Riitaa laskista
Friday, February 23rd, 2007 Computers….. Kirjoittelin muutama paiva sitten jo blogiin, ja tietenkin viimeista lausetta kirjoittaessani kone yhtakkia paatti viskata minut edelliselle sivulle kadottaen nain tekstini…
Uusi yritys siis..
Viikko sitten torstaina olin siis siella “introduction”:ssa Beef Cityssa, kuulemassa kaikki samat lopinat uudelleen. Meita oli talla kertaa onneksi 14 uutta aloittajaa, ja aika kului nopeammin kun porukasta loytyi hauskaa sakkia (lue: englantia puhuvia).
Perjantaina sitten aloitettiin tyot. Tuntui kylla hieman typeralta olla taas samassa paikassa ja nakihan siella ne samat tyypitkin jotka aikaisemmin. Kylla sina paivana tuli kelattua useammin kuin kerran etta onkohan missaan mitaan jarkea. Elamani on vain toistanut itseaan viimeiset nelja kuukautta. Mutta onko mun tekemisissa nyt muutenkaan ollut koskaan kauheasti johdonmukaisuutta? Ei.
Sunnuntaina menin Brisbanen South Bankiin Saran kanssa. Paikan paalla oli isot karkelot, koska 18.2 on Kiinalainen Uusivuosi joka ilmeisesti noteerataan aika korkealla taalla. Oli mukava paiva. South Bank sijaitsee Brisbane-joen varrella ja sille oli myos tekolaguuni ja hiekkaranta jossa ihmiset ruskistavat nahkaansa.
Toowoombaan takaisintulo matkalle pysahdyimme Big Orangessa mika on iso tuoretori. Ostin kukkakaalia, ison vesimelonin puolikkaan, banaaneja ja omenoita hintaan 7,5$/4e.
Sunnuntaina mina, Stuart, Joe ja Amy menimme keilaamaan. Minulle ensimmainen kerta elamassani! Ja oli kivaa. Tosin eka kierros meni vahan haeskellessa mutta jo seuraavan kierroksen voitin:). Tata taytyy tehda uudestaan pian!
Jos olisin tiennyt millaiset paivat maanantai ja tiistai tulevat olemaan, olisin jaanyt himaan. Kaksi paivaa suoraan sanottuna aivan vitusta.
Maanantaina jouduin pakkaamaan laskia. Saattaa kuulostaa helpolta, mutta itse asiassa hommassa menee pari viikkoa ennen kuin oppii hiffaamaan mika on oikeanlaista tavaraa pakattavaksi (nain olen kuullut).
Ja Merv-niminen vanha supervisor on vastuussa tasta alueesta. Han on ollut teurastamolla jo 30 vuotta ja paasee (kaikkien onneksi) elakkeelle kesakuussa.
Homman nimi on se, etta laatikkoon pitaa tunkea 18,5 kiloa laskia ja laittaa se linjalle jota pitkin se menee kansitettavaksi ja lahettamoon.
Kanssani tyoskenteli kaksi korealaista ja yksi suunnattoman iso aussipoika.
Ensimmaisena tuli kommentti etta meidan tulisi pakata 300 laatikkoa tavaraa sina paivana. Mika on kylla melkoinen tahti neljallekkin ihmiselle.
Pitkin paivaa tama Merv tuli sitten vittuilemaan kuinka keraamme vaaraa tavaraa linjalta ja valilla oli yli-ja alipainoista tavaraa.
Sanat oli koko ajan osoitettu minulle. Mammuttimaiselle aussille han ei sanonut mitaan ja korealaiset paasivat luonnollisesti palkahasta kun eivat (muka) osaa yhtaan englantia. Taitaa olla heillakin hyvin valikoiva tuo englanninosaamis taito tilanteesta riippuen.
Illalla han sitten kavi heittelemassa laatikkoja ympariinsa ja rayhaamassa taas MINULLE. Mita siina sitten voi sanoa? Jos sanot jotakin vastaan, saat potkut. Sen olen oppinut. Kehoitin kuitenkin hanta sanomaan samat sanat aussillepojalle.
Kavihan siina sitten viela toinenkin supervisor rayhaamassa. Nama ovat siis juurikin ne kaksi kusipaata jota koko talosta loytyy.
Lahdin itkien kotiin.
Tiistaina sama paska jatkui. Talla kertaa han kielsi ottamasta mitaan hihnalta ja kaski korealaispoikaa tuomaan minulle laatikossa tavaraa, jonka joku muu oli kerannyt. Minun piti pakata se sitten laatikkoon. No, mikas siina.
Neljan tunnin jalkeen sitten Merv tulee sanomaan minulle silmat salamoiden, etta nyt mennaan toimistoon. Ja se ei ole koskaan hyva asia.
Siella oli kaksi miesta seka me.
Laatikosta oli loytynyt pieni pala luuta. Tama luun palanen makasi toimiston poydalla ja kaikki tuijottivat sita kiinteasti. Ja siis se on suuri rikos koska laskilaatikossa ei saa olla yhtaan palasta luuta.
Merv taas sanoi jotain valittuja sanoja ja siina vaiheessa pimahdin.
Sanoin etta olen taysin vittuuntunut siihen etta han on kaynyt aukomassa mulle paata pitkin paivaa. Okei, ehka en osannut hommaani, mutta jos kysyn liian usein mita pitaa tehda niin tuloksena on lisaa huutoa.
Tassa vaiheessa toimiston miehet kohottivat kulmiaan.
Jatkoin siis totuuksien kertomista, ja sanoin etta kaikkien ihmisten kuuluu saada tasavertainen kohtelu ja syy miksi olen pitanyt paani kiinni toistaiseksi on se etta on tiedossa potkut jos sanot jotain vastaan. Kerroin miten Merv kayttaytyi ja painotin, etta aikuinen ihminen ei kayttaydy silla tavalla, eika varsinkaan supervisor jolla pitaisi olla ammattimaisuutta esittaa asiat korrektisti.
Ja kylla, kun nain sen vanhan huuhkajan ilmeen niin todella NAUTIN. Toimiston pojat kaskivat minun menna ulos odottamaan ja Merv ja juttelemaan heidan kanssaan. Puolen tunnin paasta ovi aukesi ja han tuli pyytamaan anteeksi.
Pohti siina sitten myos aaneen, etta ehka han ottaa liian tosissaan tyon.
Sanoin etta kylla, todellakin. Vaikka heilla onkin paljon vastuuta ei se tarkoita sita etta voit huutaa ihmisille, silla se ei auta ketaan.
Etta sellaista mukavaa. Keskiviikkona palasin sitten luiden pariin ja toivottavasti jamahdan siihen hommaan.
Ainut asia mika auttaa jaksamaan siella on se, etta aina on joku joka saa minut hyvalla tuulelle. Olenkin itse asiassa nyt piristynyt hieman masennuksen syovereista.
Tana viikonloppuna on suunnitelmissa matka Crows Nestiin uimaan. Siella on pieni latakko missa paasee uimaan taalla rutikuivassa Toowoombassa. Jesh.
