Ihmeellinen Maailma

 Taalla edelleen ollaan, Surfers Paradisessa.

 Kuten sanottua, rakastan rantoja, ja sita tama Queenslandin osavaltiossa sijaitseva Gold Coast tarjoaa. 70 km biitsia!!! Totta puhuen sijaintia piti kuitenkin muuttaa taalla Gold Coastilla. Viikko sitten ostin bussi-tiketin Brisbaneen, joka on noin 1-1,5 tunnin paassa taalta, 12 dollaria eli noin 7 euroa. Keskiviikko-aamuna heitin sen roskiin ja paatin jaada nauttimaan hekumallisesta biitsista. Mita olen Brisbanesta kuullut, se on vain kaupunki muiden joukossa eika tarjoa mitaan nahtavaa. Monet eivat ole tykanneet. No, kyllahan se pitaa jossain vaiheessa katsastaa, mutta ei viela :).

 Toissapaivana piti lahtee Burleigh Headsiin, joka on noin 6 kilometria etelaan saman biitsin varrella. Olin jo tsekannut itseni hostellista ulos, ja kysyin turisti-infosta mahdollisista hostelleista siella. Yllatyksekseni he sitten sanoivat, etta siella ei ole yhtaan hostellia. Hitto! Ja halvimmatkin majoituspaikat olivat 40 euron luokkaa… Juu ei. Vahan liian kallista. Tuli kylla rajoittunut olo. Pakettiauto olisi oikeasti asiaa tallaisella reissulla! Sellaisen voisi hankkiakin, jos olisi joku hyva frendi jonka kanssa silla voisi lahtea haroilemaan. Hostellien hyva puoli on siina, etta tapaa paljon ihmisia. Huono puoli se, etta useimmiten kaikki ovat matkalla johonkin, joten pysyvia ystavyyssuhteita ei oikein paase syntymaan.

Niin, edes karavaani-parkista ei irtoaisi halvemmalla kuin telttapaikka, ja telttaahan ei nyt tahan hataan keksi, vaikka toisaalta ei ole maailman ihanin tunne herata aamulla siihen, etta aurinko paistaa taysilla ja hiki valuu otsalta. Tosin, niin kauan kuin lampoa riittaa, en valita :D.

 Niimpa sitten menin takaisin samaan hostelliin mista olin juuri lahtenyt :D. Hostelli itsessaan on varmasti kaikkein mukavin missa tahan mennessa olen ollut. Eli tuli aaripaa heti vastaan, Sleeping Inn Surfers, jossa olin tuota ennen oli taas kaikkein kamalin. Pitaapa julkaista jotain kuvamateriaalia siita….

 Niin mukavuus tassa paremmassa hostellissa varmasti johtuu siita, etta tassa paikassa ei tule “hostelli-olo”. Huoneet vastaavat normaalia hotellia, paitsi etta joka huoneessa on 4 ihmista. Itse asiassa tassa mestassa on seka hotelli etta hostelli, vierekkaiset rakennukset.

 Kaytossa on myos uima-allas, pore-allas, tennis- ja squash-kentta, internet (tosin maksullinen) seka suuri halli jossa on peleja joka lahtoon. Jokaiseen huoneeseen mennaan siis omasta ovesta. Miten ihanaa kun ei tarvitse kuunnella kaikenmaailman alykaapioiden rellestysta yomyohaan! Tosin ainoa miinus on, etta ilmastointia ei taallakaan ole, vaan pelkka tuuletin. Tosin jostain syysta huoneessa ei tule ihan niin niin kuuma auringon noustessa kuin edellisessa hostellissa oli.

 Tassa paikassa ei kylla sinallaan ole mitaan valittamista. Ranta on aivan uskomattoman upea, ja se onkin ainoa paikka missa taalla voi kayda juoksemassa rauhassa. En valita ollenkaan :). Tosin juoksemiset taytyy ajoittaa joko aamulla kello 5-6(ennen kuin aurinko on ehtinyt kunnolla nousemaan) tai illalla kuuden jalkeen (aurinko alkaa laskea). Muuten hikoilen niin elaimena, etta se ei ole edes hauskaa. Tosin kuntosalia ei taida olla lahimaastossa myoskaan. Kaipaan sita rehkimista! Etta lihakset huutaa armoa! No, kaikkea ei voi saada. 

 Aurinkoa taalla riittaa. Queenslandia kutsutaan Sunshine stateksi, enka yhtaan ihmettele, miksi. Taalla nakojaan paistaa aurinko aina! Vain yhtena paivana on satanut vetta oikein kunnolla, ja se oli paiva jolloin saavuin tanne Surfersiin. Naama onkin palanut jo kerran ja olkapaat…Vaikka kuinka yrittaa rasvata itseaan.

 Turisteja taalla on paljon. Tama on suosituin turisti-kohden Gold Coastilla. Sen takia olisin mielummin hieman enemman sivussa turisti-alueesta, mutta ei ole vaihtoehtoja.

 Tyonhaku ei ole edistynyt… Ja se on osaksi ihan omaa laiskuuttani. Keskiviikkoisin ja lauantaisin ilmestyy Bulletin-niminen lehti, jossa on monta sivua tyopaikka-ilmoituksia. Tahan mennessa olen ollut melko valikoiva, koska rahaa viela on. Kylla se valikoivuus sitten lahtee, kun alkaa raha loppumaan…. Toisekseen voin jo nyt kuvitella, kuinka shokeeraavaa olisi herata kello 6 tai 7… Mutta kyllahan siihenkin sitten aikanaan tottuu, kun on pakko…

 Aion nyt nauttia olemisestani enka murehdi turhia. Asiathan eivat muuksi marehtimalla muutu. Kylla ne tyot viela kutsuvat, ihan varmasti. Silla varmaa ainakin on, etta talla rahalla taalla ei ela vuotta. En ole kuitenkaan niita ihmisia, jotka laskevat joka pennin. Asuminen maksaa jotain, tassakin hostellissa ~17 euroa yo ja ruoasta en tingi. En todellakaan ole niita ihmisia jotka syovat tolkkipapua ja nuudelia kuukausitolkulla. Ja jos jotain haluaa tehda, sekin maksaa, luonnollisesti.

 Niin… Tanaan kavin ruotsalaisen Stefanin kanssa Ripleys’n Believe It Or Not-museossa. Stefanin tapasin sattumalta kun olin Woolworthissa ostamassa sapuskaa. Stefan asui samassa kampassa Sydneyssa kuin mina. Pieni maailma!!!

 Museo oli erittain hauska. Ei tullut nukahtamisfiiliksia. Museo kertoo kaikenmaailman omituisuuksista. Erittain mielellani olisin lisannyt kuvia, mutta jossain on ongelma, enka tieda missa. Jos yritan lisata kuvan, kone lyo vain jotain osoitetta kenttaan, eika mitaan nay. Osaako meidan ATK-tuki Ripa edes sanoa missa vika voisi olla?

 Viela olisi paljon sanottavaa, mutta aika loppuu… Saastan ensi kertaan 🙂

 

Tags: Travel

This entry was posted on Tuesday, February 21st, 2006 at 9:06 am and is filed under Travel. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.