Ko Lanta – Phi Phi
Huuh..yritan tanne pikaisesti saada jotain kirjoitettua, ettei tule mitaan viikon taukoa… Sitten oiskin jo monta tuntia koneen aaressa istumista.
Lahdin siis Ko Lantalle keskiviikkona aamuna, jolloin bussi tuli noukkimaan minut kyytiin hotellilta. Palvelu on kylla Thaimaassa juuri niin hyvaa kuin toitotetaankin, mihinkaan ei tarvitse kavella painava reppu selassa, ja varsinkin jos olet nainen, laukkusi kannetaan kylla ;D.
Ralf tuli samalla lautalla kanssani. Lauttamatka kesti 1 1/2 h, tosin jouduimme odottamaan tunnin joitain muita ihmisia paastaksemme lahtemaan.
Olin varannut itselleni bungalow-majoituksen edellisena iltana hotellilta kasin. Vahan kiireessa tehty paatos, vaikka olikin varmaan paikan halvin paikka, 6e/yo.
En sitten tosiaan ollut kuitenkaan tajunnut kysya, etta missa paassa Ko Lantan rantaa se sijaitsee… Pahat epailykset alkoivat tosiaan siina vaiheessa, kun istuin puristuksissa noin kymmenen muun tyypin kanssa auton takalavalla, ja tie muuttui asfaltti-tiesta pomppuiseksi mutatieksi…
Paikan nimi oli Last Beach Resort, ja sita se todellakin oli; viimeinen mesta rannalla…
Tunto ei enaa pelannut jaloissa siina vaiheessa kun olimme 50 minuutin jalkeen paasseet pois lavalta….
Paikka oli mita mukavin ja kaunein, mutta ei kuitenkaan ehka sita mita kaipasin.
“Keskustaan” oli siis yli puolen tunnin matka, eika majapaikasta paassyt mihinkaan jalkaisin, koska kaikki oli kaukana.
Ralfista en tiennyt, koska han ei ollut varannut mitaan majoitusta, vaan jai neuvottelemaan siita satamaan, ja minut taas kiskottiin saman tien “bussiin”.
Ranta, jossa majapaikkani.
Paikka on kuitenkin ehka enemman pareille. Ei ollut oikein mitaan tekemista, paitsi no, tietysti uiminen upeassa, edessa avautuvassa meressa.
Oli muuten ihan kiva kayda uimassa pimealla, kellua vedessa ja katsoa kuunsirppia ja tahtia :).
Auringonlasku.
Torstaina kavin kavelylla. Halusin mennna katsomaan majakkaa, mutta se osoittautuikin huonoksi vaihtoehdoksi. Se nimittain oli liian kaukana. Ei oikein huvittanut kulkea sita monttuista tieta ylos ja alas, joka oli lisaksi viela liejuinen yollisen sateen jaljilta.
Meninkin vesiputoukselle. Sinne pain mennessa tormasin vahingossa Ralfiin, han oli tulossa kaupungista mopolla, josta han maksoi hurjaa 5 euron paivavuokraa.
Menimme siis yhdessa putoukselle. Tienviitat vesiputoukselle olivat olemattomat, joten sinne meneminen oli enemmankin hakuammuntaa, mutta loysimme perille seuraamalla pienta puroa.
Vesiputous ei sinansa ollut mikaan kovin suuri ihmeellisyys. Muutama pikku noro vetta tuli korkealta kallionkielekkaalta. Tosin siita lahteva aani oli sitakin rauhoittavampi.
Ko Lanta sinansa on hieno paikka, melko rauhallinen, ei mikaan hirvea biletys-saari. Olisin voinutkin jaada sinne pidemmaksi aikaa, mutta majoituksen jarjestaminen oli vaikeaa, koska olisi pitanyt paasta keskustaan katselemaan eri majapaikkoja.
Joten en jaksanut vaivautua, vaan paatin lahtea Phi Phi-saarelle, koska se on tunnettu hyvista kalavesistaan ;). Sukeltamispaikkojen karkikastia.
Joten siis lautta sinne perjantai-aamuna kahdeksalta ja taas kohtasimme Ralfin kanssa.
Ralf on 29-vuotias Itavaltalainen ja opiskelee jotain tietojenkasittely-hassakkaa jota en millaan muista. Han on myos suuntaamassa Australiaan, tosin eri pu0lelle maata kuin mina ja vain kolmeksi kuukaudeksi.
Phi-Phi on kallis. Satamaan saapuessa oli siis vastassa turisti-informaatio, jossa alkoi edullisimman majoituksen etsiminen. Ja se on taalla tyolasta, tama on todellakin kallis paikka ja edullista majoitusta ei tunneta taalla tahan aikaan vuodesta. Siispa joudun maksamaan kirvelevaa 18e yosta taalla.
Marssin sitten heti etsimaan paikkaa jonne voisin ilmoittautua sukelluskurssille. On ihan ok saada opetus englanniksi, mutta vaadin oppikirjan myos suomeksi seka suomenkielisen teksityksen opetusvideoihin.
Sellainen loytyi onneksi :). Kurssi maksaa 240e ja kestaa nelja paivaa. Opiskelu on intensiivista.
Sain materiaalit ja aloitimme tutustumisen aiheeseen katsomalla videota.
Muutaman tunnin paasta lahdimme sitten ekaa kertaa testaamaan sukellusta matalassa vedessa. Kanssani sukelsi kaksi muuta tyttoa, englantilainen Jessica ja toisen, Kanadalaisen nimea en muista…. ;).
Ensin etsimme sopivan kokoiset markapuvut ja kengat ja kokosimme releet.
Ensimmainen kerta veden alla laitteiden kanssa oli ikimuistoinen. Laitoimme maskin paalle ja puhalsimme vain regulaattorin kautta happea veden alla. Regulaattori on siis se kappale joka laitetaan suuhun sukeltaessa ja jonka kautta hengitetaan.
Sen jalkeen harjoittelimme maskin poistamista kasvoilta. Monille se on vaikeaa, koska monet saattavat hengittaa nenan kautta, jolloin nieluun menee vetta.
Mutta hyvin se meni!
Lisaksi harjoittelimme pohjassa istumista ja kellumista vain hieman pohjan ylapuolella.
Harjoittelimme myos vaihtoehtoisten ilmanlahteiden kayttoa, jos itselta loppuu ilma, seka liivin poistamista paalta jne…
Monelle tama ei varmasti sano mitaan, joten en tylsistyta teita. Mutta se oli mielenkiintoista! Vaikka nyt tietenkin ekalla kerralla kaikki tuntuu monimutkaiselta.
Olen pantannyt kirjaa jo muutama sata sivua ja alkaa menemaan oppi perille ainakin teoriassa.
Mutta olen aina halunnut tehda taman, nahda vedenalaisen maailman ja uppoutua siihen meditatiiviseen tilaan! Haluan tietaa millaista siella on!
Ja vaikka se on alaspain vajoamista, on se kuitenkin arkisten huolien ylapuolelle nousemista ;).
Tanaan piti siis olla kahdeksalta koululla, mutta minulla oli paansarkya, joten jouduin jattamaan taman paivan valiin ja jatkamaan huomenna siita mihin jaatiin.
Myohemmin sain kuulla, etta tama canadalainen tytto oli ollut humalassa viela aamulla koululle tullessaan, joten han ei myoskaan sukeltanut. Jessica jatti paivan valiin ystavansa takia……
Tietenkin kouluttajamme oli todella vihainen talle kanadalaiselle. Kertoo varmaan ainakin sita, etta ei kauhean vakavasti ota tata kurssia tai jotain. Han joutui keskeyttamaan kurssin ja maksamaan melko paljon rahaa ensimmaisen paivan harjoituksista ja materiaaleista.
Uskomatonta, etta ei voi olla vetamatta viinaa muutamaan paivaan, vaikka talla saarella ei muuta tehdakaan kuin juhlita….
Joten todellakin aivan omaa tyhmyyttaan missasi kurssin.
Tanaan kuitenkin kavin kavelylla hieman, ja ikuistin muutaman paikan:
Kivet olivat uskomattoman kauniita rannalla.
Tags: Travel
Vesi kielellä odotin taas raporttia Thaimaasta ja sainkin sitten lukea kuninkaallista päiväkirjaa (La carta de La Familia Real) vielä näin aamutuimaan sunnuntaina aamuna klo 2.00. Nämä ovat niitä tovia, jotka voittavat Salattujen elämien tarinat kovilla kertoimilla. Ajatukset on kyllä jo Thaimaassa, liput kun vaan saan maanantaina-tiistaina, ei joulun ja uudenvuodenkohde ole epäselvä. Oma regulaattori on menossa huoltoon, näkeen myös ne fisut ja muut elävät siellä veden alla. Tästä päiväkirjasta alkaa tulla riippuvaiseksi….. 🙂 Mutta se riippuvuus on ihaaaaana 🙂
Rambo-Möpölle hyviä Sukellushetkiä!!!
Markku
Vai on meidän pikku-Norppa päättänyt mennä pintaa syvemmälle. Hyvä juttu, siellä on varmaan paljon näkemistä. Muista lukee tarkasti sitä kirjaa, oon kuullu turistirysien pika-sukelluskurssien tason olevan sitä-sun-tätä, toi kyllä kuulosti hyvältä että teillä on tuikahko vatäjä. Dominikaanisessa on kans kursseja ja ne kesti 5 päivää. Tuntu aika vähältä kun itse kävi suomessa kurssin ja se kesti n. 4kk, tosin tunteja oli vain viikonloppuisin. Eihän vähäjärkisemmät ehti edes lukea teoriaa siinä ajassa saati sitten sisäistämään sitä, mutta sähän et oo keskiverto…Helppoohan sukellus on mutta toiminta poikkeustilanteissa on sitten eri asia, lämmin vesi ja hyvä näkyvyys kyllä helpottaa, siellä on helpompi aloittaa sukellusharrastus…
Ihanaa ja tosi mielenkiintosta lukee marken viidakko ym. seikkailuja. Leenassa on kirjailijan ainesta. Mun frendi kävi ausseissa suklauskurssin ja oli paljon ongelmia kielen kanssa, varmaan auttaa ku sait videon ja kirjan sentään suomen kielellä. Suomalaisella sisulla kylllä selviää ja sitkeä sintti kun Magareena on niin hyvin se menee. Tosi mageita valokuvia, kiitos kun pidät meidät “updated” sun touhuissa siellä päin maapalloa. Lykkyä pyttyyn sweety!!