Ko Samui
Tiistai-iltana siis istuin viela netissa, eika tietokaan siita, mihin suuntaisin.
Lahdin keskiviikko-aamuna Surat Thani-nimista kaupunkia kohden, joka on noin 200 kilometrin paasta. Sopiva matka, silla ei oikein taas huvittanut takamuksen kuluttaminen bussin istuimella.
Tosin matkahan alkaa saarelta aina ensin lautalla :). Reilu tuntu Krabille lautalla, ja sitten bussilla..
Tosin Thaimaassa saa tottua siihen, etta lyhyenkin valin kulkemiseen kuluu vaikka kuinka kauan. Nytkin Krabilla satamassa oli vastassa jokin kummallinen karjakarry, jolla meidat heitettiin yhteen paikkaan, vain vaihtaaksemme toiseen samanlaiseen…
Nain tapahtui kolme kertaa, kunnes paasimme ihan oikeaan bussiin.
Bussikuski tosin vaikutti aika kyllastyneelta hommaansa ajotyylista paatellen ja halusipa han myos pysahtya ostamaan mandariineja :D.
Kun luulimme paasseemme Surat Thaniin, se oli turha luulo. Pysahdyimme johonkin ihme paikkaan, jossa meidan piti odottaa “vain 20 minuuttia”. Totuus oli, etta 1 1/2h. Ja silloinkin tuli bussi noutamaan vain niita, jotka jaavat Surat Thaniin. Ei siis niita, jotka matkaavat viela sielta lautalla Ko Phan Galle/Ko Samuille/Ko Taolle.
Ja minun matkaani Surat Thaniin oli kulunut siis “vain” 7 tuntia.
Olin paattanyt jaada Surat Thaniin jo etukateen, koska ajattelin etta se voisi olla mielenkiintoista, onhan se iso kaupunki.
No, enpa tieda. Kaupungissa ei ollut mitaan tekemista, vaikka yritin kysella ties kuinka monesta lahteesta.
Hengailin satamassa, kavelin kaupoissa ja paatin lahtea seuraavana paivana Ko Samuille. Kaupunki ei yksinkertaisesti tarjoa turistille mitaan.
Paikallinen Esso.
Niinpa seuraavana aamuna heratyskello soi ihanasti ennen kahdeksaa, jotta ehtisin lauttaan. Kuten monet varmasti tietavat, siina vaiheessa aamua minulla on viela taysi REM-uni kaynnissa, enka ole kovin iloinen joutuessani heraamaan tuohon aikaan.
Ei muuta kuin taas kyydilla numero 1 paikkaan 2, ja siita taas paikkaan 3, jossa tulikin jo oikea bussi (!). Istuin ainoalle vapaalle paikalle, Irlantilaisen kundin viereen.
Tosin siina vaiheessa, kun juttelin hanen kanssaan sympatiani matkustuksen suhteen olivat taysin hanen puolellaan. Han oli matkustanut Bangkokista 20 tuntia bussilla….
Lautta Ko Samuille osoittautui oikein mukavaksi. Se oli iso, ja siella ei ollut paljoa ihmisia. Ja mika hauskinta, laivalla oli ihanan pehmeat ja isot penkit. Joten ei muuta kuin maaten ja hoyhensaarille!
Ko Samuille paastyamme jatkoimme matkaa samalla linja-autolla bussi-asemalle asti. Satamaan paastya paatin vain etsia majoitusta, ei kiinnostanut lahtea toiselle puolelle saarta, vain koska joidenkin mielesta siella on enemman elamaa(lue: baareja)..
Moni paikka oli taynna, mutta sitten onnisti: kuudella eurolla ravintolan ylakerrasta huone.
Huone oli ihan kiva, tosin tama kolmas kerros missa tama sijaitsee, on muuten todella kolkko.
Torstaina kiertelin taas ympariinsa tekematta oikein mitaan. Koska omaan nakojaan paljon energiaa, tuntui etta rajahdan jos en paase liikkumaan kunnolla.
Taitaa olla tuon hikiliikunnan harrastaminen niin iskostunut ytimeen, etta ei sita ihan heti lopeteta, ja miksi pitaisikaan :). Yritin etsia urheilukiiketta, jossa myytaisiin juoksukenkia.
Yhden sellaisen loysinkin, mutta myyjien asiantuntevuus on hieman toista luokkaa kuin suomessa…. Englantia kylla puhuttiin jonkin verran juu, mutta heille tarkeinta oli vain esitella minulle uusimmat kengat. Toisekseen he tyrkyttivat vain niita kenkia, jotka sattuivat minulle mahtumaan. Ei kai taalla niin piitata siita, miten se muuten jalalle sopii…
Joten jaivat kengat ostamatta ainakin talla eraa, vaikka halvemmalla irtoaisikin.
Perjantaina sain viimein pitkan metsastyksen jalkeen tietooni eraan paikan, joka vuokrasi polkupyoria.
Mopoja on tarjolla joka paikassa 5e/paiva, mutta halusin saada liikuntaa.
Niinpa otin bussin toiselle puolelle saarta, ja loysin fillari-vuokraamon.
Pyora osoittautui aivan loistokuntoiseksi, lisaksi sain kyparan, ajokasineet ja vedet kaupan paalle. Paivavuokra oli siis 6 euroa, ja varasin sen heti kolmeksi paivaksi.
Lahdin oitis pyorailemaan ja nautin liikkumisesta :).
Menin ensin krokotiili-farmille. Siella oli kaikki mahdolliset krokot paikalla.
Pikku-krokoja.
Ja paasin myos katsomaan show’ta, jossa mies esitteli krokotiilit seka teki rohkeita temppuja niiden kanssa.
Kouluttaja esitteli ensin krokotiilit ja istui sen jalkeen yhden paalle “lepaamaan”…
…sitten han tyonsi katensa krokotiilin kitaan asti…
…ja lopuksi viela laittoi paansa krokotiilin leukojen valiin.
Taman jalkeen reitilleni osui Buddhan suuri patsas ja temppeli. Patsas sijaitsi keskella temppelia, korkealla. Temppeli itsessaan oli kauniilla paikalla meren rannalla.
Ylos portaita mennessa alkoi kaiuttimista kuulua kaunista musiikkia. Musiikki oli oikeastaan meditaatio-vaikutteista musiikkia, ja todella kauniin kuuloista.
Patsas oli todella suuri ja nayttava, vaikka olikin viela hieman keskenerainen (huomaa ihmisia rakennustelineilla maalaamassa).
Lauantaina menin Perhos-farmille. Perhosia oli vaikea vangita kuvaan, koska ne liikkuivat niin vilkkaasti.
Farmi sijaitsi kauniilla paikalla korkealla kukkulalla, josta oli myos mahtavat maisemat kauas merelle.
Perhosten saalistaminen kuvaan ei ollut kovin helppoa, mutta onnistuin saamaan yhden yksilon purkkiin pitkallisen metsastyksen jalkeen.
Taman jalkeen kavin akvaariossa, jossa nain kaikkia ihania kaloja! Myos monia niista, joita olin nahnyt Phi Philla sukellellessa.
Tama kala oli ehdoton lempparini kaikista akvaarion kaloista. Se oli niin symppiksen nakoinen isojen mulkosilmiensa kanssa, ja olen varma, etta meilla oli yhteys, koska se pysahtyi tuijottamaan minua pitkaksi aikaa :D.
Kilpikonnat olivat myos ihania. Ne olivat niin suuria, etta olihan ne pakko ikuistaa! Isoimmat yksilot altaassa olivat n.70cm pitkia!
Lopuksi paatin viela kayda vesiputouksilla.
Sinne johti kunnon maki, ja maen paalla manasin, koska huomasin tastakin ilosta pyydettavan rahaa. Siis piti maksaa vesiputouksen nakemisesta, ja odotinkin nakevani jotain huokaisevaa.
Painuin makea alas manaillen, miten turisteja osataan rahastaa kaikesta.
Mitaansanomattoman vesiputouksen jalkeen olin lahdossa pois paikan paalta, mutta pyorastani puhkesi kumi… Ja sain huomata olevani TODELLA kiitollinen, etta maen paalla oli ne rahastajat, jotka olin manannut jonnekin kaukaisimpaan suohon.
Toisella oli nimittain jeeppi, jonne pyorani mahtui mutkattomasti. Han vei minut takaisin paikkaan, josta olin pyorani vuokrannut.
Onneksi pyoravuokraamon tyypit ottivat tapauksen rennosti, ja tarjosivat saman tien uutta pyoraa kayttoon, olihan vuokra-ajasta viela 2 paivaa jaljella.
Olisin halunnut polkea ne 20km takaisin Na Thoniin, mutta en voinut, koska oli tulossa pimea hetken paasta, ja olisi taas omaa typeryytta ajaa polkupyoraa taalla pimean saavuttua.
Joten, money talks, ja mies heitti minut saman tien jeepillaan Na Thoniin. Annoin hanelle 12 e palkkiota.
Olin todella kiitollinen talle avuliaalle Thaimaalais-miehelle, ilman hanen apuaan olisin varmaan viela monta tuntia tapahtuneen jalkeen ihmettelemassa, mita teen pyorani kanssa.
Paastyani hostellille takaisin menin suihkuun, ja yhtakkia valot sammuivat. Eivatka ne valot sammuneet vain minun kampastani, vaan koko kaupunki oli pimeana.
Odottelin hetken aikaa, josko valot palaisivat, mutta ei….
Menin takaisin suihkuun ja yritin pimeassa loytaa vaatteeni, ja lahdin ulos.
Kyllapa ihminen onkin riippuvainen arjen pikku mukavuuksista, kuten sahkosta!
Totesin, etta on aika tylsaa, jos ei ole sahkoa. Varsinkin silloin kun on pimeaa.
Istuin satamassa ja katselin lukuisia laivoja ja ihmisten hyorimista ympariinsa.
Palasin hostelliin, jossa oli saatu kynttilat esiin kulkemisen helpottamiseksi.
Kunnes yhdeksan jalkeen se tapahtui: sahkot palasivat yli kahden tunnin tauon jalkeen! Ihmiset hurrasivat kadulla.
Sunnuntaina kavin taas kaarmefarmilla. Ne otukset kun ovat niin kiehtovia.
Python unillaan.
Tama olikin jo hieman virkeampi yksilo :).
Taalla ei muuten joulun tuloa huomaa sitten millaan. Paitsi etta saat ovat mita upeimmat ja aurinkoisemmat, taalla pain maailmaa ei joulusta yksinkertaisesti tehda niin suurta numeroa. Ei kaupallista mainontaa ja joulukraasaa. Miten ihanaa!
Aurinko laskemassa Na Thonin satamassa.
P.S. Nyt voi sitten katsoa jo sinne kauemman Cameron Highlandsin kohtaan, kehitin kertakayttokameralla ottamani kuvat ja otin niista digikameralla kopiot. Joten eivat valttamatta ole niin tarkkoja, koska kertakayttokamera oli niin romu :).
Tags: Travel
Kerrassaan loistavia kuvia taas nähtävillä, ihanaa! Vielä mukavampaa on itse kohta nähdä noi livenä 🙂 Toi sun kanssasi symbioosissa oleva kala on Wrasse eli muistaakseni jonkin sortin meriahven. Itse syötin niitä austraaliassa hampurilaisilla ja niillä oli kokoa about 50kg. Ne hotkas hampurilaisen yhtenä suupalana. Eivät ollenkaan paheksunu roskaruokaa vaan mussuttivat onnessaan 🙂 Noi aasi-yms.liikkumisvälineet eivät näköjään oikeen mene aikataulussa mutta siellä ei kai auta kun ostaa omat vankkurit jos haluaa edetä aikataulussa! Mielenkiintoista tarinaa riittää joka kirjeeseen. Ei ole yhtään epäselvää, mikä kirja on hittituote kirjakaupoissa jouluna 2006!
Nähdään pian, keräilen täällä jo kamoja kasaan 🙂
Mukavaa vankkurimatkaa Phukettia kohti !!!
Markku
Kello nytkähti juuri torstain puolelle, 21t tuntia lähtöön! Vielä ei ole mitään kuumetta mutta viimestään kentällä alkaa kalsarit väristä. Phuketissa Rambo on jo varannut ja käynyt tsekkaamassa hotellin ja paikka on valmis arvokkaisiin vieraisiin. Joulupukki säästää paalunsa mun lahjojen kohdalla kun niitä ei tarvitse ostaa tänäkään vuonna! Thaimaan suuntaan on tulossa niin paljon kaikenlaista, että taitaa olla eka kerta kun takastullessa on vähemmän…Saas nähä. Vielä väkevät aurinkorasvat mukaan ja alkaa olla valmista…regulaattorit huollettu ja laukussa…….Täältä tullaan Thailand!
Helloy! Lähetä make s-postiosoittees mulle! Menin hävittämään sen! Terveisin: Ex-avovaimo P.S. Siit sähkökatkos episodista tuli mieleen eräs Jumalan hylkäämä paikka(ettet pääsis unohtaan)!