Ihmeellinen Maailma

No niin…. Kylaa on jalleen vaihdettu.
Brisbanessa kavin siis ahkeraan viihteella (piti ottaa missattuja aikoja vahan takaisin:) ja nautin kaupungin letkeasta ilmapiiriista ja kauniista ihmisista.
Tyonhaku kavi samaan aikaan kiihkeana, koska aikaa ei sopinut hukata yhtaan viisumini takia. Pommitin neljaa-viitta mahdollista tyopaikkaa soittamalla niihin tyyliin joka paiva, ja vihdoin, viikko sitten tiistaina, haku tuotti tulosta.
Paasin lihatehtaalle toihin. Kerrankin oli paikallisesta tyokkarista, Grunt Labourista apua. Tosin kamppikseni hostellista antoi minulle vinkin duunista joten pistin soittaen ja sain toita!

Taytyi kuitenkin hoitaa muutamia asioita ennen tyon aloittamista. Otin junan Darra-nimiselle esikaupunkialueelle josta Gruntin tyontekija kavi noutamassa minut autolla toimistolle. Toimistolla taytin kaavaketta toisen peraan ja katsoin videon tyoturvallisuudesta. Tama siis luetaan myoskin kategoriaan “seasonal work”, joten viisumin pidentamiseen tarvitsemani kaksi kuukautta voin tehda myos tehtaalla. Toita oli sopivasti tarjolla 21.12 asti, eli tasan kahdeksi kuukaudeksi. Taman jalkeen tehdas on tauolla 10 paivaa, ja senkin jalkeen siella saisi jatkaa.
Olisittepa nahneet hymyni, olin kuin hangonkeksi koko paivan. Tama tiesi sita etta seikkailu koalaparatiisissa jatkuu ensi vuonnakin!!!!!!!!!

Keskiviikkona matkasin sitten Toowoombaan, joka on reilu 100 km Brissusta lanteen. Sain kyydin eraalta Johnilta, joten saastin myos 30$ matkakuluissa :). Oli pahat aavistukset majoituksen suhteen, vaikka paikan nimi olikin National HOTEL. Ja niinhan se olikin, etta olin oikeassa. Perinteinen alakerrassa baari, ylakerrassa majoitus ja nelja henkea samassa huoneessa. Huone mihin jouduin on kylla pieni, ja asiaa ei auttanut Teresa, japanilaistyttonen, jonka tavarat oli ympari huonetta.
Huokaisin. Kamala murju.
Keittio on aina likainen, siella ei kukaan normaali ihminen halua kokata. Ihmiset polttavat rookia sisalla, ja ilmeisesti paikan omistajaa ei voisi vahempaa kiinnostaa vaikka polttaminen on kielletty kaikissa sisatiloissa Queenslandin osavaltiossa (myos baareissa).
Eipa siina kuitenkaan ollut valinnanvaraa. Luukku maksaa 120$ viikko johon sisaltyy kuljetukset toihin.

John kaasutti takaisin Brissuun ja mina jain ihmettelemaan mihin tavarani tungen kaaokseksi paisuneessa huoneessa.
Hostellissa on melkein kaikki aasialaisia.
Onneksi sielta loytyy edes ne kolme saksalaiskundia ja kaksi uusi-seelantilaista ettei tarvitse seinille puhua. Aasialaiset on oikein mukavia, mutta useimpien englanti on niin auttavaa, etta joskus vie vaan liikaa energiaa yrittaa kommunikoida heidan kanssaan.

Torstaina sitten oli aamulla mukavasti heratys 04.00. Bussi nouti hotellin edesta 4.45.
Lisakseni tehtaalla aloitti 7 kundia, mina siis ainoana naispuolisena.
Matka tehtaalle kestaa puolisen tuntia ja olin aiman kakena kun bussinkuljettaja antoi minulle kayntikorttinsa ja pyysi soittamaan jotta voimme tutustua paremmin(!).
Tama bussikuski oli about 40+ ja mina olin vain ystavallinen. Pohdin millaista meininki tehtaalla mahtaa olla koska kuulopuheiden mukaan siella on miehia noin 80-90%….

Ensimmaisena paivana emme tehneet toita. Torstai kului tyoturvallisudesta ja hygieniasta jauhaen. Kavimme myos kierroksella katsomassa milta sisatiloissa nayttaa. Itsellani oli ollut kauhuskenaariot siita, miten suhtaudun nakymiin…
..ja itse asiassa yllatyin ettei se, mita nain, aiheuttanut minussa niin suuria (inhon) fiilareita kuin ensin ajattelin.
Menimme Kill Floor:iin ensin.
Nimensa mukaisesti huoneen alkupaassa lehmat roikkuvat paa alaspain koukuista, joku katkaisee paan, seuraava irroittaa ihon, yksi avaa mahan ja ottaa sisalmykset ulos, lehma sahataan kahtia jne….

Toinen huone on Boning Room jossa lehmasta on poistettu jo kaikki “turha” (mikaan ei mene hukkaan tehtaalla kuitenkaan) ja on valmiina leikeltavaksi ja pakattavaksi.
Itse tyoskentelen tassa huoneessa ja pakkaa lehman koipiluita. Tylsaa, mutta helppoa hommaa ja eritoten helppoa rahaa. Tahti ei ole mikaan kovin rankka ja palkka on 18$/tunti. Mika parasta, aamuneljan heratykset pystyin unohtamaan koska minut laitettiin yovuoroon, jolloin tyoskennellaan 2.45-11.30.

Hygienian kanssa ollaan todella tarkkoja, ja niin pitaakin. Beef Cityssa (tehtaan nimi) on kuulemma Australian parasta lihaa ja sita viedaan mm. Japaniin. kaikilla on erittain hienot valkoiset housut ja takit, kumisaappaat, “kokinhattu” ja sellainen pipo mita nakee lapsilla suomessa kun on kylma pakkaspaiva josta nakyy silmat ja nena. Lisaksi viela vihrea essu. UuH!
Kasia pestaan ahkeraan ja saappaat kastellaan joka kerta kun mennaan tai tullaan. Missaan ei saa istua. Jos pudotat vaikka kynan, se pitaa huuhdella sterilisaatio-astiassa.

Ensi maanantaina taytyy menna lekurille ottamaan pakollinen Q-fever rokote. Ja seuraavana maanantaina toisen kerran. Rokote on lain saatama ja pakollinen, ja hintaa kahdelle pistokselle tulee 170$, mutta onneksi summan saa veronpalautusta hakiessa takaisin.

Tyonohjaajat ovat melkein kaikki todella mukavia. Ei tule onneksi sellaista kyttaysfiilista niin kuin banaanifarmilla. Eras tyonohjaajista taitaa olla jonkinlainen suomifani, kun han tietaa kaikki mahdolliset asiat suomesta ja pysahtyy juttelemaan joka kerta ohimennessaan :D.
Ja kylla, tehtaalla saa nainen kylla huomiota enemman kuin tarpeeksi.

Mita tulee aussien elavaisyyteen on taas ihan toinen juttu :D. Jos tama tehdas olisi suomessa niin todennakoisesti ihmiset vain murjottaisivat hiljaa toita tehdessaan mutta taalla on vahan eri meininki…
Olen ehdottomasti sita mielta etta tama on hyva kokemus, vaikka luulen etta olen aika kypsaa kauraa siella joulukuun viimeisilla viikoilla! mutta motivaatio on kova kun tietaa etta taalla kirmaillaan viela pitkaan :).

Toowoomba on muuten isompi kyla kuin ensin ajattelin. Taalla on noin 100 000 ihmista joten en ole onneksi missaan keskella ei mitaan. Taalla ei ole edes mikaan kova helle, koska tama sijaitsee 700m merenpinnan ylapuolella joten valilla tulee jopa kylma!
Jeps… taidan tasta rientaa kauppaan ja lataamaan akkujani jotta jaksaa taas puurtaa.

Hervey Bayssa odottelin sitten lahinna luottokorttini saapumista..
Veljeni Markku laittoi sen heti matkaan pikapostilla samaisena keskiviikkona (4.10) kun saavuin Hervey Bay:n, mika tarkoittaa etta posti olisi viimeistaan viikon paasta lahettamisesta perilla. Rahat olivat kaymassa erittain vahiin, paivabudjetti oli 20$.

Paikka on tunnetaan nimella “retirement capital of Australia”, eli siis kaupunkina jossa on eniten elakelaisia suhteutettuna vakilukuun….
Sinansa ei ollut mikaan paha kaupunki, vahan tylsa vain, varsinkaan kun ei ollut edes rahaa tehda mitaan.
Hostellini sijaitsi mukavasti esplanaadilla ja paivat kuluivat rannalla kavellen seka uima-altaalla urheillen. Kortti ei kuitenkaan ollut saapunut viela seuraavanakaan keskiviikkona ja rahaa oli noin 30 centtia.
Mutta ei hataa, Markku pystyi lahettamaan minulle rahaa paikalliseen Newsagencyyn, ja raha tulee talla systeemilla perille tunnissa. Joten en joutunut menemaan puun alle nukkumaan seuraavana yona :D.

Syntymapaivanikin tuli ja meni, en sita sen kummemmin oikein jaksanut juhlia. Talo tarjosi minulle punaviinia josta en oikein jaksanut innostua…. Olin hieman allapain joten juhlafiiliksia ei oikein ollut. Mutta kiitos onnittelijoille!

Torstaina alkoi sitten jo v*tuttamaan pahemman kerran, kun tajusin ettei kortti ollut vielakaan saapunut. Se nimittain tarkoittaisi etta joutuisin jaada madantymaan paikkaan viela viikonlopun yli.
Mutta perjantaina olinkin sitten super-iloinen, silla se saapui vihdoin ja viimein!!

Varasin samantien bussilipun Brisbaneen. Halusin todellakin ihmisten ilmoille. Olin ollut allapain jo ihan liian monta viikkoa ja ajattelin etta se ei ainakaan pahemmaksi voi menna paikkaa vaihtamalla, vaikka Brissu ei olekaan ollut mikaan lempparipaikkani.
Lisaksi biittiijalkaa kutkutti pahemman kerran, joten ei kun menoksi….

Ja kylla, oli oikea ratkaisu tulla Brisbaneen. Tuntui aivan ihanalta nahda ihmisia, elamaa ymparilla. Naen taman paikan jotenkin niin eri silmin nyt kuin silloin maaliskuussa milloin olin taalla viimeksi. Tuntui kuin olisi todellakin taas pystynyt hengittamaan vapaasti. Tuntui todella hyvalta tulla tanne!

Hostellissani minulla oli hauska yllatys; kaksi tyttoa samassa huoneessa ovat suomalaisia, ja todella mukavia viela. Illalla laksimme sitten alakerran Down Under baariin. Ja kivaa oli! Tuli jammattua melkein aamuneljaan asti. Juuri kun tulimme takaisin hostellihuoneeseen, palohalytin alkoi soimaan. Tassa hostellissa on sama outo palohalytin kuin YHA:n hostellissa Cairnsissa. Normaalistihan kuuluu hilliton pirina, mutta taalla se on outo eika kovinkaan aanekas, joten muut eivat edes tajunneet etta se oli palohalytin.
Siina sitten arvoimme etta pitaisikohan menna ulos vai ei noin viisi minuuttia, koska valehalytyksia sattuu usein, mutta halytin jatkoi soimista joten menimme ulos. Ulkona oli sitten noin puoli hostellia (arviolta 300-400 vuodepaikkaa hostellissa) ja niinhan se oli, etta se oli valehalytys.
Eihan sita koskaan tieda, vaikka olisi oikeakin…

Tanaan sunnuntaina sitten nukuttiin pitkaan ja lahdin kavelylle. Menin Brisbane Riverille ja en voinut kuin ihailla kaupungin kauneutta. Pienia, idylleja kahviloita, puistoja….
Kavelin ja istuskelin joen rannassa, ja tuli todella ihmeellinen tunne, kuin oivallus sisaltapain, joka sanoi: “KOTI”. Monessa paikassa olen taalla tuntenut viihtyvani ja oloni kotoisaksi, mutta nyt jotenkin jokainen osa minusta toisti tata sanaa.

Tama tuntuu oikeasti paikalta, mihin haluan jaada. Taalla on niin kaunista, tassa paikassa on jotain, en oikein ymmarra mika tama tunne on, mutta kai se niin on etta sydan tietaa…

Talla viikolla rukoilen, etta tyokuvioni ratkeaa positiivisella tavalla. Kolme viikkoa aikaa aloittaa tyot, mikali haluan viisumia jatkaa. Olen soitellut muutamalle farmille ja asiat ovat vahan vaiheessa, maanantaina tiedan lisaa.
Sen vain sanon, etta vaikka nyt joudunkin taas varmaan jonnekkin keskelle ei mitaan; tunne vahvasti etta on liian aikaista lahtea taalta; on viela paljon nahtavaa ja koettavaa. Vastahan mina tanne tulin. Ja vaikka en tieda, mita tulee tapahtumaan ja mihin kaupunkiin matka jatkuu sen farmin jalkeen, Brisbane jatti jalkensa joka tapauksessa, ja ainakin jonain paivana mina palaan.
Toivottavasti ennemmin kuin myohemmin.

Bundabergissa ollessani soitin eraaseen working hostelliin joka on Childersissa, 50 km sisamaahan pain. Sanoivat, etta toita on tasta viikosta lahtien. Vietin varmasti tylsimman viikon, mita olen koskaan Australiassa viettanyt. Bundabergissa ei ole YHTAAN MITAANl. Siis se on suht iso ... [Continue reading this entry]