Ihmeellinen Maailma

Juuh. Aika rientaa valilla nopeampaan, valilla hitaammin. Jo yli viikko kun viimeksi kirjoitin. Viime keskiviikkona lahdin siis pois Sydneyn kampastani. Tarkoituksena oli tavata “vuokranantaja” parin korttelin paassa hanen toimistollaan, jotta saisin takuurahani takaisin ja palauttaisin avaimen. En oikeastaan ollut yllattynyt, kun tama nainen ei ollutkaan paikalla sovittuna ajankohtana. Han kun harvoin pitaa sanansa. Soitin tietenkin hanelle vihaisena, ja kysyin etta mika siella maksaa. Talla naisella kun tuntuu olevan omat tyoskentelyaikansa, harvemmin han heraa ennen aamukymmenta tai yhtatoista. Mitaan jarkevaa syyta en kuullut hanen viivyttelyynsa, mutta onneksi joku hanen kollegoistaan oli paikalla, ja sain rahani takaisin. Viela vaittivat etta minun taytyisi tulla siivomaan kamppaa lauantaina. Kun kaikkien kampassa olisi lahdettava pois kampasta, en tieda sitten etta mita sille tapahtuu. Noh, varmaan noteerasivat etta en tullut paikalle, jo ihan senkin takia etta olin silloin jo hyvin kaukana Sydneysta. Keiranin piti sitten hakea minut ja tavarat kerrostalon edesta. Han tyoskentelee lahella tata kamppaa, joten siksi paatimme lyoda kaski karpasta yhdella iskulla. No, loppujen lopuksi siina kavi niin, etta han ei koskaan loytanyt kamppaa. Kadunviitat saattavat olla joskus hieman epaloogisia ja keskusta on taynna yksisuuntaisia katuja. Otin sitten taksin hanen kampalleen. Hengailin kolme paivaa kotihengettarena hanen ja Grantin kampalla. Olin aikaisemmin viikolla nahnyt eraassa matkatoimistossa ilmoituksen, jossa etsittiin paria tyyppia kyytilaisiksi matkalle kohti Brisbanea ja jakamaan bensakulut. Soitin, ja sovimme tapaamisen taman Natin kanssa. Ei sita nyt silti ihan kenen tahansa kyytiin tule mieleen hypata, taalla kun tapahtuu aika paljon myos sellaista, etta otetaan joku kyytiin jostain ja kaahataan jonnekkin Jumalan selan taakse, keskelle-ei-mitaan. Siinahan sitten olet, ja siella korvessa ei kukaan tule auttamaan. Tama canadalainen Nat vaikutti kuitenkin ihan luotettavalta tyypilta. Han on ollut Australiassa jo reilun vuoden, vaihtoi opiskeluviisumille ja on siis menossa suorittamaan rankkoja surffaus-“opiskeluja” Surfers Paradiseen… ;D. Sovimme sitten tapaamisen North Sydney Stationille lauantai-aamuksi kello 6.50. Keiran taas herrasmiesmaisesti heitti minut asemalle. Oli kylla hieman haikeaa hyvastella hanet, koska olen viettanyt niin paljon aikaa hanen kanssaan ja meilla on aina todella hauskaa. Mutta tulemme nakemaan viela, koska hanella on ystavia taallapain. Natilla on erittani idylli, keltainen pakettiauto varmaan jostain vuodelta -88, veikkaisin. Mutta on kuulemma toiminut hyvin… Lisaksi han oli saanut myos toisen kyytilaisen, englantilaisen Johnin, mukaan. Nain alkoi siis matkamme kohti Byron Bayta, matkaa reilut 800 kilometria… Natin paku ja John. Saavuimme Byron Bayhin hieman kuuden jalkeen illalla. Byron Bay on suosittu paikka, jossa on paljon myos turisteja. Tosin minulle ei oikein auennut, mika paikassa on niin autaallista, mutta ehka vietin liian vahan aikaa siella… Paatimme majoittautua Arts Factory nimiseen hostelliin. Arts Factory on aika kuuluisa hostelli, koska se on todellakin erikoinen. Keskella metsaa, ja siella on kaikkea. Minileffataeatteri, disco, kauppa, didgeri-doon valmistusta ja ties mita. Taynna wanna-be-hippie reissaajia. Tietysti tama hostelli oli taynna niin kuin kaikki muutkin hostellit Byronissa. Ajoitus on todella huono, jos saapuu illasta. Check-out aika on yleensa aamulla 10 tai 11:sta, jolloin on aina paremmat mahdollisuudet saada vuodepaikka. Mutta olimme “onnekkaita”, koska Arts Factoryssa on myos telttailualue, ja Natilla oli pakussaan teltta. Joten maksoimme ruhtinaalliset 10 euroa naamalta siita ilosta, etta saamme punkata teltassa…Olimme lievasti sanottuna vasyneita, joten sinne sitten. Nat nukkuu aina pakettiautonsa takakontissa, joten jaoin taman piskuisen teltan Johnin kanssa. Makuualustoja ei ollut, joten makuualustana toimi omat vaatteet ja tyynyna rinkka. Olipas mukavaa…. Aamulla alkoi sitten puoli kymmenen aikoihin sataa vetta kuin saavista kaatamalla. Onneksi John oli herattanyt minut juuri ennen tata kuuron alkua.     Purimme teltan ja lahdimme jatkamaan matkaa. En halunnut jaada Byron Bayhin pidemmaksi aikaa vastoin alkuperaisia suunnitelmia, koska paikka vaikutti niin kuolleelta. Jatkoimme siis kaikki kolme Surfers Paradiseen. Eli taalla sitten ollaan, Surfers Paradise on noin 50 kilometria Byron Baysta ylospain. Taalla on onneksi elamaan. Majoituimme Sleep Inn Surfers nimiseen hostelliin. Tuntuu kylla ryostolta hostellien hinnat, 17 euroa kuuden hengen dormi. Ja ei ilmastointia!!! Koko sunnuntai-paivan kylla satoi vetta, mutta maanantai-aamuna herasin siihen, etta hikoilen todella voimakkaasti. Huoneessa on kylla tuuletin, mutta se ei todellakaan ole tarpeeksi iso. Taytyy sanoa, etta on todella kamalaa olla hostellissa, jossa ei ole edes kunnollista tuuletinta ilmastoinnista puhumattakaan. No, pitaa katsoa jos tassa keksisi jotain muuta asumismuotoa. Olen myos joutunut kauhukseni toteamaan, etta taalla taitaa olla todella yleista se, ettei hostelleissa ole ilmastointia, ja jos on tuuletin, se on jokin pieni roska jossain huoneen nurkassa. Olen nimittain tehnyt tiedusteluja lahiseudun hostelleissa… Taalla on nimittain kuuma! 35 raatia taitaa olla arkipaivaa taalla, ja olenkin jo polttanut naamani. Pitaa tosiaan alkaa erittain varovaiseksi tuon auringon kanssa, vaikka en taalla itseani pitkia aikoja paahdakaan auringossa. http://i13.photobucket.com/albums/a271/marke_hongisto/IMG_18461.jpg Tyypillisia postilaatikoita. Eilen aamulla kavin sitten biitsilla saksalaisen Danielin ja bosnialaisen Edin kanssa. Ranta on todella upea! Harmi vain, etta uimaan ei kunnolla paase. Taalla Gold Coastilla on nimittain todellinen hai-vaara, ja tilannetta paivitetaan ihan koko ajan. Helikopetrit porraavat paivystamassa, lisaksi muutama vene ja hengenpelastajat kiertelevat ympariinsa vesiskoottereilla jos nakisivat haita. Toisin kuin Thaimaassa, taalla saa uida tai suositellaan uimista vain lippujen valisella alueella. Jos lippuja ei ole ollenkaan pystyssa, silloin ei ole asiaa veteen. Surftauskieltoon on erikseen liput. Ahdistavan kontroilloitua, mutta ymmarran kylla etta se on ihmisten turvallisuuden takia. Olen saanut taalla myos skandinaavi seuraa. Hostellissa punkkaa talla hetkella samassa huoneessa 4 ruotsalaista kanssani, 2 naispuolista ja 2 miesta… Eilen illalla he lahtivat ryyppaamaan paikallisiin kuppiloihin. Pyysivat toki mukaan, mutta ei kiitos kuitenkin. Takaisin he tulivat mukavasti joskus 3:n aikaan yolla, valot tietenkin paalle ja sitten kiherrettiin vahan aikaa..Ja kun olisi ollutkin siina, mutta nama naiset olivat raahanneet jostakin kaksi muutakin aijaa sinne, ja he nukkuivat siis samassa huoneessa. No ei siina mitaan, mutta en kauheasti luota satunnaisiin vierailijoihin. Hostelleissa saa aina katsoa arvotavaroiden peraan, ja suoraan sanottuna jatkuva varuillaolo on valilla aika rasittavaa. Tanaan kavin sukeltamassa. Kaksi sukellluskoulua tekee sukelluksia taalla, joten vaihotehdot eivat olleet suuret, ja hekin sukeltavat siis samassa paikassa. Aamulla siis piti tulla jonkun minua hakemaan 8.45, mutta ketaan ei kuulunut ja siina sitten vierahti tunti kun soittelin peraan, ja joku tuli hakemaan. Siita pitka miinus, vaikka kaikki muu menikin hyvin. Sukeltajia oli noin 20, tosin suurin osa oli ilman lisenssia, mika tarkoittaa, etta divemasterit ovat koko ajan vierella katsomassa etta kaikki on ok. Lisaksi he eivat saa sukeltaa kovin syvalle, vain suunnilleen 6-9 metriin. http://i13.photobucket.com/albums/a271/marke_hongisto/IMG_18641.jpg Divemaster David. Vedenalainen maailma ei ollut lahellekaan niin rikasta kuin Thaimaassa, mutta siellahan onkin huippupaikat sukellukseen. Mutta kylla siella kaloja nakyi, ja myos valokuvaaja oli veden alla 🙂 Valitettavasti tama kone ei ladannut kuvia kunnolla, vain puolet kuvasta. Pitanee siis lisata se toisella kertaa. Talla hetkella kaipaisin ainakin omaa kamppaa… Kun kerran on asunut yksin, omassa ihanassa rauhassa, ei sielta ihan helposti tulla takaisin. Hostellit eivat ole minua varten, sen olen joutunut toteamaan. Sen kylla kestaa, jos ei matkusta kovin pitkaa aikaa, mutta kylla kipuraja on jo ylitetty ja pahasti. Katsotaan nyt mita tassa taas saadetaan. Luultavasti soudetaan ja huovataan, niin kuin tapaani kuuluu. Tyotakin olen alkanut hakemaan, ja taitavasti aina soitellessani minulla sattuu olemaan tyokokemusta mita ihmeellisimmista hommista! Kas kummaa. Niin se vaan taalla toimii! Taalla on tyomarkkinat muutenkin vahan eri tasolla kuin suomessa. Taalla melkeinpa mennaan toihin, ei haeta. Tietenkaan se ei ole aivan samanlainen itsestaanselvyys ulkomaalaisille taalla, mutta ei siina silti mitaan ongelmaa pitaisi olla. Seuraan mielenkiinnolla missa tarppaa… Mutta. Taalla netti on todella kallista lystia, ainakin suomen ilmaisiin kirjaston netteihin verrattuna. Alle kahdella eurolla tunti ei paase taalla missaan nettiin. Ryostoa!! Palaan astialle! http://i13.photobucket.com/albums/a271/marke_hongisto/IMG_18441.jpg Missas maassa sita oltiinkaan??????? p.s Oikein ihanaa Ystavanpaivaa teille rakkaat!!!!!!! Olette mielessani! p.p.s Jostain syysta talla koneella ei ainakaan kuvat tule nakyviin. En tieda mika on tassa romussa vikana vai onko kyse omista atk-taidoistani. Joka tapauksessa, olen niin vasynyt etta mietin sita sitten toisella kertaa ja yritan saada kuvat nakyviin. Voikaa hyvin! p.p.s Ongelma ratkaistu! Klikatkaa kuvan osoitetta, niin naette sen! Tosin erillisella sivulla, mutta kuitenkin. En tieda miksi ne eivat halunneet tulla suoraan sivulle :(.

Tags: Travel

This entry was posted on Tuesday, February 14th, 2006 at 6:56 am and is filed under Travel. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.