Bundaberg-Childers-Hervey Bay
Bundabergissa ollessani soitin eraaseen working hostelliin joka on Childersissa, 50 km sisamaahan pain. Sanoivat, etta toita on tasta viikosta lahtien.
Vietin varmasti tylsimman viikon, mita olen koskaan Australiassa viettanyt. Bundabergissa ei ole YHTAAN MITAANl. Siis se on suht iso kaupunki, mutta enimmakseen teollisuutta ja sen sellaista mika ei kauheasti kiinnosta. Bundaberg ei ole edes meren rannalla, ja alkaa useimmiten ahdistaa jos ei ole jotain lampea edes lahella. Tama kai tulee suomalaisista juurista, siella kun on aina joku latakko parin kilsan sateella.
Onneksi tapasin Elisan. Elisa on asunut viisi vuotta Espanjassa jossa tapasi myos poikaystavansa, Timon. Elisa on savosta kotoisin. Meita oli itse asiassa hostellissa oikea suomalaiskommuuni, yhteensa seitseman tai kahdeksan suomalaista.
Cellblock hostel, jossa olimme oli working hostel, ja Elisa teki toita. Tosin niita oli todella huonosti, valilla vain 1-3 tuntia, joten eipa sellaisella tahdilla rikastumaan paase, varsinkaan kun hostelli maksaa jo noin 170$ viikko. En tieda mika hostellista tekee niin kalliin!
En siis vaivautunut edes yrittamaan paasta hostellin kautta toihin, kun katsoin sivusta, millaista saatamista se tuntui olevan. Koko ajan katosi tarkeita papereita ja palkanmaksussa oli ongelmia.
Lisaksi hostellin sisapihalla oli baari jossa soitettiin musiikkia todella kovaa puoleenyohon asti. Ironista mielestani, hostellissa jossa suurin osa ihmisista on toissa ja joutuvat heraamaan todella aikaisin….
Vaihdoin hostellia kun alkoi ahdistamaan. Bus Stop Hostel oli myos working hostel. Ei todellakaan mikaan mairittelevan upea hostelli ikkunattomine huoneineen mutta ihan riittava. Hostelli sijaiti bussiaseman vieressa, joten ainakaan ei tarvinnut raahata rinkkaa kauas kun lahdon hetki Childersiin lauantaina tuli…..
..mutta bussi oli myohassa kaksi tuntia! En tieda miksi, mutta paa-asia etta tuli. Pysahdyimme puolessa valissa matkaa huoltoasemalle 45 minuutin tauolle. Jos autolla olisi tuon matkan ajanut, siihen olisi mennyt puoli tuntia, bussin kanssa siihen meni 1,5 tuntia+kahden tunnin odotus…..
Childers yllatti positiivisesti. Ajattelin etta se on todellinen keppikyla missa ei ole yhtaan mitaan. Nain uima-altaan ja se piristi heti! Paasisi ainakin uimaan.
Childers on natti pieni kyla.
Hostelli oli myos ihan mukavan oloinen ja sain oman huoneenkin, koska paikalla ei ollut kuin 4 ihmista koko hostellissa… Eika niita toita loytynyt. Soitin kaikkii numeroihin joita ilmoitustaululla nain ja missaan ei tarpannyt.
Maanantaina hostellin omistaja sanoi, etta tiistaina minulla on toita.
Tiistai-aamuna 6.30 sitten menimme pienelle farmille; mina ja kolme muuta. Farmi oli kuin jostain postikortista ja homma mita teimme oli kuin oma mielikuva idyllista australialais maisemasta: kukkuloita, peltoja, vihreytta ja auringonpaistetta kirkkaan siniselta taivaalta. Poimimme nektariineja. Nektariinipuu on juuri sopivan korkuinen pituiselleni ihmiselle, oksat eivat ylety kahta metria korkeammaksi juurikaan. Joten tyo oli helppoa, joskaan ei niin mielenkiintoista. Viiden tunnin jalkeen lopetimme ja farmari kertoi etta toita oli vain joka toiseksi paivaksi suurinpiirtein..
Mutta nektariinit olivat todella maukkaita, niita tuli syotya kylla useampi :).
Tanaan, keskiviikkona herasin aikaisin. Piti paasta vihdoinkin johonkin lopputulokseen missa aion olla viikon paasta. Luottokorttini nimittain vanheni syyskuun lopussa, jolloin tein 600$ kateisnoston. Aussitililla on komeat 17$ rahaa, joten joudun elamaan tuon kateiseni turvin kunnes Markku lahettaa uuden, suomen osoitteeseeni saapuneen luottokortin…
Joten syntymapaivani tulee tuskin olemaan mikaan kovin ihmeellinen. Safari Fraser Islandin hiekkadyyneilla olisi upeaa mutta tuskin tulee tapahtumaan. Harmi sinansa, ehka joskus toiste.
Soittelin sitten eri farmeille taas, ja tuntui etta ei missaan sitten yhtaan mitaan. Tuntui todella toivottomalta ja toisaalta olin vasynyt vollottamaan pikkukylan hostellissa yksikseni. Joten parempi tehda se jossain missa on edes vahan mukavampaa.
Mieleeni nousi Hervey Bay.
Hervey Bay on portti Fraser Islandille, mika on kai maailman suurin hiekkasaari.
Katsoin viela mihin aikaan lahtee bussi, ja onnekkaasti sellainen olisi ihan muutaman tunnin paassa. Ei muuta kuin varaamaan lippu ja kamat kassiin. Hyvasti Childers.
Helpotti huomattavasti saapua ihmisten ilmoille. Bundaberg oli kuollut kyla rumalla maisemalla ja Childers pelkastaan kuollut kyla kauniilla maisemalla.
Nyt sitten odotten 20$ paivabudjetilla luottokorttia saapuvaksi. Suomen tililla on jonkun verran rahaa vaikka ei sillakaan paasta proystailemaan, mutta kuitenkin jonnekkin.
Viikon paasta pitaisi olla taalla.
Toiden hakua en aio edes ajatella muutamaan paivaan, siina stressitilassa missa olen ollut viimeiset kaksi viikkoa ei varmaan edes voi toivoa saavansa mitaan. On ollut rehellisesti sanottuna suunnaton vitutus ja masennus.
Tallaista tama matkustus on, yhtakkia ilo voi muuttua vitutukseksi ja toisinpain. Todellista vahvuutta on osata kasitella ja ymmartaa tunteitaan. Tottakai olisi ihanaa jos taalla olisi joku hyva ystava jonka kanssa jakaa murheet. Onneksi on edes Elisa taalla, jolle voi soittaa :).
Kolme kuukautta viisumia jaljella… kaksi kuukautta siis pitaa tehda viela farmihommia viisumin pidennysta varten. Ja olen todellakin valmis matkustamaan vaikka toiselle puolelle maata, jos vain varmuus tyopaikasta on. Aika paljon olen valmis uhraamaan, jotta voin jaada tanne toiseksi vuodeksi. Tuntuu etta on niin paljon kesken.
Asiat menevat niin kuin on tarkoitettu, ja toivon etta minulle se mahdollisuus suodaan. Toivottavasti tekin, vaikka tama tarkoittaisikin etta en suomeen olisi ihan heti tulossa.
Tags: Travel
