Ihmeellinen Maailma

Hupsista, onkin kulunut jo tovi edellisesta paivityksesta! On ollut jotenkin niin paljon kaikkea etta internetissa kaynti on jaanyt.

Muutin pois talosta, jossa asuin.Talo oli aivan ihana, mutta siella ei voinut asua. Valitettavasti reissaamisen ns. huonoihin puoliin kuuluu se, etta kehenkaan ei voi luottaa. Vaikka kuinka haluaisi uskoa ihmisten olevan vilpittomia. Niin, taman talon omistaja siis ei kuulunut niihin ihmisiin jotka olisivat herattaneet kovinkaan paljon luottamusta. Daen tykkasi ottaa alkoholia kylla jonkinverran, ne muutamat oluet mitka suurin osa ausseista tykkaa ottaa. Valitettavasti se ei jaanyt muutamaan, ja onpa hanet huumeissakin nahty. Itse en onneksi kyseiseen ihmiseen tormannyt kovin usein, koska olin aika paljon poissa.
Viimeinen tikki oli kuitenkin se, etta han varasti brasilialaiselta kamppikseltamme, Janainalta 200$/120e ja englantilaiselta kamppikseltamme videokameran. Huoneemme ovia kun ei saanut valitettavasti lukkoon.

Tietenkaan han ei myontanyt asiaa, puhui paskaa paljon ja syytti Janainaa varkaudesta, koska Janaina lahti talosta sina aamuna kun han huomasi rahojen kadonneen. Dean kayttaytyi todella ikavasti erityisesti Janainaa kohtaan, joten rahojen vieminen oli viimeinen tikki.
Joten Dean sai erinomaisen “syyn” syyttaa Janainaa varkaudesta, koska han oli “paennut” talosta varastettu omaisuus mukanaan….
Kaikki kuitenkin tietavat totuuden, ja tytot tekivat tietenkin rikosilmoituksen varkauksista.

Itse olin todella onnekas, mihinkaan ei oltu kajottu, enka olisi kylla tiennyt mita olisin tehnyt, jos kamerani olisi varastettu. Luonnollisestikaan sita ei ole niin varpaillaan, kun uskoo etta voi luottaa sen verran 4 muuhun ihmiseen, jotka asuvat samassa talossa, etta voi jattaa tavarat huoneeseen siksi aikaa kun on muualla…

Muutin siis talosta pois Asylum hostelliin. Asylum on melko edullinen hostelli, jossa voi kolme hengen huoneessa asua 10,60e yo. Halvin hostelli missa olen tahan mennessa ollut. Tosin tama hostelli ei ollut mikaan erityisen mukava, lattiat olivat likaiset ja oleskelutiloja ei oikein ollut.

Mutta se ei haitannnut. Ystavani Zara suomesta oli sattumalta Cairnsissa samaan aikaan kuin mina. Han on reissannut muutaman kuukauden minua kauemmin. Joten tapasimme, ja oli todella ihanaa jutella oikein kunnolla. Naispuolisten ystavien saaminen kun ei ole kovin helppoa aina taalla. Mika lie, naisten kilpailuvietti tai jokin astuu yleensa aina kuvioon.
Meilla synkkaa Zaran kanssa hyvin, ja tama viikko on mennytkin jutellessa aamun pikkutunneille asti.

Vaihdoimme myos toiseen hostelliin, Cairns Girls’ hostelliin. Eli siis vain tyttoja! Ja tietenkin talla hostellilla on hieman kyseenalainen maine juuri sen takia…
Hostelli on oikeasti todella ihana. Yksi niista harvoista hostelleista missa mina tunnen oloni kodikkaaksi. Paikka on siisti ja kodikas. Ja halpa! Olemme kahden hengen huoneessa 12 eurolla yo, kun taas useimmiten hostelleissa saa maksaa neljan hengen huoneesta 15-16e/yo!

 Taalla on satanut vetta taas todella paljon. Sukellusreissun jalkeinen viikko oli melko aurinkoinen, mutta taas on jokin sykloni paalla ja vetta on tullut taman viikon jokaisena paivana enemman tai vahemman. Jostain syysta pidan Cairnista kuitenkin todella paljon. Kaupunki on niin ihana kaikkine ihmeellisine kasveineen ja puineen joita nakee joka kadun kulmassa. Luonnon rikkaus, josta poimii joka paiva uusia yksityiskohtia.

 Olen aloittanut uuden ihanan harrastuksen, uimisen. Otin uintitunteja eraalla ulkoilma uima-altaalla, koska 1,5 tunnin opetus maksoi vain 5,4 euroa! Tiesin, etta uintitekniikassani oli parantamisen varaa, ja halusin kokeilla, mita mielta olen uimisesta kun kehitan tekniikkaani paremmaksi. Olen kaynyt nyt kaksi kertaa tunneilla, ja olen oppinut uimaan hyvin kroolia. Ostin myos uima-lasit. Ja kun opin kroolin, niin taytyy sanoa etta en ole ikina nauttinut niin paljon uimisesta. Rakastan vetta elementtina niin paljon! Olen aina pitanyt uimisesta, ja meressa/jarvessa uiminen ja kaikki aktiviteetit siella ovat aivan ihania. Mutta halusin oppia nauttimaan altaassa uimisesta niin, etta se olisi osa pitkakestoista ja sujuvaa liikkumista. Ja nyt olen aivan koukussa! Aion ottaa ehdottomasti lisaa tunteja, niin kauan kuin olen Cairnissa. Vesi on elementtina niin parantava, virkistava ja puuduttaa lihakset ihanalla tavalla :).

Eilen, lauantaina menimme meksikolaiseen syomaan Zaran kanssa, viimeinen ateria. Burritojen ja fajitaksien jalkeen mietimme viela etta tilaisimmeko jalkiruokaa ja pyysimme menua sita varten. Yllatyimme kuitenkin iloisesti, kun meille tuotiinkin poytaan ennen sita lautanen, jossa oli kaksi rulla kaarittya “mottia”. Taman rullan sisalla oli luultavastikin banaania, mansikkaa ja jotain muuta. En muista ikina syoneeni niin hyvaa jalkiruokaa! Suussasulavaa! Ja sen siis saimme ilmaiseksi. Vau!

Sen jalkeen kavimme baarissa ja siirryimme yokerhoon ystavieni kanssa. Gilligans’ yokerhossa oli aika perusmeininki, mutta pidin siita, koska se oli ihanan avara korkeine kattoineen. Ja diskovalot olivat ihan hillittomat! Hypnotisoiduin niita katsellessa!

Aamuneljan aikaan Zaran piti lahtea lentokentalle, joten hyvastelimme haikeana, silla tiesimme etta tuskin tulemme nakemaan piiiitkaan aikaan. Han on suomessa jo 1,5 kuukauden paasta.

 Tunne-elama on pitkasta aikaa tullut paljon vakaammaksi ja harmonisemmaksi. Itseni tuntien kuitenkin tiedan, etta tunnemyrskyja tulee aina olemaan, mutta tunnen oloni vain paljon eheammaksi talla hetkella kuin olen tuntenut pitkaan, pitkaan aikaan. Ja jano matkustamiseen, voi etta se on kova! Vaikka olen talla hetkellakin “vieraalla” maalla, tuntuu etta uteliaisuudenhaluni kaikkea kohtaan ei ole ollenkaan tyrehtymassa, vaan se vaan lisaantyy koko ajan!

 Matkailu ei ole missaan nimessa pakenemista, vaikka moni voi niin ajatella. Omia tunteitaan ei voi paeta mihinkaan maailmankolkkaan, se seuraa mukana minne ikina menetkin. Henkisia asioita ei voi paeta. Ja jos suomen ilmastoa pakenee, niin siina ei ole kylla mitaan pahaa mielestani. Pidan yksinkertaisesti lampimasta ilmastosta ja siita, etta aurinko paistaa ja valoa on tasaisesti ympari vuoden.

 Reissaaminen on nimenomaan matka itseen… On aikaa ajatella ja vanhoja patoutumia nousee pintaan tyostettavaksi. Itse aistin niin joka solullani koko ajan kaikkea sita mita naen, kuulen, haistan, tunnen ja maistan. Matkailu rikkoo rutiinit, mika tekee todella hyvaa. Joutuu paastamaan irti joistakin todella ihmeellisista, pakkomielteisista rutiineista ja ajatusmalleista jotka eivat loppupeleissa ollenkaan palvele ihmista.  

 Ja se, miten paljon erilaisia ihmisia olen kohdannut, ja tapaan joka paiva. Tapaan ihmisia joka puolelta maailmaa! Se on mieleton rikkaus. Aika ja karsivallisyys ei riita kertomaan naista ihanista tuttavuuksista, mutta tapaan ihania ihmisia. Ja olen kiitollinen joka hetkesta jonka taalla saan viettaa. Taalla on kylla paljon nuoria WH-reissaajia, jotka keskittyvat vain bilettamiseen vuoden aikana, ja ehka se palveleekin heidan taman hetkista minaansa. Minulle tama matka on ehdottomasti matka itseen.

 p.s Lahetin melko ison, 3kg paketin vaatteita ym. tavaraa suomeen. Sen pitaisi olla perilla viimeistaan kesakuun lopussa. Paketti tulee omalla nimellani, ja siella on pelkastaan omia tavaroitani, joten laittakaa se vain talteen siella, kiitos :).

Ja kuvia pitaisi taas pystya lisaamaan, kiitos Zaran atk-taitojen. Niita yritan saataa kuitenkin toisella aikaa…. Toivotaan etta toimii!

  

 Olipa reissu. Uskomaton sellainen! Aloitetaan kuitenkin alusta….

 Kokoonnuimme siis matkanjarjestajan toimistolle tiistaina 12.30. Loppujen lopuksi reissuun lahtijoita oli 13, vaikka alunperin meita piti olla 18. Kuulemma joku perhe oli varannut matkan, mutta myohemmin selvisi etta talla perheella oli mm. 8- ja 10-vuotiaat lapset… Ja tama perhe oletti etta miehisto katsoisi lasten peraan vanhempien sukeltaessa…. Joten se siis siita. Eika se olisi varmasti muillekaan ollut kovin mukavaa, kun olisi kaksi lasta pyorinyt viisi paivaa jaloissa.

 Porukkaamme kuului lisakseni jenkki, kanadalaisia, muutama aussi, ruotsalainen seka kaksi suomalaista! Sanna tosin asuu ruotsissa, mutta puhuu molempia kielia. Vesa oli jo toisella reissulla Nimrod Explorer:lla. Han oli edellisella viikolla ollut kuuden paivan reissulla, ja han voitti avonnassa taman toisen reissun…. 

 Bussi tuli hakemaan meita toimistolta ja vei meidat satamaan, josta laiva starttasi 15.00. Laiva oli hieno ja tasokkaan oloinen. Miehisto sisalsi kuusi henkea. Kapteeni, kokki, jokapaikan hoyla, kippari seka kaksi sukelluksen opettajaa. 

 Great Barrier Reef on maailman suurin meri-luonnonpuisto, pinta-alaltaan 350 000 neliokilometria ja on lisaksi yksi maailman seitsemasta luonnonihmeesta. Pituudeltaan riutta on 2300 kilometria pitka ja nahtavissa satelliittikuvista. Tama on koti 2000 kala-, 350 koralli-, 4000 nilviais- ja 400 sienilajille. Syvemmissa vesissa on myos valaita, joita voi nahda talviaikaan. Uhkana riutalle ovat kuitenkin liikakalastus, saastuminen, oljynporaus seka maanviljelyksilta veteen valuvat ravinteet.

 Ensimmainen kohteemme oli siis 16 tunnin matkana paassa, Holmes reef, joka sijaitsee riutan reunalla, Coral Sea:lla. Nukuimme mukavasti 4 hengen hyteissa, tosin jokaisessa hytissa oli vain 2 henkiloa. Seuraavana aamuna heratys oli 6.30. Soimme aamiaisen ja valmistauduimme ensimmaiseen sukellukseen.

 En koskaan unohda tunnetta, kun aloimme laskeutumaan veden alle ensimmaista kertaa…. Nakyvyys oli aivan uskomaton, joka suuntaan naki niin pitkalle kuin vain mahdollista! Aivan kuin akvaariossa olisi ollut. Kaloja ja koralleja oli niin paljon ettei niita kaikkia ehtinyt edes katsomaan.

 Keskiviikkona sukelsimme paivalla nelja kertaa ja teimme yhden yosukelluksen pimean tultua. Yolla ravut tulevat piiloistaan ja voit myos nahda kalojen nukkuvan, mika tarkoittaa lahinna niiden kellumista paikallaan meren pohjassa.

 Mieleenpainuvinta olivat luultavasti hai-kalat. Niita riitti! Lisaksi eraalla sukelluksella syotimme haita. Menimme kaikki istumaan meren pohjaan rinkiin, niin etta laivan pohja oli melko suoraan ylapuolellamme. Dave (osa miehistoa), antoi signaalin ja laivasta laskettiin rinkimme keskelle narun varassa umpinainen kori jossa oli kalanraatoa. Hait hyokkasivat karppana sen kimppuun! Niita oli kymmenia!

 Hai ei siis ole vaarallinen, vaikka niin monesti luullaan. Hai ei koe sukeltajaa uhkana. Sukeltaja on liian muovinen ja metallinen asusteineen, seka liikkuu liian sujuvasti nayttaakseen murkinalta hain silmissa. Jos sukeltaja joutuisi pulaan vedessa, esim. makaisi meren pohjassa liikkumatta pitkan aikaa, sitten voisi tamakin kala alkaa kiinnostumaan.

 Enka tiennyt etta myos merilepakoita on olemassa! Yksi sellainen killui kuolleena siella! Luulin etta se oli jotain huonoa pilaa, ja joku oli vienyt sen sinne :D.

Lisaksi merimadot olivat hassuja, garden eel:t siis. 10 metrin paasta naet meren pohjassa kymmenia, jollei satoja matoja kurkistelevan koloistaan. Mutta heti kun menet lahemmaksi, ne vetaytyvat koloihinsa ja voit vain nahda lukemattomia kolosia sukeltaessasi paikan yli.

Bicolor Dottyback on kala, jonka ristin ruotsin lipuksi. Pieni, ehka noin 8 cm pitka kala, joka on puoliksi kirkkaankeltainen ja puoliksi kirkkaansininen – aivan kuten ruotsin lippu! Suomen lippua ei nakynyt…..

 Viimeisena aamuna halukkaat saivat osallistua “dawn dive:en”. Eli siis sukellus, jonka alkaessa on viela pimeaa mutta aurinko nousee pikkuhiljaa. Silloinkin voi viela nahda kalojen nukkuvan. Heratys oli siis 5.15…. Kylla siina vahan unihiekkaa pyyhittiin silmista, mutta kun tiesi etta kalat odottavat, niin kylla sita nousi enemman kuin mielellaan :). Se olikin upea sukellus! Aluksi tarvitsimme taskulamppua nahdaksemme veden alla, mutta viimeiset 20 minuttia oli jo niin valoisaa ettemme tarvinneet sita. Ja elamaa oli paljon! Kiersimme ympyraa paalumaisen muodostelman ymparilla ja naimme lukemattomia rapuja, kaloja nukkumassa ja kaksi kilpikonnaa! Kilpikonnat olivat niin suloisia!Arvioisin etta noin 70 cm pitkia. 

 Vedenalainen maailma on niin kaunis. En ole koskaan nahnyt missaan niin kaunista luontoa kuin tuolla reissulla veden alla. Yhteys luontoon on niin mieleton. Silla sekunnilla kun painut veden alle, tiedostat hengityksesi joka ikinen sekunti, jokaisen osan kehostasi ja olet totaalisesti luonnon ymparoima. Kaikki muu unohtuu. Se on niin taydellista hetkessa elamista, etta en tieda parempaa. Miten niin hassuja, kauniita ja erilaisia kaloja onkaan luotu? Kuin taysin eri maailma, pienoismetsa veden alla. *Huokaus*. Siina jos missa rentoutuu.

 Lisaksi merella olo jo itsessaan on niin rauhoittavaa. Silla hetkella kun laiva lahti satamasta, tuntui etta ne kaikki huolet ja ajatukset mita paassaan pyoritteli, jaivat sinne myos. Ilmapiiri laivalla oli hyva, miehistosta huomasi, etta he kaikki pitivat aidosti tyostaan. Yleinen keskustelu oli ihanan kevytta, aiheina olivat yleensa kalat ja millaisia kaloja olimme nahneet. Vedenalainen maailma taitaakin olla aikuisten oma paivakoti :).

 Tamakin ihanuus loppui aikanaan… Laivamme saapui Cooktowniin, piskuiseen kylaan jossa ei kovin montaa asukasta taida olla. Sielta bussi kuljetti meidat lentokentalle, mika oli kaunein ja idyllisin nakemani. Lentokentalta lentavat vain pienkoneet.

 Meita tuli hakemaan kaksi konetta, yhteen koneeseen mahtui 6 henkiloa. Olipahan tamakin uusi kokemus :D! Koska sukeltamisen jalkeen ei saa lentaa 24 tuntiin, lensimme matalalla, 300 metrissa. Naimme riutan ylapuolelta, Cape Tribulationin sademetsan, Port Douglasin, ison vesiputouksen… Kerrassaan upeaa!! Lento kesti 45 minuuttia ja bussi tuli hakemaan meidat Cairnsin lentokentalta ja vei meidat takaisin majoituspaikkoihimme.

 Oli ihanaa palata tahan taloon missa asun! Olin niin vasynyt reissusta. Lisaksi viela kaksi paivaa reissun jalkeen minusta tuntuu kuin maailma pyorisi silmissa… Vartalo taitaa olla viela laivassa :).

 Ja viela pieni listaus kaloista joita nain, tama siis vain murto-osa koko maarasta, kaikkia ei edes loytanyt kalakirjasta:

 

 Trumpetfish – Orange-spot Surgeonfish – Silvertip Shark – Grey Reef Shark

 Sea Bat –  Potted Butterfly fish – Latticed Butterfly fish – Oval Spot Butterfly fish

 Crabs – Wrasse – Lionfish – Three Spot Angelfish – Herald’s Angelfish – Garden Eel

 Teardrop Butterfly fish – Big Longnose Butterfly fish – Ragged-tipped Firefish

 Scorpion fish – Wideband Fusilier – Blue-spotter Grouper – Nemofish – Turtle

 Damselfish – Eyebar Gopy – Pacifis half-and-half chromis – Bullethead Parrotfish

 Bicolor Dottyback – Blue Blanquillo Juvenile – Table Coral – Brain Coral – Nudibranch

 Stay Horn Coral – Lettuce Coral – Moluccan Cardinal fish – Doubletooth Soldierfish

 Hegaxon Rockod – Octopus

 Olen jo ehtinyt kotiutua Cairnsiin taman viikon aikana, mita olen taalla ollut. Ensin tosiaan punkkasin YHA-ketjun hostellissa, mutta alkoi jo toisena aamuna palamaan hihat kimppa-asumiseen. Saapumisiltana tosiaan huoneessa oli kolme espanjalaista nuorta naista, jotka eivat ilmeisesti pitaneet myohaisesta saapujasta (tulin ... [Continue reading this entry]