Ihmeellinen Maailma

Taalla ollaan. Hong Kongissa, sain 100 euron halpislennot Bangkokista ja olo on totaalisen epatodellinen lahestyvan lahdon vuoksi.

Mutta sita ennen viela vahan muuta. Eli lento China airlinessa oli jalleen todella mukava. Isot jalkatilat ja mahtava palvelu sapuskan tarjoilulla takasi hyvan reissun.

 Tulin samaan hostelliin kuin viimeksi, melkein samaan huoneeseenkin, mutta oli viereinen huone talla kertaa :). En ole paljoa tehnyt, kavellyt, kavellyt ja kavellyt ihmetellen honkkarin valtavia pilvenpiirtajia. Kallista on muuhun aasiaan verrattuna joten en paljoa muuta ole ostanut kuin lampimamman paidan, koska taalla on aika paljon viileampaa noin 23 asteen paivalampotilalla plus kuivempi ilma.

Tanaan sattui hauska juttu, josta on pakko kertoa. Olin kavelylla puistossa eraan tyypin kanssa hostellista. Oli siis aika myoha, ja kun olimme tulossa portaita alas sielta puistosta, kuulimme ensin mieletonta korkojen kopinaa; joku juoksi. Kaannyimme katsomaan, ja tama aasialaisnainen lensi saman tien nurin portaissa. Paitsi etta peruukki lensi myos; ladyboy siis :D. Ladyboy otti peruukin maasta ja asetteli sita paikoilleen juosten pois mieletonta vauhtia.Koomiseksi tilanteen teki se, etta perassa juoksi afrikkalaismies kiroillen ja sadatellen. Tilanteen pystyi tulkitsemaan vain yhdella tavalla; mies luuli olevansa treffeilla naisen kanssa joka paljastuikin mieheksi 😀 :D.

Juuh. Mutta niin. Fakta on se, etta noin 6,5 tunnin paasta alkaa reissu suomeen. Se alkaa siis aamu neljalta bussilla lentokentalle. Junia ei kulje viela siihen aikaan ja taksi on kallis. Kahdeksalta lahtee kone, vaihto lontoossa ja suomessa ollaan siis 11.30 pm. Eli matkustamiseen taalta suomen lentokentalle kuluu noin 25 tuntia.

Tuntuu oudolta, vaikka odotankin sinne tuloa. Nyt on ainakin sitten aikaa sulatella tata matkaa, joka on ollut pitka, mutta antoisa. Tunteita on ollut laidasta laitaan, mutta yksin reissaaminen on tuonut minuun sellaista vahvuutta ja itsetuntoa, jota en olisi uskonut muuten saavuttavani. Opin paljon, elamasta ja ihmisista.

Matkaan sisaltyi 16 lentoa ja paljon rahaa; tuloksena paljon kokemuksia. Kiitos kaikille jotka olette olleet hengessa mukana. On ihana huomata etta lahtiessa parhaat ystavani ovat edelleenkin parhaita ystaviani; Zara, Sami, Kaisa, Maija, Lotta, Nina….. Seka perheeni, paras ystavani ja siskoni Terhi joka on ollut elamani alusta saakka tukena ja jakamassa elamani ilot ja surut. Seka veljeni Markku, joka on ollut valtava tuki ja apu matkani aikana, kaytannon asioiden suhteen seka moraalinen tuki. Odotan myos muun perheeni tapaamista. On ihanaa nahda kaikki! Voisinko enempaa pyytaa; olen valtavan iloinen, kiitollinen ja onnekas etta minulla on nain monta ihanaa ihmista elamassani. Ja etta olen saanut kokea taman antoisan reissun.Mitaan en ota itsestaan selvyytena, en ainakaan taman matkan jalkeen.

Ja maailma on todella ihmeellinen.

Tadaa. Ympari mennaan ja yhteen tullaan. Ympyra on sulkeutunut :D. Takaisin siis Bangkokissa.

Lahdin siis Siam Reapita matkustamaan maanantai aamuna bussilla, jossa ei toiminut ilmastointi….. En tieda oliko roorit tukossa vai mika mutta toimi todella huonosti. Eli hiki valui mukavasti suurimman osan matkasta.

 Niin ja tie. Huuuuh se oli monttuisin matka ikina. Tie on surkeassa kunnossa, ja on turha kuvitella keskittyvansa lukemaan mitaan. Siina meni sitten mukavasti se 120km thaikkujen rajalle kuudessa tunnissa. Eli tuntivauhti ei ollut mikaan paatahuimaava.

 Mutta rajatoiminta oli aivan ihailtavan nopeaa, yksinkertaista niin kuin sen kuuluisikin olla. Eka kambotsan puolella leima, jonotettiin kukin vuoroamme ja sitten kaveltiin thaikkulan puolelle parisataa metria ja uudet leimat. Eli sen voi hoitaa niinkin nopeasti kuin 20 minuutissa, eika tunneissa niin kuin Vietnamin rajalla. Pisteet thaikuille.

 Siita sitten minibussi bangkokkiin, talla kertaa 280km/4h mika oli jo vahan inhimillisempaa. Syyna lienee myos varmaan se, etta thaikuista loytyy ihan oikeita moottoriteita kun taas laosista, vietnamista ja kambotsasta ei.  Otettiin matkalla kyytiin pari thaikkumimmia kun joittenkin bussi oli hajonnu matkalle.

 Niin ja tie tuntui ihanalle heti Thaikkulan puolella. Pitaa muistaa tamakin pieni ylellisyys.

Takaisin siis turistighettoon, talla kertaa syyna khao sanille palaamiseen oli yksinkertaisesti halpa majoitus. Loytyikin kamppa 5 eurolla tuulettimen kanssa. Tosin tuuletin osoittautui paskaksi, vaikka se on ihan tehokkaan nakoinen niin tuntuu etta se tyontaa ilmat kohti kattoa eika lattiaa niin kuin pitaisi. Taalla oon nimittain todennut, etta kuuma on. Tai siis erittain kostea ilma kylla hikea pukkaa jo lyhyen kavelylenkin jalkeen.

 Eilen menin syomaan intialaiseen ja oli ihan alyton nalka ja oli ihan pakko saada kunnon tulinen kana vindaloo seka valkosipuli naan. Siina sitten korvaan soljui tuttu suomalainen puhe. Viereisessa poydassa oli kolme hieman vanhempaa, suomalaista tyyppia. Erittain letkeaa sakkia olikin, Inarista kotoisin.

 Siina sitten tuli jo tyotarjouskin, ei tarvinnut edes suomeen asti tulla ennen kuin kysytaan toihin :). Nailla hemmoilla on jonkinlainen hotelli/bed & breakfast tai vastaava ja sinne tarttisivat tyontekijan ainakin kesaksi vaihteleviin tehtaviin. Mutta etta Inariin… no en oikein nyt usko, mutta olin otettu etta he kovin halusivat minut sinne toihin :D.

En paljoo oo tehny, viime hetken ostoksia ja tanaan illalla pitaa kayda viela ottaan kunnon setit naamahoitoja seka mani-ja pedikyyri. Viela kun halvalla lahtee. Jesh. Lento Hong Kongiin on siis huomenna.

 Palaan asialle viela ennen lahtoa Suomeen.

Tuli pieni vali tahan paivitykseen kun en paassyt kirjautumaan sisaan matkablogiin, asetuksia oli taas jotenkin muutettu joten jouduin lahettamaan mailia yllapidolle. Mutta taalla taas ollaan. Elikka HCMC:ssa hengasin siis noin viisi paivaa. Oli kiva olla taas ihmisten ilmoilla ja viela ihanampaa ... [Continue reading this entry]