Ahdistavaa ja tuskaista tyonhakemista
Uusivuosi meni ohi niin ettei ehtinyt huomatakaan. Palasin Brisbanesta Toowoombaan ja kamppikseni Jordan oli jo juhlapaalla saapuessani viiden jalkeen. Mina olin vasynyt. Kavin kuitenkin juoksemassa illalla ja nain muutaman ilotulitteenkin. Siihen huipentui minun uusivuosi 2007.
Seuraavat paivat meni laiskotellessa enka tehnyt oikeastaan yhtaan mitaan. Keskiviikkona seka Jordan etta Stuart menivat takaisin toihin ja siina vaiheessa alkoi taas takaraivossa painamaan tietoisuus asiasta, etta toita pitaisi taas etsia. Kiinnosti aivan kympilla.
En kuitenkaan saanut koko viikkona mitaan aikaiseksi vaan lohosin tiedottomana ja masentuneena tekematta ja saamatta aikaiseksi yhtaan mitaan. Ajattelin sitten etta haluaisin Brisbaneen palata, missa on paremmat tyomahdollisuudet ja muutenkin helpompi kulkea ympariinsa busseilla ja junilla.
Paatos lahtea Brisbaneen ei ollut helppo….
Olin aika hajalla kun viime lauantaina olin sitten lahdossa Toowoombassa. Tajusin kuinka kiintynyt olin kamppiksiini. Etenki Stuart oli ollut suuri tuki ja hyva ystava. Siina sitten meni lauantai marehtiessa ja niinhan siina kavi etten paassyt mihinkaan lahtemaan bussilipusta huolimatta. Vietin mukavan lauantai-illan Jordanin ja Stuartin kanssa ja sunnuntai-aamuna sitten lahdin.
Lahto ei ollut helppo ja vaikka olin jokseenkin iloinen jattaessani Toowoombaan taakse silti jai mietityttamaan teinko oikean ratkaisun. Raha on oikeasti todella lopussa aika asiaa paljoa auta se, etta Brisbanessa hostellien hinnat on vahintaan 25$/yo. Onhan taalla myos hostelli nimeltaan “Bunk” missa maksat vain 10$yosta,….. juju on siina etta samassa huoneessa bunkkaa 35 ihmista! Etta se niista younista. Saman asian ajaa luultavasti jos nukut jossain kadulla tosin voi olla etta ilma on raittiimpaa….
Taalla olen sitten metsastanyt toita enka millaan suurella menestyksella. Tyopaikka-ilmoituksia lukiessa mielen valtaa masennus: joka paikkaan etsitaan vahintaan taydellista henkiloa, ja jos ilmoitus kuulostaa hyvalta johonkin asti niin sitten viimeistaan kohdassa “own car essential” tai “blue card required” iskee masennus. Tulee vahintaankin tunne etten osaa yhtaan mitaan.
En tieda. Hengaan taalla nyt taman viikon loppuun ja jos ei mitaan lupaavaa ole niin todennakoisesti joudun palaamaan Toowoombaan. Minulle on kuulemma aina huone vapaana entisessa kodissa.
Energiat ja elamanilon tama tyonhaku totisesti vie. Kun tuottaisi viela jotain tulostakin.
Kun loytyis jotain siedettavaa duunia missa kestais kauemmin kuin kaksi kuukautta niin olisin tyytyvainen.
Yksi rahantulolahde olisi kylla nyt veronpalauksen tekeminen mista aionkin ottaa selvaa. Verorahoja pitaisi tulla takaisin aika paljonkin, mutta en nyt sen varaan heita mitaan. Se on samanlaista arpapelia taalla australiassa niin kuin se on suomessakin.
Yritan tassa nyt piristya ja olla vahan positiivisempi ensi kerralla. Nyt on vahan mieli maassa.
Tags: Travel
Leave a Reply