Uusi ja vanha tuttavuus :)
Pitaapas paivittaa, kun on hetki entisesta.
Asiat ovat menneet paljon parempaan suuntaan kuin ne ovat olleet aikoihin. Ja se tuntuu HYVALTA!
Ei mitaan suurta ja mullistavaa, mutta elaman pienia iloja.
Toissa olen yrittanyt kayda, mutta rehellisesti sanottuna on tokkinyt pahemman kerran. Olen lintsannut pari paivaa, ja onhan siina vahan syyllinen olo ollut kun tietaa etta rahaa pitaisi saada. En vain ole jaksanut stressata. Eihan asiat silla miksikaan muutu.
Ehka osasyy silla, miksi toihin meno on tokkinyt, on pitkalla tyomatkalla. Aamuheraaminen ei ole oikein mun heinia muutenkaan, saati sitten ajatus siita etta vietan 1,5 tuntia matkustaen tyohon jota en halua tehda.
Haku on paalla, jos loytys jotain muuta. Joko paremmalla palkalla jotain paskaa tai sitten kivempaa tyota muuten.
Toissa on muutenkin vahan ahdistanut, kuuluisa tunteeni etta en oikein kuulu mihinkaan valtaa minut siella. Suurin osa tyontekijoista on naisia ja jostain syysta koen tamankin vaikeaksi. Olen kylla tutustunut muutamaan ihan hyvaan tyyppiin. Andrew on 36-vuotias aussi ja mukava tyyppi jutella. Sitten tormasin eraaseen korealaiseen Wesleyyn, joka tyoskenteli aikaisemmin samassa paikassa kuin mina. Niin, juuri siella missa haisee p*ska ja jonne ei aurinko paista. Teidatte kai…
Wesley vain kaveli luokseni, ja kysyi “oletko Marke?”. Katsoin hanta ihan hoona ainakin 15 sekuntia, yritin kelata missa olen nama tutut kasvot nahnyt.. sitten leikkasi :).
Passin pitaisi olla jo taalla, mutta ei ole viela kuulunut. Passihakemuksesta on aikaa yli 4 viikkoa, ja jos ensi torstaina ei ole viela taalla niin sitten pitaa taas soitella vahan peraan. Mutta kylla se sielta tulee.
Veronpalautusten kulta-aika alkoi muuten 1.7. Kavin verotoimistossa vain todetakseni, etta jokaiselta tyonantajalta taytyy olla payment summary, eli yhteenveto kaikista maksetuista palkoista ja veroista.
Kelasin sitten siina, etta no onhan niita tyopaikkoja ollut tassa vuoden aikana ihan kohtuullisen monta, 6-7.. En kuitenkaan kaikkia yrittanyt tavoittaa, silla pari paikkaa on joissa olen ollut vain yhden paivan, jos sitakaan.
Veroja maksoin siis viime vuonna 5000-6000$, joten sielta pitaisi tulla kohtuullinen penni myos takaisin. Viela pitaa odotella muutamaa kirjetta ennen kuin voin sen menna tekemaan.
Viime viikonloppuna kavin Body Mind Spirit-messuilla. Tapahtuma oli massiivinen ja paikalla oli kaikkea todella mielenkiintoista.
Ilmaisjuttuja oli paljon. Kokeilin esimerkiksi erasta aasialaista keksintoa. Tama on eraanlainen sahkoinen hierontalaite, jossa on kaukosaatimen nakoinen kapula, jota pidellaan kadessa. Tasta kapulasta lahtee nelja piuhaa, joiden paassa on eraanlaiset reseptorit, jotka kiinnitetaan iholle, sinne missa lihaksia kiristaa.
Minulle laitettiin sitten nama ylaselkaan ja niskoille.
Sitten tasta kapulasta laitetaan ensin toivottu kesto hieronnalle, 10,20 tai 30 minuuttia. Sivuilla on nappulat joista pystyy saatamaan sahkoisten impulssien nopeutta seka intensiivisyytta teravista, nopeista sykahdyksista vibraattoriin :D.
Aluksi tama “hieronta” tuntuu ihan hullulta, naurattaa vaan koko ajan kun saan niin voimakkaita impulsseja lihaksiini etta hartiat vain hytkyvat. Olihan sen jalkeen ihan rentoutunut olo, mutta ei mikaan voita ihan oikeaa, kunnon hierojaa :).
Messuilla oli kaikennakoista juttua, luontaistuote-maistiaisia, luentoja, selvanakijoita, healingia, kristalleja ym. Eli asiaa paljon mutta myos ihan huu-haa juttuja.
Tana viikonloppuna, tarkemmin sanottuna eilen, matkasin sitten itaiseen Brisbaneen, Clevelandiin. Tama tyokaverini Andrew asuu siella ja kysyi haluanko lahtea illalliselle jonnekkin, ja sanoin etta mika ettei. Clevelandissa en ole aikaisemmin kaynytkaan. Sinne on tunnin junamatka keskustasta, koska juna pysahtyy joka asemalla…
Cleveland on myos meren rannalla, mika kiinnosti entisestaan, koska veden laheisyytta on ikava.
Saavuin sitten paikan paalla juuri niin, etta auringon laskuun oli aikaa vain noin 30 minuuttia, ja paatimme menna Wellington Pointiin sita katselemaan. Wellington Point on upea niemenkarki, missa on hyvat chillailu-alueet ja barbequet.
Ayuringonlasku oli uuupeeeaaaa. Niin kuin aina Australiassa.
Menimme juomaan kaakaot rantabaariin ennen kuin ravintolat aukaisivat ovensa, noin kello 5.30 tai 6pm.
Valitsimme Thaimaalaisen ravintolan ja ruoka oli niiiiin hyvaa, etta. (Markku, ei varmaan tarvitse tata selittaa sinulle ;).)
Meilla oli entreet ja kaikki. Aluksi siis ooli curry-kanaa tikunnokassa, hoystettyna Spring Roll:lla, pasteijoilla ja rehuilla. Sitten paaruoaksi otin Thai Massaman, missa on kanaa, vihanneksia, sipulia yms. Jam!
Jalkiruokaa emme kuitenkaan siella syoneet, koska niilla oli joku laite rikki ja kaikkia jalkkareita ei ollut tarjolla. Joten menimme viereiseen hotelliin, josta tilasimme Mud cake:t. Onkohan vastaavaa suomessa suklaakakku? Luulisin, oli ihan taivaallisen ihanaa jaatelon ja kerman kera. Sitten olikin kylla hyvin taysi olo.
Pelasimme yhdet kenot ja juttelimme hetken clubin puolella. Sain viela kyydin takaisin keskustaankin illalla :). Keskustassa tapasin sitten Wesleyn. Wesley on ihan huippu tyyppi. Erottuu edukseen muista korealaista. Ei mulla mitaan heita vastaan ole, mutta he ovat paikassa kuin paikassa todella epainnokkaita kommunikoimaan englanniksi.
He keraantyvat yleensa yhteen muiden korealaisten kanssa ja puhuvat koreaa yhdessa. Ja kylla, korealaisia on melkein joka paikassa, joten aina loydat korealaisen kaverin jos haluat.
Wesley on yksin matkassa, han on ollut Australiassa pian kaksi vuotta. Han on 27-vuotias. Kertoi etta tanne tullessaan han ei osannut englantia paljon yhtaan. Kun saapui lentokentalle, niin ei osannut kysya miten han paasee lentokentalta pois.
Han on tehnyt monia juttuja yksin, ja sen huomaa hanessa mielettomana henkisena vahvuutena ja voimana. Silti han on pysynyt hyvin positiivisena ja lisaksi han puhuu mielettoman hyvaa englantia. Ihan huippu-tyyppi.
Kavimme sitten baarissa istuskelemassa ja rupattelimme niita-naita muutaman tunnin. Sen jalkeen lahdimme kaymaan, keskella yota, Mount Coot-tha Look-Out-Pointilla! Kylla :). Tama paikka on nimensa mukaisesti “vuoren” paalla. Kyllahan city sinne nakyi makeasti, ja kaikki tuhannet ja tuhannet valot, mutta eipa sielta paljoa valokuvia otettu :D.
Mukavaa oli. Saavuin kotiin 2.00am. ja mietin, koska viimeksi oli ollut niin hyvaa aikaa jossain. Ei pitkaan aikaa! Olen kylla piristynyt huomattavasti ja tuntuu etta nyt on alkanut suuntaus johonkin parempaan. Nautin jalleen elamasta.
Tags: Travel
Vahan siistii, tuo mtkt on muutenkin siisti paikka. Jaatin sinne kerran jumiin ja liftattiin alas… 🙂 tai siis liftattiin eka alas ja sitten bussilla ylos ja se ei enaa mennytkaan takas kaupunkiin se bussi. jesh. Heitti meijat jonnekkin ihme perseeseen… 🙂