Chiang Mai – Chang Khong – Laos; Pak Bang – Luang Prabang
No niin. Nyt pitas vissiin taas pari sanaa tiivistaa tanne kaikesta mielenkiintoisesta tapahtuneesta :).
Bussi Chiang Maista lahti keskiviikkona kello 12. Hyvastelin irkku- ja kanadalaistyttelit ja hyppasin kyytiin. Mut haettiin eka, ja siita seurasikin melkein tunnin kestava ihmistenkeruu. Luullin ottaneeni parhaan paikan tassa minibussissa mennessani istumaan takana olevalle ainoalla kahden istuttuvalle penkille.
Kun melkein tapotayteen bussiin nousi karski norjalaiskundi, niin mihinkans muualle se istuu kuin minun viereeni. Kaikkialla muualla oli taytty, ja penkkini vieressa oli korkea laja rinkkoja jotka veivat paljolti tilaa tasta penkista.
Joten jouduin ahtautumaan nurkkaan enka saanut edes jalkoni suoriksi koska allani oli renkaat :(.
Siina sitten menikin leppoisasti seuraavat 6,5 tuntia. Pysahdyttiin tauolle kerran, ja ostin chili cashew pahkinoita. Herkkua niin kuin kaikki aasiassa.
Saavuttiin Chuang Khongiin jossa vietetettiin eka yo. Se oli ihan kylan kokoinen, ei iso mutta ei niinkaan maaseutua kuin koko reissu Chiang Maista rajan tuntumaan. Maisemat tosin olivat todella kauniin makiset.
Seuraavana paivana alkoi sitten rajanylitys. Ensin mentiin dosalla ekaan passien leimaukseen ja viisumin tarkitukseen. Sitten pitkahanta-veneella joen toiselle puolelle ja Laosin puolelle. Sama homma passien kanssa ja sitten odotellaan. Muita ihmisia, jotta he olisivat valmiita.
11.30 lahti paatti, ja tama oli vahan isompi paatti.
Istuimet olivat varmasti maailman epamukavimmat; puusta tehty, jossa istuin osa on noin 30 cm levea ja selkanoja on 90 asteen kulmassa sivusta katsottuna.
Joten ei ollut mikaan ‘ahh’ kun siihen penkkiin istahti, mutta onneksi maisemat olivat todella kauniit.
Matkan varrella ei ollut asutusta nimeksikaan, muutama hokkeli siella taalla, mutta merkkeja elamasta ei juurikaan. Pak Bang oli vahan isompi, paikka missa yovyimme.
Ja laivasta ulospaasy oli prosessi itsessaan…
Koska rinkkoja ja matkalaukkuja oli seka laivan etu- etta takaosassa sailossa, tama aiheutti kaaoksen, jossa ihmiset menivat edestakaisin laivaa etsiessaan laukkujaan..
Nopeintahan olisi varmasti ollut heittaa kaikki ihmiset ulos ja tuoda ne laukut ulos..mutta ei..
Lisaksi pimeneva ilta hidasti asiaa.
Vihdoin saan omani ja tyonnyn ulos kanadalaistyttosen, Helenin kanssa. Jostain ilmestyi Lao-poika kantamaan rinkkaani, enka edes vastustellut kun nain taman ison maen mita meidan pita kiiveta ylos laivasta ulos paastyamme…
Maki oli hiekkainen ja jyrkka, ja ihmiset kompastelivat sita kiivetessaan.
Loysimme hotellin ja tietenkin ajattelin palkita tama Lao-pojan muutamalla setelilla. Kunnes han sanoo etta se maksaa 50 000kipia. Ihan liikaa, ajattelen, mutta olen ihan liian vasynyt alkaeksani mutisemaan asiasta.
Eli yksi euro – 13 000 kip. Asiallinen summa olisi ollut 10 000-15 000. No, kunhan paasi eroon siita, suihkuun ja syomaan ja sitten nukkumaan.
Aamulla aikainen heratys, taas kerran ja paattiin. Paatissa istutaan tunti ennen kuin se liikahtaa mihinkaan. Alkoi ahteria vasyttava 8 tunnin matka.
Luang Prabangissa ollaan iltakuudelta. Loydettiin majoitus 7 eurolla Helenin kanssa, ja otettiin se. Tama on 26 000 asukkaan kaupunki, ja majoitus ei ole niin halpaa kuin Thaimaassa.
Kaipasin oikeastaan omaa huonetta oltuani kolme paivaa pyorityksessa ja ihmisten ymparoimana. Taytyi paasta omaan kuplaan valista. Sanoin taman Helenille myohemmin illalla, ja vaikka han sanoi ymmartavansa etta haluan oman huoneen seuraavana paivana, aistin etta han loukkaantui ja otti sen henkilokohtaisesti.
Eilen, sunnuntaina siis, tein sitten kierroksen kylalla, ja onhan taalla nattia kuin missa.
Kiipesin korkealle kukkulalle katselmaan lasten uimista ja leikkimista Mekong-joessa, vielakin korkeammalle katselemaan temppelia ja nakoaloja Luang Prabangiin ja ihailin paikallisten tekemia kasitoita.
Eras heista oli suloinen 11-vuotias tytto, Deep, jonka kanssa juttelin pitkan tovin. Han puhui allistyttavan hyvaa englantia, ja selvisi, etta han opiskelee ahkerasti englantia koulussa. Han kirjoitti myos nimeni Laon kielella, ja tulipas siita pitka varssy, kun taas hanen nimensa oli pari hassua kiemuraa.
Kavelin ympari kylan ja tutustuin Vithuaneen, Lao mieheen, joka tyoskenteli eraassa matkatoimistossa. Kavimme illallisella yhdessa, oil mukavaa, mutta sitten kylla luulen etta Lao kalja alkoi vaikuttamaan jossakin kun han alkoi hieman liian laheiseksi :D. Kysyi noin kymmenen kertaa saako han suudella minua, ja joka kerta kieltaydyin. Ei,ei,ei olemme vain ystavia, sanoin. Lopulta jouduin jo aika tiukkaan savyyn kaskea hanta viemaan minut takaisin majoitukseeni.
Tanaan on sitten satanut melkein koko paivan. Eipa olekaan sadetta koettu aikoihin. Mutta se ei haitannut. Eilen nimittain minulla oli jo erittain eksoottinen kokemus, saunassa. Taalla on sellainen paikka kuin herbal sauna, eli suomennettaisiko tuo nyt sitten Yrtti-saunaksi?
Tottakai sita piti kokeilla.
Eka siis vaatteita vaihtamaan ja sain rievun jota pyyhkeeksikin kutsutaan. Sitten saunaan.
Sauna oli pieni, mutta sita ei ensin tajua, koska sauna on taynna savua. Hyvantuoksuista sellaista, tuoksui ihan yrteille.
Sinne ei menty suihkun kautta, mutta silti hiki virtasi viimeistaan viiden minuutin kohdalla.
Sitten huudettiinkin jo hierontaan. Kylla on rankkaa :D. Kokovartalo-hieronta oljylla, kyllapas oli taivaallista, varsinkin kun tama nainen oli erittain kovakatinen.
Tunti hierontaa ja takaisin saunaan. Valissa vahan yrttiteeta. Sitten menin suihkuun, jossa on taivas kattona ja huuhdoin hiet pois jaakylmalla vedella.
Kylla oli levannyt olo taman jalkeen. Sitten menin nurkan taakse sapuskalle, kasvisruoka buffet, jossa saat itse ladata lautaselle, tosin vain kerran, ruokaa niin paljon kuin pystyt ja maksat vain 0,4 euroa.
Taalla on myos mandariinitaivas. Eraan tien sivussa on pitka patka hedelma toria, missa myydaan mandariineja ihan alyttomia maaria, ja kilohinta on vaivaset 0,5 euroa joten onhan niita tullut popsittua useampi kilo.
Tanaan muuten satoi VETTA! Ei ole sita tullut koettua aikoihin. Joten kavin uudestaan saunassa ja luin kirjaa hotellilla. Oli oikeastaan ihan hyvakin etta joutui vahan rauhoittumaan kun sita on menty joka paiva kylilla :).
Illalla kavin juomassa kookos-pirteloita muutaman itavaltaisen ja englantilaisen kanssa.
Huomenna jatkuu matka kohti Vang Viengia. Siella pitaisi olla enemman mahdollisuuksia tehda urheilullisempia juttuja, kuten kalliokiipeilya ja melomista.
Lippua en ole viela hankkinut, koska sen saa halviten bussi-asemalta, jos ostat sen taalta, jostakusta naista lukuisista matkatoimistoista, pian huomaa etta jokaisella on eri hinta.
Maksoin Chiang Main viidakkoreissusta noin 6e liikaa seka viisumin hankkimisesta 4euroa. Kaikki tuollainen vaikuttaa loppupelissa, vaikka helpointa ois varmaan lopettaa shoppailu :D. Melkein poikkeuksetta kierran ainakin kolme paikkaa kysyessani hintaa jollekkin, mutta aina ei jaksa.
Ja pitakoon rahat, ne kai niita tarttee viela enemman :D.
Niin ja siirsin suomen lentoani. Paluu on siis 4.3, ja suomessa olen sina paivana 23.30 eli myohaiseksi menee. Ja tuo paivamaara pitaa, ellei aasian puut ala tuottaa lehtien sijasta rahaa.
Tags: Travel
Leave a Reply