Ihmeellinen Maailma

Torstain ja perjantain valinen yo. Ei uni tuu. Raivo on vallannut mielen ja vituttaa vain Helenan epakypsyys. Saan kuitenkin jotenkin unen paasta kiinni ja heraan taas niin kiitollisena uuteen aamuun 05.10., torkkuajastimen soidessa viiden minuutin valein puolen tunnin ajan.

Aika lahtea Helenan kanssa ajelulle. Ah, tata olen odottanut. Istun tapani mukaan portailla odottamassa Helenaa.
Sielta han sitten laskeutui ja ensimmaiset sanat mulle oli: “Tajuutko mita teit kun kieltaydyit petaamasta mun petia? Tosi torkeeta! Kolme ihmista tuijotti sua suu auki”.
Yritin sanoa jotain valiin mutta han jatkoi messuamistaan ja sanoi etta niin sanot vaan etta teet sen huomenna! Korotin aantani ja sanoin, etta ala ala yhtaan vetamaan omia johtopaatoksia siita mita ma ajattelen, et antanut mulle ollenkaan aikaa vastata ja kysya kumman pedin mun haluat tekevan.
Ja etta kyse ei ole siita mita ma teen tai en tee, vaan kyse on siita kuka ma olen. Kerroin myos etta kuulin heidan keskustelut edellisiltana.
Siihen se sano vaan, etta ihan sama mita se on, ei taa tule toimimaan, muuta pois. Sanoin etta sen suhteen ei todellakaan ole mitaan ongelmaa.

Niissa merkeissa sitten alkoi iloinen automatka. Menin takapenkille istumaan, vitutti se akka niin paljon etta oisin varmaan jossain vaiheessa kaynyt sen kurkkuun kiinni.
Siina sitten menee puolituntinen autossa ja saavumme Cabooltureen. Han soittaa Margaretille, etta missa han oikein on. Tulossa. Tuskallisen hiljaiset kymmenen minuuttia odottelua autossa.
Vihdoin Margaret saapuu ja he juttelevat varmaan 20 minuuttia ainakin.

Vihdoin lahti ja huokaisin helpotuksesta. Han on todellakin niita ihmisia joiden ymparilla ei ole hyva olla.
Homma oli onneksi helppo. Meidan piti siivota nelja valmista ja kalustettua kamppaa jotka on yleisolle auki katselua varten.
Mika siis tarkoitti kevytta imurointia ja nakymattomien polyjen pyyhkimista.

Itkin ja kirosin Helena jonnekkin helvettiin. Kerroin Margaretille Helenan tempauksesta ja han ei voinut muuta kuin yhtya kuoroon.
Lahdimme sitten ajamaan Caloundraan, puoli tuntia ylospain Caboolturesta jossa oli pari muuta taloa joille piti tehda sama puunaus.
Talot olivat alyttoman upeita, ihan sellaisia luksuskamppia mitka kelpais mullekkin :). Ja isoja, 200 neliosta ylospain.
“Siivouksen” jalkeen sitten katselimme itse muita taloja vierailevina asiakkaina ja loysin oman unelmalukaalinkin. Se oli ihan alyton. Aivan upeasti yhdistettyja vareja sistuksessa, tilaratkaisut upeita…. en voi sita selittaa se vaan oli niin vau. Hinta vain 500 000$……

Lahdettiin sitten himaa kohden ajelemaan. Margaret asuu Caboolturessa joten hanella oli lyhyt matka. Mun piti ottaa juna sielta… Ja tottakai edellinen juna oli juuri mennyt. Odottelua puoli tuntia.
Sitten viela 40 minuuttia Northgaten asemalle jossa vaihto toiseen junaan. Ja taas viisi minuuttia myohassa. Odottelua puoli tuntia.Pari pysakkia ja olen Nudgeessa.

Kyllapas tuhraantui aikaa tuohon saatamiseen. Kun olen kampan kohdalla, sydamen valtaa raskas olo; Helena on kotona. Vittu.
Kavelen autotalliin vain nahdakseni hanet istumassa vessassa ovi auki. Moikkaa. Moikkaan takaisin. Kavelen ylakertaan ja kuulen Helenan mutisevan “meidan taytyy todellakin puhua”. En tieda sanoiko sen tarkoituksella niin, etta saattaisin kuulla vai mutisiko vain itselleen.

Menin sitten alakertaan ja kysyiin etta haluaako han puhua jostain. Han kysyi paljonko on velkaa mulle tyosta. 600$.
Sanoin etta olen pahoillani tamanpaivaisesta, ja on todellakin parempi etta muutan pois. Yllatyksekseni han sanoi melkein anteeksipyytaen, etta ei se mitaan, han on aina tuollainen kun on kipee.
Sanoin viela, etta kun meidan vahvat energiat kohtaa niin varmaan tulee tallaisia voimakkaita tunteita. Ja etta en ole hanelle kauheasti tullut juttelemaan, koska koen hanet niin voimakkaasti ja etta han ei halua etta olen hanen ymparillaan.
Ei sanonut siihen oikein mitaan. Kysyin etta onko ookoo etta muutan lauantaina pois ja han sanoi etta joo ei ongelmaa.

Yritin sitten menna lepaamaan sankyyni, mutta ajatusta pyori paassa niin paljon etta siita ei vain tullut mitaan. Jossain vaiheessa torkahdin ja kavin alakerrassa ihmettelemassa, etta eiko Helena ole vielakaan tullut.
Oli se, en ollut vain huomannut. Oven ulkopuolella oli rahat odottamassa. Hyvahyva.
Olin sitten koko illan hiljaa, varoen, etten hairitse Helenaa, kun han makasi ylakerran sangyssaan. Yo sitten meni sillain, etta nukuin pari tuntia ja herailin. Kavin valilla taas alhaalla netissa tappamassa aikaa.

Heratyskello soi puolen paivan aikaan, olin sittenkin torkahtanut aamuysin aikaan vissiin. Ja samalla tuli Helenalta viesti, etta ei halua kuulostaa torkealta, mutta mun tulee ilmoittaa milloin talo on tyhja, koska han haluaa tulla tyhjaan taloon ja on kipea. Etta voisinko ilmoittaa sitten ja hyvaa matkaa reissuille….

Aloin sitten pakkaamaan tavaroita. Luulin etta silla ei ollut valia monen aikaan lahdin, mutta nyt sitten vain ahdisti, joten heitin rojut kasaan. Lotta oli ilmoittanut, etta voi tulla Davidin kanssa hakemaan mua.
Lahetin viestin Lotalle, etta oon valmis ja ihmettelen kun vastausta ei kuulu. Sitten han soittaa.
Lotta ja David oli ollu Davidin veljen, Chrisin luona, kun poliisit tulivat ja tekivat kotietsinnan huumeiden takia.
No he antoivat suosiolla marijuana piippunsa ja vahan ruohoa ja niin he sitten lahtivat kyttikselle. Vittu mika ajoitus.
Lotta sanoi sitten yrittavansa ajaa itse mua hakemaan.

Siina valissa tulee Helenalta uusi viesti, etta en ole vielakaan vahvistanut, olenko lahtenyt talosta, ja hanen tulee paasta sinne pian koska on kipee. No voi-voi.
Ei uskalla kohdata mua enaa?
Lotalle oli taas mennyt eri stoori kaikesta. Olin kuulemma kieltaytynyt tekemasta hanen petiaan, ja etta ymmarsinkohan ma etta mun tulee lahtea talosta hyvan saan aikana jnejne.

Lotta oli sitten vahan eksynyt, han oli ostoskeskuksella, ja sanoin soittavani taksin koska en kestanyt vain enaa olla talossa.
Taksi saapuu ja lahetan H:lle viestin “you may enter the house now”. Tulee taas etta joo kiitos kiitos. Vittu mita paskaa se akka suoltaa.

Saavun sitten Toombulin ostoskeskukselle miljoonan kassin kera ja otan yhteyden Lottaan. Han ei kuitenkaan loyda mua ja soittaa uudestaan. Annan vihjeita missa olen, ja sitten han sanoo etta joo me ollaan eri ostoskeskuksessa, han on Chermsidessa ja mina Toombulissa.
Vittu! Kylla kirosin. Onneksi han osasi sitten ajaa sinne 20 minuutin odottelun jalkeen.

Siina sitten kulkee ihmisia ohitse kun venaan parkkipaikalla ja paivittelevat kuormaani. Eivatko ne idiootit naa etta oon ratketa liitoksistani, vituttaa…! Lotta saapuu ja heitin tavarat takakonttiin. Davidin kampille on lyhyt matka.

Sitten paatin lahtea kaupunkiin, uimaan. Tarvitsin liikuntaa purkaakseni agressiot. Kello oli jo puolta neljaa joten kiire tulisi jos haluaisin lopettaa uimisen ennen sulkemisaikaa, kuutta. Piti kayda keskustassa hoitaa parit asiat kuitenkin ja juoksen paa kolmantena siivuna etta ehdini uima-altaalle noin viideksi.
Saapuessani sinne sitten sanotaan, etta allas on suljettukin jo viidelta yleisolta. KIITOS! kerro lisaa. Lahdin lontystamaan pois ja ajattelin etta nyt pitaisi saada kunnon hieronta, voisi rentouttaa.

Nain eraan paikan, joka vaikutti epailyttavalta aukioloaikojen suhteeseen nahden. Menin kuitenkin sisaan, ja ajattelin etta voihan sita aina kysya. Paikan omistaja olikin mukava heppu ja alkoi kyselemaan osaanko hieroa… Sanoin etta hyvin basic, en mikaan ammattilainen… sanoi etta tarjoaisi toita. Lingerie hieronta olisi 70$ tunnilta ja nude 80$…no tota,,,ei kiitos!

Lotta oli ensin sanonut, etta voisin jaada Davidin kampille yoksi, koska David itse olisi jossain sinivuokkojen huomassa pari paivaa. Mutta sitten han soittikin, etta David oli paassyt jo pois. Paatin sitten Valleyssa ollessani tsekata, olisiko parissa ah, niin ihanassa hostellissa tilaa. Nama hostellit olivat nimittain halpoja, noin 15$ paiva.
Mutta ei…. joten otin suosiolla vain junan takaisin Toombuliin ja kavelin kampille.
Siina kavellessa kaveri soittaa ja mina sitten ystavallisesti vuodatan koko paivan paskat siina ja siina vaiheessa kun olen paassyt Davidin talolle asti istun rappusille ja ratkean.
Tama oli taas yksi nista hetkista kun tuntuu, etta kaikki on ihan liikaa. Voiko paiva enaa paskemmin menna?

Lotta sielta sitten tuli onneksi taas nostamaan minut “ojasta”. Onneksi on joku, jolle puhua jos silta tuntuu.
Han vakuutti, etta voisin jaada yoksi kampille, mutta vaistosin etta on ehka parempi etta menen hostelliin.
Joten juna takas keskustaan ja taas Palace Backpackersiin. Halpa se ei ole, 28$/yo, mutta helpoin ratkaisu ja paras sijainti. Siella on aina tilaa.

Sain sitten tosiaan huoneen, ja olihan siella kaikki ne tutut respassakin toista jotka muistivat minut… Sain huoneen avaimen ja lontystin kolmanteen kerrokseen. Siella oli joku kundi juttelemassa puhelimeen pimeassa mutta sanoi etta laita valot paalle vaan. Aussi-kundi, joka sitten lahtikin baariin melko pian. Istuin vain sangylla ja kirosin raskaasti.
Vittu, ei voi olla totta etta ma oon TAAS hostellissa. En jaksa, en en en…. Enko tosiaankaan oo paassy tata pidemmalle 1,5 vuodessa?
Tata rataa meni ajatukset.

Olin ihan kuolemanvasynyt joten ajattelin vain nukkumaanmenoa. Hyvaa asiassa oli vain tunne siita, etta sai vain olla, ei tarvinnut miettia mita muut ajattelee.
Nukuinkin sitten ihan hyvat younet ja seuraavana paivana oli ainankin virkeampi olo, jos ei yhtaan parempi.

Maanantaina sitten laitoin Helenalle viestin, jonka han oli ansainnutkin. Seuraavasti: “I don’t know what you thought but Lotta and I are friends so I have heard all the bullshit you have been talking behind my back. I really hope you take a good look on the mirror and think, think why you can’t make any of your relationships work (i.e you can’t keep your workers). At first I actually appreciated you offering a place to stay. Respect is to be earned and I soon lost it. You can text me back if you want but I will not read it”.
Jonkun pitaa opettaa tuollaisia ihmisia, ja Lotta olikin ihmeissaan tuosta, silla ihmiset ei kuulemma uskalla sille sanoa vastaan mistaan.

Sitten alkoikin asunnonmetsastys. Olin paattanyt saada itseni pois hostellista, ja nopeasti. Brisbane on mukava paikka, joten miksi sitten lahtea jonnekkin muualle, ei sita paratiisia missaan ole.

Netti on oiva apuvaline tassa asiassa. Kirjaudun www.easyroommate.com.au sivuille ja niin lahti asunnonmetsastys kayntiin oikein kunnolla.

Maanantaina menin sitten katsomaan ekaa kamppaa…

1. KAMPPA, BOWEN HILLS, NORTH BRISBANE

Tama paikka oli helpon etaisyyden paasta keskustasta, vain viisi minuuttia junalla, kahden pysakin paasta keskustasta.
Tapasin sitten Davidin, kampan omistajan asemalla. David on yliopisto-opiskelija. Kampalle oli noin 15 minuutin kavelyamatka asemalta, mutta bussit kulkevat todella lahelta kamppaa.
Tama olikin kerrostalo unit. Eli siis ei ihan sama kuin suomessa kerrostalo. Kun paaset ensin rappuun, aukaiset kaytavasta viela toisen oven (mika olisi siis suomessa yleensa ovi omaan kamppaan kerrostalossa), jossa on taas monta uutta ovea ihmisten kamppiin.
Tulikohan tarpeeksi sekavasti selitettya?

Tama oli kylla ainakin todella turvallisessa paikassa tama kamppa…ensin ravasimme eraanlaisen hallin lapi jossa oli kaksi lukittua ovea. Sitten muuttuikin maailma. Oli kukkaa ja puuta ja niin vihreaa. Tassa oli siis kerrostalo kompleksi ja kaikkien parvekkeet sisapihalle pain.
Kamppa oli pieni. Tai no, ei ehka kahdelle ihmiselle, mutta neljalle.
Omassa huoneessa olisi ollut langaton netti, mutta huone oli todella pieni. Parveke oli ihan hervottoman iso, varmaan puolet koko kampan koosta…
Ihan sinallaan mukavan oloinen kamppa, mutta jotenkin ahdisti se tilan vahyys..
Ja vuokra olisi ollut 120$/viikko, mika oli mielestani liikaa.

Seuraavana paivana kaksi taloa….

2. KAMPPA, FIG TREE POCKET, WEST BRISBANE

Tanne en oikein tiennyt miten paasta. Otin ohjeet netista, mutta en tiennyt missa olisi bussipysakki tanne lahtevalla bussilla. Joten otin vaihtoehdon numero kaksi, ja otin ensin junan Toowoong-juna-asemalle. Bussilla tuonne kestaisi vain 20 minuuttia tosin mutta ei kiinnostanut eksya.

Toowoongissa sitten piti vaihtaa tosiaan bussiin. En tieda mita ajattelin, mutta olin vaaralla puolella tieta odottamassa bussia. Mahtava ohjelappunenkaan ei kerro missa sita bussia pitaisi odottaa eika itellekkaan tullut mieleen kysya…
Niin sitten nain etta juu siellahan se numero 454 menee, halleluja.

Menen sitten tien toiselle puolelle ja totean vain, etta seuraava tulee puolen tunnin paasta.
Kello oli 10.00am ja tama kundi, joka taloa tulisi nayttamaan, Matt, oli aika kiireinen, silla hanen tulisi ehtia toihin yhdeksitoista.
Odottelen bussia kasvava elin otsassa. Kysyn joltakin mammalta meneeko sinne muita busseja.
Ei ennen tuota 10.20 bussia kuulemma. Siina tulee sitten joku toinen bussi ja ihmiset ryntaa sisaan. Takaa kaartaa sitten toinen bussi ihan taysilla ohi ja taa muori ehtii vaan sanomaan, etta joo tossa sun bussis menee.
Vittuvittuvittu.
Soitan sitten Mattille etta taitaa jaada toiseen kertaan.. Han lupasi kuitenkin tulla mut hakemaan, joten paasin sittenkin nakemaan talon.

Talo oli mukava. Vihreaa paljon ymparilla. Omakotitalo-alue ja toisella puolella taloa alkaa iso puisto. Kamppa oli iso. Sisaantullessa vastaan tulee biljardipoyta. Olohuoneesta tuli mieleen suomen kesamokit jostain syysta.
Korkea katto, mutta jokin siina puuseinineen ja siella oli myos takka, toi kesamokit mun mieleen.

Vapaita huoneita oli kolme, koska Matt oli itsekin juuri sinne muuttanut. Hanen ystavansa Craig omistaa talon. Craigilla oli oma bisnes, jonka han myi 500 000$ ja muutti Japaniin. Eli juu, mikas siina sinne mennessa…
Talossa oli paljon kaikkia Japanilais-juttuja, eika siina mitaan, ihan kiva etta jotain erilaista siella. Yksi makuhuoneista oli iso, siella oli tiiliseinat, sisaanrakennetuilla vaatekaapeilla seka iso sanky. Seinien ylareunassa kulki myos ikkunat.

Pihalla oli pieni, pyorea allas. En oikein tieda mita virkaa silla on, koska sita ei voi puhdistaa kuten normaalisti uima-altaita. Se olikin taynna kylmaa, likaista vetta.
Lisaksi paikan paalla oli suloinen valko-oranssi kissa.
Vuokra 100$/viikko.

3. KAMPPA, BALMORAL TERRACE, SOUTH BRISBANE

Bussi kulki lahelle tata kamppaa. Kamppa oli todella iso ja ensimmaisena silmaan pisti kiilloitetut parkettilattiat. Tilaa oli paljon. Ainoastaan etta oma huoneeni olisi ollut todella pieni. Ja siitakin vuokrapyynto 150$/viikko. Isommasta 200$….
Parveke oli mieleton. Aivan todella magea ja kunnon maisemat.
Tassa kampassa asui nelja henkea, mutta kampan vakituiset vuokralaiset, unkarilainen Peter ja hanen aussi-tyttoystavansa potkaisivat kaksi vuokralaista pois, koska saannot eivat toimi heidan kanssaan.

Heilla oli siivouslista, jokainen tekee jotakin joka viikko. Ihan hyva idea sinansa, jaetussa talossa kukaan ei halua yleensa siivota vapaa-ehtoisesti yleisia tiloja.
Mutta se ei kuulemma toiminut, lisaksi nama asukit ovat pitaneet bileita ja soittaneet musiikkia hairitsevasti, kun heidan on pitanyt saada unta aikaisin illasta. Ihan ymmarrettavaa.

Mutta sitten kun kuuntelin taman naisen paatosta alkoi jotenkin nyppimaan. Tassa oli selkeasti sellainen asetelma tassa heidan suhteessaan, etta mies oli pahasti tossun alla.
Nainen selvitti mulle kaikenmaailman siivous ym. kuvioo sellaiset puolituntia ja ihmettelin vain millaista idioottia siella on oikein asunut vai pitaako se nainen mua idioottiina.
Kysyin vuokrasta, ja han sanoi etta 150.
Kerroin, etta oli Peterille laittanut viestiin, etta 120$ on maksimi ja Peter oli vastannut etta eikohan paassa siita yksimielisyyteen.
Nainen vaan kohotti kulmiaan…(ilmeisesti oli puhuttavaa siita asiasta ukon kanssa :)).

En oikein osannut olla taman naisen ymparilla joten lahdin lahinna helpottuneena pois. Kiva talo, mutta tuskin sinne….

Keskiviikkona alkoi sitten iskea jo syva ahdistus…
Ostin paivan lehden, silla tiesin etta siina on myos asuntoilmoituksia. Ja loytyihan sielta jotain…

4. KAMPPA, HAMILTON, EAST BRISBANE

Tanne sitten tulin myos bussilla, oli ohjeet printattuna netista. Ja paadyin kavelemaan varmasti viisi kilometria. Taisi olla ohjeet tosi perseesta, koska bussinkuljettaja jatti mut pois oikeassa paikassa.
Paasin kuitenkin perille.
Talo oli kaksikerroksinen, mutta ylakerta oli vuokrattu jollekkin muulle eika se kuulunut alakertaan millaan tavalla.
Tama Alex oli ikaiseni kundi. Siella oli kaksi huonetta, toinen siis minulle eika mitaan muita huonekaluja kuin parisankyyn sopiva patja. Jotenkin aika alkeellinen kamppa, vaikkakaan ei mikaan kovin pahakuntoinen. Hanella oli myos kissa, joka naytti aika karsineelta, taisi olla kissojen taivas aika lahella, ikaakin oli lahemmas 20vuotta silla.

Vuokran sain hilattua 110$:n. Plussaa oli sitten kuitenkin se, etta bussipysakki oli hyvin lahella loppujen lopuksi….

Alex oli muuten luullut, kun soitin, etta olen joku teini-ikainen poika :). Nauratti. Han sanoi etta yllattyi kun naki minut, silla han oli luullut minua pojaksi viimeiseen asti. Mina taas olin ajatellut hanesta etta han on joku vihainen 30+ vuotias mies….

5. KAMPPA, HOLLAND PARK WEST, WEST BRISBANE

Tanne oli 20 minuutin matka keskustasta bussilla. En tosin taaskaan tiennyt, mihin pitaisi lahtea kavelemaan, joten soitin talle Donille joka talon omistaa.
Han tuli hakemaan minua. Tie vei korkean maen paalle jossa oli upeita taloja.
Tosin tama talo oli sitten yksi niista vahemman hienoista ulkoapain, mutta sisalta ihan kiva.
Ylakerrassa oli makuuhuoneet ja minulla olisi taas ollut iso huone, satasella viikko.

Alakerran keittio oli viihtyisa ja maisemat brisbanen pilvenpiirtajista olivat upeat kuin postikortissa. Lisaksi laskeva aurinko varjasi horisontin punaisellaan.

Han pyysi neljan viikon bond-rahaa plus kahden viikon vuokraa etukateen. Siis 600$ auttss…en kehdannut sanoa, etta siihenhan mun rahat melkein loppuukin… Silla raha on todella vahissa.

Han sitten lupasi nayttaa minulle viela, etta miten lahelta bussipysakin voit oikeasti loytaakaan! Joten laskeuduimme helkkarin jyrkkaa makea alas kampilta ja sinne pysakille oli ainakin kilometri, ellei pidempi matka…
Joopa joo, taa on taas naita aussilaisten “ihan lahella”: ikina ei oo kavelty, aina menty autolla. Teki mieli kysya silta, etta montako kertaa oot ton maen kiivennyt ylos omin jaloin?

Jep. Paa oli sekava, ei pelkastaan sen takia etta ahdisti asua hostellissa, enka tiennyt minne halusin muuttaa. Paatos piti tehda nopeasti, koska hostelli soi rahaa koko ajan.
Soitin kuitenkin Lotalle, etta toisi ne mun kamat jotka makaa niiden autossa, hostellille. Koska torstai-aamuna paatin sielta lahtea joka tapauksessa.

Olin kaynyt aikaisemmin paivalla myos eraassa tyokkarissa kirjottamassa lippulappusta, koska he tarjos tehdas ym. hommia. He pyysivat myos nahda passin, joten kun sain tavarani niin se oli ensimmaisena mielessa sielta rinkasta kaivaa.

Olin “nauttinut” eraan irkku-kundin seurasta (halusi kovasti suudella mua aina kun nahtiin) tahan asti huoneessa, mutta nyt siella oli kaksi uutta. Jotenkin rasitti vain “backpacker”-meininki, ei niin kuin kiinnostanut sitten yhtaan enaa kauhee innoistus jostain Fraser Island retkesta backpackereiden tapaan..eiiiih. Siina he sitten kyselivat kaikki ne kysymykset jotka kuulee joka hostellissa : kuka oot, mista oot kotosin, minne menossa, mista tulossa, missa oot kaynyt kuinka kauan meinaat olla ja plaaaaaaaah…

Se toinen sitten alkoi nukkumaan vaikka kello oli vasta kahdeksan. Sijoitin rinkan keskelle lattiaa ja aloin etsimaan passia….. ja etsin ja etsin ja etsin…… Lopulta tajusin, etta se ei ole siella! Kiroilen ja itken samaan aikaan. Vituttaa.
Vasymys on saanut vallan ja tama oli piste iin paalle. Painun kaytavalle vollottamaan. Onneksi voi soittaa kriisiapuun kaverille.

Mietin sitten, etta missa sen passin olen viimeksi nahnyt… Se oli kuukausi sitten, kun olin lahdossa Toowoombasta. Otin sen mukaan… mutta oisko se voinut jaada Helenan kampalle? Lotta sitten sanoi, etta han voi lahettaa Helenalle tekstarin jos se voisi menna etsimaan sita sielta kampalta.

Kelasin vaan, etta hienoo… Kuitenkin toivoin etta se sielta loytyisi, silla uuden hankkiminen on aina niin vaivalloista. Tosin passissa ei olisi enaa kuin reilu vuosi jaljella, joten siina mielessa ei paljoa menettaisi.

Se ei siella kuitenkaan ollut. Great. Menee todella hienosti, kelasin. Eihan mulla oo varaa ees hankkia uutta talla hetkella, koska en ole toissa.
Odottelen jos se viela jostain ilmaantuis… ei kai kukaan mun passilla mitaan tee? Mulla tuskin on kaksoisolentoja jotka paasis keplottelee mun passilla toiseen maahan. Lisaksi en nae mitaan mahkua siihen, etta kukaan ois ylipaataan voinut pollia sen.
En tajua jos tasta tulee samanlainen mysteeri kuin mun kameran katoamisesta reilu vuosi sitten.

Torstai-aamuna sitten paatin asumisasiasta. Fig Treehen. Mukavalla paikalla, Matt vaikutti reilulta tyypilta, ok vuokra ja kiva huone.

Han tuli viela ystavallisesti hakemaan mua hostellin vieressa olevalta taksitolpalta. Kun olin saanut tavarat huoneeseen ja makasin sangylla, en voinut kuin huokaista helpotuksestai: I-H-A-N-A-A. Tuntui hyvalta pitkasta aikaa. Koko viikko oli lentamista paikasta toiseen, tyopaikkaakin yritetty loytaa ja monta nukkumatonta yota, koska kavin niin ylikierroksilla.

Ensimmaisena yona nukuin 13 tuntia. Seuraavana, eli viime yona 15 tuntia. Herasin kolmelta paivalla, olo on tuntunut nyt pitkasta aikaa levanneelta. Ihanaa.
Tiedan, etta duunia pitais ettia, mutta nyt olen pari paivaa vain ollut. Antanut aikaa itselle.

Lotan kundikaverin oikeusjuttu paattyi sitten niin, etta hanelle tuli 500$ sakot ja jos ajaa autoa niin 8kk ajokielto. Joten Lotta joutuu olemaan kuskina koko ajan.
Lotta ja David on toissa ananas-farmilla Caboolturessa.

Ja sitten loppuun viela maininta tasta valitusjutusta. Soitin Karenille sinne AMH:n paatoimistoon ja kysyin, etta mikas taa hommeli nyt on, etta joudunko nakemaan viela naita supervisoreita jos vien asiaa eteenpain. Han sanoi ei, joten kerroin sitten faktaa.
Karen kirjaili juttuja siina ylos. Han ei itse tieda ketaan naista supervisoreista. Sanoi erityisesti olevansa huolissaan Bowien kommentista “mummonikin tekisi tuon homman nopeammin kuin han”. Erittain epa-ammattimaista, han sanoi.
Sanoin etta ei se huutaminen ole sen ammattimaisempaa, vaikka varmasti stressaava tyo onkin. Siita maksetaan kuitenkin.
Karen sanoi sitten matkustavansa tata varten Toowoombaan keskustelemaan heidan kanssaan. Sanoi palaavansa asiaan, mutta viela ei ole kuulunut mitaan, viisi paivaa kulunut……

Etta ei tassa niin kun muuta talle kerralle…….

Torstai toivoa taynna. Joopa joo. Tiistai, keskiviikko ja taa paiva on ollut toita mika on rahantulon kannalta hyva asia. Helenan lahella olevan kohde on myos ihan mukava siivota. Ja Margaretin kanssa on aina kivaa.

Tiistaina sitten soittaa taas Karen AMH:n paatoimistosta ja kysyy multa mita haluan tehda valituksen kanssa. Jos haluan sen vieda eteenpain, niin sitten mun pitaa kertoaa asiat yksityiskohtia myoten seka nimia, ja han matkustaisi Toowoombaan ihan itse sen takia. Sanoin etta mietin asiaa. On niin miljoona muutakin asiaa paata hammentamassa etta ei oikeasti jaksaisi koko paska-puljulle antaa minkaanlaista ajatusta.
Tottakai ois niille oikein etta kuulevat totuuksia, ja on ehka siella helppo sanoa etta joo anna menna vaan. En vain jaksa. Sanoin pohtivani asiaa ja soittavani sille myohemmin uudestaan.

Sitten Helenasta…

Oli jo hieman “asettunut” olo tanne kamppaan ja kaikkea, vaikka en oloani Helenan ymparilla kovin vapaaksi tunnekkaan. Oli positiivinen mieli.

Tanaan sitten se lohos himassa koko paivan kun se oli kipee tai jotain. Silla tuli pari kaveria kaymaan.
Tulin toista ja nain etta Helenan auto oli pihassa. Ei. Ja kun Helena on kotona, mina olen omassa huoneessani. Lotta on ihan samanlainen taalla ollessa. Helenan lasna-olo ahdistaa.

Lahdin uima-altaalle keskustaan melkein heti kotiintultuani ja tullessani takaisin olin ihan rattipoikki. Helena yha kotona. Menin taas huoneeseeni.

Sitten erehdyin laskeutumaan linnakkeestani alakertaan ja ja Helena kysy etta mita teen. Sanoin etta kirjoitan kirjetta, koska se kuulosti paremmalta kuin se juorulehtien lukeminen mika on hanen mielestaan ajan hukkaa. Ehka onkin, mutta miks pitais olla niin tehokas koko ajan?

Pyysi sitten etta tekisin palveluksen. Olin vaan etta no mita. Jos petaisin hanen sangyn. No, mikas mina olen sitten kieltaytymaan koska asun ilmaiseksi hanen kampassaan ja kiitollisuudenvelka on loppumaton? Olin kysya, etta mita petia han tarkoittaa kun han teki jo omat johtopaatokset ja sanoi “ei, ei en halua sun tekevan sita jos et halua tehda sita”.
Vitutti kun se teki omat johtopaatokset taas asiasta. En sanonut enaa mitaan siihen. Sen tapa pyytaa on viela lisaksi niin arsyttava, muiden silmien edessa noyryyttava.
Kavelin sitten takas huoneeseeni jatkamaan lehtien lukua.

Jossain vaiheessa hanen kaverinsa lahti ja han siirtyi ylakertaan juttelemaan miestuttunsa kanssa. Lukemisen lomassa olin kuulevinani nimeni mainittavan joten siirryin lahemmas ovea kuuntelemaan, koska huoneeni ovi oli jaanyt raolleen.
Kuulin sitten Helenan sanovan, etta kun Marke ei taalla talossa tee mitaan. “Jos mina asuisin pomoni talossa, niin olisin hyvin kiitollinen ja pitaisin huolta puutarhasta ja moppaisin ja vaikka mita. Nytkin kun pyysin hanta petaamaan petini, han kieltaytyi. Ja mitakohan han edes huoneessa tekee? Lukee jotain aikakaus-lehtia”.
Oikeesti, loukkaannuin todella paljon.

Ensinnakin, vaikka en pida Helenasta kovinkaan paljoa, ja han sen ehka vaistoaakin jollain tasolla, en anna sen nakya millaan tavalla kayttaytymisessani.
Olen sanonut hanelle pariin otteeseen, etta on todella anteliasta tarjota asumispaikka ilmaiseksi.
Olen imuroinut talon kerran viikossa enka koskaan jata likaisia astioita jalkeeni.
Olen ystavallinen Helenalle ja varon arsyttamasta hanta tai olemasta hanen tiellaan. yritan olla nakymaton, hajuton ja mauton siina suhteessa etta se ei hanen elamaansa hairitse.
Puutarhaa on turha hoitaa kun taalla ei sellaista oikeastaan ole. Talon toisella puolella on palmuja mutta se ei ole puutarha. Tottakai pahoitin mieleni.

En tieda mita muuta voisin viela tehda?
Ja silti luulen etta kyse on siita, etta han kokee vahvat energiani hairitsevina tai liian hallitsevina. Olen kai jonkinlainen uhka hanelle kenties? Liian itsenainen enka tule vollottamaan murheitani hanelle?

Soitin tietenkin kriisi-apuun Lotan numeroon ja auttoihan se. Kukaan muu ei voi ymmartaa mika Helena on kuin ne ihmiset jotka hanet tuntevat. Kaikki ihmiset ovat varpaillaan hanen seurassaan. Ja sai mut ymmartamaan etta vika ei ole minussa, niin kuin minulla on marttyyrimaisesti tapana ajatella. Lotta on Helena lempitytto. Lotta voi tehda mita vaan, eika han meneta “mainettaan” Helenan silmissa. En sano tata mitenkaan katkerasti, yritan vain valottaa Hellun ihmeellista ajatusmaailmaa.
Lotta ei ole esimerkiksi siivonnut talossa ainakaan kahteen viikkoon, mutta hanta H ei maininnut puheissaan ollenkaan.

Huomenna mun pitais menna tekee yks siivous Margaretin kanssa Caboolturen joka kestaa nelja tuntia. Sitten ajetaan tunti pohjoseen, Coolumiin missa on joku toinen kohde. Siella menee koko paiva. Ja mika hienointa…, Helena vie mut sinne. Aion ottaa taman asian puheeksi automatkalla. En halua asua ihmisen talossa, joka mua ei halua nurkkiinsa.
En tieda miten han ottaa asian, mutta tanne en jaa kitumaan jos silta nayttaa. Kuulemma kukaan ei uskalla nousta Helenaa vastaan. Noh. En meneta paljoa jos han raivostuu.
En yhtaan tieda miten han suhtautuu mutta en anna muiden kohdella itseani huonosti.

Ja arvasin ihan oikein, ei han minua ihan vilpittomasti hyvaa “hyvyyttaan” tanne taloon asumaan halunnut. Osasyy oli varmaan se, etta olen Lotan kaveri.
Tallakin on oma hintansa, vaikka muuten hymistaankin, etta ihan ookoo on taalla asua ilmaiseksi. Tuli niin au-pair olo, ja siihen olen kylla jo liian vanha.

Tassa linkki Helenan yrityksen sivuille….. http://www.toiletclean.com.au/

Etta tallaista tanne…. Saa nahda missa sita on taas viikon paasta….

Kaksi viikkoa asuttu Hellun talossa. Ihan ok, varsinkin kun Hellu on itse liikenteessa niin paljon etta hanta ei paljoa nae. Kuten sanoin, han on pienina annoksina okei, mutta sitten kun nakee liian usein niin alkaa arsytys-kynnys nousemaan. Olin kuitenkin ... [Continue reading this entry]