Farmihommia ja yleista pohdiskelua
Monday, January 29th, 2007Hei.
Viime paivityksessa unohdin mainita erittain positiivisen uutisen, minulle nimittain myonnettiin 13.1 toinen work and holiday-viisumi!
Ei ole kylla ollut viisumin haku koskaan nain yksinkertaista… Sain paatoksesta postia e-mailiin ja sitten postissa tuli kirje lekurilta, jossa luki ettei sita saa avata vaan minun piti lahettaa se edelleen Brisbaneen. Homma on siis hoidettu!
Mutta en ole jaksanut tuntea valtavaa iloa siita. Toki olen iloinen, mutta mielessani on pyorineet niin monta muuta asiaa etta ne ovat vieneet kaiken huomioni.
Eras niista on ollut tyonhaku. Se on ollut tuskallista ja energiaa vievaa. Resumea olen jattanyt niin moneen paikkaan etten jaksa edes laskea. Kaikkea kokeiltu; hotellia, motellia, erilaisia ruokakauppoja, lihanpakkaamoja, pesuloita, pizzeriaa, kahviloita….
Viimeisena oljenkortena sitten soitin farmille johon ystavani Sara antoi vinkin.
Ja siellahan mina nyt sitten olen. On edes jotain, silla rahat on oikeasti slut, finito!
Farmi erikoistuu siis salaatin viljelyyn. Viime torstai oli ensimmainen paivani, jolloin olin ollut tyottomana 5 viikkoa. En muuten siita tyottomyydesta olisi ollut niin huolissani, mutta kuten tuli mainittua jollain taallakin tulee elaa ja valitettavasti raha pyorittaa maailmaa aika lailla.
Paiva alkoi siis aamukuudelta ja puolta tuntia aikaisemmin farmareiden poika, Brenton, otti minut kyytiin talomme edustalta. No, aika syvaltahan se on kuiten farmiduunit yleensakin.
Jokaisella on oma puukko ja sitten pitaa kyykkia maassa ja katkaista salaatti juuresta. Sita tein ensimmaiset reilut 4 tuntia ja pidimme tauon.
Taman jalkeen onneksi menimme istuttamaan salaatteja mika on melkeinpa ihanaa tuohon keruuseen verrattuna. Sita teimme sitten paivan loppuun asti….. ja se paiva oli PITKA!
Perjantai 26.1 nimittain oli Australia paiva, mika tarkoitti siis myos juhlapyhaa ja kukaan ei olisi duunissa. Jouduimme siis tekemaan vahan ekstraa…. vahan ennen neljaa alkoi sitten satamaan kaatamalla! Kylla siina tuli muutama voimasana… Eipa sita sadetta kylla taalla muuten nay eika kuulu mutta tietenkin sita piti tulla juuri silloin kun yritimme kiirehtia jotta paasisimme pian kotiin.
Istuttaminen on helppoa, traktorin perassa on paikat neljalle ihmiselle, ja jokaisen edessa on pontto, jota reunustaa 7 reikaa ja niihin pitaa laittaa jokaiseen yksi salaatinalku.
Juttu onkin siina, etta salaatteja ei saa eika voi stuttaa sateella. Joten hyppasimme pois ja istutimme loput kasin….. Kello oli 4.30 kun olimme lahdossa pois ja hyva ettemme viela juuttuneet sinne mutaliejuun kiinni poispyrkiessamme.
Mutta kyllapas oli ihanaa paassa kotiin ja suihkuun!
Samana paivana minulle soitettiin Villa Nova nimisesta motellista. Halusivat minut toihin, ja ilmoittauduin mukaan lauantaiksi heidan pyynnostaan. Halusin nahda mika on homman nimi.
Motelli on alle puolen kilometrin paassa meidan taloltamme. Kyse oli siis housekeeping hommista ja tyoskentelin kahden mukavan naisen kanssa. Tosin tyoskentelymetodit olivat aika mielenkiintoiset…
Ensinnakin meilla oli kylla ampareissa ties minkalaista puhdistusainetta kukin eri tarkoituksiin, mutta en nahnyt heidan kayttavan naita ollenkaan. Heilla oli tapana vain pyyhkia maralla ratilla paikat….
Muutenkin meininkin oli hieman “sinnepain” toimintaa.
Kun Townsvillessa hotellissa tyoskennellessa kaikki oli hyvin organisoitua ja jarjestettya, taalla oli kaikki painvastoin. Aikaa kului ihan turhaan sahlaykseen ja ihmettelyyn ja se syo energioita jos mika…
Tyoskentelimme nelisen tuntia ja motellin omistaja antoi alustavan aikatauluni, jonka mukaan tyoskentelisin seuraavat 5-6 paivaa. Mutta siinakin oli jujunsa, tiistai ja keskiviikko oli merkitty “on-call” mika tarkoittaa etta minun tehtavani on soittaa motellille paivaa ennen ja kysya tarvitaanko minua..
En luvannut talle naiselle mitaan, kerroin miten asiani on ja etta itse asiassa olin jo lupautunut farmille toihin maanantaiksi ja tiistaiksi.
Eli siis tanaan olin siella farmilla taas ja oli vahan siedettavampi paiva. Vasen ranteeni on aivan hellana, hyva jos pystyn sita liikuttamaan. Lisaksi takareiteni huutavat vielakin armoa vaikka torstaista on jo monta paivaa aikaa. Eipa tule mieleen etta ois mikaan treeni saanut niita huutamaan tuskasta niin paljoa kuin tuo duuni.
Aion tassa nyt katsoa viikon tai pari miten asiat sujuvat ja loytyyko jotain muuta tyota.
Muuten olen ollut jonkinlaisessa pysahtyneessa masennustilassa. Mikaan ei oikein tunnu miltaan. Tiedantiedan, siella varmaan pohditaan etta elan kuuluisaa “arkea”. Voin kertoa etta sita on todellakin eletty pitka tovi ja yleensahan se arki iskee pahiten kun aloittaa tyot. Ajankaytto on rajattua. Mutta kuten sanoin, mikaan ei tunnu oikein miltaan ja en muista edes koska olisin nauranut viimeksi kunnolla. Ihan niin etta vedet tulee silmista. Valilla ei jaksa edes yrittaa selittaa muille mika olen tai mita ajattelen, silla se on useimmiten vain ajanhukkaa. Voi kun saisin jonkun teista tanne edes hetkeksi! Toisi paljon potkua elamaani. Silla vaikka tunnen oloni yksinaiseksi, mina en taalta lahde.
Otan tilani ennemminkin haasteena. Olemmehan taalla kuitenkin tietylla tapaa yksin.
On auttanut paljon, kun olen voinut puhua Saran kanssa. Sara on todella mukava ja omistaa viela aivotkin, mika alkaa olla aika harvinainen juttu naina paivina.
Taidan elaa jonkinlaisessa pysahtyneisyydessa ja valilla paivat menevat ohi niin etta en edes muista mitaan, on kuin katselisin jotakin utuista pilviharsoa ymmartamatta mistaan mitaan.
Mitas muuta…. taalla on todella tuskaisen kuuma nyt! Taidamme elaa parhaillaan keskikesaa ja yot ovat niin tukalia etta ei pysty nukkumaan. Talossamme kun ei ole ilmastointia eika tuuletinta…. On paivia jolloin lampotila kipuaa jopa 38 asteeseen. Huh helletta sanon mina. Parempi kuitenkin nain pain kuin etta lunta tulisi taivaan taydelta.
Nytkin varmaan unohtui taas puolet asioista joita halusin kertoa, mutta ne varmaan muistuu mieleen kunhan paasen pois taalta nettikahvilasta :). Palaan taas astialle, ja toivottavasti ensi kerralla tunnen oloni paremmaksi ja elavaisemmaksi.
