Viimeiset paivat Phuketissa
Mihinkas sita jaatiinkaan?
Ajantaju on taysin hamaran peitossa, koska aika kuluu niin nopeasti, etta ei pysty kasittamaan.
Kelit ovat olleet loistavia, taalla Phuketissa on sadetta tullut niskaan vain kerran, olinkin jo unohtanut etta mita sade on?
Olen kaynyt salilla ahkeraan. Phuket Gym on aivan selkeasti maailman karkiluokkaa mita tulee kuntosaleihin :). Kaikin puolin loistava. Hinta ei kirpaise (vaikka urheilua en laskekaan rahassa), musiikki on loistavaa, laitteet hyvassa kunnossa ja silmanruokaa riittamiin.
Lisaksi olemme snorklailleet, kayneet tuoretorilla ostamassa lisaa viiden kilon mandariinisakkeja, nauttineet hyvasta biitsista seka aivan loistavasta yoelamasta.
Olen ollut ulkona joka ikinen ilta siita lahtien kun tulin tanne Phukettiin, ja se jattaa jaljet; vaikka en juokaan alkoholia, younet jaa niin vahiin etta silmieni alle alkaa muodostua pussit. Rankkaa tama elama.
Olen tavannut jo etukateen paljon ausseja, ja tahan mennessa kaikki ovat olleet kannissa enemman tai vahemman.
Toivottavasti kaikki aussit eivat ole alkoholisoituneet noin pahasti..
Vaikea ymmartaa mika siina vetaa? Onko hauskanpito oikeasti niin vaikeaa selvinpain? Mutta ihan mukavaa ja kohteliasta vakea silti.
Markulla on paassaan erittain vetavannakoinen mopon kypara.
Markku lahti keskiviikko-aamuna kahden paivan sukellusreissulle Similanin saarille, ja mina jain murjottamaan kampalle, koska minulla ei ollut varaa lahtea. Tai olisi ollut, mutta pitaahan tuota rahatilannetta vahan seurata etta ei tarvitse takaisin suomeen tulla ihan heti.
No, toivuinhan mina ja ajattelin tekevani paivareissun sukeltamaan, koska sellainen olisi maksanut vain jotain 50 euroa. Tosin sekin jai haaveeksi, koska kaikki reissut ovat taynna.
Vahinko otetaan takaisin kylla Australiassa, se on ainakin ihan varma.
Aikamme Arimana-hotellissa umpeutui torstai-aamuna, joten minun taytyi varata uusi hotelli. Kun varasin taman Arimana-hotellin joskus aikaisemmin, kysyin voiko varauksen tehda niin, etta paattaa paiva paivalta haluaako jaada pidempaan.
Tama matkatoimiston nainen nyokytteli silloin, etta kylla voi tehda.
Ja nyt se ei sitten onnistunutkaan. Ottaa aivoon. Miksi ei voi sanoa jos viesti ei mene perille?
Samalla pohdin tata visaista pulmaa, kuinka paasta Singaporeen edullisesti..
Kovin edullista vaihtoehtoa ei ole, koska kaikki lennot ovat varattuja sesongin takia. Mutta 27 tunnin bussissa istuminen ei myoskaan houkutellut edes pitkan pohtimisen jalkeen.
Sain onneksi lennon 1.1 aamulla 8.25….
Helpottaa kuitenkin huomattavasti, kun matkustusaika on vain 1,5 tuntia 27 tunnin sijaan.
Sain sitten varattua myos hotellin, Patong Inn, joka on niin lahella rantaa etta toisen jalan ollessa hotellissa toinen on jo biitsilla :).
Kun tuli maksun aika, koitti ongelma…. Luottokorttini ei toiminut! Kirosin raskaasti. Luottoraja oli tullut vastaan. Yritin nettipankin kautta nostaa luottorajaa, mutta se ei sita kautta onnistu.
Voin kertoa, etta v*tutti aivan suunnattomasti, ja tuli myoskin kirottua Markku jonnekkin kaukaisimpaan suohon, koska han oli valinnut huonoimman mahdollisen paivan sukellusreissullensa.
Markun luottokorttia olisi tarvittu nyt erittain kipeasti.
Onneksi matkatoimistossa oltiin ymmartavaisia, ja sovimme etta Markku tulee maksamaan kaikki kun han saapuu takaisin reissultansa.
Samat asiat jouduin sitten selittamaan Arimana-hotellin respalle torstai aamuna lahtiessani vaihtamaan hotellia. Eivathan he voineet kuin myontya, tosin Markun matkalaukku ja minun passini jaivat sinne pantiksi.
Illalla sitten Markulta tuli kuuden aikaan viestia, etta noin seitsemalta he ovat takaisin Patongilla. Aloin hermostumaan, kun hanta ei kuulunut viela kahdeksaltakaan, ja rahojen peraan kyseltiin. Onneksi han sentaan saapui sielta ennen yhdeksaa. Ajattelin jo, onko han jaanyt katselemaan “maisemia”…
Thai miehet ja naiset ovat todellakin kovia tekemaan tuttavuutta. Jos verrataan paikallisia miehia ja naisia keskenaan, naiset ovat paljon paremman nakoisia kuin miehet. Ja toisekseen kaikki ovat aina minua lyhyempia :D.
Kavimme snorklaamassakin viela viimeisena paivanani Phuketissa. Ajoimme 20 kilometria lapi Karon ja Kata Beachin lapi talle snorkauspaikalle, mutta loppujen lopuksi merenalaista elamaa ei nakynyt niin kauheasti, koska tuuli ihan kohtuullisesti ja aurinko meni pilveen.
Snorklauspaikan rannalla oleva entinen ravintola kenties? Tsunamin jalkia.
Taman jalkeen menimme eraaseen paikkaan katsomaan auringonlaskua, ja kuhina paikan paalla muistutti enemmankin pyhiinvaellusta, sen verran oli jengia paikalla. Suurin osa heista viela thaimaalaisia.
Auringonlasku naytti erittain lupaavalta, mutta parhaat palat jaivat nakematta, koska aurinko meni pilveen.
Auringonlaskua aitiopaikalta.
Uusivuosi oli ihan kohtuullisen hyva Phuketissa. Koska Patong nayttaa olevan kaikkien Phuketin rantojen bilekeskus, olivat juhlatkin sen mukaiset. Raketteja oli joka lahtoon eika niissa saastelty.
Kameralla leikittelya. Kuvassa minun ja Markun lisaksi Markun loma-sussu (Markun vieressa), Lekke ja hanen siskonsa. Toivottavasti kirjoitin hanen nimensa oikein :).
Ikina ei ole ollut viihteelle meneminen nain helppoa; loysin hyvan tanssiclubin 50 metri paasta hotellistamme, joka on nimeltaan Banana disco. Lahdin tamppaamaan tanssilattiaa, ja siella aika kuluikin rattoisasti. Viidelta jouduin lahtemaan, koska taytyi viela valmistautua aamun lentoa varten. Tama tanssiclubi olisi ollut auki 09.30:een.
Lento Singaporeen sujui nopeasti, nukuin sen 1,5 tuntia koneessa.
Majoittauduin taalla ei-niin-aurinkoisessa Singaporessa samaan hostelliin kuin missa olin aivan reissuni alussa.
Nyt olen ollut aivan zombina taalla koko paivan, oikestaan vain odottaen iltaa etta paasen nukkumaan kunnolla. Veto poissa, tarvitsen unta.
On sen verran kylla tullut univelkaa, kiitos Patongin yo-elaman.
Tassa on siis muutama paiva viela ennen Australian lentoani, Sydneyssa minulla onkin jo jonkin verran tuttuja joten on ainakin mukava tietaa etta saa paikallisen oppaaksi :).
Palaan ehka asiaan ennen lentoani viela…
Mutta viela muutama sana Thaimaasta…
Phuket oli ainakin minulle taysin odottamaton helmi, vaikka nyt pitaisi tietenkin sanoa, etta tama ei ole mistaan kotoisin, liikaa turisteja ja plaaplaa… Niin kuin reppureissaajan kuuluisi tassa vaiheessa sanoa. Ei.
Ymmarran taysin, mista Thaimaan suuri suosio matkailukohteena johtuu; ihmiset ovat niin ihana ystavallisia ja valittomia.
He vaikuttavat onnellisilta, vaikka tekevat usein rankkaa fyysista tyota ja useimmiten 12 tuntia paivassa. Heilla riittaa hymy jokaiselle. Hieman se tuntui oudolta alkuun, kun on tottunut siihen etta se helsinkilainen bussikuski tuskin murahtaa mitaan vastaukseksi toivotellessani hyvaa huomenta.
Nyt on aivan pakko lopettaa kirjoittaminen, koska aivoni ei millaan toimi yhteistyossa sormieni kanssa. Pahoittelen siis jos teksti ei kuulosta jollakin tavalla jarkevalta tai siita loytyy virheita. Vasyttaa vaan niin jumalattomasti.
Paikalliset osaavat kimppakyydin salat.
Tags: Travel
Leave a Reply