Ihmeellinen Maailma

 Kummallinen paikka tama Surfers Paradise, eihan taalta paase millaan lahtemaan :D. Joka paiva kayn maksamassa yhden paivan vuokran lisaa hostellissa. Taalla on jotenkin niin kotoisa olo. Biitsi on aivan mieleton. Se varmaan on yksi syy miksi viihdyn taalla niin hyvin. Paivalla siella on kiva lohota, laittaa aivot narikkaan (tai no eihan taalla kovin kuumeista aivotyoskentelya ole tarvinnut harrastaa) ja illalla siella on ihana kavella tai vain istua ja katsella merta. On kylla vaikea luopua tasta jumalaisesta biitsista, silla pitaahan sita nyt jossain muuallakin kayda, tanne paasee aina takaisin :).

 Lisaksi taalla on jotenkin niin rento fiilis. No worries! Ihmiset ovat aurinkoisia ja mukavia. Ja paljon tekemista. Tietenkin kaikki maksaa, mutta kylla ilmaishuvejakin keksii.

 Rannasta puheen ollen. Uiminen ei ole useinkaan mahdollista biitsilla, kuten olen varmaan sanonut. Tai mina en ainakaan sita uimiseksi kutsu, jos voit kastella itsesi, liikkua kahden lipun valisella alueella (noin 25m), etka voi menna kovin kauas rannasta. Onhan siihen myos jarkisyy, hait, voimakas virtaus ja suuret aallot. Ei todellakaan tarvitse menna kuin 10 metria rannasta poispain vedessa, voi tuntea kuinka voimakas virtaus on. Sita on ihan turha kuvitella etta olisi kuolematon. Kun aallot iskevat voimalla ja virta vie mukanaan, ei siina voi paljon muuta tehda kuin odottaa etta joku tulee pelastamaan. Viikonlopun lehdessa oli kuva, jossa hengenpelastaja pelastaa hymyilevaa aasialais turistia. Tama aikuiselta nayttava mies ei ymmartanyt itse, kuinka suuressa vaarassa han oli.

 Lisaksi kahden veljeksen seka heidan ystavansa lokoisa paiva rannalla paattyi ikavasti. 18-vuotias poika meni surffaamaan, ja hanen veljensa jai ystavansa kanssa rannalle pelaamaan jalkapalloa. Kun he lopettivat pelaamisen, he huomasivat ettei tata veljesta nay missaan. Niimpa sitten aloitettiin etsintaoperaatiot seka merella etta maassa. Kahden paivan paasta loydettiin taman pojan ruumis. Lisaksi viime viikonloppuna oli yli 20 pelastustehtavaa. Silloin olikin melko voimakas tuuli, ja aallot olivat kaksimetrisia.

 Viikon alussa kavin sen ruotsalaisen Stefanin kanssa vesipuistossa, Wet’n’wild nimeltaan. Otimme pussin Surfers Paradise Highwayn varrelta ja saimme meno-paluu lipun 6 dollarilla, eli noin 3,5 euroa ja matka kesti melkein tunnin.

 Vesipuisto oli mukava, tosin hieman arsytti tiukat saannot: liukumaissa sai menna vain yhdella tietylla tavalla ja siksi maissa ei paassyt kunnon vauhtiin. Mutta makea oli joka lahtoon, ja aurinko paistoi. Mikas sen mukavampaa.

Tosin sain todeta, etta Stefan ei ollut ihan parasta seuraa. Stefan on todella hiljainen, ja muutenkin aika avuton…Voi kuulostaa aika tylylta, mutta nain asia on… Han on 26-vuotias, mutta ei ikina uskoisi. Ensinnakaan hanella ei ole mitaan omaa tahtoa. Jos kysyin, mita han haluaa tehda/minne menna, han ei osannut antaa vastauksia… En vain tykkaa kysella viiden minuutin valein, onko kaikki hyvin. Toisekseen, han saasti 2 vuotta 10 000e matkatakseen Australiaan. Ja mita han tekee taalla? Sydneyssa han asui 2 kuukautta, surffasi netissa koko ajan…

Hanen ystavansa ruotsista piti tulla myoskin australiaan, joten sen takia han oli kaksi kuukautta Sydneyssa. Kysyin sitten, etta aikooko han alkaa etsimaan toita vai mita han meinasi tehda jos aikoo taalla vuoden olla. Siihen han vastasi, etta kun hanen ystavansa ei tullut, han lahtee kesakuussa takaisin ruotsiin…. Heitin siihen sitten ihan herjalla, etta taitaa aiti ja isa odottaa sinua kovasti kotiin, johon han vastasi ihan tosissaan, etta kylla….

 Huh…Jos toi on asenne, niin ehka on parasta jaada sinne ruotsiin… Toisekseen en itse kylla tyytyisi puolen vuoden matkaan, jos olisin noinkin kauan saastanyt rahaa. No, kukin tyylillaan, kai….

 Juu…Tuli kaytya baarissakin viikonloppuna. Ajattelin kayda vilkaisemassa baari-elamaa ihan itsekseni, koska hostellihuoneessa ei ollut ketaan varteenotettavaaa vaihtoehtoa. Aasialais-pariskunta, joka puhui heikosti englantia, ja uusi-seelantilainen Luke, joka on kylla todella mukava mutta han oli jossain omilla teillaan. Joten, menin palyilemaan hostellista seuraavan baarin nurkalle. Luulin, etta baari oli sulkemassa , kun hirvea maara porukkaa pyyhalsi ulos. Sitten kuulin kahden naispuolisen puhuvan suomea vieressani, ja siitahan ilo repesi :). Kyllahan sita pitaa aina moikata jos suomalaisiin tormaa! Nama tytot esittelivat itsensa Mariaksi ja Saaraksi. Pyysivat minua sitten mukaan Shack-nimiseen paikkaan, ja sehan sopi erinomaisesti.

 Kavi ilmi, etta he asustavat puolen kilometrin paassa olevassa hostellissa, ja hostellin vaki lahtee porukalla baarikierrokselle. Maksavat tasta ilosta n.17 e, paasevat neljaan baariin ilmaiseksi sisaan seka saavat lukuisia ilmaisia drinkkeja.

 Soluttauduin siis mukaan, ja sain myoskin naita ilmaisia drinkki-lippuja. Tosin annoin ne niita enemman tarvitseville, koska juon baarissa vain vetta, ja se on taalla ilmaista(!). Yokerho oli ok, mutta olen sita mielta etta kun siella on viettanyt tunnin, on jo nahnyt jo kaiken.

 Muuten olen oikeastaan vain hengaillut ja nauttinut auringosta ja mukavista ihmisista. Eras paiva kavin paikassa, jossa on muutamia “extreme-laitteita”. Siella oli sitten laite nimelta “Sling Shot”. Harvelissa on kaksi paikkaa, ja se ikaan kuin roikkuu kahden korkean pylvaan valissa. Ensin kone laskee teidat kuoppaan, ja sitten sinkoaa yli 80 metrin korkeuteen todella nopeasti. Oli hauskaa!!!

 Keskiviikko -ja perjantai-iltaisin on rannan tuntumassa myos eraanlainen iltatori, joka on auki iltaviidesta kymmeneen. Siella myydaan kaikenlaista kraassaa paljon, mutta itse kiinnostuin lahinna miehesta, joka tulkitsee ihmisten luonteenpiirteita katsomalla heidan kammeniensa viivoja. Olin todella yllattynyt, kuinka hyvin hanen tulkintansa piti paikkaansa!! Vasemman kaden viivat kertoivat enemmankin emotionaalisesta puolesta ja oikean kaden viivat olivat enemmankin yleista hopinaa.

 Han mm. keski minua huolehtimaan asioista vahemman :). Ja etta tarvitsen paljon omaa tilaa, unelmoin paljon jne. Kaikkea en halua paljastaa, silla jotkut menivat todella herkalle alueelle! Tuntui vain kuinka han luki minua kuin avointa kirjaa. Huh. Lisaksi han sanoi etta minulla on ikuinen tuli matkusteluun :). Jep. Tasta tulee hyvin riippuvaiseksi.

 Halusin myos kayda iiris-analyysissa (6e). Tosin olen sen missannut joka kerta, koska sinne on niin kova ruuhka etten jaksa odottaa.

 Tyonhausta…muutamaan paikkaan olen soittanut, mutta pyytavat resumea, eli cv:ta. En ole sitten vaivautunut lahettamaan, koska minulla ei sellaista viela ainakaan ole. Enka jaksa viela miettia tyokuvioita… Kylla joku farmi varmaan ottaa minut duuniin sitten… Kohtahan niille nurkille paastaan, jos pohjoiseen pain menen. Ilmaisia appelsiineja ja mandariineja ei kylla voi vastustaa!! Niin ja tyopaikasta tuli mieleen, etta rakas ex-tyonantaja Inex Partners oli lahettanyt minulle kirjeen, jossa kiittelivat antamastani tyopanoksesta ja kutsuivat kesatoihin…. Ei ole pelkoa etta sinne palaan. Nauratti vain, eipa sita palauttetta silloin tullut kun siella olin :D. Juu mutta eipas haaskata aikaa saichen jauhamiseen.

 Jotenkin on nyt paa todella tyhja, vaikka varmasti piti olla muutakin sanottavaa.. hmm..

 Niin todellakin kuulin iloisesti etta suomi meni taas kerran sossimaan latkafinaalin, niin kuin tapana on. Taisi olla vahinko se kultamitali silloin 1995(?). Onneksi en vaivautunut matsia katsomaan, taallakin sen olisi voinut nahda jossakin baarissa, mutta jotenkin aavistelin etta turpaan tulee taas…

 Noh. Samapa tuo. Olisin muuten taas lisannyt kuvia mielellani, mutta photobucketissa (josta lisaan kuvat blogiin) on jotain ongelmia, joten kuvien lisaaminen ei onnistu. Toivottasti se joskus onnistuu, on paljon mielenkiintoisempaa kun voi elavoittaa tarinaa valokuvilla. Elakoon nykyteknologia!

 

 Taalla edelleen ollaan, Surfers Paradisessa.

 Kuten sanottua, rakastan rantoja, ja sita tama Queenslandin osavaltiossa sijaitseva Gold Coast tarjoaa. 70 km biitsia!!! Totta puhuen sijaintia piti kuitenkin muuttaa taalla Gold Coastilla. Viikko sitten ostin bussi-tiketin Brisbaneen, joka on noin 1-1,5 tunnin paassa taalta, 12 dollaria eli noin 7 euroa. Keskiviikko-aamuna heitin sen roskiin ja paatin jaada nauttimaan hekumallisesta biitsista. Mita olen Brisbanesta kuullut, se on vain kaupunki muiden joukossa eika tarjoa mitaan nahtavaa. Monet eivat ole tykanneet. No, kyllahan se pitaa jossain vaiheessa katsastaa, mutta ei viela :).

 Toissapaivana piti lahtee Burleigh Headsiin, joka on noin 6 kilometria etelaan saman biitsin varrella. Olin jo tsekannut itseni hostellista ulos, ja kysyin turisti-infosta mahdollisista hostelleista siella. Yllatyksekseni he sitten sanoivat, etta siella ei ole yhtaan hostellia. Hitto! Ja halvimmatkin majoituspaikat olivat 40 euron luokkaa… Juu ei. Vahan liian kallista. Tuli kylla rajoittunut olo. Pakettiauto olisi oikeasti asiaa tallaisella reissulla! Sellaisen voisi hankkiakin, jos olisi joku hyva frendi jonka kanssa silla voisi lahtea haroilemaan. Hostellien hyva puoli on siina, etta tapaa paljon ihmisia. Huono puoli se, etta useimmiten kaikki ovat matkalla johonkin, joten pysyvia ystavyyssuhteita ei oikein paase syntymaan.

Niin, edes karavaani-parkista ei irtoaisi halvemmalla kuin telttapaikka, ja telttaahan ei nyt tahan hataan keksi, vaikka toisaalta ei ole maailman ihanin tunne herata aamulla siihen, etta aurinko paistaa taysilla ja hiki valuu otsalta. Tosin, niin kauan kuin lampoa riittaa, en valita :D.

 Niimpa sitten menin takaisin samaan hostelliin mista olin juuri lahtenyt :D. Hostelli itsessaan on varmasti kaikkein mukavin missa tahan mennessa olen ollut. Eli tuli aaripaa heti vastaan, Sleeping Inn Surfers, jossa olin tuota ennen oli taas kaikkein kamalin. Pitaapa julkaista jotain kuvamateriaalia siita….

 Niin mukavuus tassa paremmassa hostellissa varmasti johtuu siita, etta tassa paikassa ei tule “hostelli-olo”. Huoneet vastaavat normaalia hotellia, paitsi etta joka huoneessa on 4 ihmista. Itse asiassa tassa mestassa on seka hotelli etta hostelli, vierekkaiset rakennukset.

 Kaytossa on myos uima-allas, pore-allas, tennis- ja squash-kentta, internet (tosin maksullinen) seka suuri halli jossa on peleja joka lahtoon. Jokaiseen huoneeseen mennaan siis omasta ovesta. Miten ihanaa kun ei tarvitse kuunnella kaikenmaailman alykaapioiden rellestysta yomyohaan! Tosin ainoa miinus on, etta ilmastointia ei taallakaan ole, vaan pelkka tuuletin. Tosin jostain syysta huoneessa ei tule ihan niin niin kuuma auringon noustessa kuin edellisessa hostellissa oli.

 Tassa paikassa ei kylla sinallaan ole mitaan valittamista. Ranta on aivan uskomattoman upea, ja se onkin ainoa paikka missa taalla voi kayda juoksemassa rauhassa. En valita ollenkaan :). Tosin juoksemiset taytyy ajoittaa joko aamulla kello 5-6(ennen kuin aurinko on ehtinyt kunnolla nousemaan) tai illalla kuuden jalkeen (aurinko alkaa laskea). Muuten hikoilen niin elaimena, etta se ei ole edes hauskaa. Tosin kuntosalia ei taida olla lahimaastossa myoskaan. Kaipaan sita rehkimista! Etta lihakset huutaa armoa! No, kaikkea ei voi saada. 

 Aurinkoa taalla riittaa. Queenslandia kutsutaan Sunshine stateksi, enka yhtaan ihmettele, miksi. Taalla nakojaan paistaa aurinko aina! Vain yhtena paivana on satanut vetta oikein kunnolla, ja se oli paiva jolloin saavuin tanne Surfersiin. Naama onkin palanut jo kerran ja olkapaat…Vaikka kuinka yrittaa rasvata itseaan.

 Turisteja taalla on paljon. Tama on suosituin turisti-kohden Gold Coastilla. Sen takia olisin mielummin hieman enemman sivussa turisti-alueesta, mutta ei ole vaihtoehtoja.

 Tyonhaku ei ole edistynyt… Ja se on osaksi ihan omaa laiskuuttani. Keskiviikkoisin ja lauantaisin ilmestyy Bulletin-niminen lehti, jossa on monta sivua tyopaikka-ilmoituksia. Tahan mennessa olen ollut melko valikoiva, koska rahaa viela on. Kylla se valikoivuus sitten lahtee, kun alkaa raha loppumaan…. Toisekseen voin jo nyt kuvitella, kuinka shokeeraavaa olisi herata kello 6 tai 7… Mutta kyllahan siihenkin sitten aikanaan tottuu, kun on pakko…

 Aion nyt nauttia olemisestani enka murehdi turhia. Asiathan eivat muuksi marehtimalla muutu. Kylla ne tyot viela kutsuvat, ihan varmasti. Silla varmaa ainakin on, etta talla rahalla taalla ei ela vuotta. En ole kuitenkaan niita ihmisia, jotka laskevat joka pennin. Asuminen maksaa jotain, tassakin hostellissa ~17 euroa yo ja ruoasta en tingi. En todellakaan ole niita ihmisia jotka syovat tolkkipapua ja nuudelia kuukausitolkulla. Ja jos jotain haluaa tehda, sekin maksaa, luonnollisesti.

 Niin… Tanaan kavin ruotsalaisen Stefanin kanssa Ripleys’n Believe It Or Not-museossa. Stefanin tapasin sattumalta kun olin Woolworthissa ostamassa sapuskaa. Stefan asui samassa kampassa Sydneyssa kuin mina. Pieni maailma!!!

 Museo oli erittain hauska. Ei tullut nukahtamisfiiliksia. Museo kertoo kaikenmaailman omituisuuksista. Erittain mielellani olisin lisannyt kuvia, mutta jossain on ongelma, enka tieda missa. Jos yritan lisata kuvan, kone lyo vain jotain osoitetta kenttaan, eika mitaan nay. Osaako meidan ATK-tuki Ripa edes sanoa missa vika voisi olla?

 Viela olisi paljon sanottavaa, mutta aika loppuu… Saastan ensi kertaan 🙂

 

Juuh. Aika rientaa valilla nopeampaan, valilla hitaammin. Jo yli viikko kun viimeksi kirjoitin. Viime keskiviikkona lahdin siis pois Sydneyn kampastani. Tarkoituksena oli tavata "vuokranantaja" parin korttelin paassa hanen toimistollaan, jotta saisin takuurahani takaisin ja palauttaisin avaimen. En oikeastaan ollut yllattynyt, ... [Continue reading this entry]

Viikko vierahti taas. Olin sen ajan Cronullassa. Kaupunkielama alkoi taas siina maarin riittamaan, etta piti paasta "maalle", eli esikaupunkialueelle. Siispa sinne. Ja koska Keiranilla ja Grantilla on mukava talo siella, niin punkkasin heidan luonaan. Cronullassa on mukavat juoksumaastot. Keiranin ... [Continue reading this entry]