Sana duunista…seka vetta janoiselle
Viikon loppua kohden alkoi taas kiristamaan hermoa paikka jonka nimea tuskin kannattaa mainita mutta se paikka jossa kasittelemme valilla 2.45pm-11.30pm noin 450 kuollutta lehmaa.
Tyoaika loppuu siis virallisesti 11.30. Torstaina sitten olin aika vasynyt ja muutenkin kettuuntunut. Toiden jalkeen on sotkuja jotka periaatteessa pitaa siivota. Siis tarkoitan lahinna laatikoita, papereita ja muuta vastaavaa roskaa.
Aina olen jaanyt siivoamaan mutta torstaina ajattelin etta 20 minuuttia siivousta riittaa ja kavelin parakkiin missa vaihdan vaatteeni.
Siella oli sitten head supervisor Jamie rookilla ja minut nahdessani kysyi etta miten voin olla “jo” poissa sisatiloista. Kello oli siis 12am siina vaiheessa.
Sanoin etta siivosin jo. Sitten tuli kysymys etta miksi en siivoa enaa. Sanoin etta no luulin etta se on tarpeeksi ja kompostin luona on viisi ihmista jotka eivat tee yhtaan mitaan.
Siita alkoi sitten hervoton makatys ja painelin koppiin vaihtamaan vaatteita.
Perassani tuli korealais-tytto joka sai osakseen saman kuulustelun.
Kun tulin ulos niin Jamie oli kadonnut. Jain juttelemaan Sabrinalle ja sitten Jamie tulikin kuin tyhjasta, silmat salamoiden. Han oli kaynyt sisalla ja oli jutellut toisen supervisorin, Carlin kanssa. Carl oli pyytanyt minua jaamaan siivoamaan matkallani ulos rakennuksesta, mutta luulin puhtaasti etta se oli vitsi silla han naureskeli samaan aikaan.
Mutta ymmarsin etta han ei varmastikkaan halunnut paskaa niskaan yhtaan enempaa kuin minakaan joten hanen piti kertoa oma versionsa.
Sanoin sitten Jamielle etta juu mina luulin etta Carl vitsaili koko asiasta.
Siihen han totesi etta ‘on parempi ottaa tosissaan supervisorien sanomiset’. Tuohon olisi ollut kylla monta hyvaa tarinaa vastattavana mutta paatin etta ehka en viela kuitenkaan ota potkuja vastaan vaikka teki mieli sanoa sille aaliolle suoraan mita ajattelen siita.
Silla mietitytti: miksi varsinaisen tyoajan jalkeen pitaisi jaada siivoamaan? Se ei ole pakko, ei lue missaan paperissa eika siita puhuttu esittelypaivana muuta kuin etta se on vapaa-ehtoinen juttu. Silta ajalta maksetaan palkkaa mutta ei se montaa dollaria ole, siita pitaa verokarhu huolen. Joten mielummin lahden himaan heti jos vain on mahdollista.
Korealais-tytto kavi sitten perjantai-aamuna toimistolla kysymassa asiasta, etta mika homman nimi on. Sielta vastattiin etta pakko ei ole ja etta he juttelevat supervisorien kanssa.
Ja musta tuntuu etta kyse on jonkinlaisesta ihmisten eriarvoisesta kohtelusta. Onhan siella muutama aussi siivoamassa mutta kylla kaikki melkein ovat ulkomaalaisia ja etenkin kaikki backpackerit ovat siivoamassa. Vituttaa tuollainen natsi-meininki ja tuskin jatan asiaa tuohon. Ei silla etta kiinnostaisi parantaa paikan oloja paljoa silla kauaa en siella joka tapauksessa aio olla.
Arsyttaa vain tuollainen oman paskan olon siirtaminen muille. Varsinkin kun rankan paivan jalkeen (etenkin henkisesti) saa vain paskaa niskaan niin kylla sita miettii minka arvoinen paikka on tyoskennella.
Jannaa muutenkin miten paljon negatiivisempana koen paikan verrattuna edelliseen jaksoon kun olin siella toissa, vaikka olin kylla silloinkin vasynyt.
Niin kun mainitsin tuosta supervisorien “vakavasti ottamisesta”. Supervisorit ovat aika alttiita naiskauneudelle ja monet jopa kovia flirttaamaan.
Trevor on lihava ja ei-pidetty supervisor. Lempinimi Fat-Trevor.Han ei kohtele ihmisia ollenkaan mukavasti ja on aina vihainen.
Kuulin vasta taannoin etta han oli minustakin laittanut eraanlaisen huhun liikkeelle silloin aivan alkuaikoinani lokakuussa.
Tapahtui silloin kun sain hanelta sen yhden ja ainoan kyydin kotiin kun olin odottelemassa bussia. Jalkeenpain han oli sanonut etta han makasi kanssani.
Tama on vain yksi esimerkki. Kun en suostunut hanen kanssaan treffeille han suuttui ja alkoi inhoamaan minua aikalailla.
Ja mika onkaan parempi tapa kostaa kuin kayttaa valtaansa? Han on yrittanyt komennella minua ja perjantaina han sai taas oivan tilaisuuden kun oli ilmeisesti kuullut tai huomannut tasta mieltaravisuttavasta jutusta kun en ollut siivoamassa. Tuli siihen aukomaan paataan etta niin etta kun et ollut siivoamassa, ja sinun TAYTYY jaada siivoamaan. Tokaisin vain etta “aha” ja painelin ulos.
Sitten tuli myos Carl kertomaan viestin hanelta ja Jamielta. Se sama tarina kuin Fat-Trevorilla. Sanoin hanelle mita olin toimistolta kuullut ja han vain tokaisi etta Jamie selvittaa kylla taman asian (jatka: omaksi edukseen). Siina vaiheessa alkoi vituttamaan niin ruhtinaallisesti etta hankaan ei voinut olla huomaamatta kaytoksestani mita ajattelen.
Siella sitten siivoilin viimeisena ihan mielenosoituksellisesti. Eras kompostille johtava ovi oli lukittu mutta roskaa loytyi ja F-T oli sopivasti siina ja sanoi ihanasti ‘vie tuo ulos’. ‘Ovi on lukittu’, sanoin.
Siihen han sitten mahdollisimman v-maisesti ‘no sitten kierrat tuon koneen takaa’.
‘MINA EN TUNNE JOKA NURKKAA TASTA PULJUSTA’ sanoin ja eras poika tulikin juuri sopivasti nurkan takaa ja nappasi roskat. Hymyilin pirullisesti F-T:lle ja kavelin muualle.
Etta jos tata shittia jaksais jonnekkin huhtikuun lopulle. Ellen saa potkuja ensin. Oikeastaan ihan sama.
On tullut uusia ajatuksia matkustuksen suhteen. Talla hetkella kiinnostaisi lentaa parin kuukauden paasta Melbourneen tai Perthiin ja saada vahan taas uusia tuulia elamaan. Tanne en todellakaan jaa loppuvuodeksi. Maailma on taynna hyvia paikkoja joten ei kannata tuhlata aikaa :D.
Mutta joo, vahan iloisempii aiheisiin.
Huokaisin siis ilosta kun perjantai oli ohi. Lauantaina herasin kolmen tunnin unien jalkeen 6.30. Suunnitelmissa oli meno Gold Coastin Surfers Paradiseen.
Ei silla, etta Surfers olisi se paikka siella mihin kamalasti haluaisin, mutta sinne on helpoin paasta ja majoitus loytaa.
Ystavani Elisa on siella talla hetkella poikaystavansa Timon kanssa.
6.50 Joen auto pysahtyi siis talomme ulkopuolelle. Joe on eras hemmo toista ja menossa Brisbaneen joten sain edullisen kyydin hanelta. Brissusta sitten otin aamupalan syomisen jalkeen dosan Surfersiin. Matkassa meni 1,5 tuntia mika on aika normiaika bussille.
Matkan varrella tosin pysahdyttiin huvipuistoissa. Dreamworld, Movieworld ja Seaworld.
Surfersissa olin 10.30 ja aurinko paistoi taydelta teralta. Eipa Queenslandia turhaan sanota Sunshine State:ksi. Vastaani massoittain vyoryvat turistit saivat minut shokkiin. Toowoombassa kun ei ole muita turisteja kuin teurastamolla tyoskentelevat backpackerit.
Ajattelin menna hostelliin yoksi, mutta kaikki paikat olivat taynna. Elisalle siis, ajattelin. Heilla kuulemma olisi jonkinlainen sohva, ei kovin hyva, mutta kai siina yon karsii, ajattelin.
Elisa kun vaantaa aika kovaa tyopaivaa, 6am-2pm han on kioskissa toissa seka 3pm-6pm han jakaa flyereita kadulla. Ja yleensa han tekee nelja paivaa toita mutta kateen jaa vain $250 ja jos otetaan huomioon etta han EI maksa veroja, ei ole palkka kummoinen… Omistajat kun ovat vahan hamaria itsekin.
Mutta jollain pitaa elaa.
Kavelin sitten ympariinsa koko paivan enka oikeastaan ehtinyt edes ottamaan aurinkoa koko paivana. Ostin kasilaukun seka uudet bikinit, koska vanhat olivat kuluneet.
Ruokakaupassa kayminen siella ei ole kylla valttamatta kauhea nautinto. Monet ovat siella nimittain hyvin vahissa vaatteissa, nytkin siella oli mies pikkuhoususillaan… Jonkinlainen jarki siinakin vaikka ruokakauppa ei kaukana biitsilta olekaan.
Viimeksi olin siis Surfersissa tasan vuosi sitten, ja tuntuu etta nyt siella oli viela enemman kerrostaloja ja kauppoja ja kaikkea mahdollista turistikraasaa.
Ennen kuin Elisa paasi toista, paatin menna jalkahierontaan. Otin vain puolen tunnin hieronnan, koska se oli melko tyyris. Hieroja oli japanilainen nainen ja se oli kiistatta elamani ihanin jalkahieronta. Se oli puoli tuntia taivaassa. Han tarjoili myos teeta ja sain valita milla oljylla han hieroo. Olin syvssa meditatiivisessa tilassa ja lipumassa lopuksi uneen vahaisten younien ja hektisen paivan takia mutta nautin joka sekunnista. Ja tama hieronta kesti kylla noin 40 minuuttia :).
Elisan paastessa toista sitten menimme hanen kampilleen. Heidan kamppansa on rivitalossa ja heilla on myos aussi-kundi kamppiksena. Perusjannu, mutta ihan mukava.
Kavimme kavelylla rannalla ja oli aivan ihanaa. Meri on jotain niin kaunista ja rauhoittavaa. Varsinkin ne aallot mitka siella ovat, niita voisi vain tuijottaa ja vaipua omiin mietteisiin.
Emme kavelleet pitkaan, kun Elisalla oli tyopaiva myos sunnuntaina, mutta jain rannalle viela istumaan yksin ja nautin meren laheisyydesta ja vilvoittavasta tuulesta.
Kuten tiedatte varmaan, Toowoomba on niin kuiva kuin voi vain olla. Veden kaytto on luokiteltu muistaakseni yhdesta kuuteen. Tama mesta on tasolla 5, joka tarkoittaa lahinna sita etta vedenkayttoaan pitaa miettia ja suihkussa kayminen tulisi tehda niin pikaisesti kuin mahdollista. Juomaveden laadusta nyt en mainitse, se ei ole hyvaa taalla eika se kylla ole ollut missaan muuallakaan. Siis juotavaa, mutta ei niin hyvaa kuin suomessa.
Mutta ainahan niita ihmisia riittaa jotka eivat ajattele omaa napaansa pidemmalle. Ja nyt kaupunkia uhkaa siis siirtyminen tasolle 6, mika tarkoittaa sita etta vesi katkaistaan paivan ajaksi… Joten ajatelkaa tilannetta taalla kun seuraavaksi manaatte vesisadetta siella!
Nyt kuitenkin takaisin Kultarannikolle. Palyilin merta siis aikani ja matkailin mielessani ties missa maailmankolkassa ja sfaarissa.
Menin takaisin kampille ja Elisa menikin nukkumaan jo kymmenen aikaan. Itsella ei meinannut pysya silmat auki, mutta en voinut menna nukkumaan kun heidan kamppis katsoi leffaa olohuoneessa missa minun piti nukkua. Eika sita nyt voi menna oikein sanomaan, etta niin haluun nukkumaan, haivyppas siita….
Kahdeltatoista sitten paasin nukkumaan ja itse asiassa tama olikin vuodesohva, vanha sellainen, mutta ihan riittava minulle. Vajosin koomaan heti.
Aamulla heratyskello soi 09.00, silla en halunnut missata kaunista paivaa ja halusin vihdoin biitsille hetkeksi. Makoilin rannalla 1,5 tuntia mutta se riitti saamaan naamani aurinkorasvasta huolimatta hieman punaiseksi.
Kavin viela Elisan luona kaupalla ja sitten pitikin lahtea kotimatkalle. Aika jai lyhyeksi, mutta piti oikeasti saada jotain muuta tekemista kuin hengailu Toowoombassa.
Busseja ei sitten mennyt suorana Brissuun enaa, joten minulle ehdotettiin bussi-juna yhdistelmaa jossa menisi 1,5 tuntia.
No, mikas siina. Minun piti olla Brissussa 4.30 jolloin Joe oli lahdossa takaisin Toowoombaan. Laskin siis etta jos lahden 2.55 lahtevalla bussilla, ehdin sinne ajoissa.
Bussi sitten oli aavistuksen myohassa ja kiersi kaiken maailman konnut ennen kuin saavuimme Nerangin juna-asemalle.
Tahan bussi-ajeluun kului siis itsessaan puoli tuntia. Missasimme junan koska bussi oli ollut myohassa. Seuraavaa odottelimme 20 minuuttia. Tulihan se sielta.
Raportoin Joelle myohastymisesta. Sitten noin reilun puolen tunnin junamatkan jalkeen tuli joku virkapukuinen junaan ja sanoi etta kaikki jotka ovat menossa keskustaan joutuvat poistumaan junasta raiteen korjauksen takia. Meita oli bussi odottamssa ulkopuolella ja siina sitten taas mentiin 20 minuuttia vain loytaaksemme itsemme toiselta juna-asemalta. Ja taas junaan.
Olin totaalisen kyllastynyt, vasyinen, nalkainen ja vihainen tassa vaiheessa. Enka vahiten sen takia etta tiesin etta minua odotetaan. Tiedan kuinka inhottavaa odottaminen on.
Ja vihdoin, olin Roma Stationilla aikaan 5.40 pm. Eli tahan reissuun meni siis liki kolme tuntia. Sitten viela tanne holeen kesti 1,5 tuntia joten matka jossa autolla ajaen menisi 2,5 tuntia kestikin 4,5 tuntia….. Voi olla etta menee hetki kun menen uudestaan Kultarannikolle mutta onneksi nautin ajastani siella muuten. Ensi viikonlopun olen taas ihan tyytyvaisena taalla :).
Tags: Travel
Aika sairasta tuo vesijuttu. Beef city kayttaa sen 2megatonnia per paiva. Hittolainen sentaan.