Cameron Highlands
Penangissa en tehnyt oikeastaan mitaan. Otin rennosti, ja jostain syysta tunsin oloni siella vasyneeksi. Nukuinkin kaikkina niina neljana yona, jotka siella olin, 12-13 tunnin younet (!). Ehka keho ja mieli vain kaipasivat lepoa, kun olin kirmaillut paa kolmantena jalkana joka suuntaan.
Kaipasin luontoa, joten paatin lahtea Cameron Highlandsille, joka on erittain kaunis paikka luonnon keskella, neljan tunnin matkan paasta Penangista.
Lahdin Penangista torstai-aamuna. Menin lautalla pois saarelta Butterworthiin, jossa on bussi-asema.
Harmikseni en ollut tarkastanut bussin lahto-aikoja, joten jouduin odottaamaan 2 1/2 tuntia bussia. Koko aamun oli satanut vetta, joten bussissa oli melko kylma ottaen huomioon myos erittain toimivan ilmastoinnin.
Samassa bussissa matkasin sitten Irlantilaisen pariskunnan kanssa kohti Cameron Highlandsia.
Nukuin osan matkasta, mutta kaksi viimeista tuntia bussissa olivat esteettisyyden juhlaa. Maisemat olivat aivan mielettomat! Harmitti jo etukateen hajonnut kamerani, eika kertakayttokameralla kuvaaminen kauheasti tyydyta digi-kameran jalkeen.
Tiet olivat aivan kuin Aku Ankasta, serpentiini-teita korkealla vuorten reunamilla.
Monen tunnin istumisen jalkeen olimme saapuneet Tanah Rata nimiseen pikku-kaupunkiin.
Kun hyppasimme bussista pois, ei tarvinnut miettia, miten loytaisi majapaikan. Vastassa oli nimittain monta tyyppia, jotka kyselivat, mihin haluamme menna. He heittivat siten myos minut tanne Daniel’s Travel Lodgeen, jossa maksan 1,8e yosta.
Tosin dormi on ankein, mita on tahan mennessa tullut vastaan.
Portaat ylos, avoimia huoneita kolme; vasemmalla 6 petia, keskella 9 ja oikealla 3. Vasen puoli oli varattu, joten otin oikeanpuolisen huoneen. Minulla oli jo “kamppis”, ruotsalainen 19-vuotias Ihalio-niminen poika.
Dormissa haisee ummehtuneelle, veikkaisin kylla jonkinsortin kosteusvauriota…
Lisaksi melkein sankyni ylapuolella on ikkuna, joka on osittain hajalla. Laitoin sarongini siihen hyttysverkoksi.
Ja koska tama viehattava pikkukaupunkin sijaitsee niin korkealla, on taalla myos melko viileaa. Edes paivalla lampotila ei kohoa juurikaan 18 asteen ylapuolelle.
Yolla olikin todella kylma, vaikka minulla oli kaksi huopaa – tassa hostellissa ei todellakaan tarvita ilmastointia!
Lisaksi dormin seinalla lukee “No Food, No Rats!”. Eli ei ruokaa, ei rottia… Sehan tasta viela puuttuikin, ajattelin…Ihaloi kertoi nahneensa jo rotan.
Joka tapauksessa, paatin jaada hostelliin. Pitaahan sita sen verran olla urheiluhenkea ettei pienista kavahda. Varasin torstai-iltana paivaretken oppaan kanssa paikan korkeimmalle vuorelle (2032m), seka tee-plantaaseja katsomaan, joista paikka onkin hyvin kuuluisa.
Tanaan, Perjantaina pitikin sitten herata jo 7.30…. Kavin juomassa kupin kaakaota, ja nain oppaani seka toisen kundin, joka osallistui myos retkelle.
Oppaamme nimi oli Dai ja retki-kumppanini Singaporelainen Matthew, 24.
Menimme ensin autolla joitain kilometreja reitin alkuun.
Kiipesimme 3 kilometria kohti huippua. Tosin ei siina saanut kunnon hikea aikaiseksi, koska Matthew ei ollut niin hyvakuntoinen kuin retkikumppanini Taman Negarassa. Pysahdyimme 5 minuutin valein oppaan kanssa odottamaan Matthew’ta.
Huipulla oli upeaa! Sita tunsi itsensa samaan aikaan seka suureksi etta pieneksi, kun katsoi horisonttiin, jossa siinteli koko ajan vain uusia ja uusia vuoria. Kavimme myos tornissa vuoren paalla.
Toivon saavani edes kohtuullisia kuvia kertakayttokamerallani, jotta voin ne lisata tanne sitten myohemmin.
Loppumatka olikin helppoa. Kavelimme alas normaalia ajo-tieta 8 kilometria. Menimme lapi suurten makien ja naimme valtavat tee-plantaasit! Koko matka oli yhta postikortti-maisemaa.
Kun olimme kiemurrelleet kaikki maet alas, saavuimme pienelle kauppa-alueelle, jossa myytiin hedelmia ja vihanneksia.
Samasta paikasta otimme bussin takaisin Tanah Rataan.
Kun olimme takaisin hostellissa, kavin suihkussa, josta tuli yllattaen myos lamminta vetta!?! Tahan mennessa joka paikassa on tullut kylmaa vetta, ja eilen kaydessani samassa suihkussa vesi oli yhta hyytavaa kuin kavisi avannossa. Ehka se onkin arpa-pelia, who knows ;).
Suikun jalkeen menimme Matthew’n kanssa syomaan ja kiertelimme pitkin kylaa. Matthew osoittautui aivan mahtavaksi seuraksi. Vietimme koko paivan kavellen ympari kylaa ja ihmetellen luontoa.
Huomasimme myos paikan, jossa annettiin jalkahierontaa. Sen enempaa miettimatta menimme sisaan, ja saimme elamamme ensimmaisen jalkahieronnan ammattilaisen luona. Se 45 minuuttia mita se kesti, oli aivan euforiaa! Taman paalle saimme viela nopean hartia-hieronnan. Maksoimme tasta ilosta 8 euroa.
Illalla kavimme viela toisen kerran syomassa Intialaisessa ravintolassa. Aivan mahtava ateria, ja ilman riisia vaihteeksi ;)! Kanaa, vihanneksia ja iso, herkullisin ikina syomani Naan-leipa seka suklaa-pirteloa. Kaikki tama vain 2,5e! Sinne aion menna myos huomenna!
Tags: Travel
Olet ansainnut uuden nimen ja siksi kastankin sinut Rambo-Möpöksi! Kateeksi käy noita juttuja joka kerta kun lukee juttuja, mieluusti olisin sun sukkahousuissa!!! Meikäisen reissut on kevyttä sun sademetsien tutkimiseen ja ja muuhunkin toimintaa, jota harrastat siellä. Taidat olla syntynyt tutkimusmatkailijan soluista kun rämmin kaikki viidakot läpi ja tykkäät olla siellä alkuasukkaiden parissa. Mahtavaa toimintaa!! Koitan päästä sinne mukaan jouluna! Menen heti huomenna ostamaan uudet kahluusaappaat ja viidakkoveitsen!