Takaisin Penangissa
Wednesday, November 30th, 2005 Tiistai-aamuna jouduin punnertamaana itseni ylos jo 7.50, koska bussimme Penangiin lahti 9.00.
Matka kesti onneksi “vain” 4 tuntia tahan suuntaan, siis ei juuri mitaan.
Matthew ei ollut kaynyt Penangissa 17 vuoteen, joten han oli erittain innostunut nakemaan, milta taalla nayttaa nyt. Hanen isansa on ollut jonkinsorttinen merimies, ja 7-vuotiaana han seilasikin isansa mukana pitkin maailman meria.
Menimme samaan hostelliin takaisin, missa olin viimeksikin taalla ollessani. Tosin talla kertaa halusin oman huoneen, koska Cameron Highlandsin dormissa ei ollut pienintakaan maaraa yksityisyytta. Huone on iso, ja maksaa vain 5 euroa paivalta.
Illalla pyorimme Kompleks Komtarin mielettoman kokoisessa ostoskeskuksessa. Meinasimme myos menna katsomaan leffaa, mutta englanninkielisia oli tarjolla vain nelja kappaletta; Harry Potter, kaksi lastenelokuvaa ja Cello. Cello kuulosti hyvalta, mutta se tuli niin myohaan etta olisin varmaan nukahtanut sita katsellessa.
Matthew’lle kielella ei olisi ollut niin valia; han osaa englantia, malayta, kiinaa ja viela jotain neljatta kielta….
Mua taas ei huvittanut menna katsomaan leffaa, josta en ymmarra mitaan.
Kavelimme kaupungilla, ja huomasimme paikan, jossa tarjottiin sokeain-hierontaa. En ole ikina kaynyt sokealla hierojalla, joten lampsimme sisaan. Hieronta oli hyva, joskaan ei paras milla olen ollut. Voisi ajatella, etta ihminen, jolla ei ole nakoaistia, aistii sitten ainakin kaksi kertaa enemman tuntoaistillaan.
Tietysti “tunnelmaan” vaikutti myos todella rasittava radiokanava. Joku tyyppi ankyttamassa siella ja paalle lastenlauluja….
Eilinen paiva meni sitten maatessa sangyssa. Mahani oli aivan sekaisin, joten en voinut tehda oikein mitaan. Luulen sen johtuvan a)bakteerikannan muutoksesta, tai b) Naan-leivasta. Olimme nimittain edellisena paivana syoneet Naan-leipaa, ja aivan kuten Cameron Highlandsilla, sain nytkin vatsakramppeja.
Tieda sitten kumpaa oli, mutta Naan-leipaa en aio syoda enaa piiitkaan aikaan.
Illalla kavin kiinalaisessa apteekissa, ja ostin jotain ihmerohtoa, joka maksoi 0,30 e. Ja se auttoi!
Vaihdoin muuten Australian lentopaivamaaraani. Uusi lentopaiva on 5.1. Aussit kutsuu sen verran vahvasti! Aloin jo hikeentymaan British Airwaysille, etta miksi mitaan vahvistus sahkopostia ei ilmesty lennostani, ja soitin heille.
He lahettivat sen uudestaan, mutta se ei tullut mailiin, vaikka osoite oli oikein.
Virkailija kertoi sitten lentoaikataulut ja muut, he kylla nakevat sitten tietoni koneelta lentokentalta. Joten no worries :D.
Eipa tassa nyt ole paljon muuta tehty, yritan tassa pohtia minne heivaisin itseni viela kameraa odotellessa. Alyttoman kauas kun ei viitsi lahtea, kun joutuu tanne kuitenkin palaamaan.