Ihmeellinen Maailma

No niin. Nyt pitas vissiin taas pari sanaa tiivistaa tanne kaikesta mielenkiintoisesta tapahtuneesta :).

Bussi Chiang Maista lahti keskiviikkona kello 12. Hyvastelin irkku- ja kanadalaistyttelit ja hyppasin kyytiin. Mut haettiin eka, ja siita seurasikin melkein tunnin kestava ihmistenkeruu. Luullin ottaneeni parhaan paikan tassa minibussissa mennessani istumaan takana olevalle ainoalla kahden istuttuvalle penkille.
Kun melkein tapotayteen bussiin nousi karski norjalaiskundi, niin mihinkans muualle se istuu kuin minun viereeni. Kaikkialla muualla oli taytty, ja penkkini vieressa oli korkea laja rinkkoja jotka veivat paljolti tilaa tasta penkista.
Joten jouduin ahtautumaan nurkkaan enka saanut edes jalkoni suoriksi koska allani oli renkaat :(.

Siina sitten menikin leppoisasti seuraavat 6,5 tuntia. Pysahdyttiin tauolle kerran, ja ostin chili cashew pahkinoita. Herkkua niin kuin kaikki aasiassa.
Saavuttiin Chuang Khongiin jossa vietetettiin eka yo. Se oli ihan kylan kokoinen, ei iso mutta ei niinkaan maaseutua kuin koko reissu Chiang Maista rajan tuntumaan. Maisemat tosin olivat todella kauniin makiset.

Seuraavana paivana alkoi sitten rajanylitys. Ensin mentiin dosalla ekaan passien leimaukseen ja viisumin tarkitukseen. Sitten pitkahanta-veneella joen toiselle puolelle ja Laosin puolelle. Sama homma passien kanssa ja sitten odotellaan. Muita ihmisia, jotta he olisivat valmiita.
11.30 lahti paatti, ja tama oli vahan isompi paatti.
Istuimet olivat varmasti maailman epamukavimmat; puusta tehty, jossa istuin osa on noin 30 cm levea ja selkanoja on 90 asteen kulmassa sivusta katsottuna.
Joten ei ollut mikaan ‘ahh’ kun siihen penkkiin istahti, mutta onneksi maisemat olivat todella kauniit.

Matkan varrella ei ollut asutusta nimeksikaan, muutama hokkeli siella taalla, mutta merkkeja elamasta ei juurikaan. Pak Bang oli vahan isompi, paikka missa yovyimme.
Ja laivasta ulospaasy oli prosessi itsessaan…
Koska rinkkoja ja matkalaukkuja oli seka laivan etu- etta takaosassa sailossa, tama aiheutti kaaoksen, jossa ihmiset menivat edestakaisin laivaa etsiessaan laukkujaan..
Nopeintahan olisi varmasti ollut heittaa kaikki ihmiset ulos ja tuoda ne laukut ulos..mutta ei..
Lisaksi pimeneva ilta hidasti asiaa.

Vihdoin saan omani ja tyonnyn ulos kanadalaistyttosen, Helenin kanssa. Jostain ilmestyi Lao-poika kantamaan rinkkaani, enka edes vastustellut kun nain taman ison maen mita meidan pita kiiveta ylos laivasta ulos paastyamme…
Maki oli hiekkainen ja jyrkka, ja ihmiset kompastelivat sita kiivetessaan.

Loysimme hotellin ja tietenkin ajattelin palkita tama Lao-pojan muutamalla setelilla. Kunnes han sanoo etta se maksaa 50 000kipia. Ihan liikaa, ajattelen, mutta olen ihan liian vasynyt alkaeksani mutisemaan asiasta.
Eli yksi euro – 13 000 kip. Asiallinen summa olisi ollut 10 000-15 000. No, kunhan paasi eroon siita, suihkuun ja syomaan ja sitten nukkumaan.

Aamulla aikainen heratys, taas kerran ja paattiin. Paatissa istutaan tunti ennen kuin se liikahtaa mihinkaan. Alkoi ahteria vasyttava 8 tunnin matka.
Luang Prabangissa ollaan iltakuudelta. Loydettiin majoitus 7 eurolla Helenin kanssa, ja otettiin se. Tama on 26 000 asukkaan kaupunki, ja majoitus ei ole niin halpaa kuin Thaimaassa.

Kaipasin oikeastaan omaa huonetta oltuani kolme paivaa pyorityksessa ja ihmisten ymparoimana. Taytyi paasta omaan kuplaan valista. Sanoin taman Helenille myohemmin illalla, ja vaikka han sanoi ymmartavansa etta haluan oman huoneen seuraavana paivana, aistin etta han loukkaantui ja otti sen henkilokohtaisesti.

Eilen, sunnuntaina siis, tein sitten kierroksen kylalla, ja onhan taalla nattia kuin missa.
Kiipesin korkealle kukkulalle katselmaan lasten uimista ja leikkimista Mekong-joessa, vielakin korkeammalle katselemaan temppelia ja nakoaloja Luang Prabangiin ja ihailin paikallisten tekemia kasitoita.

Eras heista oli suloinen 11-vuotias tytto, Deep, jonka kanssa juttelin pitkan tovin. Han puhui allistyttavan hyvaa englantia, ja selvisi, etta han opiskelee ahkerasti englantia koulussa. Han kirjoitti myos nimeni Laon kielella, ja tulipas siita pitka varssy, kun taas hanen nimensa oli pari hassua kiemuraa.

Kavelin ympari kylan ja tutustuin Vithuaneen, Lao mieheen, joka tyoskenteli eraassa matkatoimistossa. Kavimme illallisella yhdessa, oil mukavaa, mutta sitten kylla luulen etta Lao kalja alkoi vaikuttamaan jossakin kun han alkoi hieman liian laheiseksi :D. Kysyi noin kymmenen kertaa saako han suudella minua, ja joka kerta kieltaydyin. Ei,ei,ei olemme vain ystavia, sanoin. Lopulta jouduin jo aika tiukkaan savyyn kaskea hanta viemaan minut takaisin majoitukseeni.

Tanaan on sitten satanut melkein koko paivan. Eipa olekaan sadetta koettu aikoihin. Mutta se ei haitannut. Eilen nimittain minulla oli jo erittain eksoottinen kokemus, saunassa. Taalla on sellainen paikka kuin herbal sauna, eli suomennettaisiko tuo nyt sitten Yrtti-saunaksi?
Tottakai sita piti kokeilla.
Eka siis vaatteita vaihtamaan ja sain rievun jota pyyhkeeksikin kutsutaan. Sitten saunaan.
Sauna oli pieni, mutta sita ei ensin tajua, koska sauna on taynna savua. Hyvantuoksuista sellaista, tuoksui ihan yrteille.
Sinne ei menty suihkun kautta, mutta silti hiki virtasi viimeistaan viiden minuutin kohdalla.

Sitten huudettiinkin jo hierontaan. Kylla on rankkaa :D. Kokovartalo-hieronta oljylla, kyllapas oli taivaallista, varsinkin kun tama nainen oli erittain kovakatinen.
Tunti hierontaa ja takaisin saunaan. Valissa vahan yrttiteeta. Sitten menin suihkuun, jossa on taivas kattona ja huuhdoin hiet pois jaakylmalla vedella.

Kylla oli levannyt olo taman jalkeen. Sitten menin nurkan taakse sapuskalle, kasvisruoka buffet, jossa saat itse ladata lautaselle, tosin vain kerran, ruokaa niin paljon kuin pystyt ja maksat vain 0,4 euroa.

Taalla on myos mandariinitaivas. Eraan tien sivussa on pitka patka hedelma toria, missa myydaan mandariineja ihan alyttomia maaria, ja kilohinta on vaivaset 0,5 euroa joten onhan niita tullut popsittua useampi kilo.

Tanaan muuten satoi VETTA! Ei ole sita tullut koettua aikoihin. Joten kavin uudestaan saunassa ja luin kirjaa hotellilla. Oli oikeastaan ihan hyvakin etta joutui vahan rauhoittumaan kun sita on menty joka paiva kylilla :).
Illalla kavin juomassa kookos-pirteloita muutaman itavaltaisen ja englantilaisen kanssa.

Huomenna jatkuu matka kohti Vang Viengia. Siella pitaisi olla enemman mahdollisuuksia tehda urheilullisempia juttuja, kuten kalliokiipeilya ja melomista.

Lippua en ole viela hankkinut, koska sen saa halviten bussi-asemalta, jos ostat sen taalta, jostakusta naista lukuisista matkatoimistoista, pian huomaa etta jokaisella on eri hinta.
Maksoin Chiang Main viidakkoreissusta noin 6e liikaa seka viisumin hankkimisesta 4euroa. Kaikki tuollainen vaikuttaa loppupelissa, vaikka helpointa ois varmaan lopettaa shoppailu :D. Melkein poikkeuksetta kierran ainakin kolme paikkaa kysyessani hintaa jollekkin, mutta aina ei jaksa.
Ja pitakoon rahat, ne kai niita tarttee viela enemman :D.

Niin ja siirsin suomen lentoani. Paluu on siis 4.3, ja suomessa olen sina paivana 23.30 eli myohaiseksi menee. Ja tuo paivamaara pitaa, ellei aasian puut ala tuottaa lehtien sijasta rahaa.

Elikka kolmen viiva neljan paivan jalkeen alkoi Bangkokin Khao San Road riittamaan. Turisteja liikaa, jopa minun makuun. Mukavaa oli silti, ei silla :). Halpaa ruokaa oli tarjolla koko ajan joten yleensa paivan ruokabudjetti oli noin kolme euroa.

Shoppailtua tuli enemman kuin olisi pitanyt, mutta eipa sita turhaan kutusta “retail therapy”-nimella. Terapeuttista on juu. Sain teetetyt vaatteet hotellille tuotuna ja kokeilin paalle, kylla olivat hienot :). Laitoin jo perjantaina paketin suomeen menemaan, 2,5 kiloa vaatteita ja tuli todella kallliksi, 37euroa air mail. Meriteitse oli pari lanttia halvempaa joten ei kannattanut. Sitten piti paasta puvusta eroon, joten sekin sitten postiin, eihan sellaista viitsi ruveta repussa raahaamaan. Talla kertaa lahetys luettiin paketin koosta riippumatta kirjeeksi (!), koska se painoi alle kaksi kiloa, joten meripostilla lahti hintaan 8 euroa. Perilla sitten joskus huhtikuussa (toivottavasti).

Kavin sitten sivistamassa itseani viela menemalla Grand Palaceen, joka on vanhointa aluetta Bangkokissa ja temppeliahan sielta loytyi. Matkalla sinne tormasin eraaseen Tuphteniin, Intialainen joka on asunut Tiibetissa melkein koko ikansa. Mielenkiintoinen tuttavuus, ja kavimme yhdessa pallistelemassa Grand Palacen antimia, varikkaita ja koristeellisia temppeleita.

Kuumuus kuitenkin oli todella pakahduttava, hikisessa, likaisessa ja haisevassakin Bangkokissa, joten ei siella sitten jaksanut paria tuntia kauempaa olla. Takaisin Khao Sanille. Illalla tuli kaytya humpalla paikallisessa baarissa. Musiikki oli ihan jees mutta meno jotenkin laimeaa, joten haippaisin paikalta sopivan raon tullen kun eras thai boxing-opettaja alkoi kaymaan hieman liian rasittavaksi..

Lauantaina oikeastaan hengailin enka tehnyt sen suurempia. Oli kiva olla vain. Illalla kuuden aikoihin otin tuk tukin juna-aseman vieressa olevalle matkatoimistolle, tama paikka oli jarkannyt junalippuni Chiang Maihinja minun piti noutaa ne sielta. (ks kartta sivun oikea alalaita niin naet kartalta sijainnin).
Niita lippuja kun on turha hakea juuri ennen junan lahtoa; jos paikkoja on jaljella niin todennakoisesti saat ne surkeimmat mahdolliset paikat.

Bussi olisi ollut nopeampi, mutta junan mukavus houkutti sita enemman. Otin makuupaikan junasta, joka maksoi siis talta 900 kilometrin taipaleelta noin 17euroa.
Juna-asemalla olo oli kuin aikaa olisi siirretty vuosikymmenia taaksepain. Ilmassa velloi savu ja kaikki naytti illan hamyssa jotenkin niin vanhalta; tai ehka vain kuvittelin.

Loysin paikkani junasta, joka oli tietenkin aivan loppupaassa, ja se oli ihana kavella sen tonnin painoisen rinkan kanssa :).
Junassa ymparilla oli lauma hollantilaisia jostain syysta. Ei se mitaan, ne on yleensa hyvin leppoisaa vakea. Kun juna sitten lahti tunnin myohassa liikkeelle, alettiiin myos peteja laittamaan pystyyn junassa.

Omaa makuupaikka oli ylapedilla, ja peti oli seka liian lyhyt etta kapea. Jalat eivat pysyneet suorassa ja olin varma etta putoan johonkin aikaan yosta lattialle jos satun nukahtamaan :D. No ei siina mitaan, en nukahtanut. Tai nukuin koiranunta, mutta sita ei lasketa.

Aamukymmenelta olimme sitten Chiang Mailta ja kaikkia oli joku noutamassa. Itse olin varannut huoneen B.M.P nimisesta hotellista ja siella oltiin sitten minuakin vastassa. Chiang Mai vaikutti heti kauniilta, mutta todella pienelta 1.6 miljoonan asukkaan kokoon nahden.

Hotelli oli mukava, ja minun huoneeni ISO! Ihana oli olla perilla. Kavin haahuilemassa kaupungilla ja paatin etta nyt pitaa sitten saada jotain aksonia tuleville paiville.
Joten ensin pyysin heita jarkkaa viisumin Laosiin. Kasittely kestaa kolme paivaa ja hinta oli 38 euroa. Viisumi on voimassa kuukauden.

Sitten osallistuin ryhmareissulle, paatin ottaa riskin, vaikka inhoankin niita. Koska halusin metsaan, mutta en tavannut ketaan reissaajia matkan aikana Bangkokista.
Kolmen paivan reissu metsaan 40 euroa, kaikki sisaltyy hintaan mita siella tapahtuu ja mita siella syodaan. Ei paha.

Seuraavana paivana sitten oltiin valmiina lahtoon. Reissuun osallistui mina plus kuusi muuta. Yksi saksalainen pariskunta seka nelja tyttokaverusta, kaksi irkuista ja kaksi canadasta.
Ei kun menoksi. Mentiin pikkudosalla reitin alkuun poiketen kylakaupan kautta.

Eka laitettin flip flopit jalkaan kun oli jokea ja vetta paljon. Pysahdyttiin syomaan ja nahtiin ammuja ja kanoja.
Sitten kaveltiin taas pari tuntia, pysahdyttiin ja sen jalkeen oli enaa lyhyt kavely ja oltiin ekan yon leiripaikassa. Alkuasukkaiden kyla, Karen-heimo nimeltaan.

Oli hienolla paikalla, korkealla kukkulalla ja siella oli kanssa elaimia; kanoja, pari koiraa ja sikoja. Syotiin ja sitten laulettiin jokainen omalla kielella lauluja :). Oli kivaa. Mentiin nukkumaan, me kaikki nukuttiin samassa tilassa toisessa kerroksessa bambutaloa.
Ja etta oli todella kylma yo! Bangkokissa ei ollut kylma yolla ollenkaan, mutta Chiang Main metsassa todellakin on! olisiko ollut kymmenisen astetta yolla. Pitkahihainen paita oli mukana, pitkat housut ja kaikki ja varastin viela pari ylimaaraista huopaa mutta mikaan ei auttanut. Olin kuin kylma kalikka siella. Joten ei unta tana yona. Muilla sama kokemus.

Tiistai aamuna sitten sanoimme heiheit saksalais pariskunnalle, koska he halusivat vain kahden paivan reissun ja me kolmen, joten tiemme erosivat.
Me jatkettiin matkaa, pysahdyttiin valilla kylissa matkan varrella, ja saavuimme vihdoin seuraavan yon yopymispaikkaan, vesiputouksille! Se oli upea putous!
Kaytiin uimassa siella, tosin ei ollut kamalan syvaa mutta putous oli todella kaunis.Oli rauhoittavaa nukkua kuunnellen vesiputousta, tosin uni ei tullut tanakaan yona oikein silmaan kylmyyden takia.

Tanaan, keskiviikkona sitten oli viimeinen paiva. Sama meno, parit heimokylat ja sitten oli vuorossa bamboo rafting. Tama olikin uusi kokemus. Kaksi-kolme ihmista per bambulautta ja sitten oli thaikkutytto tai poika sita ohjailemassa pitkalla bambukepilla. Oli siistia menoa, ja meidan paatin ohjaaja innostui kastelemaan meidat litimariksi loiskuttelemalla keppiaan.

Taman jalkeen oli vuorossa sitten reissun kohokohta; norsulla ratsastus.
Sain oman norsun, muiden tyttojen ollessa kaksin norsuilla. Kivaa! Jokaisella oli tietysti thai-poitsu sita ohjailemassa. He istuivat norsun paalla ilman mitaan mista ottaa tukea, hyvaa tasapainoilua keikkuvan norsun selassa.
Silla siella korkeuksissa ollessa tama thaikkupoika yhtakkia sanoi minulle, etta “nyt on sinun vuorosi” ja silla han tarkoitti etta han istuu takana siina tukevassa tuolissa ja mina menen istumaan siihen missa han oli.
Todella keikkuvaa menoa! Mutta ihanaa! Muut eivat tata paasseet kokemaan joten koin olevani onnekas 🙂
Norsu oli aivan ihana, tosin omani halusi syoda koko ajan bambua ja muuta ruohoa eika niinkaan kavella eteenpain. Opin jotain uutta; norsut syo noin 500 kiloa ruohoa yms paivassa, mutta juovat vain 20-30 litraa vetta.

Reissu oli mukava, mutta oli kiva palata “luksukseen”, lammin suihku, pehmea peti :).

Kerrottavaa olisi paljon, mutta mikaan aika ei riita kaiken kertomiseen. Nahtavaa ja koettavaa on ollut niin paljon. Kaikki reissulla olivat aivan ihania, joten siltakin osin oli onnistunut reissu.

Huomenna, torstaina lahden puolilta paivin kohti Laosia ja Luang Prabangia. Rajalle mennaan dosalla, joka kestaa (toivottavasti) noin viisi tuntia. Sen jalkeen Laosin puolella yo, ja sitten mennaan joki veneella kaksi paivaa. Muuten sinne ei paase, ja toisaalta onhan tamakin mielenkiintoinen matkustusmuoto :). Toisen yon vietan jossain joen varrella olevassa majoituksessa.

Joten palaan asiaan Laosista!

Lakon!!! (heihei)

Hellou! Nyt pitaa paivittaa vaikkei oikeestaan malttas kun on kaikkee niin kivaa meneillaan :). Mutta alotetaas alusta... Eli kun oli vika yo menossa ausseissa, niin kylla jannitti reissuun lahto (posiitivisella tavalla) niin paljon ettei uni silmaan tullut. Vaikka olin ... [Continue reading this entry]

Nyt se on sitten koittanut. Viimeinen paiva Australiassa. Tuntuu oudolta, mutta paallimmainen tunne on vasymys, joten tunteet eivat tule niin teravina kuin pirteana ollessa. Keskiviikko oli siis viimeinen tyopaiva, ja se tuntui HYVALTA. Olo on huojentunut, suurimmaksi osaksi ... [Continue reading this entry]

Tassa vuoden ekaa postausta kirjoittelen, mika on myos blogini 100 kirjoitus :) Kippista vaan kaikki! Viimeiset viikonpaivat ovat nyt menossa taala aussilassa. Toita on jaljella 4 paivaa, ja nyt alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, etta lahto koittaa pian ihan oikeasti. Toiden ... [Continue reading this entry]