Fort Canning Park, museo ja Jurong Bird Park
Hellou.
Kaksi paivaa on taas kirmailtu, ja on ollut mielenkiintoista…
Keskiviikko
Ensimmaisena yona, minka taalla vietin, en nukkunut varmaan tuntiakaan REM-unta. Kroppa tuntui ihmettelevan vahintaan yhta paljon kuin mielikin, etta mita on tapahtunut. Ja toisekseen, jos yrittaa menna nukkumaan suomen aikaan 17.00, niin se tuskin onnistuu.
Ei ollut siis heratessa kovin freesi olo, mutta sitakin enemman kiinnosti lahtea tutkimaan lahiymparistoa.
Kavin kuitenkin Jennin (siis juuri se suomalainen tytto, jonka nimea en muistanut 😉 )kanssa syomaan hostellin tarjoaman “aamiaisen”, mika sisalsi vitivalkeaa paahtoleipaa ja marmeladia, seka teeta/kahvia.
Soin kylla sitten kaksi paahtoleipaa, kun olin sinne asti itseni kammennut. En tosin taida menna jatkossa sinne aamiaiselle, koska valkoista vehnajauhoa sisaltavat asiat eivat vain sovi mun elimistolle, jos ne nyt kenellekaan sopivat…
Koska oli hieman nuutunut olo, ajattelin ottaa rauhallisesti muutamat ensimmaiset paivat.
Menin kavelylle lahella sijaitsevaan Fort Canning Parkiin.
Puisto osottautui ihanaksi kaikkine kauniine istutuksineen ja kavelykujineen.
Taalla on kylla paljon puita ja luontoa keskella kaupunkiakin, mutta on aina ihanampaa jos ei ole peltilehmia tiella, silloin paasee paremmin kosketuksiin luontoenergian kanssa :).
Nakyma kaupunkiin puistosta.
Olin puistossa varmasti ainakin kolme tuntia, ja kun palasin hostellille, olin ihan uupunut.
En varmaan “normaali-oloissa” vasahtaisi nain nopeasti, taitaa olla kalpealla lansimaalaisella viela totuttelemista kosteaan ilmastoon. Ja en todellakaan valita!
Illalla kavimme Jennin kanssa syomassa katukeittiossa.
Koska hostelli on keskella kaikkea, ei tarvitse kuin astua ulos niin tormaat ensimmaiseen ruokapaikkaan.
Mulla oli mieleton nalka, koska kaytannossa en ollut syonyt paivalla mitaan. Olin vain unohtanut syomisen kokonaan, koska olin niin uteliaana tutkimassa maita ja mantuja.
Annos oli jokin riisi-kana-hassakka. Annos oli niin pieni, etta ei siita oikeastaan tullut kuin vihaiseksi. Kai nailla aasialaisilla on hieman erilainen kasitys myos siita, minka kokoinen annos on tayttavaa.
Lansimaalainen tarvitsee nalkaansa melkein kaksinkertaisen annoksen…
Torstai
Tuli taas pyorittya aika monta tuntia unta odotellessa, mutta aamuyosta nukuinkin sitten taju kankaalla, kunnes Jenni heratteli mut yhdeksan aikaan.
Olimme yhdessa paattaneet menna kaymaan Aasin sivilisaatio-museossa.
Paasimme jopa opastetulle kierrokselle mukaan, ja naimme paljon erilaisia vanhoja koruja ja vaatteita, mitka ovat esimerkiksi olleet joskus jonkun hallitsijan kayttamia. Han myos kertoi, mita vaatteissa esiintyvat symbolit merkitsevat.
Lisaksi melkein joka nurkassa oli pieni televisio-ruutu, jota painamalla pystyi saamaan pienen informaatio-paketin aasian maiden iki-vanhoista tyoskentely-tavoista, kuten marmorivarjayksesta.
Museon jalkeen tiemme erkaantuivat, koska Jennin taytyi lahtea yliopistolle. Itse tepastelin takaisin hostellin suuntaan, paitsi etta matkalla jain ihmettelemaan maassa istuvaa miesta, jolla oli kori edessaan.
Han huomasi uteliaan katseeni, ja avasi korin, jossa oli kaarme.
Sitten huomasinkin kyltin hanen vieressaan, jossa pyydettiin 2,5e kaarmeen pitelemisesta+kuvan ottamisesta.
En eparoinyt, vaikka hetken pelkasinkin kaarmetta. Enka ollut ikina aikaisemmin edes koskenut kaarmeeseen!
Kaarmeen iho tuntui minusta aivan ihanalta!
Mina ja kaarme
Kuvan ottamisen jalkeen laksin ostamaan flip-flopit itselleni, koska en yksinkertaisesti enaa pystynyt menemaan vaelluskengissa minnekkaan.
Loysin sitten pitkan etsinnan jalkeen eraasta kojusta kengat, paitsi etta ne eivat mahtuneet jalkaani! Eivatka seuraavatkaan… Taisivat kaikki olla aasialaista kokoa, joten jouduin tyytymaan ainoaisiin sopiviin sandaaleihin, joissa luki “Heineken”…Etta silleen, hymyilytti hieman :)).
Viela ei ole ihoni palanut! Keskiviikkona paistoi aurinko, mutta olin onneksi puistossa kavellessani niin paljon varjossa, etten palanut. Tanaan on ollut pilvisempaa, ja ukkonen jyrahdellyt seka tullut muutama vesikuuro. Taalla kun ei ole sadekausi viela ohi.
Kahdelta olin hostellilla ja paatin lahtea kaymaan llintupuistossa. Lintupuisto oli sen verran kaukana, etta piti lahtea heti, jos mieli hetken siella hengailla. Puiston sulkemisaika oli 17.00.
Otin metron Boon Layhin, ja sielta bussin, joka kulki aivan puisto vieresta.
Paasymaksu oli 7e, mutta heti sisaan paastyani totesin, etta olin maksanut todella hyvasta asiasta sen 7 euroa!
Kun kymmenet, ellei jopa sadat lintulajit pitavat aanta yhteen aikaan, meteli on melkoinen!
Kivan varinen lintu 🙂
Alue oli todella ihana, tuli osittain sellainen olo, etta oli todella kuin viidakossa, ja mielestani linnutkin vaikuttivat onnellisilta, koska he olivat luonnollisessa ymparistossaan. Nainhan ei esimerkiksi kaikissa elainpuistoissa ole.
Alueelta loytyi papukaijoja, undulaatteja, strutseja, flamingoja, joutsenia seka monia eri haukka-lajeja ja ties mita!
Lisaksi puistossa jarjestettiin ohjelmaa. Keskella nurmikkoa seisoi mies, joka kaski katsoa johonkin puskaan, ja yhtakkia sielta lentaa haukka hanen kadelleen.
Nain tapahtui monta kertaa, ja joka kerta han kertoi kyseisesta linnusta jotakin, seka teki temppuja niiden kanssa. Kerran han heitti ilmaan jonkin herkkupalan, jonka lintu nappasi ilmasta. Tai sitten vain pyysi tekemaan tietyn maaran kierroksia hanen ymparillaan.
Miehella oli myos apulaisia, jotka seisoivat katsomon penkkirivien valissa. He lahettelivat haukkoja toistensa luokse, ja ne laskeutuivat aina heidan suoraksi ojennetuille kasivarsilleen.
Huvittavaa asiassa oli se, etta joka kerta kun haukka oli lentamassa yhden apulaisen luota toisen luokse, ne viistivat niin lahelta yleisoa, etta kaikki menivat kyyryyn pelatessaan kolaria haukkojen kanssa.
Esityksen jalkeen jatkoin matkaa puiston kaukaisimpaan osaan, josta loytyikin mahtava vesiputous keskella metsaa! Olin niin lumotunut tuosta kohtaamisesta aiti luonnon kanssa, etta pitkan aikaa vain tuijotin putousta, ja kuuntelin veden kohinaa. Se on kuin laulua minulle. Voin kuunnella tai katsella merta tai vetta melkein missa muodossa tahansa ja kuinka kauan tahansa.
Takaisin hostellilla olin jalleen taas joskus seitseman aikaan illalla, jonka jalkeen oli vuorossa Asian Size-dinner…
Muutamia hauskoja huomioita taalla olen tehnyt:
Joka paikassa on kyltteja, joissa neuvotaan, opastetaan tai kielletaan jotakin. Taalla siis parjaisi tollompikin ihminen. Yleisilla kulkuneuvoilla kulkeminen on helppoa ja halpaa. Bussi maksaa 0,45e ja metro 0,85e. Olisi siis YTV:lla vahan kirittavaa hinnoissa ainakin….
Mitakohan suomessa tuumattaisiin, jos pyorailysta jossakin olisi luvassa 500 euron pikavoitto?
Tassa eras ote saannoista, jotka lukevat metron seinassa:
Tupakointi kielletty. Sakko: 500e
Syominen ja juominen kielletty. Sakko: 250e.
Helposti syttyvien tavaroiden tuominen metroon kielletty. Sakko: 2 500e.
Huh. Mita jos on vahingossa ottanut vaikka hius-sprayta mukaan?
Kaikki ihmiset, joiden kanssa olen jutellut tahan mennessa Singaporessa, ovat osanneet englantia ja viela sujuvasti. Tosin valilla aksentista johtuen ei aina heti ymmarra mita toinen ajaa takaa.
Valkoisia taalla ei kovin montaa paivassa nae, ja usein saa huomatakin olevansa tuijotuksen kohteena, eika suinkaan aina mitenkaan positiivisessa mielessa.
Ihmisten pukeutuminen on melko konservatiivista, johtuen tietenkin maan paauskonnosta. Naisilla hameet ovat ainakin polveen asti, monet kayttavat housujakin, eivatka rinnat todellakaan pursuile ulos kaula-aukosta! Poikkeuksen tekevat teinitytot, heista monilla hameet ovat lyhyempia. Muuten mun silmaan kaikki aasialaiset naiset ja miehet nayttaa samalta, ainakin viela. Ja usein olenkin paata muita pidempi, vaikka suomalaisittain olen normaalipituinen. Lisaksi huvittavaa oli, etta ostin XL-kokoiset housut juuri torikojusta! Aasialaisilla on todellakin hieman eri kokoluokitus :D.
Huomenna olisi tarkoitus pyrahtaa kaymaan laheisella saarella. Jos vaikka saisi kunnon rehkimista aikaiseksi, kaveleminen kun ei ole mielestani liikuntaa 😉
Olisin myos lisannyt tanaan valokuvia, mutta talla koneella, jolla tanaan kirjoitan, se ei onnistu. Jos vaikka huomenna sitten..
Tags: Travel
Leave a Reply