Bangkok – Chiang Mai
Elikka kolmen viiva neljan paivan jalkeen alkoi Bangkokin Khao San Road riittamaan. Turisteja liikaa, jopa minun makuun. Mukavaa oli silti, ei silla :). Halpaa ruokaa oli tarjolla koko ajan joten yleensa paivan ruokabudjetti oli noin kolme euroa.
Shoppailtua tuli enemman kuin olisi pitanyt, mutta eipa sita turhaan kutusta “retail therapy”-nimella. Terapeuttista on juu. Sain teetetyt vaatteet hotellille tuotuna ja kokeilin paalle, kylla olivat hienot :). Laitoin jo perjantaina paketin suomeen menemaan, 2,5 kiloa vaatteita ja tuli todella kallliksi, 37euroa air mail. Meriteitse oli pari lanttia halvempaa joten ei kannattanut. Sitten piti paasta puvusta eroon, joten sekin sitten postiin, eihan sellaista viitsi ruveta repussa raahaamaan. Talla kertaa lahetys luettiin paketin koosta riippumatta kirjeeksi (!), koska se painoi alle kaksi kiloa, joten meripostilla lahti hintaan 8 euroa. Perilla sitten joskus huhtikuussa (toivottavasti).
Kavin sitten sivistamassa itseani viela menemalla Grand Palaceen, joka on vanhointa aluetta Bangkokissa ja temppeliahan sielta loytyi. Matkalla sinne tormasin eraaseen Tuphteniin, Intialainen joka on asunut Tiibetissa melkein koko ikansa. Mielenkiintoinen tuttavuus, ja kavimme yhdessa pallistelemassa Grand Palacen antimia, varikkaita ja koristeellisia temppeleita.
Kuumuus kuitenkin oli todella pakahduttava, hikisessa, likaisessa ja haisevassakin Bangkokissa, joten ei siella sitten jaksanut paria tuntia kauempaa olla. Takaisin Khao Sanille. Illalla tuli kaytya humpalla paikallisessa baarissa. Musiikki oli ihan jees mutta meno jotenkin laimeaa, joten haippaisin paikalta sopivan raon tullen kun eras thai boxing-opettaja alkoi kaymaan hieman liian rasittavaksi..
Lauantaina oikeastaan hengailin enka tehnyt sen suurempia. Oli kiva olla vain. Illalla kuuden aikoihin otin tuk tukin juna-aseman vieressa olevalle matkatoimistolle, tama paikka oli jarkannyt junalippuni Chiang Maihinja minun piti noutaa ne sielta. (ks kartta sivun oikea alalaita niin naet kartalta sijainnin).
Niita lippuja kun on turha hakea juuri ennen junan lahtoa; jos paikkoja on jaljella niin todennakoisesti saat ne surkeimmat mahdolliset paikat.
Bussi olisi ollut nopeampi, mutta junan mukavus houkutti sita enemman. Otin makuupaikan junasta, joka maksoi siis talta 900 kilometrin taipaleelta noin 17euroa.
Juna-asemalla olo oli kuin aikaa olisi siirretty vuosikymmenia taaksepain. Ilmassa velloi savu ja kaikki naytti illan hamyssa jotenkin niin vanhalta; tai ehka vain kuvittelin.
Loysin paikkani junasta, joka oli tietenkin aivan loppupaassa, ja se oli ihana kavella sen tonnin painoisen rinkan kanssa :).
Junassa ymparilla oli lauma hollantilaisia jostain syysta. Ei se mitaan, ne on yleensa hyvin leppoisaa vakea. Kun juna sitten lahti tunnin myohassa liikkeelle, alettiiin myos peteja laittamaan pystyyn junassa.
Omaa makuupaikka oli ylapedilla, ja peti oli seka liian lyhyt etta kapea. Jalat eivat pysyneet suorassa ja olin varma etta putoan johonkin aikaan yosta lattialle jos satun nukahtamaan :D. No ei siina mitaan, en nukahtanut. Tai nukuin koiranunta, mutta sita ei lasketa.
Aamukymmenelta olimme sitten Chiang Mailta ja kaikkia oli joku noutamassa. Itse olin varannut huoneen B.M.P nimisesta hotellista ja siella oltiin sitten minuakin vastassa. Chiang Mai vaikutti heti kauniilta, mutta todella pienelta 1.6 miljoonan asukkaan kokoon nahden.
Hotelli oli mukava, ja minun huoneeni ISO! Ihana oli olla perilla. Kavin haahuilemassa kaupungilla ja paatin etta nyt pitaa sitten saada jotain aksonia tuleville paiville.
Joten ensin pyysin heita jarkkaa viisumin Laosiin. Kasittely kestaa kolme paivaa ja hinta oli 38 euroa. Viisumi on voimassa kuukauden.
Sitten osallistuin ryhmareissulle, paatin ottaa riskin, vaikka inhoankin niita. Koska halusin metsaan, mutta en tavannut ketaan reissaajia matkan aikana Bangkokista.
Kolmen paivan reissu metsaan 40 euroa, kaikki sisaltyy hintaan mita siella tapahtuu ja mita siella syodaan. Ei paha.
Seuraavana paivana sitten oltiin valmiina lahtoon. Reissuun osallistui mina plus kuusi muuta. Yksi saksalainen pariskunta seka nelja tyttokaverusta, kaksi irkuista ja kaksi canadasta.
Ei kun menoksi. Mentiin pikkudosalla reitin alkuun poiketen kylakaupan kautta.
Eka laitettin flip flopit jalkaan kun oli jokea ja vetta paljon. Pysahdyttiin syomaan ja nahtiin ammuja ja kanoja.
Sitten kaveltiin taas pari tuntia, pysahdyttiin ja sen jalkeen oli enaa lyhyt kavely ja oltiin ekan yon leiripaikassa. Alkuasukkaiden kyla, Karen-heimo nimeltaan.
Oli hienolla paikalla, korkealla kukkulalla ja siella oli kanssa elaimia; kanoja, pari koiraa ja sikoja. Syotiin ja sitten laulettiin jokainen omalla kielella lauluja :). Oli kivaa. Mentiin nukkumaan, me kaikki nukuttiin samassa tilassa toisessa kerroksessa bambutaloa.
Ja etta oli todella kylma yo! Bangkokissa ei ollut kylma yolla ollenkaan, mutta Chiang Main metsassa todellakin on! olisiko ollut kymmenisen astetta yolla. Pitkahihainen paita oli mukana, pitkat housut ja kaikki ja varastin viela pari ylimaaraista huopaa mutta mikaan ei auttanut. Olin kuin kylma kalikka siella. Joten ei unta tana yona. Muilla sama kokemus.
Tiistai aamuna sitten sanoimme heiheit saksalais pariskunnalle, koska he halusivat vain kahden paivan reissun ja me kolmen, joten tiemme erosivat.
Me jatkettiin matkaa, pysahdyttiin valilla kylissa matkan varrella, ja saavuimme vihdoin seuraavan yon yopymispaikkaan, vesiputouksille! Se oli upea putous!
Kaytiin uimassa siella, tosin ei ollut kamalan syvaa mutta putous oli todella kaunis.Oli rauhoittavaa nukkua kuunnellen vesiputousta, tosin uni ei tullut tanakaan yona oikein silmaan kylmyyden takia.
Tanaan, keskiviikkona sitten oli viimeinen paiva. Sama meno, parit heimokylat ja sitten oli vuorossa bamboo rafting. Tama olikin uusi kokemus. Kaksi-kolme ihmista per bambulautta ja sitten oli thaikkutytto tai poika sita ohjailemassa pitkalla bambukepilla. Oli siistia menoa, ja meidan paatin ohjaaja innostui kastelemaan meidat litimariksi loiskuttelemalla keppiaan.
Taman jalkeen oli vuorossa sitten reissun kohokohta; norsulla ratsastus.
Sain oman norsun, muiden tyttojen ollessa kaksin norsuilla. Kivaa! Jokaisella oli tietysti thai-poitsu sita ohjailemassa. He istuivat norsun paalla ilman mitaan mista ottaa tukea, hyvaa tasapainoilua keikkuvan norsun selassa.
Silla siella korkeuksissa ollessa tama thaikkupoika yhtakkia sanoi minulle, etta “nyt on sinun vuorosi” ja silla han tarkoitti etta han istuu takana siina tukevassa tuolissa ja mina menen istumaan siihen missa han oli.
Todella keikkuvaa menoa! Mutta ihanaa! Muut eivat tata paasseet kokemaan joten koin olevani onnekas 🙂
Norsu oli aivan ihana, tosin omani halusi syoda koko ajan bambua ja muuta ruohoa eika niinkaan kavella eteenpain. Opin jotain uutta; norsut syo noin 500 kiloa ruohoa yms paivassa, mutta juovat vain 20-30 litraa vetta.
Reissu oli mukava, mutta oli kiva palata “luksukseen”, lammin suihku, pehmea peti :).
Kerrottavaa olisi paljon, mutta mikaan aika ei riita kaiken kertomiseen. Nahtavaa ja koettavaa on ollut niin paljon. Kaikki reissulla olivat aivan ihania, joten siltakin osin oli onnistunut reissu.
Huomenna, torstaina lahden puolilta paivin kohti Laosia ja Luang Prabangia. Rajalle mennaan dosalla, joka kestaa (toivottavasti) noin viisi tuntia. Sen jalkeen Laosin puolella yo, ja sitten mennaan joki veneella kaksi paivaa. Muuten sinne ei paase, ja toisaalta onhan tamakin mielenkiintoinen matkustusmuoto :). Toisen yon vietan jossain joen varrella olevassa majoituksessa.
Joten palaan asiaan Laosista!
Lakon!!! (heihei)
Tags: Travel
Huimaa on jo legendaksi tulleen Rambo-möpön vauhti Thaimaan ja Laosin viidakoissa! Tuliaisiksi Suomeen taitaa tulla oma Norsu kun toi ohjaaminenkin alkaa olla tassussa. Tällä tavalla voidaan sanoa, että maailmaa avarretaan. Ja tämä on hyvä tehdä juuri nyt, kun se on vielä mahdollista ennen hurjien lentojen hintojen nousua ja lentoliikenteen vähenemistä. Ota kaikki irti vaan mitä reissusta ikinä saat, sitä on kiva muistella kiikkutuolissa. Kyseisiä matkoja ei tehdä useita ja niitä tekee ERITTÄIN HARVA!!
Joo, niin hauskaa on ollut ettei taalta oikein haluaisi takaisin tulla .. vaikka kaipaankin rakkaimpiani! Mutta tahanhan ei seikkailut lopu!