Surffausta ja melomista
Lauantai-aamuna herasin sitten joskus ennen seitsemaa, koska minut tuli noutaa kahdeksalta hostellilta retkea varten. Olin sitten hyvissa ajoissa respassa, ja jain odottelemaan sen laheisyyteen. 8.15 siirryin tielle odottamaan…. 8.40 ei nay ketaan…
Aloin etsimaan numeroa, johon soittaa, varmuuden vuoksi. Olen kylla tottunut siihen etta taalla ei olla kovin usein ajoissa. Viimein loysin numeron, ja siella vastasi joku nainen joka sanoi etta MINA myohastyin bussista. Sanoin etta en todellakaan myohastynyt, ja siina sitten intimme vahan aikaa, kunnes kerroin mielipidettani asiakaspalvelusta.
Han lupasi soittaa kuljettajalle ja sitten minulle takaisin.
Missasin siis retken, ja otti aivoon. En kuitenkaan halunnut jaada enaa Noosa Backpackers- hostelliin, tahdoin ihmisten ilmoille. Menin sitten bussilla toiseen hostelliin, josta oli lyhyt matka kauppoihin. Tosin tassa hostellissa oli 7 hengen huoneita, ja sain iloisesti kuusi ruotsalaista kundia samaan huoneeseen…..
Hostelliin saapumisen jalkeen loikin tien toiselle puolelle, jossa oli taman retkenjarjestajan toimisto ja kerroin taas totuuksia… Tama nainen oli kovasti pahoillaan ja lupasi minulle heti seuraavaksi paivaksi saman reissun.
En kuitenkaan antanut taman pienen takaiskun pilata paivaani ja varasin ajan surffaus tunnille. Kurssille osallistui kanssani kaksi muuta. Kuten monet tietavat, se ei ole niin helppoa milta se nayttaa. Ensin opettajamme naytti miten valmistautua aaltoa varten laudan paalle.
Koska olimme aloittelijoita kaikki, meilla oli myos isot laudat. Iso lauta on parempi tasa-painon loytamisen kannalta. Mita paremmaksi kehittyy, sita pienemmaksi lauta kay :).
Niin, eli ensin kiinnitetaan remmi nilkkaan, etta lauta ei lahde karkuun jos ja (kun) kaatuu, tulee iso aalto tms. Lauta pysyy nain aina mukana. Remmista lahtee pitka naru joka on kiinni laudassa. Laudan paalle mennaan laudan keskelta niin, etta kadet asetetaan myoskin laudan keskelle molemmin puolin lautaa.
Sen jalkeen hivutetaan kroppa laudalle niin, etta jalat ovat suurinpiirtein laudan perapaassa.
Sitten lahdetaan “melomaan” kasilla pitkia vetoja, tarkastellaan koska aalto on tulossa, kun aalto on kohdalla, kadet asetetaan laudan reunoille niin, niin kuin liskoillakin on :).
Sitten hivutetaan oikea jalka (jos teet siis vasen jalka edella) toisen jalan polvitaipen kohdalle koukkuun. Kun aalto lahtee viemaan sinua eteenpain, katse pidetaan rannassa, kroppaa nostetaan juuri ja juuri sen verran etta saat laitettua vasemman jalan takaa eteesi oikean jaadessa taakse. Sitten nouset rauhallisesti ylos….
Vaikea selittaa tata episodia. On kuin autolla opettelisi ajamaan. Pitaa tietaa minne katsoa milloinkin, mihin sijoittaa kadet ja jalat :).
Tulihan siina muutamia kaatumisia, tietenkin. Mutta kylla mina pystyyn paasin :). Hauskaa kuin mika. Pitaa ottaa viela lisaa tunteja joskus!
Seuraavana aamuna sitten tiesin olla tarkkana. Talla kertaa en missannut kyytia, tai he minua, koska tiesin mita odottaa. Ihmetyttaa tosin miksi sita suuta ei voi aukaista sen vertaa etta kysyy henkiloita vahan kovemmalla aanella, koska heilla joka tapauksessa on lista noudettavista ihmisista….
Menimme siis ensin Boreen Point nimiseen paikkaan, josta oli tarkoitus menna lautalla toiselle puolelle jarvea, missa kanoottimme odottivat meita. Tata ennen kuitenkin noudimme makuupussit ja teltat varastolta. Kun menimme lauttaan, meita oli vastassa erittain aanekas aboriginaali :). Varmaan ensimmainen abo jonka naen taalla. Todella hauska persoona. Han hoki koko ajan: “My name is Bana. It means water. And the water is the essence of life”. 😀
Meita oli kaikkiaan 8 tyyppia lahdossa melomaan. Kanootteja oli kahdelle tai kolmelle hengelle, otimme kolmen hengen kanootin kahden englantilaisen kanssa. Tosin nama nuoret naiset olivat (yllattaen…) ryypanneet edellisena iltana, ja senkylla huomasin, koska olimme koko ajan viimeisia….. Eksyimmekin kerran reitilta, siis koko ryhma. Homma tuntui melko rankalta, aurinko paahtoi taydelta teralta ja minusta tuntui kuin olisin yksin melonut paattia….
Muutaman tunnin paasta olimme kuitenkin perilla leirissa. Uimaan ei valitettavasti voinut menna, todella likaista vetta ja tieda sitten mita muita yllatyksia siella olisi ollut…. Kavin kavelylla saksalaisen Patrician kanssa. Naimme kengurun! Eka kenguru jonka olen ausseissa ollessani bongannut! Suloinen vieterijalka pomppi akkia puskaan takaisin noin 40 metrin paasta meista.
Lisaksi nain kaarmeen myohemmin! Mateli suoraan edestani. Vahan pelottaa nuo kaarmeet..ne kun taitavat olla aika myrkyllisia taalla.
Yo teltassa sujui tavanomaisen epamukavasti. En yleensakaan nuku teltassa hyvin. Makuualustasta huolimatta maa tuntui todella kovalta. Lisaksi Bana riehui jonkinlaisessa huppelissa muutaman muun tyypin kanssa ties kuinka myohaan.
Seuraavana aamuna sitten lahdimme naiden englantilaisten kanssa takaisin. He ja mina olivat ainoat, jotka valitsivat vain yhden yon reissun. Hartioita sarki, edellispaivan melominen oli tehnyt tehtavansa.
Bongasimme muutaman kengurun lisaa ollessamme takaisin varastolla, jonne palautimme teltat ja makuupussit. Vieterijalat eivat liikahtaneetkaan vaikka tulin viiden metrin paahan heista ja nappasin valokuvan. Harmittaa kylla todella paljon kun kuvien lisaaminen ei onnistu. Jos joku nero keksii keinon miten tai milla ohjelmalla se onnistuisi, valistakaa minua kiitos….
Talla hetkella olen siis Sydneyssa jalleen. Olen talla varmaan viela reilun viikon ja sitten olisi aikomus menna Great Barrier Reefille sukeltamaan. Palaan asiaan jalleen :).
Tags: Travel
Luen tätä sun blogia kun itte oon tekemässä saman Aasia-Aussi-matkan tässä. Kiva lukea matkakertomuksia ja sattumuksia, ei kylläkään noita ikäviä. 🙁 Sattu nyt senverran silmään toi abo-sana kun itsekin sitä oon käyttänyt eikä aussi-kaverit korjanneet vaan kuulin suomalaiselta joka asuu ausseissa että se on tyyliin sama ku neekeri sanaa käyttäis. Sä sen varmaan oot jo siellä kuullu kun tää on näin vanha postaus mutta Jos joku Joka ei TIedä sattuu Tätä Lukemaan …:D piti vaan päästä pätemään. :DD