Ihmeellinen Maailma

Hervey Bayssa odottelin sitten lahinna luottokorttini saapumista..
Veljeni Markku laittoi sen heti matkaan pikapostilla samaisena keskiviikkona (4.10) kun saavuin Hervey Bay:n, mika tarkoittaa etta posti olisi viimeistaan viikon paasta lahettamisesta perilla. Rahat olivat kaymassa erittain vahiin, paivabudjetti oli 20$.

Paikka on tunnetaan nimella “retirement capital of Australia”, eli siis kaupunkina jossa on eniten elakelaisia suhteutettuna vakilukuun….
Sinansa ei ollut mikaan paha kaupunki, vahan tylsa vain, varsinkaan kun ei ollut edes rahaa tehda mitaan.
Hostellini sijaitsi mukavasti esplanaadilla ja paivat kuluivat rannalla kavellen seka uima-altaalla urheillen. Kortti ei kuitenkaan ollut saapunut viela seuraavanakaan keskiviikkona ja rahaa oli noin 30 centtia.
Mutta ei hataa, Markku pystyi lahettamaan minulle rahaa paikalliseen Newsagencyyn, ja raha tulee talla systeemilla perille tunnissa. Joten en joutunut menemaan puun alle nukkumaan seuraavana yona :D.

Syntymapaivanikin tuli ja meni, en sita sen kummemmin oikein jaksanut juhlia. Talo tarjosi minulle punaviinia josta en oikein jaksanut innostua…. Olin hieman allapain joten juhlafiiliksia ei oikein ollut. Mutta kiitos onnittelijoille!

Torstaina alkoi sitten jo v*tuttamaan pahemman kerran, kun tajusin ettei kortti ollut vielakaan saapunut. Se nimittain tarkoittaisi etta joutuisin jaada madantymaan paikkaan viela viikonlopun yli.
Mutta perjantaina olinkin sitten super-iloinen, silla se saapui vihdoin ja viimein!!

Varasin samantien bussilipun Brisbaneen. Halusin todellakin ihmisten ilmoille. Olin ollut allapain jo ihan liian monta viikkoa ja ajattelin etta se ei ainakaan pahemmaksi voi menna paikkaa vaihtamalla, vaikka Brissu ei olekaan ollut mikaan lempparipaikkani.
Lisaksi biittiijalkaa kutkutti pahemman kerran, joten ei kun menoksi….

Ja kylla, oli oikea ratkaisu tulla Brisbaneen. Tuntui aivan ihanalta nahda ihmisia, elamaa ymparilla. Naen taman paikan jotenkin niin eri silmin nyt kuin silloin maaliskuussa milloin olin taalla viimeksi. Tuntui kuin olisi todellakin taas pystynyt hengittamaan vapaasti. Tuntui todella hyvalta tulla tanne!

Hostellissani minulla oli hauska yllatys; kaksi tyttoa samassa huoneessa ovat suomalaisia, ja todella mukavia viela. Illalla laksimme sitten alakerran Down Under baariin. Ja kivaa oli! Tuli jammattua melkein aamuneljaan asti. Juuri kun tulimme takaisin hostellihuoneeseen, palohalytin alkoi soimaan. Tassa hostellissa on sama outo palohalytin kuin YHA:n hostellissa Cairnsissa. Normaalistihan kuuluu hilliton pirina, mutta taalla se on outo eika kovinkaan aanekas, joten muut eivat edes tajunneet etta se oli palohalytin.
Siina sitten arvoimme etta pitaisikohan menna ulos vai ei noin viisi minuuttia, koska valehalytyksia sattuu usein, mutta halytin jatkoi soimista joten menimme ulos. Ulkona oli sitten noin puoli hostellia (arviolta 300-400 vuodepaikkaa hostellissa) ja niinhan se oli, etta se oli valehalytys.
Eihan sita koskaan tieda, vaikka olisi oikeakin…

Tanaan sunnuntaina sitten nukuttiin pitkaan ja lahdin kavelylle. Menin Brisbane Riverille ja en voinut kuin ihailla kaupungin kauneutta. Pienia, idylleja kahviloita, puistoja….
Kavelin ja istuskelin joen rannassa, ja tuli todella ihmeellinen tunne, kuin oivallus sisaltapain, joka sanoi: “KOTI”. Monessa paikassa olen taalla tuntenut viihtyvani ja oloni kotoisaksi, mutta nyt jotenkin jokainen osa minusta toisti tata sanaa.

Tama tuntuu oikeasti paikalta, mihin haluan jaada. Taalla on niin kaunista, tassa paikassa on jotain, en oikein ymmarra mika tama tunne on, mutta kai se niin on etta sydan tietaa…

Talla viikolla rukoilen, etta tyokuvioni ratkeaa positiivisella tavalla. Kolme viikkoa aikaa aloittaa tyot, mikali haluan viisumia jatkaa. Olen soitellut muutamalle farmille ja asiat ovat vahan vaiheessa, maanantaina tiedan lisaa.
Sen vain sanon, etta vaikka nyt joudunkin taas varmaan jonnekkin keskelle ei mitaan; tunne vahvasti etta on liian aikaista lahtea taalta; on viela paljon nahtavaa ja koettavaa. Vastahan mina tanne tulin. Ja vaikka en tieda, mita tulee tapahtumaan ja mihin kaupunkiin matka jatkuu sen farmin jalkeen, Brisbane jatti jalkensa joka tapauksessa, ja ainakin jonain paivana mina palaan.
Toivottavasti ennemmin kuin myohemmin.

Bundabergissa ollessani soitin eraaseen working hostelliin joka on Childersissa, 50 km sisamaahan pain. Sanoivat, etta toita on tasta viikosta lahtien.

Vietin varmasti tylsimman viikon, mita olen koskaan Australiassa viettanyt. Bundabergissa ei ole YHTAAN MITAANl. Siis se on suht iso kaupunki, mutta enimmakseen teollisuutta ja sen sellaista mika ei kauheasti kiinnosta. Bundaberg ei ole edes meren rannalla, ja alkaa useimmiten ahdistaa jos ei ole jotain lampea edes lahella. Tama kai tulee suomalaisista juurista, siella kun on aina joku latakko parin kilsan sateella.

Onneksi tapasin Elisan. Elisa on asunut viisi vuotta Espanjassa jossa tapasi myos poikaystavansa, Timon. Elisa on savosta kotoisin. Meita oli itse asiassa hostellissa oikea suomalaiskommuuni, yhteensa seitseman tai kahdeksan suomalaista.
Cellblock hostel, jossa olimme oli working hostel, ja Elisa teki toita. Tosin niita oli todella huonosti, valilla vain 1-3 tuntia, joten eipa sellaisella tahdilla rikastumaan paase, varsinkaan kun hostelli maksaa jo noin 170$ viikko. En tieda mika hostellista tekee niin kalliin!

En siis vaivautunut edes yrittamaan paasta hostellin kautta toihin, kun katsoin sivusta, millaista saatamista se tuntui olevan. Koko ajan katosi tarkeita papereita ja palkanmaksussa oli ongelmia.
Lisaksi hostellin sisapihalla oli baari jossa soitettiin musiikkia todella kovaa puoleenyohon asti. Ironista mielestani, hostellissa jossa suurin osa ihmisista on toissa ja joutuvat heraamaan todella aikaisin….

Vaihdoin hostellia kun alkoi ahdistamaan. Bus Stop Hostel oli myos working hostel. Ei todellakaan mikaan mairittelevan upea hostelli ikkunattomine huoneineen mutta ihan riittava. Hostelli sijaiti bussiaseman vieressa, joten ainakaan ei tarvinnut raahata rinkkaa kauas kun lahdon hetki Childersiin lauantaina tuli…..

..mutta bussi oli myohassa kaksi tuntia! En tieda miksi, mutta paa-asia etta tuli. Pysahdyimme puolessa valissa matkaa huoltoasemalle 45 minuutin tauolle. Jos autolla olisi tuon matkan ajanut, siihen olisi mennyt puoli tuntia, bussin kanssa siihen meni 1,5 tuntia+kahden tunnin odotus…..

Childers yllatti positiivisesti. Ajattelin etta se on todellinen keppikyla missa ei ole yhtaan mitaan. Nain uima-altaan ja se piristi heti! Paasisi ainakin uimaan.
Childers on natti pieni kyla.

Hostelli oli myos ihan mukavan oloinen ja sain oman huoneenkin, koska paikalla ei ollut kuin 4 ihmista koko hostellissa… Eika niita toita loytynyt. Soitin kaikkii numeroihin joita ilmoitustaululla nain ja missaan ei tarpannyt.
Maanantaina hostellin omistaja sanoi, etta tiistaina minulla on toita.

Tiistai-aamuna 6.30 sitten menimme pienelle farmille; mina ja kolme muuta. Farmi oli kuin jostain postikortista ja homma mita teimme oli kuin oma mielikuva idyllista australialais maisemasta: kukkuloita, peltoja, vihreytta ja auringonpaistetta kirkkaan siniselta taivaalta. Poimimme nektariineja. Nektariinipuu on juuri sopivan korkuinen pituiselleni ihmiselle, oksat eivat ylety kahta metria korkeammaksi juurikaan. Joten tyo oli helppoa, joskaan ei niin mielenkiintoista. Viiden tunnin jalkeen lopetimme ja farmari kertoi etta toita oli vain joka toiseksi paivaksi suurinpiirtein..
Mutta nektariinit olivat todella maukkaita, niita tuli syotya kylla useampi :).

Tanaan, keskiviikkona herasin aikaisin. Piti paasta vihdoinkin johonkin lopputulokseen missa aion olla viikon paasta. Luottokorttini nimittain vanheni syyskuun lopussa, jolloin tein 600$ kateisnoston. Aussitililla on komeat 17$ rahaa, joten joudun elamaan tuon kateiseni turvin kunnes Markku lahettaa uuden, suomen osoitteeseeni saapuneen luottokortin…

Joten syntymapaivani tulee tuskin olemaan mikaan kovin ihmeellinen. Safari Fraser Islandin hiekkadyyneilla olisi upeaa mutta tuskin tulee tapahtumaan. Harmi sinansa, ehka joskus toiste.

Soittelin sitten eri farmeille taas, ja tuntui etta ei missaan sitten yhtaan mitaan. Tuntui todella toivottomalta ja toisaalta olin vasynyt vollottamaan pikkukylan hostellissa yksikseni. Joten parempi tehda se jossain missa on edes vahan mukavampaa.
Mieleeni nousi Hervey Bay.
Hervey Bay on portti Fraser Islandille, mika on kai maailman suurin hiekkasaari.

Katsoin viela mihin aikaan lahtee bussi, ja onnekkaasti sellainen olisi ihan muutaman tunnin paassa. Ei muuta kuin varaamaan lippu ja kamat kassiin. Hyvasti Childers.

Helpotti huomattavasti saapua ihmisten ilmoille. Bundaberg oli kuollut kyla rumalla maisemalla ja Childers pelkastaan kuollut kyla kauniilla maisemalla.

Nyt sitten odotten 20$ paivabudjetilla luottokorttia saapuvaksi. Suomen tililla on jonkun verran rahaa vaikka ei sillakaan paasta proystailemaan, mutta kuitenkin jonnekkin.
Viikon paasta pitaisi olla taalla.
Toiden hakua en aio edes ajatella muutamaan paivaan, siina stressitilassa missa olen ollut viimeiset kaksi viikkoa ei varmaan edes voi toivoa saavansa mitaan. On ollut rehellisesti sanottuna suunnaton vitutus ja masennus.

Tallaista tama matkustus on, yhtakkia ilo voi muuttua vitutukseksi ja toisinpain. Todellista vahvuutta on osata kasitella ja ymmartaa tunteitaan. Tottakai olisi ihanaa jos taalla olisi joku hyva ystava jonka kanssa jakaa murheet. Onneksi on edes Elisa taalla, jolle voi soittaa :).

Kolme kuukautta viisumia jaljella… kaksi kuukautta siis pitaa tehda viela farmihommia viisumin pidennysta varten. Ja olen todellakin valmis matkustamaan vaikka toiselle puolelle maata, jos vain varmuus tyopaikasta on. Aika paljon olen valmis uhraamaan, jotta voin jaada tanne toiseksi vuodeksi. Tuntuu etta on niin paljon kesken.

Asiat menevat niin kuin on tarkoitettu, ja toivon etta minulle se mahdollisuus suodaan. Toivottavasti tekin, vaikka tama tarkoittaisikin etta en suomeen olisi ihan heti tulossa.

Ei voi olla totta! Ensin menetin mahdollisuuden lisata kuvia blogiin ja nyt alkavat postitukset katoamaan! Yllapito lahetti postia etta postitukset 17.8 jalkeen ovat kadonneet ja ovat pahoillaan.... Oikeasti, v*tuttaa!! On muutenkin ollut hermot aika kirealla viime paivina... Mutta joo... ... [Continue reading this entry]

Tuntuu hieman oudolta nyt. Vietin Maijan kanssa ihmeelliset, upeat viisi viikkoa ja nyt han on lahtenyt takaisin Suomeen. Hoh! Maijalla oli kaksi lentolippua Suomeen, toinen talle paivalle kirjattuna ja toinen syyskuun 15. Ensin han ajatteli lahtea syyskuussa, mutta ... [Continue reading this entry]

Hupsis, valilla hieman tuppaa venahtamaan blogiin kirjoittelut. Toisaalta eipa tassa ole paljoa tapahtunutkaan. Arjesta olen nauttinut. Kaynyt toissa, syonyt kilokaupalla mandariineja, vahan juhlimistakin, auringonpaistetta, uintia... Maija on aivan ihana ihminen, taytyy tassa taas kerran todeta. Vaikka tyotunteja ei ole ... [Continue reading this entry]

Olen karistellyt ihoani taalla Townsvillessa pitkin viikkoa. En tosin tarkoituksella ole hankkimassa ihosyopaa, mutta aurinko on vain paistanut koko ajan. Tosin viime paivat ovat olleet pilvisia.  Townsvillen kaksi ihaninta paikkaa on Anzac Park ja Castle Hill. Anzac Park sijaitsee rannan varrella. ... [Continue reading this entry]

 Viime perjantaina sain sitten vihdoista viimein aikaiseksi lahtea Cairnsista. Aikomus on ollut kova jo pitkan aikaa, mutta vihdoista viimein sain itseni hilattua jonnekkin muualle. Teida sitten johtuneeko juuri siita etta vasyin party-hostellin krapulaiseen ilmapiiriin.

 Katselin ilmoitustauluja, jos loytaisin joltakulta kyyti-tarjouksen Townsvilleen. ... [Continue reading this entry]

 Tasan viikko sitten, keskiviikkona oli aikainen heratys, 6.30. Bussi tuli hakemaan minua 07.15. Maaranpaana oli siis Cape Tribulation, kuulemani mukaan erittain upea ja vanha sademetsa, josta halusin nauttia kaksi paivaa viettaen yon hostellissa metsan siimeksessa.

 Matka metsaan oli todella upea. Tie ... [Continue reading this entry]

Ihanaa olla takaisin ihmisten ilmoilla! Mutta aloitetaanpa alusta. Viiden viikon aikana ehtii tapahtumaan, jopa paikassa missa ei elamaa juuri ole :). Lahdin siis Lakelandiin, piskuiseen paikkaan 12.5 tavoitteena kuukauden ura banaani-farmilla. Busseja kulkee kolme kertaa viikossa Lakelandiin, ja matkaa on siis ... [Continue reading this entry]

 Jipii!!!! 3 tyopaivaa jaljella! Voin jo haistaa vapauden tuulet!!

 Banaanieja on syoty enemman kuin mahaan mahtuu. On ainakin vitamiinit saatu! Palaan siis asiaan seuraavaksi Cairnista!!!