Ihmeellinen Maailma

Passi saapui viikko sitten, ja menin hakemaan viisumin siita immigrationin toimistosta. Viisumi ei maksanut mitaan, ajattelin etta he laskuttavat myos siita jotakin. Hyva nain! Passikuvassa naytan kylla melkein murhaajalta :D. Sita pallistellaan sitten seuraavat viisi vuotta :D.

Nayttaa silta, etta lasku passista lankeaa minulle. Markku otti selvaa kotivakuutuksista, ja ehdot olivat muuttuneet 23.4, eika aiti ollut ottanut siihen matkavakuutusta, joten se siita…
Kyttiksella sanoin etta viimeisen kerran nain passin 21.4, jolloin siis teoriassa se olisi voinut kadota, mutta sitten pitaisi viela saveltaa vakuutusyhtiolle etta olen ollut alle kolme kuukautta reissussa.
Menee hankalaksi enka halua tata hoitaa talla tavalla, joten se siita.

Toissa oon ja en ole kaynyt. On ollut niin monet paivat elin otsassa sinne vajaaseen paikkaan mennessa. Ihmiset on kaikki lapeensa kyllastyneita, mikaan ei toimi ja kaiken tyon tekemiseen menee kaksinkertainen aika.

Talla viikollakin esimerkiksi olin menossa tiistaina toihin, mutta otin vahingossa vaaran bussin joka sitten tarkoitti etta myohastyisin myos junasta. Otin kuitenkin seuraavan junan, mutta sitten matkalla toihin alko ottaa aivoon. Olin ottanut team leaderin kanssa yhteen maanantaina, han tuntui olevan koko ajan minun kimpussani ja jouduin vahan sanomaan hanelle asioista. Tamahan olisi mukava tsanssi taas valittaa jostakin, kun tulisin myohassa toihin. Orastava paansarky teki tuloa ja hyppasin junasta pois pari pysakkia ennen duunia.
Soitin sinne ja sanoin etta mulla on hedari.
Onks taa nyt sitten bad karma?

Mulle tuli takas soitto toista ja sanovat etta haluaa laakarin todistuksen kun tuun seuraavan kerran. Olin vaan etta jooh. Menin sitten polskuttelemaan uima-altaalle ja pohdin, etta jos en siis mee lekurille sina paivana niin tuskin on toihin menemistakaan enaa.. 4 paivaa poissa viiden viikon aikana jo…

Illalla sitten menin kuitenkin lekurille, ajattelin etta varmuuden vuoksi, vaikka iltarukous meneekin nykyaan tahan malliin : tervetuloa kaikki maailman rikkaudet ja mika tahansa muu tyopaikka kuin lihatehdas.
Tuntui typeralta, mutta kun olin tohtorin pakeilla,niin eihan siina enaa voinut takaisinkaan kaantya.
Han katsoi sitten kurkkuun, korviin ja kuunteli sydanta.
Sanoin etta kireat hartiani aiheuttavat minulle usein paansarkya (mika on kylla totta), mutta han ei ottanut sita kuuleviin korviinsa ja jatkoi koneensa naputtelua.

Diagnoosi oli seuraava: Viral upper respiratory infection. Etta silleen, 75$ ja nakemiin.

Tyoasia on kylla masentanut aika lailla, paskaa on duuni lihatehtaalla, voin kertoa. Liian vakavaa, paskaa hommaa ja taalla viela surkeasti organisoitua.
No onhan siella pari mukavaa tyyppia ollut. Mutta vain pari.

Nyt tekis vaan mieli vaihtaa maisemaa mutta oon kuin motissa rahanpuutteen takia. Veroja en oo pystynyt hakemaan viela takaisin, koska se typera hotelli Townsvillessa ei oo vielakaan tehnyt sita payment summarya, ja kai niillekkin pitaa soittaa peraan ja sanoa etta laittakaa vauhtia asiaan…
Valilla oikeesti tuntuu etta taalla ei kukaan saa mitaan aikaseks ellei soita peraan ainakin kerran.
Autopesulastakin tuli payment summary ja nauroin paskasesti kun siina vaittivat etta ovat maksaneet mulle 94$ ja 0$ veroja pidatetty.
Soitin sinne tanaan, ja ukko katsasta koneelta, olin oikeassa, ne oli nappaillyt siella vaaria numeroita.
Huomenna pitas sekin olla sitten tililla.

Toivottavasti paasen pian jonnekkin taalta!!!

Pitaapas paivittaa, kun on hetki entisesta.

Asiat ovat menneet paljon parempaan suuntaan kuin ne ovat olleet aikoihin. Ja se tuntuu HYVALTA!

Ei mitaan suurta ja mullistavaa, mutta elaman pienia iloja.
Toissa olen yrittanyt kayda, mutta rehellisesti sanottuna on tokkinyt pahemman kerran. Olen lintsannut pari paivaa, ja onhan siina vahan syyllinen olo ollut kun tietaa etta rahaa pitaisi saada. En vain ole jaksanut stressata. Eihan asiat silla miksikaan muutu.

Ehka osasyy silla, miksi toihin meno on tokkinyt, on pitkalla tyomatkalla. Aamuheraaminen ei ole oikein mun heinia muutenkaan, saati sitten ajatus siita etta vietan 1,5 tuntia matkustaen tyohon jota en halua tehda.
Haku on paalla, jos loytys jotain muuta. Joko paremmalla palkalla jotain paskaa tai sitten kivempaa tyota muuten.

Toissa on muutenkin vahan ahdistanut, kuuluisa tunteeni etta en oikein kuulu mihinkaan valtaa minut siella. Suurin osa tyontekijoista on naisia ja jostain syysta koen tamankin vaikeaksi. Olen kylla tutustunut muutamaan ihan hyvaan tyyppiin. Andrew on 36-vuotias aussi ja mukava tyyppi jutella. Sitten tormasin eraaseen korealaiseen Wesleyyn, joka tyoskenteli aikaisemmin samassa paikassa kuin mina. Niin, juuri siella missa haisee p*ska ja jonne ei aurinko paista. Teidatte kai…
Wesley vain kaveli luokseni, ja kysyi “oletko Marke?”. Katsoin hanta ihan hoona ainakin 15 sekuntia, yritin kelata missa olen nama tutut kasvot nahnyt.. sitten leikkasi :).

Passin pitaisi olla jo taalla, mutta ei ole viela kuulunut. Passihakemuksesta on aikaa yli 4 viikkoa, ja jos ensi torstaina ei ole viela taalla niin sitten pitaa taas soitella vahan peraan. Mutta kylla se sielta tulee.
Veronpalautusten kulta-aika alkoi muuten 1.7. Kavin verotoimistossa vain todetakseni, etta jokaiselta tyonantajalta taytyy olla payment summary, eli yhteenveto kaikista maksetuista palkoista ja veroista.
Kelasin sitten siina, etta no onhan niita tyopaikkoja ollut tassa vuoden aikana ihan kohtuullisen monta, 6-7.. En kuitenkaan kaikkia yrittanyt tavoittaa, silla pari paikkaa on joissa olen ollut vain yhden paivan, jos sitakaan.

Veroja maksoin siis viime vuonna 5000-6000$, joten sielta pitaisi tulla kohtuullinen penni myos takaisin. Viela pitaa odotella muutamaa kirjetta ennen kuin voin sen menna tekemaan.

Viime viikonloppuna kavin Body Mind Spirit-messuilla. Tapahtuma oli massiivinen ja paikalla oli kaikkea todella mielenkiintoista.
Ilmaisjuttuja oli paljon. Kokeilin esimerkiksi erasta aasialaista keksintoa. Tama on eraanlainen sahkoinen hierontalaite, jossa on kaukosaatimen nakoinen kapula, jota pidellaan kadessa. Tasta kapulasta lahtee nelja piuhaa, joiden paassa on eraanlaiset reseptorit, jotka kiinnitetaan iholle, sinne missa lihaksia kiristaa.
Minulle laitettiin sitten nama ylaselkaan ja niskoille.
Sitten tasta kapulasta laitetaan ensin toivottu kesto hieronnalle, 10,20 tai 30 minuuttia. Sivuilla on nappulat joista pystyy saatamaan sahkoisten impulssien nopeutta seka intensiivisyytta teravista, nopeista sykahdyksista vibraattoriin :D.
Aluksi tama “hieronta” tuntuu ihan hullulta, naurattaa vaan koko ajan kun saan niin voimakkaita impulsseja lihaksiini etta hartiat vain hytkyvat. Olihan sen jalkeen ihan rentoutunut olo, mutta ei mikaan voita ihan oikeaa, kunnon hierojaa :).

Messuilla oli kaikennakoista juttua, luontaistuote-maistiaisia, luentoja, selvanakijoita, healingia, kristalleja ym. Eli asiaa paljon mutta myos ihan huu-haa juttuja.

Tana viikonloppuna, tarkemmin sanottuna eilen, matkasin sitten itaiseen Brisbaneen, Clevelandiin. Tama tyokaverini Andrew asuu siella ja kysyi haluanko lahtea illalliselle jonnekkin, ja sanoin etta mika ettei. Clevelandissa en ole aikaisemmin kaynytkaan. Sinne on tunnin junamatka keskustasta, koska juna pysahtyy joka asemalla…
Cleveland on myos meren rannalla, mika kiinnosti entisestaan, koska veden laheisyytta on ikava.

Saavuin sitten paikan paalla juuri niin, etta auringon laskuun oli aikaa vain noin 30 minuuttia, ja paatimme menna Wellington Pointiin sita katselemaan. Wellington Point on upea niemenkarki, missa on hyvat chillailu-alueet ja barbequet.
Ayuringonlasku oli uuupeeeaaaa. Niin kuin aina Australiassa.

Menimme juomaan kaakaot rantabaariin ennen kuin ravintolat aukaisivat ovensa, noin kello 5.30 tai 6pm.
Valitsimme Thaimaalaisen ravintolan ja ruoka oli niiiiin hyvaa, etta. (Markku, ei varmaan tarvitse tata selittaa sinulle ;).)
Meilla oli entreet ja kaikki. Aluksi siis ooli curry-kanaa tikunnokassa, hoystettyna Spring Roll:lla, pasteijoilla ja rehuilla. Sitten paaruoaksi otin Thai Massaman, missa on kanaa, vihanneksia, sipulia yms. Jam!
Jalkiruokaa emme kuitenkaan siella syoneet, koska niilla oli joku laite rikki ja kaikkia jalkkareita ei ollut tarjolla. Joten menimme viereiseen hotelliin, josta tilasimme Mud cake:t. Onkohan vastaavaa suomessa suklaakakku? Luulisin, oli ihan taivaallisen ihanaa jaatelon ja kerman kera. Sitten olikin kylla hyvin taysi olo.

Pelasimme yhdet kenot ja juttelimme hetken clubin puolella. Sain viela kyydin takaisin keskustaankin illalla :). Keskustassa tapasin sitten Wesleyn. Wesley on ihan huippu tyyppi. Erottuu edukseen muista korealaista. Ei mulla mitaan heita vastaan ole, mutta he ovat paikassa kuin paikassa todella epainnokkaita kommunikoimaan englanniksi.
He keraantyvat yleensa yhteen muiden korealaisten kanssa ja puhuvat koreaa yhdessa. Ja kylla, korealaisia on melkein joka paikassa, joten aina loydat korealaisen kaverin jos haluat.

Wesley on yksin matkassa, han on ollut Australiassa pian kaksi vuotta. Han on 27-vuotias. Kertoi etta tanne tullessaan han ei osannut englantia paljon yhtaan. Kun saapui lentokentalle, niin ei osannut kysya miten han paasee lentokentalta pois.
Han on tehnyt monia juttuja yksin, ja sen huomaa hanessa mielettomana henkisena vahvuutena ja voimana. Silti han on pysynyt hyvin positiivisena ja lisaksi han puhuu mielettoman hyvaa englantia. Ihan huippu-tyyppi.

Kavimme sitten baarissa istuskelemassa ja rupattelimme niita-naita muutaman tunnin. Sen jalkeen lahdimme kaymaan, keskella yota, Mount Coot-tha Look-Out-Pointilla! Kylla :). Tama paikka on nimensa mukaisesti “vuoren” paalla. Kyllahan city sinne nakyi makeasti, ja kaikki tuhannet ja tuhannet valot, mutta eipa sielta paljoa valokuvia otettu :D.

Mukavaa oli. Saavuin kotiin 2.00am. ja mietin, koska viimeksi oli ollut niin hyvaa aikaa jossain. Ei pitkaan aikaa! Olen kylla piristynyt huomattavasti ja tuntuu etta nyt on alkanut suuntaus johonkin parempaan. Nautin jalleen elamasta.