GREAT BARRIER REEF
Olipa reissu. Uskomaton sellainen! Aloitetaan kuitenkin alusta….
Kokoonnuimme siis matkanjarjestajan toimistolle tiistaina 12.30. Loppujen lopuksi reissuun lahtijoita oli 13, vaikka alunperin meita piti olla 18. Kuulemma joku perhe oli varannut matkan, mutta myohemmin selvisi etta talla perheella oli mm. 8- ja 10-vuotiaat lapset… Ja tama perhe oletti etta miehisto katsoisi lasten peraan vanhempien sukeltaessa…. Joten se siis siita. Eika se olisi varmasti muillekaan ollut kovin mukavaa, kun olisi kaksi lasta pyorinyt viisi paivaa jaloissa.
Porukkaamme kuului lisakseni jenkki, kanadalaisia, muutama aussi, ruotsalainen seka kaksi suomalaista! Sanna tosin asuu ruotsissa, mutta puhuu molempia kielia. Vesa oli jo toisella reissulla Nimrod Explorer:lla. Han oli edellisella viikolla ollut kuuden paivan reissulla, ja han voitti avonnassa taman toisen reissun….
Bussi tuli hakemaan meita toimistolta ja vei meidat satamaan, josta laiva starttasi 15.00. Laiva oli hieno ja tasokkaan oloinen. Miehisto sisalsi kuusi henkea. Kapteeni, kokki, jokapaikan hoyla, kippari seka kaksi sukelluksen opettajaa.
Great Barrier Reef on maailman suurin meri-luonnonpuisto, pinta-alaltaan 350 000 neliokilometria ja on lisaksi yksi maailman seitsemasta luonnonihmeesta. Pituudeltaan riutta on 2300 kilometria pitka ja nahtavissa satelliittikuvista. Tama on koti 2000 kala-, 350 koralli-, 4000 nilviais- ja 400 sienilajille. Syvemmissa vesissa on myos valaita, joita voi nahda talviaikaan. Uhkana riutalle ovat kuitenkin liikakalastus, saastuminen, oljynporaus seka maanviljelyksilta veteen valuvat ravinteet.
Ensimmainen kohteemme oli siis 16 tunnin matkana paassa, Holmes reef, joka sijaitsee riutan reunalla, Coral Sea:lla. Nukuimme mukavasti 4 hengen hyteissa, tosin jokaisessa hytissa oli vain 2 henkiloa. Seuraavana aamuna heratys oli 6.30. Soimme aamiaisen ja valmistauduimme ensimmaiseen sukellukseen.
En koskaan unohda tunnetta, kun aloimme laskeutumaan veden alle ensimmaista kertaa…. Nakyvyys oli aivan uskomaton, joka suuntaan naki niin pitkalle kuin vain mahdollista! Aivan kuin akvaariossa olisi ollut. Kaloja ja koralleja oli niin paljon ettei niita kaikkia ehtinyt edes katsomaan.
Keskiviikkona sukelsimme paivalla nelja kertaa ja teimme yhden yosukelluksen pimean tultua. Yolla ravut tulevat piiloistaan ja voit myos nahda kalojen nukkuvan, mika tarkoittaa lahinna niiden kellumista paikallaan meren pohjassa.
Mieleenpainuvinta olivat luultavasti hai-kalat. Niita riitti! Lisaksi eraalla sukelluksella syotimme haita. Menimme kaikki istumaan meren pohjaan rinkiin, niin etta laivan pohja oli melko suoraan ylapuolellamme. Dave (osa miehistoa), antoi signaalin ja laivasta laskettiin rinkimme keskelle narun varassa umpinainen kori jossa oli kalanraatoa. Hait hyokkasivat karppana sen kimppuun! Niita oli kymmenia!
Hai ei siis ole vaarallinen, vaikka niin monesti luullaan. Hai ei koe sukeltajaa uhkana. Sukeltaja on liian muovinen ja metallinen asusteineen, seka liikkuu liian sujuvasti nayttaakseen murkinalta hain silmissa. Jos sukeltaja joutuisi pulaan vedessa, esim. makaisi meren pohjassa liikkumatta pitkan aikaa, sitten voisi tamakin kala alkaa kiinnostumaan.
Enka tiennyt etta myos merilepakoita on olemassa! Yksi sellainen killui kuolleena siella! Luulin etta se oli jotain huonoa pilaa, ja joku oli vienyt sen sinne :D.
Lisaksi merimadot olivat hassuja, garden eel:t siis. 10 metrin paasta naet meren pohjassa kymmenia, jollei satoja matoja kurkistelevan koloistaan. Mutta heti kun menet lahemmaksi, ne vetaytyvat koloihinsa ja voit vain nahda lukemattomia kolosia sukeltaessasi paikan yli.
Bicolor Dottyback on kala, jonka ristin ruotsin lipuksi. Pieni, ehka noin 8 cm pitka kala, joka on puoliksi kirkkaankeltainen ja puoliksi kirkkaansininen – aivan kuten ruotsin lippu! Suomen lippua ei nakynyt…..
Viimeisena aamuna halukkaat saivat osallistua “dawn dive:en”. Eli siis sukellus, jonka alkaessa on viela pimeaa mutta aurinko nousee pikkuhiljaa. Silloinkin voi viela nahda kalojen nukkuvan. Heratys oli siis 5.15…. Kylla siina vahan unihiekkaa pyyhittiin silmista, mutta kun tiesi etta kalat odottavat, niin kylla sita nousi enemman kuin mielellaan :). Se olikin upea sukellus! Aluksi tarvitsimme taskulamppua nahdaksemme veden alla, mutta viimeiset 20 minuttia oli jo niin valoisaa ettemme tarvinneet sita. Ja elamaa oli paljon! Kiersimme ympyraa paalumaisen muodostelman ymparilla ja naimme lukemattomia rapuja, kaloja nukkumassa ja kaksi kilpikonnaa! Kilpikonnat olivat niin suloisia!Arvioisin etta noin 70 cm pitkia.
Vedenalainen maailma on niin kaunis. En ole koskaan nahnyt missaan niin kaunista luontoa kuin tuolla reissulla veden alla. Yhteys luontoon on niin mieleton. Silla sekunnilla kun painut veden alle, tiedostat hengityksesi joka ikinen sekunti, jokaisen osan kehostasi ja olet totaalisesti luonnon ymparoima. Kaikki muu unohtuu. Se on niin taydellista hetkessa elamista, etta en tieda parempaa. Miten niin hassuja, kauniita ja erilaisia kaloja onkaan luotu? Kuin taysin eri maailma, pienoismetsa veden alla. *Huokaus*. Siina jos missa rentoutuu.
Lisaksi merella olo jo itsessaan on niin rauhoittavaa. Silla hetkella kun laiva lahti satamasta, tuntui etta ne kaikki huolet ja ajatukset mita paassaan pyoritteli, jaivat sinne myos. Ilmapiiri laivalla oli hyva, miehistosta huomasi, etta he kaikki pitivat aidosti tyostaan. Yleinen keskustelu oli ihanan kevytta, aiheina olivat yleensa kalat ja millaisia kaloja olimme nahneet. Vedenalainen maailma taitaakin olla aikuisten oma paivakoti :).
Tamakin ihanuus loppui aikanaan… Laivamme saapui Cooktowniin, piskuiseen kylaan jossa ei kovin montaa asukasta taida olla. Sielta bussi kuljetti meidat lentokentalle, mika oli kaunein ja idyllisin nakemani. Lentokentalta lentavat vain pienkoneet.
Meita tuli hakemaan kaksi konetta, yhteen koneeseen mahtui 6 henkiloa. Olipahan tamakin uusi kokemus :D! Koska sukeltamisen jalkeen ei saa lentaa 24 tuntiin, lensimme matalalla, 300 metrissa. Naimme riutan ylapuolelta, Cape Tribulationin sademetsan, Port Douglasin, ison vesiputouksen… Kerrassaan upeaa!! Lento kesti 45 minuuttia ja bussi tuli hakemaan meidat Cairnsin lentokentalta ja vei meidat takaisin majoituspaikkoihimme.
Oli ihanaa palata tahan taloon missa asun! Olin niin vasynyt reissusta. Lisaksi viela kaksi paivaa reissun jalkeen minusta tuntuu kuin maailma pyorisi silmissa… Vartalo taitaa olla viela laivassa :).
Ja viela pieni listaus kaloista joita nain, tama siis vain murto-osa koko maarasta, kaikkia ei edes loytanyt kalakirjasta:
Trumpetfish – Orange-spot Surgeonfish – Silvertip Shark – Grey Reef Shark
Sea Bat – Potted Butterfly fish – Latticed Butterfly fish – Oval Spot Butterfly fish
Crabs – Wrasse – Lionfish – Three Spot Angelfish – Herald’s Angelfish – Garden Eel
Teardrop Butterfly fish – Big Longnose Butterfly fish – Ragged-tipped Firefish
Scorpion fish – Wideband Fusilier – Blue-spotter Grouper – Nemofish – Turtle
Damselfish – Eyebar Gopy – Pacifis half-and-half chromis – Bullethead Parrotfish
Bicolor Dottyback – Blue Blanquillo Juvenile – Table Coral – Brain Coral – Nudibranch
Stay Horn Coral – Lettuce Coral – Moluccan Cardinal fish – Doubletooth Soldierfish
Hegaxon Rockod – Octopus
Tags: Travel
No kyllä kuullosti hienolta reissulta!!! Kuolasin ruudun kokonaan kun kuvailit näkymää merestä!! Kuullosti siltä, että siellä oli elämää ihan toiseen tahtiin kuin itsellä Airlie-beachilla -00. Varsinkin haitten näkeminen on jäänyt kokonaan väliin, niin ausseissa kuin Thaimaassakin. Tästä ei voi muuta päätellä kuin että pelkäävät mua. Lensittekö riuttojen väliset saaret lentokoneella, se jäi epäselväksi….
Tiedän miltä akvaariofiilis tuntuu. Niissä vesissä sukeltaminen on jotakin ihan fantastista eikä sen jälkeen halua veteen missään suomen kuraojassa. Täällä kylmyys iskee heti naamaan jo alle 10m syvyydessä….
Koitahan jäädä sinne kulmille, kuullostavat aika suotuisilta olosuhteita. Jos jäät pisemmäksi aikaa, tulen myös mielelläni sukeltamaan sinne. Edellytyksenä on kuitenkin se, että eteisessä on aina saavillinen herkullisia mandariineja!!!!!!!
Rentoja hetkiä sinne Down under!!!!
Markku