Ihmeellinen Maailma

Eli taalla Malesian pohjoispaassa ollaan. Hostelli, jossa olen, on erittain halpa. Vain 1,8e/yo, joten alkaa olemaan hinta kohdallaan. Eika ole edes huonoimmasta paasta, lahellekkaan!
Lisaksi olen loytanyt kivan Intialaisen ravintolan, jossa annokset ovat isoja, hyvia ja tulisia, hintaan 0,80e/ateria.

Saavuin siis tanne Penangiin sunnuntai-aamuna. Menin neljan hengen dormiin, ja huoneessani olikin kaksi miesta, englantilainen ja marokkolainen. Marokkolainen nukkui, mutta juttelin jotain taman englantilaisen kanssa.
Englantilainen on varmaankin ialtaan hieman paalle 30. Todella laiha, ja oikean kulkurin nakoinen. Ja aivan armottoman suuri rinkka! Veikkaan etta ainakin sen 90 litraa.
Tosin han vaikuttaa jollain tavalla hieman yksinkertaiselta.
Ensinnakin han ei pahemmin kuuntele, mita sanottavaa toisilla on.
Ja hanen sanomansa ovat “ehdottomia totuuksia”. Dormissa oli kuulemma ollut juuri suomalainen mies, joka “naytti aivan Jeesukselta” englantilaisen sanojen mukaan, ja olipa kuulemma viela “helvetin taynna henkisyytta”. Joopa joo.
Tama suomalainen oli sitten vaihtanut yhden hengen huoneeseen, ja aloin kylla ymmartamaan, miksi.
Varmaankin juuri taman englantilaisen takia.
Ihmettelipa han viela, etta mita helvettia rikas suomalainen tekee hostellissa, eiko pitaisi asua hotellissa ja mallata rahoja. Tuossa vaiheessa rupesi jo naurattamaan niin paljon etta poistuin huoneesta.

Hostellin katolle johti portaat, joten paatin kayda katsomassa, milta aamuinen kaupunki nayttaa. Siella olikin joku tyyppi joogaamassa ja vaihdoimme muutaman sanan englanniksi. En halunnut hairita hanen jooga-harjoitustaan, joten poistuin pian. Mutta maisemat olivat mahtavat! Vaikka nakyykin pelkkaa kaupunkia.
Myohemmin sitten sain talta englantilaiselta selville, etta juuri tama joogaaja, jonka nain katolla, oli tama suomalainen “Jeesus”.
Syy, miksi en osannut yhdistaa sita miesta suomalaiseksi, oli varmaan se ettei minulle tullut hanesta Jeesusta mieleen.
Nauratti vain, etta me kaksi suomalaista olimme puhuneet englantia keskenamme :D.

Kavin eilen viemassa kamerani Canonille. Onneksi heidan puljunsa on aivan kiveheiton paassa hostellista. Kameran korjaaminen maksaa noin 35-50e, mika ei ole paha hinta. Uusi kamera olisi maksanut jopa enemman kuin suomessa, 360e! Ja toisekseen, koska kyseessa ei ollut kosteusvaurio, vakuutus saattaa sen korvata. Kamera on osunut johonkin, en vain tajua etta milloin.
Koko viidakkoreissun ajan olin tarkkana, etta kamerani ei kastu. Pidin sita kotelon lisaksi minigrip-pussissa. Ja se toimi viela reissun jalkeen. Jotain siis tapahtui silla valin, kun olimme juuri tulleet viidakosta ja kavin suihkussa.
Eipa siihen paljon mitaan tarvita, etta digi-kameran saa rikki.

On vain niin kadeton olo ilman kameraa! Taidan olla riippuvainen siita. Kavin ostamassa kertakaytto-kameran. Parempi sekin kuin ei kuvia ollenkaan.
Saa nahda, mika aika kameran korjauksessa sitten menee. Viidakko-kuvat tulevat sitten viiveella, ja kertakaytto-kameran kuvista en osaa sanoa viela, ehka laitan skannerin sitten laulamaan.

En voi kovin kauas Penangista lahtea, silla taaltahan sen joudun tulla hakemaan. Saa nahda, riittaako aika. Olen ollut Malesiassa nyt 9 paivaa, ja jos menee viela kolme viikkoa, joudun kaymaan Thaimaan puolella, koska taalla saa olla vain 30 paivaa ilman viisumia.
Thaimaan puolelle ei ole kuin noin 3 tunnin matka, ja joka tapauksessa se tulee halvemmaksi kuin uuden kameran hankkiminen. Bussit on melkein ilmaisia.

Eilen kavin biitsilla. Tosin sinne joutui menemaan taksilla, joka maksoi 5e. Ranta oli ihan mukava, ja istuskelin rannalla kolmisen tuntia aaltoja katsellen Olin kaivannutkin luontoa taas. Pian alkoi satamaan, joten lahdin takaisin kaupunkiin.
Lansimaisia naisia ei taalla paljon nae yksin liikkuvan. Ja paikalliset tuntuvat ymmartavan, etta jos lansimainen nainen liikkuu yksin, han on helppo saalis. Kavellessani rannalla eras tyyppi alko kauheasti tekemaan tuttavuutta, ja kun en oikein lamminnyt, kyseli etta onko kaikki ok ja mihin olen menossa. Sanoin etta takaisin kaupunkiin, ja han heti tarjoutui viemaan minut sinne. Ooh, miten ystavallista!! Sanoin, etta poikaystava odottaa, jolloin mies katosi alta aikayksikon….
En ollut montaa metria paassyt eteenpain, kun toinen tyyppi toisti melkein samat asiat kuin edellinen, ja tarjoutui heittamaan minut kaupunkiin autollaan, kun “vaimokaan ei ole mukana”. Hohhoijaa. Aika lapinakyvaa. Sanoin tiukasti ottavani taksin.

Valtan katsekontaktia usein paikallisten miesten kanssa. Osaavat olla todella rasittavia. Samat liirumlaarumit menee jokaiselle lansimaalaiselle naiselle, koska he haluavat kokeilla, jos tarppaisi. En koe, etta taalla olisi mitenkaan vaarallisempaa kuin muuallakaan, mutta valtan pimealla liikkumista. Palaan hostellille aina viimeistaan 19.30, kun pimea saapuu.

Toissapaivana vein pyykkini pesulaan. Maksoi huikeat 2e. Vaelluskenkani olivat aivan kurassa viidakkoreissun jaljilta, ja niista pyydettiinkin kaksinkertainen hinta :D. Pyykkini tuotiin sitten illalla mukavasti hostellille natisti viikattuna. Hyvaa palvelua.

Hostellilla ja hostellilla on eroa. Siis jos mita tulee siihen, kuinka helppo on saada ystavia. Tassa hostelissa on myos paljon paikallisia, eika ihmisiin ole helppo saada kontaktia. Varsinkaan lasimaisiin naisiin!
Tosin en ole Singaporen jalkeen nahnyt ensimmaistakaan naista matkustavan yksin.

Suunnittelen tassa vaihtavani sijaintia, ehka torstaina. Langkawi kiinnostaa ainakin kovasti. Sinne paasee taalta lautalla. Langkawilla on kuulemani mukaan hyvat biitsit. Pitaapi katsoa.

Tags: Travel

This entry was posted on Monday, November 21st, 2005 at 10:27 pm and is filed under Travel. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.