmisten kyylatessa kysyvina, etta mika minua vaivaa. Viimein kello soi ruokatunnille ja jain viela tekemaan extra-pakkailuja etta voisin poistua paikasta viimeisena. Ei oikein kiinnostanut selitella itseaan kenellekkaan.
Mutta ei. Neville tuli taas juttelemaan. Han on kylla niin sympaattinen ja empaattinen ihminen. Sanoin vain, etta mikahan siina on, kun yrittaa olla mukava ihminen niin tulee kaikki paska niskaan? Siihen han vain, etta joo, tervetuloa clubiin, han on huomannut tasmalleen saman.
Stuartkin oli sitten siihen tullut kun huomasi tilani ja ainut mita siina vaiheessa enaa sanoin etta haluan vaan lahtea himaan, en kesta enaa tata paikkaa.

Stuart vei mut sitten tyopaikka-laakarin luokse istumaan ja rauhoittumaan. Soitti kamppiksellemme Chrisille ja luojan kiitos tama hihhuli kerrankin oli jossain oikeassa paikassa oikeaan aikaan: puhelimen aaressa.
Chris lupasi tulla hakemaan minut. Matkaahan on tosin 35 kilometria, joten olin extra-kiitollinen.

Laakari-tati oli todella mukava ja kysyi etta mita laitetaan sairasloma-lappuun syyksi poissaoloon. Laittoi siihen sitten etta “emotional distress”. Soitti Jamielle etta ma lahden himaan ja niin sitten oli asia hoidettu. Ulosmennessa siella oli sitten ne 98% paikan tupakoitsijoista tupakalla ja sain taas muutaman katseen osakseni kavellessani kohti parakki-pukukoppia vaihtamaan vaatteita.
Siella oli myoskin SV:n kopin takana mellkein kaikki SV:t hengittamassa samaa paskaa sisaan mita ne muutkin.

Etta se siita. Nyt on tuo paskapaikka historiaa, sinne en astu enaa KOSKAAN jalallanikaan. Sen voin luvata. Ajattelin ystavallisesti kirjoittaa kunnon kirjeen taynna faktaa kyseessa olevasta mestasta.
Kirjoittelinkin tekstia ja aloin katselemaan eraasta opuksesta etta mihin se nyt sitten tulisi lahettaa. Kirje menisi Complaint Officer:lle, joka luettuaan kirjeen kutsuu kaikki osapuolet sitten haastatteluun.
Huokailin tata informaatiota lueskellessa ja pohdin etta haluanko todella alkaa tahan ruljanssiin? Vai onko asiasta tehty tarkoituksella vaikea? Toisaalta mina olen usein ollut se, joka tekee jotain, jos kukaan muu ei asioille tee mitaan. Haluanko silti puida tuota paskaa enaa yhtaan vaan vain unohtaa etta siella koskaan edes olin toissa?
Pitaisiko laittaa aanestys pystyyn, mita teen?

Toowoombassa tapahtuu. Olin menossa eras ilta hakemaan take-away kiinalaista Ruthven Plazalta joka on siis noin 300 metrin paasta meilta. En ehtinyt viela kavelemaan edes sisaan kun kuului hirvea rysahdys ja sarkyvan lasin kilinaa. Liikennevaloissa tapahtui kolmen auton onnettomuus.
Yhdesta autosta meni nokka ihan ryttyyn ja paikalle alkoi saapumaan kaikki mahdolliset pii-paa autot. Savua tuli myos yhdesta autosta ja hetkeksi jain itsekin siihen ihmettelemaan ennen kuin jolkottelin kotiin.

Mulla on muuten mennyt unirytmit ihan sekaisin tuon tyon lopetuksen jalkeen. Vai miten sanoisin, en ole oikeastaan nukkumista kauheasti harrastellut. Tuntui etta vapautui mieleton maara energiaa sen myota, olen jopa hymyillyt pitkasta aikaa ja olo tuntunut kevyelta. Enka ole vain vasynyt. Eraskin yo sain nukutuksi vain kaksi tuntia.

Kavin sitten eras yo juoksulenkilla yhden aikaan aamuyosta. Olin paattamassa lenkkia, kun huomasin kundin makaavan maassa. Puhuttelin hanta, ja oli kylla niin heikossa hapesta juomisesta (tai jostain muusta) etta hadin tuskin pystyi sanomaan mitaan.
Ei ollut ketaan jolle han olisi voinut soittaa eika oikein tiennyt missa han edes on. No enhan ma sita siihen voinut jattaa. Aivan sekaisin.
Soitin sitten hatanumero 000:n ja kerroin etta taalla on poitsu sen verran sekaisin etta taitaa tarvita valkotakit paikalle.
Sielta tuli sitten kaksi erittain sopoa ambulanssi-miesta hakemaan kundin parempaan talteen.

Tuli siis paivan hyva tyo tehtya. Kyllahan se vahan saaliksi kay kun pitaa tuohon kuntaan itsensa hankkia, mutta ei sita voi oman onnensakaan nojaan jattaa.

Viikonloppuna sain sitten tietaa Lotalta, etta paasisin samoihin hommiin hanen kanssaan. Eli siivoamaan rakennuksille. Raksamiesten lahdettya kun pitaa tehda se loppusiivous.
No, sinne.
Kerasin kamojani Toowoombassa ja lahdin maanantaina bussilla Brissuun. Olo oli hieman haikea mutta pidin itseni kiireisena sina aamuna etten liikaa ehtisi marehtimaan asioita.
Olenhan monta kertaa halunnut pois niista ympyroista missa olen asunut, ja kun tilaisuutta nyt tarjottiin oikein kulta-lautasella niin sitten pitaa menna.

Tulin siis asumaan tanne Lotan tyonantajalle, Helenalle, jonka talossa kavinkin pari viikkoa sitten paasiaisena.
Tottakai oli hieman outo oli etta muutan jonkun taloon jota en ole koskaan nahnyt, mutta eipa tama ollut ensimmainen outo asia talla matkalla :).
Vein vahan hilloa ja mutusteltavaa Helenalle. Onhan se aika anteliasta etta sallii jonkun ventovieraan tulla asumaan taloonsa ILMAISEKSI.

Siina sitten kiroilin pahoja tapojani, kuten shoppailuviettiani, raahatessani painavaa reppua joka oli melkein taynna kirjoja ja rinkkaa joka painoi viela enemman.
Lotta tuli vastaan asemalle joten sain kantoapua.

Helenakin saapui johonkin aikaan illasta ja viimein tapasin taman naisen, josta Lotta on niin paljon puhunut. Helena on noin 55-vuotias ja kavelee erittain vaivalloisen nakoisesti. Han ei ole naimisissa, vanhemmat kuolleet ja yksi sisko jonka kanssa ei ole puhunut 13 vuoteen.
Ensivaikutelmani Helenasta on, etta han on erittain reilu ja antelias, mutta myos hyvin vahva mielipiteissaan.

Tosin Lotta tuntee hanta hieman enemman, joten han sanoi etta Helenan kanssa ei kannata alkaa vaittelemaan. Hitto, rakastan kunnon vaittelyita.
No, jos han on bossini niin ei kai sita viitsii ainakaan ensimmaisena iltana alkaa juttelemaan siihen malliin etta olemme kadet toistemme kurkuilla.
Kauheasti han kyseli minulta kaikkea ja suunnitelmia. En oikein osannut vastata. Mitka suunnitelmat?

Tanaan, tiistai-aamuna siis soi sitten alarmi 05.10. Ei muuten tehnyt tiukkaa, kun en oikeastaan edes nukkunut. Ei vain tule uni silmaan. Tama energia pitaisi laittaa hyvaan kayttoon!
Lahdimme sitten ajelemaan kohti tyomaata, joka sijaitsi lahella keskustaa, Fortitude Valleyssa. Ja siella siis missiona oli todelliset luksuskampat kuudessa kerroksessa. Todella upeita kamppia, ei isoja, mutta jain huokailemaan kuinka siistia olisi asua itse sellaisessa. Kaikki hanat ja metalli muutenkin olivat viimeista huutoa ja niin modernia, etta. “Olkkarin” (huom, yksioita kaikki) ja parvekkeen valiset seinat olivat tehty lasista ja kaikki oli niin upea… Kylla minakin viela, jonain paivana ;).

Siina sitten homma selkeni paivan mittaan. Kiilotettiin kaikki; peilit, seinat, posliini, kaikki vain mita pystyi nakemaan yleensakkin. Lotan kanssa oli kiva tyoskennella koska pystyimme juoruamaan samaan aikaan, joten aika kului myos nopeasti.
Helena itse ei usein tyomaalla kay, joten se on vahan sellaista omatoimista hommaa.
Meita oli noin 10 ihmista toissa, ja tyo tehdaan pareittain. Jonkinlaisen johtohahmon kylla siihen tarvitsisi, kaikki vahan teki omiaan ja moni homma meni saatamiseksi.

Lopetimme vahan kolmen jalkeen joten teimme siis yhdeksan tunnin paivan. Hiki virtasi, paalla oli kuitenkin farkut ja t-paita, plus lenkkarit.
Tunsin itseni tom-boyksi kavellessamme kadulla kun vastaan tuli hehkeat mimmit viimeisen paalle laitettuna. Tama on muuten ison kaupungin kirous…..

Mulla oli uima-kamppeet repussa ja Lotalla salivaatteet, joten mina menin uima-altaalle ja Lotta salille.

Tulimme tanne kampille muutama tunti sitten. Aloin kokkailemaan tuliruokaa itselleni ja Lotta lahti Davidin luo yo-kylaan. Keskiviikkona kun ei ole toita, koska on Anzac Day.
Siina sitten kokkaillessa ja paikkoja suoriessa tuli aikalailla sellainen, eh, au-pair deja vu…. Etta pitaiskohan tassa taas olla sillain varpaillaan kun asun pomon kampassa ja onks kaikki ookoo..?
No, kattotaan miten menee. Hyva kuitenkin etta kaksi asiaa jarjestyi nain hienosti ja pienella vaivalla. Tyopaikka ja kamppa. Hostelleita en olisi kestanytkaan.

Olo on sekava kuin pellella sirkuksessa ja matala-painetta ilmassa. Tuntuu etta taas kaikki alkaa alusta. Toivottavasti tasta nyt kehittyisi jotain pysyvampaa hyvaa.
Etta tallaista tanne koaloiden paratiisiin.

Paivitetaanpa taas vahasta aikaa.
Arki on rullannut normaaliin tahtiin, mika on ollut jopa ihan mukavaakin, ainakin valilla.

Paasiaisena menin Brisbaneen koska olin ihan varma etta mulla rajahtaa paa jos vietan kaikki nelja vapaa-paivaa Toowoombassa. Ilo oli lehmatehtaassa ylimmillaan kun ihmiset riensivat ruhtinaallisille vapaille.
Sain muutaman suklaamunankin paasiaisen kunniaksi, mika oli suloista. Toisen, ison munan antoi Terry. Terry on noin 55-vuotias ikansa alan hommissa ollut hauska huumoriveikko ja toisen sain Adamilta. Adam on kolmekymppinen kundi joka saa minut aina hyvalle tuulelle. Suloista:). Harmi kun itselle ei tullut mieleen edes ostaa suklaamunia.
Lopetimme tyot silta illalta JO 10.15 mika on yli tunnin aikaisemmin mita yleensa. Kivaa:).

Lottaahan mina sinne Brissuun lahdin tapaamaan. Lotta majailee nykyaan tyonantajansa kampilla ainakin toistaiseksi kun oli kundikaverin kanssa vahan mennyt yhteenasumisen kanssa sukset ristiin. Hanen tyonantajansa Helena oli sanonut etta talolle saa tuoda kavereita jos haluaa, han itse oli lentamassa. Lentaminen on Helenan intohimoinen harrastus.

Joten ei siina sitten mitaan. Sain edullisen bussin, 25$ menopaluu, mutta tosin niita busseja ei liian usein mennyt. Lahto oli 07.00 mika oli aika rankkaa tallaiselle yolinnulle mutta eipa siina muukaan auttanut. Ja lisaksi bussi meni suorana Brissuun ilman valipysahdyksia joten sinne paasi 1,5 tunnissa. Kivenheitto.
Dosassa oli myos eras kundi duunista, JP nain lyhyesti. JP on intialainen ja oikea nimi on noin kolmekymmenta kirjainta pitka joten en viitsi yrittaa sita pidempaa versiota hanen nimestaan….
Matka sujui kuitenkin nopeammin kun oli joku jonka kanssa latista niita naita.

Brissun bussiasemalta, Roma Streetilta otin junan Nudgee-nimiselle asemalle (lausutaan “natsi” :D) jossa Lotta oli minua vastassa.
Siita oli viela kymmenen minuutin kavely Helenan talolle, joka olikin melko iso.
Lottahan siis siivoaa rakennystyomaan jaljilta taloja. Ajattelin etta Helenan talo olisi myos putipuhdas, mutta toisin oli…. Talo oli kylla melko rajahtaneen nakoinen sisalta, keittiossa haisi ihmeelliselle ja hanella oli mita ihmeellisempia tavaroita jotka nayttivat vain lojuvan ympariinsa. Kiinnitin myos huomiota tauluihin, ne kaikki olivat todella tylsia haaleilla vareilla maalattuja maisemia.

Lisaksi talossa oli akvaario, ja Helenalla on myos koira joka on aina hanen mukanaan. Ulkona oli ankkoja. Nailla ankoilla oli myos poikasia mutta paikalle oli luikerrellut kaarme joka soi nama viattomat uhrit. Ja kaarme oli yha siella. Osalla ankoita oli iso hakki ja ne kaikki nayttivat pelokkailta. Kaarme lepaili kyllaisen nakoisena aitauksen sisapuolella olevalla puomilla ja pitkin vartaloa oli epailyttavan nakoisia moykkyja…..
Lotan kundikaveri David sitten ajatteli auttaa ankka-parkoja paasemaan pelostaan spreijaamalla hiuslakkaa kaarmeen paalla. Kyllahan se havisi, mutta kun seuraavana aamuna menin keittioon juomaan vetta, nain ikkunasta etta se oli palannut tasmalleen samalle paikalle. Etta se siita. Otin kuvia kaarmeesta, mika oli Carpet Python, ja iso sellainen. Pituutta oli yli kaksi metria.

Niin lauantaina sitten emme paljoa tehneetkaan, kumpikin olimme melko vasyneita. Kavimme kaupungilla pyorimassa ja ostin kirkkaan oranssin vyon seka vahan musaa.
Sunnuntaina menimme Davidin isan luokse koska heilla oli barbeque.
Davidin isa oli oikea perus-aussi, VB-kalja maistui, autotallissa komea pratka, paljon lihaa grillissa ja isot kalajutut :).
Han oli kokannut marokkolais-tyylista safkaa komeilla pihveilla ja ruoka olikin ihan jees. Saimme hanelta myos sellaiset koreat paasiaismunat.

Lahdimme sitten takaisin Nudgeehen taksilla, koska juanlla meneminen olisi mennyt niin saatamiseksi. Taksin tulo kesti jostain syysta turhan kauan ja alkoi jo tulemaan daavidin isan jutut korvista ulos kun han lahinna puhui eika kuunnellut yhtaan.
Maksoimme taksin kolmeen pekkaan, joten hinnaksi tuli vain 6$ per naama.

Olin Lotan kanssa puhunut etta lahtisimme bilettamaan jonnekkin illalla, luultavasti. Kun ilta eteni, menohalut hiipuivat. David taas oli ihan menossa ja suuttui kun emme olleetkaan lahdossa ja siitakos Lotta ja Davis saivat kunnon riidan aikaiseksi. Asia paatyi sitten niin etta he lahtivat kaksin ja mina sain levahtaa omassa hyvassa seurassa :D.

Kauaa eivat kuitenkaan viihtyneet vaan tulivat takaisin parin tunnin paasta ja oli kuulemma ollut tosi paskaa. Jaaha.

Maanantai-aamu ja David on yha kanssamme. Kieltamatta olisin halunnut viettaa aikaa Lotan kanssa kahdestaan. D taas kuuluu niihin ihmisiin, jotka voivat olla sosiaalisia 24/7 joten han ei voi ymmartaa etta joku tarvitsee omaa aikaa. Lotta taman minulle kertoi, ja sanoi etta ei han voi hanta pyytaa lahtemaankaan silla siitakos D suuttuu. Jaaaaa.
No, siina sitten arvoimme etta mita teemme. Paatin lahtea takaisin Toowoombaan jo maanantai-iltana tiistai-aamun sijaan.
Suklaata tuli syotya oikein urakalla kylla paasiaisena. Soin suklaata enemman kuin olen varmsti syonyt koko aikana mita olen ausseissa ollut. Nam, oli hyvaa. Ei edes kaduta yhtaan :p.

Lahdimme sitten taas kaupungille enka oikein osannut olla oma itseni kun D oli koko ajan menossa mukana. Lisaksi hanella oli koko ajan sana-harkkaa Lotan kanssa. Tuntui ihanalta istua bussin penkilla takaisin kohti Toowoombaa. Rauha. Peace.

Tanaan kavimme leffassa ja oli todella paska leffa. Nimeltaan 300. Taistelua, sotaa ja verta. Tietokoneella suurimmalti osin tehty leffa, joten kaikki mita voin leffassa inhota oli melkein siina. Vain avaruus-jutut puuttuivat.

Viime tyoviikossa nyt ei ole taaskaan mitaan mainitsemisen arvoista. Lehmaa taas pakattiin pusseihin niin etta niita tuli jo korvista ulos. Samat kyllastyneet supervisorit ja ihmiset.

Niin unohdinkin kertoa etta BC:lla on kokeilu nimeltaan “refer a friend” eli kannattaa yrittaa saada kaveri sinne toihin. Jos saa kaverin sinne toihin, saat kolmen kuukauden tyoskentelyn jalkeen 500$. Ja tasta lahin aina kolmen kuukauden valein kunnes on vuosi taynna. Tosin tama edellyttaa, etta seka suostuttelija etta kaveri ovat toissa taman koko ajan, eika kumpikaan lopeta tai saa potkuja. Lisaksi tuosta summasta menee verotkin viela….
Etta meneeko puljulla hyvin…..

Viime viikollakin eras SV iski laatikkoa poytaan oikein voimalla ja karjui jollekkin kundille kai jostakin mita tama ei tehnyt “oikein”.
Se, etta tietaa jotain teurastamolla tyoskentelysta ja miten lehma veistellaan osiin ei tee sinusta hyvaa supervisoria. Melkein kaikilla heilla on taysin homma hukassa.
Ensinnakaan jos on aihetta jostakin sanoa sita ei tarvitse sanoa toisten kuullen, minusta sellainen on noyryyttavaa. Varsinkin jos se tulee silla tavalla kuin se tuolla yleensa tulee.
Neville on niita harvoja helmia siella.
Lahtolaskenta on alkanut ;).

Juuh. Yksi mielenkiintoinen viikko taas takana, ah niin antoisassa tyopaikassa. Ainoa hyva asia tosin on etta aika kuluu nopeasti kun viikko menee tahtiin, kay toissa, nuku, jos ehdit harrasta liikuntaa ja taas toihin.
Viime ajat oon ollut niin vasynyt etta en kertakaikkiaan oo vain jaksanut tehda muuta kuin nukkua, nukkua ja nukkua. Tuntuu etta unentarve ei vahene sitten millaan.

Nautin nyt ihan ihmeellisesta ja euforisesta asiasta, olen nimittain taysin yksin kotona. Ihan huippua. Stuart on Kingaroyssa serkkunsa Thomasin kanssa, joka muuttaa tanne asumaan huomenna… Joe on tyttoystavansa Amyn kanssa jossakin ja Chris on nukkumassa. Jesh. En muista koska olisi vastaavaa tapahtunut viimeksi.
Tuntuu kuitenkin hyvalta.

Tuntuu valilla etta tama talo on jonkinlainen turvakoti, kaikki vaan tervetuloa tanne….. Taalla on sitten nyt nelja kundia ja mina asumassa ja kyllahan tassa alkaa vahan hermo menemaan.

Toissa ei oikein muuten jaksaisi mutta onneksi siella on edes muutamia jotka jaksaa aina piristaa ja muutama miespuolinen joita on mukava katsella ;).
Talla viikolla ei tapahtunut mitaan mullistavaa.

Tiistai oli rankka paiva. Olin taas niin ylityollistetty kuin ihminen voi olla ja Huuhkaja kavi viela siina mutisemassa etta olen liian hidas. Kysyin etta “niin MITA SANOIT?” josta han hieman yllattyi ja kaveli pois. Lisaksi pari laskia aussiakkaa kavivat vittuilemassa joten olin sitten taas niin mahtavassa olotilassa toiden jalkeen etta en voinut muuta kuin itkea. On ihan tosissaan kaikki paska alkanut lahenemaan loppuaan.

Voin kertoa etta muutos tulee tapahtumaan joka tapauksessa huhtikuun aikana, asiat eivat tule olemaan talla tolalla. Sanokaa mun sanoneen, jotain tulee tapahtumaan. En tullut tanne karsimaan vaan nauttimaan elamastani. Ja asiat tulevat kaantymaan paljon parempaan suuntaan :).

No mutta parit uutiset viela aiheesta BC:

Sain kuulla etta Huuhkaja jaa elakkeelle jo kolmen viikon paasta!YES! Tosin en tieda olenko siella itse silloin “hyvastelemassa”.

Joe palasi toihin. Hanen tulee kuulemma olla kiltti poika seuraavat kolme kuukautta, jonkinlainen koeaika jolloin hanta seurataan tarkasti. Tosin aikoo lahtea sita ennen pois. Ja tama heppu oli voittanut $6000 Kenossa samana paivana kun oli tokaissut kuuluisat sanat Fat-Trevorille ja lisaksi jaakaappi oli hajonnut.
Sanoin Joelle, etta etko nae, eikos tuo ole merkki? Siina sitten hirnuimme yhdessa aivokuolleelle duunille. Onneksi huumorintaju toimii viela.

Niin ja viikon puukottaja: Steve O. Han vetaisi puukolla kasivarteensa ja valtimoon joten verta tuli kuin esterin per*eesta ja kasi alkoi sinertamaan. Ulos boning roomista pystyi loytamaan seuraamalla hanen verivanaansa. Toihin ei sitten ole tulemista ainakaan kuukauteen tai pariin.
Etta vahvasti menee tallakin puljulla.

No niin, tarina siis jatkuu. Yksi TAIVAALLINEN viikko taas toita takana. Tai..sanoisinko kolme paivaa? Viime viikonloppuna oli paansarkya. Ja maanantai ja tiistaina heratessa paa tuntui melkein rajahtavan. Joten jain kotiin.
On ollut hirvea niska-hartiaseudun lihasjumitus. Ja mistas se tulee? Ei ole vaikea laskea 1+1. Tyopaikka. Ihmisen keho on siita ihmeellinen, etta se kertoo ainakin jos joku asia ei ole balanssissa, jos muuten et sita tajua.

Ystavani Joe ei sitten kirjoittanut sita kaksisivuista esseeta, joten hanet on erotettu kahdeksi viikoksi. Saa nahda palaako takaisin. Luultavasti kylla, rahan takia. Han on personal trainer mutta han aikoo aloittaa oman bisneksen vasta puolen vuoden paasta, kun on saanut itsensa hyvaan kuntoon. Han kuitenkin saa ihan kohtuullista palkkaa, 3200$ kateen kuussa mika on siis 2000e. Tai no, mika on sitten tarpeeksi tuosta karsimyksesta, kysyn vaan….

Torstai oli Toowoomba Holiday, jolloin kaikilla on vapaata ja joka pulju kiinni. Me tyoskentelimme sen paivan mutta saimme sitten perjantain vapaaksi. Hyva vaihtokauppa, pitaisi lisaksi tulla pyhakorvaus torstai-paivalta. Saa nahda tuleeko, olenhan “vain” backpacker ja hyvia syita keksitaan aina oikein ammatilla.

Luiden pakkaaminen on siis loppunut hetkeksi ja pakkaan brisket fingerseja, yksin tietenkin. Jos korealais-tyttelit tyoskentelee, niin silloin on aina kaksi. Tama on yksi Huuhkajan tavoista vittuilla minulle. Ihan sama. Kai sita itsekin olisi katkera jos olisi sen 28 vuotta siella.
Kiire tulee mutta aikakin kuluu nopeammin. Mita nyt valilla on tullut normaalia vinkumista kun oon jattanyt jonkun astian mukamas vaaralle poydalle missa se on ollut kiellettya. Jokaisella tavaralla on tarkea oma paikkansa. Jaaaaah. Antakaa jo ne potkut niin ei tartte taalla roikkua.

Tama paiva sujui SALMIAKKIA syodessa ja seiskoja lukiessa. Ihan huippua. Silloin harvoin kuin tuota mustaa herkkua tulee niin se on kuin uusi joulu meikalaiselle. Vois tulla joka kuukausi vaikka :D. Terhin paketti saapui ajoissa.

Juuh. Mutta aurinko paistaa, se on tarkeinta, eikos vaan :).

Taas yksi viikko enemman toita takana ja yksi vahemman edessa. Tama on siis positiivista ajattelua :).

Maanantaina sain sitten uuden tyotehtavan. Menin auttamaan korealaista Tinaa Brisket Fingersien pakkaamisessa. Luiden pakkaus oli loppunut, ainakin pariksi viikoksi, koska tilausta ei ole tullut.

Brisket Finger on siis noin 20cm pitka lihasuikale joka pakataan pinkkeihin pusseihin ja saa painaa 2.02-2.09 kg.
Homma oli ihan ok. Linjan toisessa paassa on nelja heppua suikaloimassa lihaa valkoisiin laatikoihin. Toisessa paassa oli kaksi muuta tekemassa samaa.
Meidan hommamme oli erotella koreista channel meat, brisket fingers ja joku kolmas jonka nimea en muista. Ne piti laittaa eri laatikoihin. Lisaksi brisket fingerseissa saattaa olla luun palasia joten ne joissa on luuta pitaa viela laittaa eri laatikkoon, koska pusseissa ei tule olla luullisia paloja.

Channel meat on littea, noin 30-40 cm pitka pala jossa ei ole lihaa niinkaan paljoa. Channel meat pakataan lapinakyviin pusseihin, aina kahdeksan kerrallaan. En tieda mihin tavara menee, mutta se nayttaisin erehdyttavasti koiran ruoalta.

Kolmas tavara on sitten vahan paksumpi pala lihaa joka on suurimmalti osin rasvan peitossa. Taman laatikon annan linjan toisella puolella oleville lihanleikkaajille.

Siina sitten auttelin Tinaa muutaman paivan ja sitten tulee Tanya, joka kysyy etta olenko valmis testattavaksi? Olin etta hah?! Tanya on siis toinen kahdesta naisesta jotka seuraavat ihmisten tyoskentelya ja testaavat osaavatko ihmiset tehda uutta tyota.

Mina kun luulin etta autan Tinaa muutaman paivan ja sitten “paasen” pakkaamaan laskia, niin kuin Huuhkaja (supervisor Merv) oli sanonut. Tosin mika tahansa muu homma on parempi kuin se, silla laskin pakkaaminen on todella anuksesta.
No eihan siina sitten mitaan…. Olin auttamattomasti liian hidas, joten Tanya ei oikeastaan edes testannut minua viela.
Han sanoi antavansa minulle muutaman paivan aikaa tulla nopeammaksi.

Tina oli hammastynyt kuullessaan, etta joutuisin tyoskentelemaan paikassa yksin, silla kukaan ei ole siina yksin aikaisemmin tyoskennellyt. Nain oli kuitenkin Huuhkaja sanonut.

Ei siina sitten mitaan, harjoittelin valilla yksin tyoskentelemista, mutta ei…. Lisaksi etta kuusi hemmoa siivuttaa lihaa minulle, minun piti samaan aikaan kayda hakemassa heille lisaa laatikoita seka tehda uusia pinkkeja muovipusseja brisket fingerseja varten.

Seuraavana paivana Tanya tuli sitten takas ja sanoi etta nyt on testi. Olin vaan etta aha, kuulin muuten etta tassa ei ole kukaan muu tyoskennellyt yksin, koska tulee ihan liian kiire. Han intti kiven kovaan etta juu kylla tassa voi tyoskennella yksin ei pitaisi olla mitaan hataa. Siina sitten intimme aikamme ja lopulta en sanonut mitaan.
Pysyin tahdissa sitten noin 30 minuuttia ja that’s it. En paassyt testista lapi. Nainen kirjoitti lappuun “Marke needs to speed up”. Vittu etta vitutti. Helvetti mika homma yksin tehtavaksi. Kun kahdellakin tulee ajoittain alyton kiire.

Siina sitten olin synkissa mietteissa seuraavan paivan ja kelasin etta oliko tama nyt sitten taas yksi naista tempuista jolla minut saataisiin savustettua ulos paikasta. En ole ollut kovin mukava supervisoreille koska koko paikka ottaa aivoon ihan riittavasti ja erityisesti heidan tapansa kohdella tyontekijoita.
Ajattelin etta no, jos potkut tulee niin en voi kylla kuin voittaa. Elama tuo aina jotain parempaa kuin tuo paskainen paikka.

Illalla harjoittelin taas yksin tyoskentelya, ja kehityin vahan. Ensin kykenin 50 minuuttiin ja sitten 2,5 tuntia. Tosin tyon laatu alkaa karsimaan tuossa kiireessa, mutta oma moka, mita sanovat etta pitaa pysya tahdissa.
Perjantaina taas, ja samat 2,5 tuntia. Tuo oli ihan maksimi. Sitten tulikin Tanya ihan tyhjasta ja sanoi etta lapaisin testin. Olin aiman kakena, luultavasti Huuhkaja oli sanonut minusta jotain hyvaa.

Hyva puoli asiassa on, etta aika lentaa. Viime viikolla aika toissa kului nopeammin kuin koskaan.
Niin ja myoskin toiden jalkeiselle siivoushommalle tuli loppu.

Kun maanantaina ahdistelin toista testaaja-naista ja kyselin hanelta minka takia backpackereiden pitaa jaada siivoamaan toiden jalkeen ja suurimman osan ei, han perusteli etta se johtuu siita kun “labourer” nimikkeen alla tyoskentelevat joutuvat tekemaan siivousta. Kun taas muut ovat joko boners, slicers jne. nimikkeen alla. Sanoin vaan etta juu mutta se on yliaikaa ja pitais olla vapaaehtoinen homma, suurin osa ihmisista haluaa menna vain kotiin, silla siivous vie joskus enemman kuin 45 minuuttia.
Ja etta tyoaikamme loppuu 11.30 pm joten sen pitaisi loppua myos silloin.
Han sanoi juttelevansa paapomo Jamien kanssa ja palaavansa asiaan.

Mutta ei koskaan palannut asiaan. Silla nyt backpackerit EIVAT olleet sallittuja jaamaan yliajaksi, vaan heidan piti lahtea suoraan kotiin kun kello lyo 11.30. Hienoa! Oliko valitukseni tuottanut tulosta?
Enpa tieda, taisi sittenkin johtua enemman siita kun tama on hiljaista aikaa tilauksien suhteen joten he yrittavat estaa ihmisia yliajan tekemisesta. Ihan sama.

Perjantaina sattui sitten pari muuta mielenkiintoista asiaa. Wink, uusi-seelantilainen boner iski puukolla toista vahingossa. Bonerseilla on essun alla toinen metallinen essu juuri sen jos puukottavat itseaan, tera ei koskaan mene iholle asti.
Mutta Wink oli kayttanyt ilmeisesti paljon voimaa tyostaessaan ruhoa ja iski Seania olkapaahan puukolla. Sairaalaan.

Sitten tama ystavani Joe. Fat-Trevor oli tullut ilmeisesti heittamaan jotain lokaa Joen paalle ja ilmeisesti saanut hanet erittain vihaiseksi, silla Joe sanoi hanelle “…..you fat cunt”.
Toimistolle. Joella on nyt ollut sitten tama viikonloppu aikaa kirjoittaa kaksisivuinen essee siita, miksi hanen tulisi jatkaa tyoskentelya Beef Cityssa. Saa nahda mita Joe tekee.
Han teki kylla kaikille palveluksen sen suhteen mita Trevorista sanoi. FT ei kohtele ketaan siella hyvin.

Tuo on paikka, missa suoritetaan koko ajan. Jos et tee sita ja sita maaraa tavaraa x olet luuseri. Jos et tee juuri silla ja silla tavalla niin et osaa mitaan. Tai sitten olet vain liian hidas. ja muista aina nayttaa silta etta teet jotain.

Kylla suomen duunari hommat on lastenleikkia meininkiin taalla. Inex oli melkein paratiisi tuohon verrattuna. Taukoja ei ollut kukaan vahtimassa eika ollut kukaan niskan takana hengittamassa.
Ei silla etta Inexille kaipaisin, mutta hain vertailukohtaa. Tai Saarioinen oy.

Olin kylla totaalisen rattipoikkisippi kun paastiin himaan perjantaina. Imee mehut tuo tyotahti. No, se ei kesta ikuisesti, lohdutan itseani. Australia on niin paljon muutakin kuin hikinen Toowoomba joten en kylla taalla enaa montaa kuukautta karisty.

Nyt on ollut onneksi viikonloppu aikaa ladata akkuja Trio-jaatelon, taalla tunnettu Naepolitan jaatelon kera. Olen karsinyt paansarysta ja sain herpeksen huuleeni. Ehka on tosiaan aika lahtea tuolta shit holesta pian. Kaikki merkit viittaavat siihen. Ensi viikolla onneksi vain nelja tyopaivaa, on joku public holiday.
Etta tallaista koalaparatiisissa.

Viikon loppua kohden alkoi taas kiristamaan hermoa paikka jonka nimea tuskin kannattaa mainita mutta se paikka jossa kasittelemme valilla 2.45pm-11.30pm noin 450 kuollutta lehmaa.

Tyoaika loppuu siis virallisesti 11.30. Torstaina sitten olin aika vasynyt ja muutenkin kettuuntunut. Toiden jalkeen on sotkuja jotka periaatteessa pitaa siivota. Siis tarkoitan lahinna laatikoita, papereita ja muuta vastaavaa roskaa.
Aina olen jaanyt siivoamaan mutta torstaina ajattelin etta 20 minuuttia siivousta riittaa ja kavelin parakkiin missa vaihdan vaatteeni.
Siella oli sitten head supervisor Jamie rookilla ja minut nahdessani kysyi etta miten voin olla “jo” poissa sisatiloista. Kello oli siis 12am siina vaiheessa.
Sanoin etta siivosin jo. Sitten tuli kysymys etta miksi en siivoa enaa. Sanoin etta no luulin etta se on tarpeeksi ja kompostin luona on viisi ihmista jotka eivat tee yhtaan mitaan.
Siita alkoi sitten hervoton makatys ja painelin koppiin vaihtamaan vaatteita.
Perassani tuli korealais-tytto joka sai osakseen saman kuulustelun.

Kun tulin ulos niin Jamie oli kadonnut. Jain juttelemaan Sabrinalle ja sitten Jamie tulikin kuin tyhjasta, silmat salamoiden. Han oli kaynyt sisalla ja oli jutellut toisen supervisorin, Carlin kanssa. Carl oli pyytanyt minua jaamaan siivoamaan matkallani ulos rakennuksesta, mutta luulin puhtaasti etta se oli vitsi silla han naureskeli samaan aikaan.
Mutta ymmarsin etta han ei varmastikkaan halunnut paskaa niskaan yhtaan enempaa kuin minakaan joten hanen piti kertoa oma versionsa.
Sanoin sitten Jamielle etta juu mina luulin etta Carl vitsaili koko asiasta.
Siihen han totesi etta ‘on parempi ottaa tosissaan supervisorien sanomiset’. Tuohon olisi ollut kylla monta hyvaa tarinaa vastattavana mutta paatin etta ehka en viela kuitenkaan ota potkuja vastaan vaikka teki mieli sanoa sille aaliolle suoraan mita ajattelen siita.

Silla mietitytti: miksi varsinaisen tyoajan jalkeen pitaisi jaada siivoamaan? Se ei ole pakko, ei lue missaan paperissa eika siita puhuttu esittelypaivana muuta kuin etta se on vapaa-ehtoinen juttu. Silta ajalta maksetaan palkkaa mutta ei se montaa dollaria ole, siita pitaa verokarhu huolen. Joten mielummin lahden himaan heti jos vain on mahdollista.

Korealais-tytto kavi sitten perjantai-aamuna toimistolla kysymassa asiasta, etta mika homman nimi on. Sielta vastattiin etta pakko ei ole ja etta he juttelevat supervisorien kanssa.
Ja musta tuntuu etta kyse on jonkinlaisesta ihmisten eriarvoisesta kohtelusta. Onhan siella muutama aussi siivoamassa mutta kylla kaikki melkein ovat ulkomaalaisia ja etenkin kaikki backpackerit ovat siivoamassa. Vituttaa tuollainen natsi-meininki ja tuskin jatan asiaa tuohon. Ei silla etta kiinnostaisi parantaa paikan oloja paljoa silla kauaa en siella joka tapauksessa aio olla.
Arsyttaa vain tuollainen oman paskan olon siirtaminen muille. Varsinkin kun rankan paivan jalkeen (etenkin henkisesti) saa vain paskaa niskaan niin kylla sita miettii minka arvoinen paikka on tyoskennella.
Jannaa muutenkin miten paljon negatiivisempana koen paikan verrattuna edelliseen jaksoon kun olin siella toissa, vaikka olin kylla silloinkin vasynyt.

Niin kun mainitsin tuosta supervisorien “vakavasti ottamisesta”. Supervisorit ovat aika alttiita naiskauneudelle ja monet jopa kovia flirttaamaan.
Trevor on lihava ja ei-pidetty supervisor. Lempinimi Fat-Trevor.Han ei kohtele ihmisia ollenkaan mukavasti ja on aina vihainen.
Kuulin vasta taannoin etta han oli minustakin laittanut eraanlaisen huhun liikkeelle silloin aivan alkuaikoinani lokakuussa.
Tapahtui silloin kun sain hanelta sen yhden ja ainoan kyydin kotiin kun olin odottelemassa bussia. Jalkeenpain han oli sanonut etta han makasi kanssani.

Tama on vain yksi esimerkki. Kun en suostunut hanen kanssaan treffeille han suuttui ja alkoi inhoamaan minua aikalailla.

Ja mika onkaan parempi tapa kostaa kuin kayttaa valtaansa? Han on yrittanyt komennella minua ja perjantaina han sai taas oivan tilaisuuden kun oli ilmeisesti kuullut tai huomannut tasta mieltaravisuttavasta jutusta kun en ollut siivoamassa. Tuli siihen aukomaan paataan etta niin etta kun et ollut siivoamassa, ja sinun TAYTYY jaada siivoamaan. Tokaisin vain etta “aha” ja painelin ulos.

Sitten tuli myos Carl kertomaan viestin hanelta ja Jamielta. Se sama tarina kuin Fat-Trevorilla. Sanoin hanelle mita olin toimistolta kuullut ja han vain tokaisi etta Jamie selvittaa kylla taman asian (jatka: omaksi edukseen). Siina vaiheessa alkoi vituttamaan niin ruhtinaallisesti etta hankaan ei voinut olla huomaamatta kaytoksestani mita ajattelen.

Siella sitten siivoilin viimeisena ihan mielenosoituksellisesti. Eras kompostille johtava ovi oli lukittu mutta roskaa loytyi ja F-T oli sopivasti siina ja sanoi ihanasti ‘vie tuo ulos’. ‘Ovi on lukittu’, sanoin.
Siihen han sitten mahdollisimman v-maisesti ‘no sitten kierrat tuon koneen takaa’.
‘MINA EN TUNNE JOKA NURKKAA TASTA PULJUSTA’ sanoin ja eras poika tulikin juuri sopivasti nurkan takaa ja nappasi roskat. Hymyilin pirullisesti F-T:lle ja kavelin muualle.

Etta jos tata shittia jaksais jonnekkin huhtikuun lopulle. Ellen saa potkuja ensin. Oikeastaan ihan sama.

On tullut uusia ajatuksia matkustuksen suhteen. Talla hetkella kiinnostaisi lentaa parin kuukauden paasta Melbourneen tai Perthiin ja saada vahan taas uusia tuulia elamaan. Tanne en todellakaan jaa loppuvuodeksi. Maailma on taynna hyvia paikkoja joten ei kannata tuhlata aikaa :D.

Mutta joo, vahan iloisempii aiheisiin.

Huokaisin siis ilosta kun perjantai oli ohi. Lauantaina herasin kolmen tunnin unien jalkeen 6.30. Suunnitelmissa oli meno Gold Coastin Surfers Paradiseen.
Ei silla, etta Surfers olisi se paikka siella mihin kamalasti haluaisin, mutta sinne on helpoin paasta ja majoitus loytaa.
Ystavani Elisa on siella talla hetkella poikaystavansa Timon kanssa.

6.50 Joen auto pysahtyi siis talomme ulkopuolelle. Joe on eras hemmo toista ja menossa Brisbaneen joten sain edullisen kyydin hanelta. Brissusta sitten otin aamupalan syomisen jalkeen dosan Surfersiin. Matkassa meni 1,5 tuntia mika on aika normiaika bussille.
Matkan varrella tosin pysahdyttiin huvipuistoissa. Dreamworld, Movieworld ja Seaworld.

Surfersissa olin 10.30 ja aurinko paistoi taydelta teralta. Eipa Queenslandia turhaan sanota Sunshine State:ksi. Vastaani massoittain vyoryvat turistit saivat minut shokkiin. Toowoombassa kun ei ole muita turisteja kuin teurastamolla tyoskentelevat backpackerit.

Ajattelin menna hostelliin yoksi, mutta kaikki paikat olivat taynna. Elisalle siis, ajattelin. Heilla kuulemma olisi jonkinlainen sohva, ei kovin hyva, mutta kai siina yon karsii, ajattelin.
Elisa kun vaantaa aika kovaa tyopaivaa, 6am-2pm han on kioskissa toissa seka 3pm-6pm han jakaa flyereita kadulla. Ja yleensa han tekee nelja paivaa toita mutta kateen jaa vain $250 ja jos otetaan huomioon etta han EI maksa veroja, ei ole palkka kummoinen… Omistajat kun ovat vahan hamaria itsekin.
Mutta jollain pitaa elaa.

Kavelin sitten ympariinsa koko paivan enka oikeastaan ehtinyt edes ottamaan aurinkoa koko paivana. Ostin kasilaukun seka uudet bikinit, koska vanhat olivat kuluneet.
Ruokakaupassa kayminen siella ei ole kylla valttamatta kauhea nautinto. Monet ovat siella nimittain hyvin vahissa vaatteissa, nytkin siella oli mies pikkuhoususillaan… Jonkinlainen jarki siinakin vaikka ruokakauppa ei kaukana biitsilta olekaan.

Viimeksi olin siis Surfersissa tasan vuosi sitten, ja tuntuu etta nyt siella oli viela enemman kerrostaloja ja kauppoja ja kaikkea mahdollista turistikraasaa.

Ennen kuin Elisa paasi toista, paatin menna jalkahierontaan. Otin vain puolen tunnin hieronnan, koska se oli melko tyyris. Hieroja oli japanilainen nainen ja se oli kiistatta elamani ihanin jalkahieronta. Se oli puoli tuntia taivaassa. Han tarjoili myos teeta ja sain valita milla oljylla han hieroo. Olin syvssa meditatiivisessa tilassa ja lipumassa lopuksi uneen vahaisten younien ja hektisen paivan takia mutta nautin joka sekunnista. Ja tama hieronta kesti kylla noin 40 minuuttia :).

Elisan paastessa toista sitten menimme hanen kampilleen. Heidan kamppansa on rivitalossa ja heilla on myos aussi-kundi kamppiksena. Perusjannu, mutta ihan mukava.

Kavimme kavelylla rannalla ja oli aivan ihanaa. Meri on jotain niin kaunista ja rauhoittavaa. Varsinkin ne aallot mitka siella ovat, niita voisi vain tuijottaa ja vaipua omiin mietteisiin.
Emme kavelleet pitkaan, kun Elisalla oli tyopaiva myos sunnuntaina, mutta jain rannalle viela istumaan yksin ja nautin meren laheisyydesta ja vilvoittavasta tuulesta.

Kuten tiedatte varmaan, Toowoomba on niin kuiva kuin voi vain olla. Veden kaytto on luokiteltu muistaakseni yhdesta kuuteen. Tama mesta on tasolla 5, joka tarkoittaa lahinna sita etta vedenkayttoaan pitaa miettia ja suihkussa kayminen tulisi tehda niin pikaisesti kuin mahdollista. Juomaveden laadusta nyt en mainitse, se ei ole hyvaa taalla eika se kylla ole ollut missaan muuallakaan. Siis juotavaa, mutta ei niin hyvaa kuin suomessa.

Mutta ainahan niita ihmisia riittaa jotka eivat ajattele omaa napaansa pidemmalle. Ja nyt kaupunkia uhkaa siis siirtyminen tasolle 6, mika tarkoittaa sita etta vesi katkaistaan paivan ajaksi… Joten ajatelkaa tilannetta taalla kun seuraavaksi manaatte vesisadetta siella!

Nyt kuitenkin takaisin Kultarannikolle. Palyilin merta siis aikani ja matkailin mielessani ties missa maailmankolkassa ja sfaarissa.
Menin takaisin kampille ja Elisa menikin nukkumaan jo kymmenen aikaan. Itsella ei meinannut pysya silmat auki, mutta en voinut menna nukkumaan kun heidan kamppis katsoi leffaa olohuoneessa missa minun piti nukkua. Eika sita nyt voi menna oikein sanomaan, etta niin haluun nukkumaan, haivyppas siita….
Kahdeltatoista sitten paasin nukkumaan ja itse asiassa tama olikin vuodesohva, vanha sellainen, mutta ihan riittava minulle. Vajosin koomaan heti.

Aamulla heratyskello soi 09.00, silla en halunnut missata kaunista paivaa ja halusin vihdoin biitsille hetkeksi. Makoilin rannalla 1,5 tuntia mutta se riitti saamaan naamani aurinkorasvasta huolimatta hieman punaiseksi.

Kavin viela Elisan luona kaupalla ja sitten pitikin lahtea kotimatkalle. Aika jai lyhyeksi, mutta piti oikeasti saada jotain muuta tekemista kuin hengailu Toowoombassa.
Busseja ei sitten mennyt suorana Brissuun enaa, joten minulle ehdotettiin bussi-juna yhdistelmaa jossa menisi 1,5 tuntia.

No, mikas siina. Minun piti olla Brissussa 4.30 jolloin Joe oli lahdossa takaisin Toowoombaan. Laskin siis etta jos lahden 2.55 lahtevalla bussilla, ehdin sinne ajoissa.
Bussi sitten oli aavistuksen myohassa ja kiersi kaiken maailman konnut ennen kuin saavuimme Nerangin juna-asemalle.
Tahan bussi-ajeluun kului siis itsessaan puoli tuntia. Missasimme junan koska bussi oli ollut myohassa. Seuraavaa odottelimme 20 minuuttia. Tulihan se sielta.

Raportoin Joelle myohastymisesta. Sitten noin reilun puolen tunnin junamatkan jalkeen tuli joku virkapukuinen junaan ja sanoi etta kaikki jotka ovat menossa keskustaan joutuvat poistumaan junasta raiteen korjauksen takia. Meita oli bussi odottamssa ulkopuolella ja siina sitten taas mentiin 20 minuuttia vain loytaaksemme itsemme toiselta juna-asemalta. Ja taas junaan.
Olin totaalisen kyllastynyt, vasyinen, nalkainen ja vihainen tassa vaiheessa. Enka vahiten sen takia etta tiesin etta minua odotetaan. Tiedan kuinka inhottavaa odottaminen on.

Ja vihdoin, olin Roma Stationilla aikaan 5.40 pm. Eli tahan reissuun meni siis liki kolme tuntia. Sitten viela tanne holeen kesti 1,5 tuntia joten matka jossa autolla ajaen menisi 2,5 tuntia kestikin 4,5 tuntia….. Voi olla etta menee hetki kun menen uudestaan Kultarannikolle mutta onneksi nautin ajastani siella muuten. Ensi viikonlopun olen taas ihan tyytyvaisena taalla :).