To be or not to be?
Saturday, February 10th, 2007Tassa pohdin, etta onkohan minulla mitaan tahdellista kerrottavaa?
Olen edelleenkin farmilla toissa, ja jokaisen paivan toivon olevan viimeinen. Tyopaivat venyvat yleensa kymmentuntisiksi, teemme siis yleensa tunnin ylitoita joka paiva. Rahantulon kannalta se on tietysti hyva asia, silla ylityotunneista maksetaan 1 3/4 kertainen tuntipalkka.
Muuten on tuntunut etta jokaiseen paivaan heraaminen on ollut ylivoimaisen vaikeata ja energiaa-vievaa. Tuntuu kuin katsoisin elokuvaa jossa joku painaa reply-nappulaa ja sama kohtaus toistuu jatkuvasti.
Tyokaverit ovat olleet ihan mukavia, toki heillakin on omat keskinaiset kiistansa, mutta itse olen ollut hiljainen ja melko sivussa kaikesta. Yritan keskittaa energiani siihen, etta jaksan tehda tyot.
Tama masennuskausi on nyt kestanyt jo jonkin aikaa ja on varmaan aika tehda jotain sen hyvaksi. Olen yrittanyt miettia missa ongelma on. En vain ole voinut hyvin ja tuntuu kuin stressi seuraisi joka paikkaan.
Lisaksi olen tullut laiskaksi. Fyysinen aktiivisuuteni on laskenut hitaasti mutta varmasti. Olen aina ollut ahkera liikkumaan, mutta nyt olen ollut kuin lamaantunut enka ole tehnyt paljon mitaan. Yleensa taytyy pakottaa itseni joko uima-altaalle tai lenkkipolulle. Sitten kun olen siella, niin ei ole enaa mitaan ongelmaa. Sinne paaseminen on se vaikea osa projektia.
Olen vakavissani ajatellut aloittaa joogan, heti kun siihen on vain varaa.
Vartaloni lahettaa sellaisia viesteja, etta niihin taytyy kiinnittaa huomiota. Lihakseni ovat aina jumissa ja kireat, mika kertoo omasta mielentilastani.
Taloomme muutti sitten neljas asukas, Stuartin serkku Chris. Han on ihan mukava poika, mutta nyt tunnen enenivissa maarin etta tarvitsen lisaa omaa tilaa.
Talo on niin taynna tavaraa etta tuntuu etten pysty ajattelemaan. Ennen siella oli mukavan tilavaa, mutta Chrisin muuttaessa taloon han toi mukanaan puoli valtakuntaa.
Isot sohvat olohuoneeseen, seka ison television ja KOLME tietokonetta.
Itseani hairitsevat koneista lahtevat energiat, mutta mitahan mina siihen voin sanoa jos talossa on kolme kundia joita ne eivat hairitse?
Teurastamolle paasisin takaisin toihin, ja todennakoisesti varmaan kestaisinkin menna takaisin, ajattelemalla vain rahaa… Vaikka tyo onkin kuluttavaa on myoskin tyopaikan ainainen etsiminen kuluttavaa. Joskus kai tyolle pitaa kuolla henkisesti vaikka en ole ikina ajattellut etta niin taytyisi tehda.
Toinen asia on, etta haluanko jaada Toowoombaan? Sinansa tama paikka on ihan ok. Paratiisia ei ole missaan. Tunnen etta olen jumissa, koska minulla ei ole autoa. Taalla on paljon nahtavaa ja tekemista jos on auto.
Toisaalta taas, valilla on rasittavaa myos aloittaa aina puhtaalta poydalta ja olla se uusi, nobody ja viela asua jossain hostellissa.
Niin, kuten varmaan pystyy rivien valista lukemaan olen kuin suuressa tienristeyksessa. Viela kun nakisi mita ne tienviitat sanovat?
Viime viikonloppuna oli ihana henkireika. Olin Psychic expo-messuilla pari viikkoa sitten, ja kun ne olivat katevasti viela Golf Clubilla nurkan takana, taytyihan sinne menna. Kiinnosti nahda millaiset messut taalla saadaan aikaiseksi.
Sielta sain sitten info-lappusen eraasta Gypsy nimisesta naisesta, joka jarjestaa meedio-iltoja jokaisen kuun ensimmainen paiva.
Viime perjantaina menin sitten sinne. En oikein tiennyt mita odottaa, tallakin alalla kun on kaikenlaista vaantajaa. Mutta yllatyin iloisesti.
Ilta alkoi meditaatiolla ihanan rauhoittavan musiikin kera.
Sen jalkeen oli neljan meediota jotka valittivat viesteja. Uskomatonta miten paikkaansapitavia nama olivat.
Se, joka epailee, onko fyysisen kuoleman jalkeen elamaa, tulisi menna edes kerran elamassaan meedio-iltaan… Sen jalkeen ei tarvitse enaa epailla.
Nama ovat siis yleensa avoinna kelle tahansa pienta paasymaksua vastaan.
Tunnelma oli melko herkistynyt, koska jotkut meediot menevat aika arkoihin asioihin.
Eraalta naiselta han kysyi, onko hanella ollut keskenmeno.
Ja muutenkin…. ne yksityiskohdat mita he kertovat edesmenneista henkiloista ovat uskomattoman tarkkoja.
Gypsyn ilta oli mukava, ja aionkin tavata hanet uudestaan. Hanella on monelaisia kursseja josta olisin kiinnostunut, ja aionkin kysya hanelta niista huomenna kun naen hanet.
Parhaalta kuitenkin tuntui se, etta tunsin olevan kaltaisteni joukossa. Ei tarvinnut selitella sita, kuka mina olen ja miksi ajattelen niin kuin ajattelen. Tassa paikassa oli ihmisia jotka omasivat samanlaisen ajatusmaailman kuin mina. Se tuntui hyvalta, silla en ole pitkaan aikaan ollut sellaisten ihmisten seurassa.
Sita alkaa helposti menettamaan otettaan, jos ei ole kaltaistensa joukossa. Siksi sanonkin, ymparoi itsesi sellaisilla ihmisilla joiden seurassa tunnet olosi hyvaksi.
Ymparoi itsesi sellaisilla ihmisilla, joiden ajattelua ja elamantapaa ihailet ja katsot ylospain, ennemmin kuin sellaisilla jotka saavat jokainen perjantai-ilta sen pullon kateesi tai tuntemaan itsesi viela surkeammaksi, kuin ennen kuin olit heidan seurassaan.
