Ihmeellinen Maailma

 Talla hetkella siis ollaan Cairnsissa, 2500 km Sydneysta pohjoiseen. Mutta aloitetaan siis alusta….

 Sydneyssa oli ihan mukavaa. Tosin keskustassa en kaynyt kuin kerran, valokuvaamassa. Halusin saada edes pienta lohtua menettamistani valokuvista. Menin siis aamuvarhain, seitsemalta(!) keskustaan. Aurinko oli juuri sopivasti nousemassa, joten sain muutamia todella hyvia otoksia nousevasta auringosta. Siina kuvatessani ihmettelin laheisesta puskasta kuuluvaa kahinaa. Luulin ensin, etta se oli jokin elain, mutta sitten alkoi kuulua yskimista ja muuta aantelya, joten tama “otus” paljastui ihmiseksi.

 Tama oli yksi niista monista pulsuista ja kodittomista joita taalla nakee. Kaduilla nakee joka kerta keskustassa kavellessa koyhia tai muita laitapuolen kulkijoita istumassa edessaan kyltti, jossa he kertovat olevansa kodittomia ja pyytavat rahaa. Talla kulkurilla oli kyllakin oma teltta nurmikolla. Tuntuu kylla pahalta nahda missa jotkut ihmiset joutuvat asumaan, kaikilla ei ole edes sita telttaa.

 Kuvausretkeni kuitenkin paattyi jo puoliltapaivin, kun kamerastani loppui akku.. Olin tietenkin unohtanut ladata akun edellisena paivana!! Enka ollut edes paassyt Harbour Bridgelle, Darling Harbouriin, Botanic Gardensista puhumattakaan. Kavin kuitenkin uteliaisuuttani puutarhassa (sisatila-sellaisessa) katselemassa orkideoja ja muita harvinaisempia kasveja.

 Sydneyssa olon ajan siis asuin Keiranin ja Grantin talossa. Oli kieltamatta rentouttavaa unohtaa varuillaanolo tavaroiden suhteen ja lisaksi omaa tilaakin oli huomattavasti enemman. 

 Kavimme eras paiva myos kavelylla Bondena beachilla. Ranta sijaitsee Cronullasta noin 30 minuuttia etelaan. Ranta sijaitsi kansallispuiston kupeessa. Taman maan kaunis luonto jaksaa aina ihmetyttaa. Nytkin naimme rapuja, meritahden rannalla ja Pelikaaneja :).

 Viime viikonloppuna paatimme sitten menna Blue Mountains’lle. Blue Mountains on massiivinen kansallispuisto, jonka nakemiseen pitaisi varata vahintaan viikko. Cronullasta oli sinne matkaa noin 2,5 tuntia. Ensimmainen stoppi oli Echo point, josta naimme kivimuodostelman Three Sisters. Kalliot muodostavat kolme erillista nyppylaa, siita siis nimi. Paikan paalla oli kovin sumuista ja lampotilakin oli vain noin 15 astetta. Kaunis paikka, tosin turisteja massoittain. Jatkoimme sitten matkaa, koska olimme varanneet majoituksen hieman kauempaa.

Tama ‘Spirit Of The Lake’ oli viela 1,5 tunnin ajomatkan paassa. Keskella ei mitaan :)! Todella rauhallinen paikka. Mokkeja oli kuusi, ja ymparilla vain ja ainoastaan luontoa. Miten hiljaista voikaan olla… On niin tottunut siihen, etta aina kuuluu jotain metelia jostain, vahintaan autojen aania.

 Lahelta ei valitettavasti mennyt minkaanlaisia bushwalking reitteja, joten kavelimme hiljaista tieta pitkin alas kukkulalta. Naimme jalleen kenguruita! Lisaksi lehmat aitauksissaan nayttivat erittain tyytyvaisilta mutustaessaan ruohoa. Pimea tulee aina nopeasti, joten emme voineet kavella pitkaan.

 Valitettavasti jouduimme lahtemaan jo seuraavana paivana takaisin, koska Keiranin piti menna toihin aamusta. Paatimme kuitenkin menna ensi kaymaan Jenolan Caves’lla katselemassa kallioiden sisaisia luolia. Tie sinne oli vain melko, hmm, mielenkiintoinen. Tie kiemurteli serpentiinina vuorta ympari ja ampari, ja tien reunassa oli valkoiset, erittain heikonnakoiset paalut estamassa tielta suistumista….

 Jenolan Caves’lla olimme hieman pettyneita, koska omin toimin luolia ei paassyt katsomaan, kaikki olivat ryhmahassakoita…. Emme oikein syty niista, ja varsinkin kun paikan paalla oli massoittain japanilais-ryhmia, jokaisella oma kamera, ja ihan kaikestahan taytyy ottaa kuvia :D. Lisaksi kierrokset olivat melko kalliita. Kavimme kuitenkin kavelylla laguunin ymparilla josta olikin hyvat maisemat.

 Takaisin Cronullassa olimme illalla 8 aikaan. Maanantaina nukuin pitkaan ja valmistauduin tiistaista Cairnsin lentoa varten. Sain halvan lennon tanne Cairnsiin, ja sehan sopi hyvin, silla haluan todellakin menna sukeltamaan!

 Lentoni oli siis tiistai-iltana seitseman aikaan, ja olin todella vasynyt koska olin nukkunut huonosti edellisena yona. Olimme perilla 9.45 pm, ja kuumuus(26c) ja kosteus tuntui heti iholla kuivan ja hieman viileamman Sydneyn jalkeen.

 Cairnsissa on kymmenia hostelleja, joten valinnanvaraa on. Menin YHA-hostelliin, koska ne ovat yleensa kaikkialla hyvatasoisia. Tassa hostellissa tosin on pienet huoneet, joten pitaa ilmeisesti muuttaa.

 Sukeltamaan menemista joudun valitettavasti odottamaan viikon tai pari. Olette varmaan lukeneet etta taalla oli kunnon myrsky, Larry? Keskus osui siis Innisfailiin, joka on joitain satoja kilometreja taalta alaspain, jossa tuhoutui koteja ja banaaniviljelmat menivat taysin nurin. Muutama tuhat ihmista tyottomana. Ja viime viikon lopulla oli myos, hieman lievempi. Joten vesi ei ole aivan puhdasta. Saa on myos aika kurja, tallakin hetkella sataa vetta kuin saavista kaatamalla.

 Muuten ihan mukavanoloinen kyla, elamaa loytyy, ja mika parasta, on lamminta satoi tai paistoi :).

p.s kommentointi osuus ei kuulemma toimi. Lahetan postia yllapidolle, jos he vaikka saisivat sen toimimaan.

 

Lauantai-aamuna herasin sitten joskus ennen seitsemaa, koska minut tuli noutaa kahdeksalta hostellilta retkea varten. Olin sitten hyvissa ajoissa respassa, ja jain odottelemaan sen laheisyyteen. 8.15 siirryin tielle odottamaan…. 8.40 ei nay ketaan…
Aloin etsimaan numeroa, johon soittaa, varmuuden vuoksi. Olen kylla tottunut siihen etta taalla ei olla kovin usein ajoissa. Viimein loysin numeron, ja siella vastasi joku nainen joka sanoi etta MINA myohastyin bussista. Sanoin etta en todellakaan myohastynyt, ja siina sitten intimme vahan aikaa, kunnes kerroin mielipidettani asiakaspalvelusta.
Han lupasi soittaa kuljettajalle ja sitten minulle takaisin.

Missasin siis retken, ja otti aivoon. En kuitenkaan halunnut jaada enaa Noosa Backpackers- hostelliin, tahdoin ihmisten ilmoille. Menin sitten bussilla toiseen hostelliin, josta oli lyhyt matka kauppoihin. Tosin tassa hostellissa oli 7 hengen huoneita, ja sain iloisesti kuusi ruotsalaista kundia samaan huoneeseen…..
Hostelliin saapumisen jalkeen loikin tien toiselle puolelle, jossa oli taman retkenjarjestajan toimisto ja kerroin taas totuuksia… Tama nainen oli kovasti pahoillaan ja lupasi minulle heti seuraavaksi paivaksi saman reissun.

En kuitenkaan antanut taman pienen takaiskun pilata paivaani ja varasin ajan surffaus tunnille. Kurssille osallistui kanssani kaksi muuta. Kuten monet tietavat, se ei ole niin helppoa milta se nayttaa. Ensin opettajamme naytti miten valmistautua aaltoa varten laudan paalle.
Koska olimme aloittelijoita kaikki, meilla oli myos isot laudat. Iso lauta on parempi tasa-painon loytamisen kannalta. Mita paremmaksi kehittyy, sita pienemmaksi lauta kay :).
Niin, eli ensin kiinnitetaan remmi nilkkaan, etta lauta ei lahde karkuun jos ja (kun) kaatuu, tulee iso aalto tms. Lauta pysyy nain aina mukana. Remmista lahtee pitka naru joka on kiinni laudassa. Laudan paalle mennaan laudan keskelta niin, etta kadet asetetaan myoskin laudan keskelle molemmin puolin lautaa.

Sen jalkeen hivutetaan kroppa laudalle niin, etta jalat ovat suurinpiirtein laudan perapaassa.
Sitten lahdetaan “melomaan” kasilla pitkia vetoja, tarkastellaan koska aalto on tulossa, kun aalto on kohdalla, kadet asetetaan laudan reunoille niin, niin kuin liskoillakin on :).
Sitten hivutetaan oikea jalka (jos teet siis vasen jalka edella) toisen jalan polvitaipen kohdalle koukkuun. Kun aalto lahtee viemaan sinua eteenpain, katse pidetaan rannassa, kroppaa nostetaan juuri ja juuri sen verran etta saat laitettua vasemman jalan takaa eteesi oikean jaadessa taakse. Sitten nouset rauhallisesti ylos….
Vaikea selittaa tata episodia. On kuin autolla opettelisi ajamaan. Pitaa tietaa minne katsoa milloinkin, mihin sijoittaa kadet ja jalat :).

Tulihan siina muutamia kaatumisia, tietenkin. Mutta kylla mina pystyyn paasin :). Hauskaa kuin mika. Pitaa ottaa viela lisaa tunteja joskus!

 Seuraavana aamuna sitten tiesin olla tarkkana. Talla kertaa en missannut kyytia, tai he minua, koska tiesin mita odottaa. Ihmetyttaa tosin miksi sita suuta ei voi aukaista sen vertaa etta kysyy henkiloita vahan kovemmalla aanella, koska heilla joka tapauksessa on lista noudettavista ihmisista….

 Menimme siis ensin Boreen Point nimiseen paikkaan, josta oli tarkoitus menna lautalla toiselle puolelle jarvea, missa kanoottimme odottivat meita. Tata ennen kuitenkin noudimme makuupussit ja teltat varastolta. Kun menimme lauttaan, meita oli vastassa erittain aanekas aboriginaali :). Varmaan ensimmainen abo jonka naen taalla. Todella hauska persoona. Han hoki koko ajan: “My name is Bana. It means water. And the water is the essence of life”. 😀

 Meita oli kaikkiaan 8 tyyppia lahdossa melomaan. Kanootteja oli kahdelle tai kolmelle hengelle, otimme kolmen hengen kanootin kahden englantilaisen kanssa. Tosin nama nuoret naiset olivat (yllattaen…) ryypanneet edellisena iltana, ja senkylla huomasin, koska olimme koko ajan viimeisia….. Eksyimmekin kerran reitilta, siis koko ryhma. Homma tuntui melko rankalta, aurinko paahtoi taydelta teralta ja minusta tuntui kuin olisin yksin melonut paattia….

 Muutaman tunnin paasta olimme kuitenkin perilla leirissa. Uimaan ei valitettavasti voinut menna, todella likaista vetta ja tieda sitten mita muita yllatyksia siella olisi ollut…. Kavin kavelylla saksalaisen Patrician kanssa. Naimme kengurun! Eka kenguru jonka olen ausseissa ollessani bongannut! Suloinen vieterijalka pomppi akkia puskaan takaisin noin 40 metrin paasta meista.

 Lisaksi nain kaarmeen myohemmin! Mateli suoraan edestani. Vahan pelottaa nuo kaarmeet..ne kun taitavat olla aika myrkyllisia taalla.

 Yo teltassa sujui tavanomaisen epamukavasti. En yleensakaan nuku teltassa hyvin. Makuualustasta huolimatta maa tuntui todella kovalta. Lisaksi Bana riehui jonkinlaisessa huppelissa muutaman muun tyypin kanssa ties kuinka myohaan.

 Seuraavana aamuna sitten lahdimme naiden englantilaisten kanssa takaisin. He ja mina olivat ainoat, jotka valitsivat vain yhden yon reissun. Hartioita sarki, edellispaivan melominen oli tehnyt tehtavansa.

 Bongasimme muutaman kengurun lisaa ollessamme takaisin varastolla, jonne palautimme teltat ja makuupussit. Vieterijalat eivat liikahtaneetkaan vaikka tulin viiden metrin paahan heista ja nappasin valokuvan. Harmittaa kylla todella paljon kun kuvien lisaaminen ei onnistu. Jos joku nero keksii keinon miten tai milla ohjelmalla se onnistuisi, valistakaa minua kiitos….

 Talla hetkella olen siis Sydneyssa jalleen. Olen talla varmaan viela reilun viikon ja sitten olisi aikomus menna Great Barrier Reefille sukeltamaan. Palaan asiaan jalleen :).

Nyt voi varmaan taas kirjottaa tanne jotain. On pahimmat vitutuksen hoyryt haihtuneet. Edelleen taysi mysteeri miten kamera katosi. Syytin tietenkin huonekavereitani ensimmaiseksi. Tama vanhempi nainen oli toissa melkein puoleenyohon asti siis. Saksalainen oli varteenotettavampi vaihtoehto, ja hanen kanssaan kavinkin pahimmat taistelut, ... [Continue reading this entry]

Nyt se sitten tapahtui. Varastettiin kamera seka rahaa noin 100euroa. Vituttaa aivan suunnattomasti.

Saavuin tanne Brisbaneen keskiviikkona. Eilen kavin uimahallissa, ja kamerani oli mukana silloin. Ja myos sielta palatessa. Sen jalkeen en osaa sanoa mitaan sataprosenttisen varmaa. Hostelli vaikuttaa melko ... [Continue reading this entry]