Ihmeellinen Maailma

Haudi.
Lomailut jai sitten sellaiseen alle kahteen viikkoon, koska loysin toita ja aloitin siella jo viime maanantaina.

Mut joo, siis viime sunnuntaina lahdin raahaamaan tavarakuormaani Britannia on Williams hostellista juna-asemalle ja kohti Fremantlea. Olipas tuskainen 600 metria!

Olin varannut hostellin Fremantlesta etukateen. Taalla on noin 6 hostellia, mutta koska taalla on myos paljon turisteja niin aattelin etta parempi varata etukateen.
Hostellin nimi on Sundancer Backpackers ja heti sisaan astuessa tajusin etta partyhostelli. V*ttu. Alkaa riittamaan paskaluukut.

Noh, eipa siina muukaan auttanu. Kuuden hengen dormi, 22$/yo. Ketaan ei ollut luukussa kotona, mutta jonkun musat oli taysilla ja ukkeli makasi sangylla ihan koomassa, vaikka kello oli jo ainakin puolenpaivan. Noh, tuleehan sita itsekin nukuttua aina valilla…

Niin kuten kerroin, Fremantleen ihastuin kamalasti ja kun ystavani Kaisa (terkut vaan sinne!!) ja hanen poikaystavansa Kosti olivat olleet toissa taalla niin paatinpa minakin koittaa jos saisin samasta paikasta toita.
Paikan nimi on Sea Lines, siella pakataan kalaa mutta myos muuta elintarviketta. Kala on tietty se suurin juttu mutta pienehko varasto-osasto a la inexin tapaan sielta loytyy myos.

Menin sinne sitten maanantaina kasiksi ja yllatyin itse asiassa ettei se ollut isompi paikka. Olin odottanut oikeasti jotain vahan tehdasmaisempaa, mutta kalahuoneessa on vain noin 10, korkeintaan 15 ihmista toissa.

Homma on lahinna kalan pakkausta. noin 3-5 ihmista ruotii kalan ja me pakataan ne tilausten mukaan. Niitten erottaminen toisistaa on tosin melko hankalaa joskus! Tahan mennessa tunnistan lohen ja taimenen toisistaan seka tonnikalan :D.
Ja siella on ainakin 57 erilaista kalaa, tosin yleensa siella tehdaan vain noin 10-15 paivittain, ei niita kaikki onneksi samana paivana ;D.

Ekat 3 tuntia about siis tehdaan tilaukset valmiiksi, jolloin kala pakataan pahvilaatikkoihin. Sekin on oma taiteenlajinsa… eka laatikkoon laitetaan iso “muovipussi”, siihen laitetaan kerros kalaa niin etta sisapuolet fileista on aina vastakkain. Vain yksi kerros. Sen jalkeen laitetaan lisaa muovia, kerros kalaa jne…
Sitten joskus ne pitaa tehda sellasiin valkoisiin isoihin styroksi-laatikoihin, en nyt saa paahani mika on virallinen suomenkielinen nimi mutta englanniksi esky.
Sitten ladotaan jaahiletta paalle ettei kala mene pahaksi.

Kun tilaukset on tehty niin loput kalat pakataan laatikoihin, laitetaan hiletta paalle ja viedaan kylmahuoneeseen (=chiller?). Ja ne pakataan sitten seuraavana aamuna seuraavan paivan tilausten mukaan.

Tyoaika on 04am-12pm, perjantaisin 1am-9am. Aikaiset nousut mutta VAIN 8 tuntia toita mika tuntuu vahaiselta pihvilan jalkeen… Tauoistakin maksetaan palkkaa! Ja tauolla saa aina ilmaset kaakaot/kahvit seka keksia.

Jengi on tosi mukavaa siella. Ei silla etta mua ihan kauheesti kiinnostais olla toissa, mutta taitaa taa olla inhimillisin tyopaikka tahan mennessa taalla ausseissa.. pitaa nyt yrittaa sinnitella 3kk ja sitten alkaa loma..Aasiassa :).

Muuten oon yrittanyt ettia kamppaa ja se on ollut yllattavan vaikeaa. Laitoin ilmotuksia ilmotustauluille ja netin kautta olen etsinyt myoskin.
Yksi tyyppi on soittanut tahan mennessa. Richard, about 40v aussimies, oikein viantamalla ja kiantamalla puhuukin.
Talo ei ollut kauheen pahalla paikalla, mutta kun astuin sisaan kamppaan, vastaan tulvahti karsea rookin haju. Talo ei ollut kovin iso, ja suurempi pettymys oli varmaan oma huone, joka olisi ollut hadin tuskin 3 kertaa 3 metria iso… ja kylmilla laminaattilattioilla…
100$ vuokra, ja aija ite tunnusti etta se maksaa 20$, sen joku tuttu kai omistaa talon. Olin vaan etta no joo, en tasan maksa satkua koirankopin kokosesta huoneesta ja kampasta joka haisee paskalle.

Sitten oli toinen,nelikerroksinen kamppa nurkan takana paskabackpackersista. Vanha, mutta remontoitu ja korkeat huoneet. Jokainen kerros oli pinta-alaltaan melko vahainen.
Eka kerroksessa oli keittio, sohva ja telkkari. Tokassa kerroksessa oli kylppari ja vapaana oleva “huone”, mika siis tarkoitti lahinna parvea. Kun nouset portaat ylos niin siina ei ole mitaan ovea, ja toisella puolella ei ole seinaa joten kaikki mita keittiossa tapahtuu kuuluu myos huoneeseen.

Seuraavassa kerroksessa oli jo vahan isompi huone ja pieni parveke. Neljannessa kerroksessa oli myos kivan kokoinen huone ja iso parveke, josta oli hienot nakymat puistoon.
Vuokra olisi ollut $150, ihan kohtuuton siihen nahden, etta vapaana oleva huone oli ihan surkea verrattuna kahteen toiseen. Kampan yhteisvuokra on nimittain 450$, joten kaikki maksavat saman verran.

Joten se siita. Pitaa toivoa etta jotain loytyy talla viikolla…
Olin nimittain ihan rattipoikki perjantaina, olin koko viikkona saanut nukutuksi noin 15 tuntia kevytta unta, koska taalla jengi juhlii koko ajan. Perjantaina hostelliin tullessa olin ihan zombina. Otin mukavat 5 tunnin paikkarit ja menin illalla sitten nukkumaan 10:lta ja herasin seuraavana paivana 1.30pm 🙂 Silloin tuntui levanneelta!

Nyt on kolme paivaa vapaata, koska taalla WA:ssa on taas joku public holiday maanantaina joten nautitaan siita :).
Oon aatellu ettii jonkun opettamaan mulle surffausta nyt viikonloppuisin kun on hyvat biitsitkin lahella :).

Nyt peukut pystyyn etta loytyy kamppa etten ihan hulluks tuu… mie oon tullut liian vanhaksi partyhostelleihin…

Juu. Se on janna juttu, miten sita aina kotiutuu paikkaan kuin paikkaan. Ensin kaikki on niin vierasta, mutta auta kun olet viettanyt jossakin pari paivaa, viikon niin nakee kaiken aivan uusin silmin.
Makin aluks kelasin, etta tykkaankohan Perthista…. mutta sita ei tarttenu kauaa miettia.

Tein sunnuntaina, kun oli upean aurinkoista, retken Fremantleen. Puoli tuntia junalla, Perthin esikaupunki kuitenkin viela vissiin. En odotellut mitaan ihmeempia, mutta pitaahan sita ymparilleen katsella silti :). Seuraani lyottaytyi kiinalainen Bethany, joka oli menossa jollekkin torille siella, joten paatin minakin sitten vilkaista, vaikka ajattelin pitaa kukkaron nyorit tiukalla.

“Shed markets” oli ihan laadukas, loyty ihan hyvaakin kamaa vaikka sitten siella oli se normaali kraasakin. Bethany osteskeli melkein kaiken mita sattui nakemaan. No mikas siina, jos on viisikymppinen ja tyoskentelee real estate-mestassa, niin kai sita on sitten varaa shoppaillakin.
Ainuut mitka mua kiinnosti oli salmiakkipussi ja EMU-oljy! Emu-oljy oli ihan loyto! Ei tullu ees mieleenkaan aikasemmin etta sellastakin vois olla olemassa.
Pullo sita maksaa normaalisti $25 mutta siella sen sai $5, joten ostin. Se on siis hieronta-oljy-jutska, joka auttaa lihaskivun lisaksi myos reumaan seka sita voi sivella iholle jos on esimerkiksi joku elukka pistanyt. Nyt pitaa saada vaan uhri etta nakee kuin se toimii :).

Jossain vaiheessa kadotin sitten Bethanyn tai se kadotti minut, en tieda miten pain se meni. Menin kurkkimaan sitten milta loppu Fremantle nayttaa. Fremantle, tuttavallisemmin “Freo” vaikutti huippumestalta. Ihastuin ja rakastuin tahan paikkaan. Freo on siis aivan Intian meren rannalla, tosin siella on satama ja sinne tullessa voi nahda tuhansittain tuontiautoja.
Mulla on varmaan joku juttu satamiin, musta niissa on “ajan henkea” :).

Freo on hyvin eurooppalaistyylinen, sanoisinko etta italialaistyyppista henkea, ja tunsin oloni hyyyvin kotoisaksi siella. Ei korkeita rakennuksia, paljon kahviloita ja kujia ja katuja. Kaunis puisto. Seka monenmonta ravintolaa meren rannalla seka “paalla”.
Aivan ihana paikka :). Pitaa kayda viela joku paiva tekee kierros Freon vankilassa.

No, kello oli jo vaikka mita minun aimistellessa paikkoja siella, ja tajusin, etta jos haluan nahda Cottesloe beachin, mika on matkalla takaisin Perthiin, olisi mentava nyt eika viides paiva, koska aurinko laskee aika lailla 6.15 ja sitten onkin pimeeta kuin missa.
Joten junaan ja biitsille. Ja biitsi ei ainakaan pettanyt odotuksiani! En ole kaynyt kunnon biitseilla aikoihin, viimeksi taisi olla Gold Coastilla joskus helmi-maaliskuussa…..
Aurinko oli laskemassa ja mina rapsin kuvia. Halusin pari kuvaa itsestakin, ja siihen tarjoutui tilaisuus kun nain tyttelin kavelevan vahan matkan paassa kamera kadessaan. Han esittaytyi Brasialaiseksi Javez:ksi (nimesta en nyt mene takuuseen…) ja otimme kuvia toisistamme. Herttainen tytto, jutskasimme vahan aikaa ja mina lahdin loikkimaan takaisin junalle, koska pimeyden myota saapui myos “kylmyys”.

Tuo oli niin taydellinen paiva. Tuon paivan jalkeen paasin vasta tanaan uudestaan biitsille koska monena paivana on satanut, ja joinain aamuina on ollut aurinkoista mutta sitten se aurinko on muuttunut sateeksi siina vaiheessa kun mina oon ollut pistamassa jalkaa junaan.

Toitten haku on ollut aika loyhaa ja innotonta. Rehellisesti, ei voisi kylla vahempaa kiinnostaa. Ei niin ku nappaa yhtaan. Eihan tassa nyt paljoo oo viisumia jalel, et vaikka se ois paskaakin duunia niin kylla se nopeesti menee.
Ja Perthissa on ihan toisenlaiset markkinat toittensaannin suhteen! Valehtelematta melkein joka toisen puodin ikkunassa etitaan tyontekijoita ja keskiviikon lehden valissa oleva liite oli kaksi senttia paksu! Olin vain liikkeella MYOHAAN, koska nukuin yhteen sina aamuna ja soittelin kolmen aikaan iltapaivalla mika on kylla aika turhaa…….
Lauantaina uusiksi….

Kylla tassa ens viikolla asialle pitais jotain tehda…raha katoo kummallisesti kun on liikaa vapaa-aikaa ja sita ei kuitenkaan ole kadotettavaksi asti tililla!

Jeps. Mitahan muuta? Oon nukkunu, kierrelly kaupungilla, kayny uimassa ja nukkunut taas… Juorunnu hostellien tyyppien kanssa mutta siina se sit aika lailla onkin…. 🙂 🙂

Toivottavasti on hyvia uutisia kun seuraavan kerran kirjottelen!

Taalla nyt sitten ollaan. Lento lahti Brissusta vahan myohassa, noin klo 8.00 paastiin lahtemaan. Kone oli tupaten taynna, ja yllatys yllatys, jouduin lihavan miehen viereen. En halua mitenkaan alentavasti puhua isompikokoisista ihmisista, mutta se nyppii kylla hieman kun sellainen ... [Continue reading this entry]

Arvatkaa mita! Eilen, eli tiistaina oli vika paiva toissa! Oli jo aikakin! Viime viikko toissa oli ihan hullunpitka. Tyoviikko oli maanantaista torstaihin, ja joka paiva tyoskentelimme vahintaan 9am-9pm. Olin ihan naatti torstaina. Mulla ois ollu viiden paivan vapaa alkamassa, ... [Continue reading this entry]