Boh’s Tea Estate & Robinson’s Waterfalls
Lauantaina mina, Matthew ja Ihalio paatimme tehda reissun Boh’n teeplantaaseille.
Kavelimme reitin alkuun muutaman kilometrin.
Melkein heti reitin alussa oli Robinsonin vesiputoukset. Siita lahti aivan mahtava meteli! Harmi vain, etta kauniin vesiputouksen olivat osittain pilanneet piittaamattomat ihmiset heittelemalla tyhjia juomapulloja ja muuta tavaraa alas putouksen juurelle. Kaunis se joka tapauksessa oli.
Jatkoimme matkaa kolmisen kilometria, kunnes saavuimme avaralle pellolle. Sen jalkeen loppuivatkin opastukset. Naimme onneksi pellolla teenlehtia keraavan naisen, ja kysyimme hanelta tieta teeplantaaseille.
Siita paikasta olisi sinne matkaa viela 4 kilometria. Koko matka oli mukavasti pelkkaa serpentiinitieta, ja vain ja ainoastaan ylamakea.
Maisemissa ei todellakaan ollut valittamista…
Totesimme saapuneemme teeplantaaseille, kun naimme tien vieressa kyltin, joka varoitti seuraavasta:
Ei roskaamista, kutsumattomat vieraat saatetaan ampua (!), ei elaimia jne…
Ajattelimme sen kuitenkin koskevan lahinna niita, jotka aikovat menna teeplantaaseille ryostoretkelle.
Plantaasit olivat valtavat. Aivan mahdottoman upeat. Kukkulan paalla oli viela “tehtaan” oma kauppa, josta sai ostaa teeta joka makuun: mango, Camomilla, Vihrea Tee, Mansikka…ihan kaikkea, mita vain pystyi keksimaan. Olipa jotain tee-cappucino-yhdistelmiakin.
Ostin yhden satsin vihreaa teeta.
Pitaisiko tahan viela jotain sanoa?
Kello oli jo jotain 16-17, joten piti myos lahtea takaisin, etta olisimme ennen pimean tuloa hostellilla. Paluumatka sujuikin huomattavasti nopeammin, kun tarvitsi menna vain alamakea lahinna.
Kavimme syomassa taas siella herkullisessa Intialaisessa ravintolassa ja menimme chillailemaan nuotion aareen hostellille.
Sunnuntaina oli sitten sellainen antisosiaalinen olo.
Ihalio on kylla mukava, ja helppoa seuraa, mutta kun olin kuunnellut Matthew’n juttuja vain ja ainoastaan Singaporesta kolme paivaa, kaipasin erakoitumista.
Niimpa jain hostellille kun he lahtivat tarkastamaan seutua.
Halusin vuokrata pyoran, mutta harmikseni kaikki hostellin kuudesta pyorasta olivat rikki! Niimpa lahdin kavellen katsomaan Robinsonin vesiputouksia uudelleen.
Talla kertaa laskeuduin jyrkkaa rinnetta alas ja istuin kallioille katselemaan ja kuuntelemaan putouksia. Siella menikin taas tovi, kun hypnotisoiduin veden maagisesta vaikutuksesta.
Kiipesin ylos, ja lahdin taas uutta reittia. Olin katsonut kartasta ovelasti ottavani reitin numero 8, ja palaisin takaisin numero 7:aa.
Sepa ei ollutkaan ihan helpoin reitti. Oli aivan hullua nousua koko ajan, ja puolessa valissa matkaa totesin, etta taidan olla kiipeamassa todella korkealle vuorelle! Suomalainen sisuhan ei anna periksi, joten jatkoin melkein huipulle asti, kunnes hammennyin: kaksi polkua, mutta ei mitaan opasteita.
En viitsinyt ottaa riskia, etta eksyisin, varsinkin kun pimean tuloon ei olisi montaa tuntia aikaa.
Kaannyin takaisin, ja matka alas oli huomattavasti miellyttavampi kuin hullu kiipeaminen.
Illalla nain sitten Matthew’n ja Ihalion hostellilla, ja heidan kanssaan oli ihan mukava taas jutella, kun oli saanut olla yksin vahan aikaa.
Ostin myos pitkahihaisen paidan laheiselta kojulta, koska taalla todellakin on sen verran kylma varsinkin iltaisin, etta pitkat housut ja pitkahihainen paita eivat ole yhtaan liioittelua.
Yolla en tosin nukkunut kovin hyvin. Hyttysverkoksi asettamani sarong oli tippunut ikkunalta, ja taisi useampikin hyttynen paasta sisaan, sen verran raavitutti koko yon. Ja toisekseen Taman Negarassa polttama ihoni on alkanut myos kuoriutua.
Huomenaamuna lahden takasin Penangiin, ja Matthew tulee luultavasti myos. Sielta varmaan suunnistan viela jonnekin lahiseudulle ennen kuin kamerani on korjatty. Taytyy katsoa.
Muuten on vahan kaksijakoinen olo usein seuran suhteen. Viihdyn yksikseni paljon, ja on mielenkiintoista tutkia paikkoja omassa tahdissa. Useimmiten on paljon enemman lasna ja tiedostaa ymparoivaa luontoa enemman, kun ei juttele toisen kanssa koko ajan.
Monesti tunnen, etta energiaani “varastetaan”, jos seura ei natsaa taysin.
Toisaalta taas on valtavan mielenkiintoista myos tutustua muihin ihmisiin ja kuulla heidan tarinoitaan. Ja jos seura on hyvaa, on myos kivaa tehda jotain yhdessa.
Eli ehka sellainen 50/50 jako olisi aika hyva :).
Loppuun viela Malesia-Suomi sanastoa:
Tandas – vessa
Awas – vaara (ajotiella)
Tags: Travel
Malesiyan viidakossa on apinoille varmaan tarzan tuttu mutta että siellä on Janesta paranettu versio,on niille varmaan uutta ja ihmeellistä. Apinan elämäkin siis voi olla ajoittain todella antoisaa! Rambo-Möpö on valmis biologian opettaja kun se on vuoden kahlannu Aasian viidakoita. Elämykset ovat varmasti sellaisia, että ei tule aika pitkäksi 150v kiikkustuolissa kun on paljon muisteltavaa. Mätä kokemusten säkki täytee, se on selvää energiaa elämää varten! Royal rules in Asia!!!
La Familia de Real,
Markku
Olen aika otettu uudesta lempinimestani :D. Ei kun kylla noissa metsissa pyoriminen on jotain niin siistia taalla, varsinkaan kun ei yhtaan tieda mita sielta voi odottaa tulevaksi. Ihmisillakaan ei ole minnekkaan kiire.