Viimeisia viikkoja viedaan…
Oho. Aika on mennyt niin nopeasti etta en ole ehtinyt edes kolmeen viikkoon paivittamaan blogia. Ja myoskin ehka siita syysta, etta en ole netissakaan kaynyt kuin joinain viikkoina vain kerran ja pariin tuntiin ehtii kirjoittamaan yhden mailin… Olen siis pahoillani etten oikein ehdi vastailla maileihin, ketaan en ole unohtanut! Vastaus tulee aikanaan.
Paasin muuten hostellin murjusta pois. Tutustuin toissa eraaseen kiwi-kundiin, Stuartiin. Han tuli kaymaan hostellilla eras viikonloppu, ja jarkyttyi paikasta niin paljon etta tarjosi minulle huonetta talosta jossa han asuu.
No mikas siina, ei siina kovin montaa kertaa tarvinnut miettia, asumispaikkahan ei voi enaa huonommaksi menna.
Ja talo on todella kiva. Omakotitalo kolmella huoneella ja isolla takapihalla. Stuartin paras kaveri uudesta-seelannista, Jordan, asuu yhdessa huoneessa. Ja talo on todella puhdas, mika ihaninta. Omasta huoneestakin olen saanut nauttia.
Jordan ja Stuart ovat 19-vuotiaita. He tuntuvat jollakin tapaa kuin pikkuveljilta, kyllahan me hieman eri aaltopituudella olemme, mutta mukavia he ovat silti :).
Asun siella viela muutaman viikon, ja sitten muutan jonnekkin. Riippuu mita tapahtuu tyon suhteen ja muutenkin. Yksi varteenotettava vaihtoehto on hollantilainen Sara. Hanen talossaan on yksi huone vapaana.
Muuten olen ollut aivan uuvuksissa. Tuo tyopaikka ei todellakaan ole minun paikkani. Raha on ainut asia joka lohuttaa sinne menemisessa, mutta kylla se on niin pakkopullaa ollut viimeiset pari viikkoa ettei hyva tosikaan. En ole yhtakaan tyopaikkaa kokenut niin vasyttavaksi. Olen ottanut mp3-soittimeni toihin mukaan, ja kuunnellut salaa musiikkia yhdella korvanapilla, etta kestan edes jotenkin. Jos siis asentaa piuhat ja muut puvun alle oikein, niin kukaan ei tieda etta kuuntelet musiikkia, koska mitaan ei nay ulospain.
Kiellettyahan se on, mutta monet tekevat niin ja se ainakin tekee puuduttavasta tyosta siedettavan, hetkeksi.
Hetken harkitsin jopa jatkavani siella joulutauon (21.12-03.01) jalkeen, mutta en enaa. Rahaa ei ole paljon saastossa, mutta otan riskin ettei toista tyota heti loydy. En yksinkertaisesti jaksa paivaakaan enempaa kuin on pakko. En voi hyvin eika mikaan raha saa minua jaamaa sinne. Uskon etta maailmankaikkeus rahoittaa, tavalla tai toisella.
Olisin lahtenyt sielta jo pois, mutta jain ainoastaan ja vain toisen viisumin saamisen inspiroimana.
Tana viikonloppuna alan katselemaan muita toita. Nayttaa silta, etta Toowoombassa vietetaan viela ainakin lisakuukausi, koska taalla on paljon enemman toita tarjolla kuin esimerkiksi Brisbanessa, ja varsinkin koululaisten kesalomien aikaan toiden saaminen ei ole helppoa.
Unohdin muuten kertoa eraasta mielenkiintoisesta ja erilaisesta tuttavuudestani. Benny, 22-vuotias saksalaiskundi. En muista, koska olisin tavannut niin ajattelevan ja fiksun 22-vuotiaan.
Bennylla ja minulla natsasi heti. Elama on kylla opettanut hanelle muutaman oppitunnin. Hanella oli 15-vuotiaana syopa paassa. Kun han parani siita, han lopetti polttamisen terveytensa takia… Ja hanelle tuli luusyopa jalkaan jonka myota han menetti jalkansa ja hanella on nyt proteesi.
Ja se tapa, milla han elaa on ihailtava. Paiva kerrallaan. Ja etta elama voi olla hyvin lyhyt, joten tee tanaan se mista olet aina haaveillut, ala siirra sita huomiseen. Han on niin ihana ja valoisa ihminen. Sydameni tayttyy ilolla ja rakkaudella kun tapaan hanen kaltaisiaan ihmisiaan. Perusjannuja tapaa ihan riittavasti tyossa ja muuallakin, joten kun tapaa aidon ja elamaa nahneen ihmisen, se on suurin lahja ja ilo minun elamassani.
Mutta niin, han, kuten minakin uupui toissa taysin ja han lopetti useita viikkoja sitten ja loysi toiden tyopaikan muualta.
Viime viikolla iski mieleton ikava. Ikava iski rintaani kuin terava miekka, kun kuulin Sturatin ja Jordanin keskustelun. Jordan pohti aaneen, mita han ostaa Stuartille joululahjaksi. Stuart vastasi siihen, etta se, etta Jordan on lasna on hanelle suurin joululahja minka han voi saada. Siina sitten aloin miettimaan…. minulla ei ole taalla ketaan joka tuntisi minusta samoin. Tai ketaan josta mina tuntisin samoin. Useimmat tuttavuuteni ovat tylsistyttavan pintapuolisia. Tama on niita matkailun varjopuolia, ja asia jonka kanssa pitaa vain elaa. Todellisten ystavien saaminen vie aina aikaa, oli sitten kotona tai ulkomailla.
Olisi vain niin ihanaa olla jonkun ihanan ystavani kanssa, joka tuntee minut taysin. On niin ihanaa olla ihmisen seurassa, joka tuntee sinut taysin, koska voit vain olla. Joku, joka tietaa miten ajattelet ja miten reagoit asioihin.
Noh, uskon etta tama on tallainen moykky tiella, joita tulee joskus ja kylla se siita tasoittuu.
En tietenkaan pahoita mieltani jos joku teista soittaa minulle ja kertoo etta kone australiaan laskeutuu pian ;).
Mitas muuta.. Joulua en ole sen enempaa miettinyt. Jotain pienta lahetan kotiin, mutta en aio ostaa yhtaan joululahjaa. En tieda viela miten joulua vietan, mutta luultavasti taalla Toowoombassa olen. Asialla ei sinansa ole kauhesti merkitysta minulle, totta puhuen. Riittaa etta on suklaata ja pari kaveria ja hyva leffa.
22.12 on laakarille aika. Toista viisumia varten, jonne pitaa kiikuttaa passi, passikuva, todistukset 3kk tyoskentelysta seka 200$ rahaa. Ja kylla, olen hyvin kiitollinen etta sain taman tyopaikan, niin uuvuttavaa kuin se onkin, se tuo myos elamaani jotain hyvaa :).
Tags: Travel
