Back on track
Friday, June 15th, 2007No niin, nyt voi taas kirjoittaa kun vitutus on laskenyt paataan monen monituista astetta.
Eli siis perusvitutuksesta lahdettiin kun olin siella Helenalla, ja sen jalkeen kun sielta lahdin niin kaikki alkoi menna ihan pain sita yhta, jos tiedatte mita tarkoitan.
Stressaavinta kaikista on ollut se, etta rahat ovat olleet todella vahissa. Ja kun raha on vahissa, monta asiaa pitaa saada hoidettua nopeasti. Kuten tyopaikan hankinta.
Sen jalkeen kun loysin kampan, melkein eka viikko meni, myonnettakoon, vitutuksessa karvistelyyn. Tosin samaan aikaan etsin toita, mutta en niin aktiivisesti. Sitten piti vaan taas tottua ajatukseen, etta niita toita on pakko etsia, kiinnosti tai ei.
Tyon loytaminen brissusta ei ehka ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Tottakai jos olisi jokin jarkeva koulutus, milla olisi hyotya missa tahansa maailmankolkassa, kuten sairaanhoitaja, kampaaja, tarjoilija tai kokki.
Mutta eihhh. Ja aika harvat paikat tarjoaa hyvia tyotunteja. Useimmiten vasta kun olet vahan aikaa jossakin ollut toissa, niin alkaa tunnit lisaantymaan. Tama johtuu ilmeisesti ihan vain siita etta he haluavat nahda etta olet hyva tyontekija.
Resumee tuli sitten lahetettua seka netin kautta ja kavin kyselemassa eri paikoista. Eras paiva jain juttelemaan kioskilla eraan Amarin kanssa, australialais-malesialainen kundi, ja han antoi minulle osoitteen eraalle nettisivulle, jossa on tyopaikkoja lisaa ja jonne voi laittaa ilmoituksen tyonhakijana.
Laitoin sinne ilmoituksen, ja kyllahan se kostautui kun laitoin ilmoitukseen jotain seuraavin sanoin: “…kaikenlaiset tyotarjoukset tervetulleita”. Tuota aloin miettimaan tosiaan vasta jalkeenpain, kun alkoi tulemaan sellaista viestia, etta joku tarvitsi jonkun tyohon joka sisaltaa alastomuutta, mutta ei seksia. Tai toinen oli etta hieroja, sisaltaen myos alastomuutta mutta ei seksia, 90$/tunti.
Kolmas oli joku soitto miehelta joka kysyi, osaanko hieroa. Sanoin, etta osaa ehka(tamahan on hyvin laaja kasite siis…), mutta en todellakaan tee mitaan hierontoja enka mitaan mika sisaltaa alastomuutta tai seksia. Siihen tama vaitti etta han ei ole alastomuuden tai seksin peraan. Niin joo… sanoin vaan, etta jos tavallisen hieronnan haluaisit niin olisit kylla jostain muualta sellaisen loytanyt kuin joltain epamaaraiselta nettisivulta…..
Mutta sitten tuli pari ihan asiallistakin. Kun eras mies kysyi, haluaisinko toita autopesulasta, ensimmainen kysymys oli, onko se Exotic Carwash. Brissussa toimii tamanniminen autopesula, jossa akat pesee auton joko alastomana tai bikineissa.
Mutta tama oli kuulemma ihan normaali.
Menin kaymaan tassa paikassa, ja aloitin toukokuun 29 paiva siella.
Bussiyhteyksien kanssa oli vaikeuksia. Ensin 06.15 piti ottaa bussi Fig Tree Pocketista, missa asun, keskustaan. Keskustassa bussin PITI olla 06.45, mutta bussi oli myohassa… siella olisi ollut 10 minuuttia aikaa vaihtaa toiseen bussiin, mutta koska ensimmainen oli myohassa, myohastyin myos toisesta. Onneksi tama oli kuitenkin ok, ja tulin tuntia myohemmin tyopaikalle.
Autopesula oli drive-through, tunnetaan myos Queenslandin nopeimpana autopesulana. Yhden auton pesemiseen menee noin 5 minuuttia.
Ensin auto ajetaan taman rakennelman alkupaahan niin, etta oikea eturengas on sellaisella raiteella. Sitten ruiskutetaan puhdistusainetta polykapseleihin ja kastellaan auto letkun avula. Taman jalkeen hinkataan sienilla, joissa on puhdistusainetta.
Tama “raide” lahtee liikkeelle, ja auto menee automaattisesti lapi koneiden, jotka ruiskuttavat lisaa pesuainetta, sitten huuhtelu ja ilmakuivaus. Lopussa viela pitaa kuivata rattien avulla, koska auto ei ole taysin kuiva.
Yhden auton pesettaminen maksoi 17$.
Tuntipalkka oli paskin tahan mennessa, 14$/tunti, mutta toisaalta taas helpoiten tienattua rahaa koskaan taalla Australiassa. Tyoparini oli Jason, 18-vuotias hauska kundi. Paiva oli melko hiljainen, ja puolenpaivan aikaan alkoi sataa. Ja sateellahan sinne ei kukaan tule.
Koko paivan aikana oli ehka noin 30 autoa, mika on vahan. Kiireisina paivina on 200-300 autoa.
Neljan jalkeen sitten paasin lahtemaan kotiin.
Seuraavana aamuna tulee viestia, etta toita ei ole, koska sataa. Takaisin nukkumaan. Ei ihan kauheasti kylla harmittanut :D.
Laitoin illalla sitten viestia, etta onko seuraavana paivana toita ja tulenko samaan aikaan. Pomo Steven sitten vain vastasi, etta joo on toita.
Torstai-aamuna sitten taivas naytti pilviselta, mutta ei satanut. Mutta taas myohastyin tasta jatkobussista, ja lahetin Stevenille viestin, etta olen myohassa, tulen seuraavalla bussilla. Muita bussi-vaihtoehtoja ei nimittain ollut, koska ensimmainen bussi Fig Treesta lahtee silloin 06.15.
Kun sitten vihdoin paasen sinne, tietyomaan viivytettya matkaa 35 minuutista tunniksi, joudun vain toteamaan, etta pesulassa on kyltti jossa lukee “SORRY WE ARE CLOSED”. Voitte uskoa etta oli elin otsassa siina vaiheessa….
Ei voinut pomo sitten ilmoittaa, etta toita ei ole. Paatin, etta mikali han haluaa etta olen viela siella toissa, saa han itse soittaa tai viestittaa minulle.
Mitaan ei kuulunut, joten ura jai siihen yhteen paivaan.
Tyonhaku jatkui sitten kuumeisesti.
Eras lauantai lahdin sitten aikaisin kampilta kaupunkiin ja ostin lehden, jossa on niita tyopaikka-ilmoituksia, vaikka se turhalta tuntuikin.
Siella oli sitten muutama ilmotus joihin soitin ja eras paikka etsi ihmisia teurastamoon…. Vaihtoehtoja ei enaa tassa vaiheessa ollut, raha oli yksinkertaisesti taysin finaalissa.
Soitin sinne ja pyysivat maanantaina tyohaastatteluun.
Tapani mukaan sitten maanantaina en taaskaan loytanyt tata paikkaa mihin piti menna, ja meni juoksuksi sitten tamakin matka. AWX on taman tyonvalitys-firman nimi, ja aulassa odottelikin jo muutama muu. Haastattelija oli onneksi myohassa, ja han tuli viisi minuuttia jalkeeni ja kutsui kaikki sisaan huoneeseen.
Tassa ei sitten ollut kylla mitaan haastattelua, vaan ennemminkin han alkoi kertomaan teurastamosa ja tyonteosta siella. Kaikki ne hygienia ja tyoturvallisuusjutut mitka olen kuullut. Han antoi lomakkeet huumetestia varten.
Eli siis paasin sinne toihin, teurastamoihin ei jostain syysta ole hinkua (!).
Seuraavana paivana kavin huumetestissa, skannasin passista valokopion heille ja sitten tulikin ongelma vastaan. Heille ei riittanyt numero viisumistani, vaan siita tarvittiin valokopio myoskin. Ei, vaikka selitin etta he voisivat soittaa immigrationiiin ja tarkistaa asian sielta.
Olipas taas mun tuuria, eka tyopaikka joka haluaa kopion viisumista, ennen on numero riitanyt. Mutta lain mukaan tyonantajalla on oikeus nahda seka passi etta viisumi.
Etta vituttiko? Arvasitte oikein. Palkkaa ei saa tilille ennen kuin on viisumista kopio.
Selitin tilanteen heille, etta passini on kadonnut, mutta tama oli yhtion saanto. Joten menin kyttikselle tekemaan ilmoituksen passin katoamisesta.
Torstaina lensin sitten Sydneyyn hakemaan passia. Kylla, luitte oikein. Suomen passia voi hakea vain ja ainoastaan Sydneysta ja sinne on mentava henkilokohtaisesti. Saannot muuttuivat joskus vuosi sitten.
Eli 1000 km taman asian takia. Jos ajatellaan positiivisesti, onneksi en ole Perthissa, sielta sinne olisi ollut matkaa 3000km ja rapiat…
Soitin konsulaattiin ennen sinne menoa, etta onko se varmasti auki. Sanoivat sulkevansa joka paiva yhden aikoihin, mutta jos soitan ennen sinne tuloa, ovat kylla paikalla. Onneksi sen verran joustivat.
Joten Qantasin kone lahti Brisbanesta 10.50 ja olimme Sydneyssa 12.05. Otin junan keskustaan ja sitten vaihdoin Bondi Junction linjaan ja jain pois Edgecliff-asemalla.
Sielta piti suunnistaa sitten Kodankin valokuva-kauppaan. Missa tahansa et voi valokuvia passiin ottaa, koska nykyaanhan myonnetaan passeja joissa on se biometrinen tunniste hassakka, joten valokuvien mittojen kanssa pelataan millimetri pelia.
Monta ihmista on kaannytetty konsulaatista vaaranlaisen kuvan takia.
Maksoin siis 15$ kuuden kuvan sarjasta. Kuvassa piti olla totinen ja katsoa suoraan kameraan. Kuvassa ei myoskaan tule olla mitaan varjoja.
Taman jalkeen kiiruhdin sitten konsulaattiin, mika oli puolen kilometrin paassa Kodakin kaupasta.
Pihassa minua sitten tervehtikin kaksi suomenlippua ja tuntui oudolta, epatodelliselta, koska Sydneyssa oli muutenkin ihan suomen syksyn ilmasto; viileaa ja lehtia maassa.
Konsulaatissa sitten taytiin pari paperia, maksoin 100e passista ja se oli sitten siina. Viela jai hengausaikaa 3-4 tuntia ennen lentoa takaisin.
Kayskentelin keskustassa pari, kolme tuntia ja otin junan jalleen lentokentalle, jossa hengailin sitten viela pari tuntia ennen kuin kone lahti 7.35pm takaisin Brisbaneen.
Onneksi tamakin homma oli hoidettu, ja oli helpottunut olo. Passi tulisi noin kolmen-neljan viikon paasta, jonka jalkeen tarvitsen viela viisumin siihen, sekin maksaa jotakin….
Perjantaina sain soiton etta tyot alkaa tiistaina. Siihen jai sitten viela pari paivaa aikaa hengata. Kavin uimassa keskustassa, ja katsoin aussi-pankkitilia, jossa piti olla palkka maksettuna paivasta autoja pesemassa. Mutta eipa ollut.
Otti kylla aivoon tallainen kaytos, ja lahetin paikan pomolle viestin, etta pidapas huoli etta palkka on ensi torstaina tilillani, etta asiaa ei tarvitse vieda eteenpain. Ei vastannut mitaan, mutta ei ollut rahojakaan tililla. Joten taytyy ottaa selvaa mihin tasta voi valittaa.
Ei se paljoa rahaa ollut, mutta tama onkin periaatekysymys.
Tiistaina sitten toihin. Menin kymmeneksi tahan mestaan, joka sijaitsee Cannon Hill:ssa. Brisbanen keskustasta itaan junalla 15 minuuttia.
Matka on kylla minulle ongelmallinen, koska joudun vaihtamaan ensin bussista junaan ja junasta junaan…..Eli kaksi vaihtoa, ja aikaa kotoa tyon aloittamiseen kuluu reilu 2 tuntia. Kun Brissussa on aamuruuhkat… suomi ei onneksi tieda mitaan ruuhkista… normaaliin 10-15 minuutin matkaan menee 35-40 minuuttia….
Tyo on siis oikeastaan liukuhihna tyota enemman sanan varsinaisessa merkityksessa kuin ex-tyopaikkani Saarioinen.. Itse jouduin siis jauheliha-linjalle :D.
Toisessa paassa on about 5-8 heppua ja ne tyostaa lihan jauhelihaksi ja laittaa lihan sellaseen suppilon muotoiseen valtavan isoon metalliastiaan. Sitten punnitaan kontti, laitetaan muoviseen astiaan, koneen lapi ja kone laittaa etiketit.
Tavara menee siis Coles-kauppaketjulle, mika on Australian johtava supermarket-ketju yhdessa Woolworth:n kanssa. Ja myos
BI-LO (buy low=osta halvalla, jos joku ei tajua mista toi nimi tulee :)).
Koneen loppupaassa pakataan liha joko 8, 12,16 yhteen laatikkoon ja laitetaan etiketti laatikon reunaan punnitsemisen jalkeen, ja sitten liukuhihnaa myoten eteenpain.
Tyo on siis ihan helkkarin tylsaa, ja paikassa on todella vahan ausseja toissa, enemmisto afrikkalaisia seka aasialaisia. Naisia enemman kuin miehia.
Enka ole nahnyt yhtakaan kuollutta lehmaa livena viela tassa paikassa, joten jotain hyvaa taytyy olla!
Tyopaivat on 10-tuntisia, joten toita on vain 4 paivaa viikossa, mika on hyva asia! Tosin se ei automaattisesti ole niin, etta nelja paivaa toita ja kolme vapaata, vaan on aika tiukka tahti, ja sitten joka kolmas viikko on viiden paivan vapaa :).
Kuuluin siniseen ryhmaan, jolla alkaisi perjantaina, eli tanaan viiden paivan vapaa. Tarjottiin etta saa tehda myos perjantain, mikali haluaa koko viikon palkan. Ajattelin, etta joo, tehdaan rahaa.
Eka tyopaiva oli siis 10am-9pm. Keskiviikko 9.30am-7.40pm. Ja torstai 9.30am-12.10am. Arvatkaa olinko hajalla ton vuoron jalkeen? 14,5 h toita! Liukuhihnat ei toimineet, joten jouduimme nostamaan pakkaamamme laatikot lavoilla, ja laatikot eivat ole ihan kamalan kevyita.
Hyva puoli asiassa on, etta jos menee myohaiseksi, yhtio maksaa taksin himaan. Jostain syysta kuitenkin oli vain kolme taksia saatavilla, ja taksia tarvitsevia noin 11, joten jouduimme sulloutumaan monta samaan taksiin. Minulle tietty kavi niin, etta olin kauimpana tuosta mestasta, joten jain viimeisena pois.
Olin kotona kahdelta, ja suorastaan kaaduin sankyyni..
Kun kello soi 6.30, voitte arvata, etta meninko toihin? Ei pysynyt silmat auki sitten millaan ja joka paikkaa kolotti. Joten viiden paivan vapaalla ollaan :). Tuntuu hyvalta.
Jatkoin unia aina kahteen asti paivalla :).
Kai tuossa mestassa kestaa jonkun aikaa, vaikka ekana paivana meinasi itku tulla, niin ankea paikka, ei ikkunan ikkunaa, vain steriilin valkoiset huoneet jossa koneita. Ei edes silmanruokaa :(.
Supervisorit nayttaa olevan ihan ok. Eivat paljoa kay hairitsemassa muutenkaan tyonteon aikana. Alkuun ajattelin, etta on todella tiukat saannot, mutta se oli nakojaan sanahelinaa. Taukojakaan ei ole kukaan kyttailemassa, etta ootko siella just sen 30 minuuttia etka yhtaan enemman.
Jeps. Aarimmaisen vitutuksen jalkeen nayttaa onneksi silta, etta asiat ovat menossa parempaan suuntaan.
