Kengurumaassa
*Haukoittelua*.
Nyt vasyttaa, vaikka paa onkin aivan sekaisin kaikesta.
Torstaina menin Singaporen lentokentalla juurikin kahta tuntia ennen lahtoa, ja sain kuulla etta kone on hyvin taynna. Onneksi sain kuitenkin paikan, keskelta tosin, mutta en todellakaan olisi jaksanut jaada minnekkaan odottelemaan.
Singaporen lentokentta on varsin viihtyisa.
Kentalla on ilmainen internet-yhteys, viihtyisia kahviloita ja ihana kaktus-puutarha, jossa voi kavella pienen lenkin ihastellen erilaisia kaktuksia seka maisemia.
Hienoja kaktuksia.
Koneessa tosiaan istui molemmin pu0lin minua varsin isot ihmiset. Miten minulla aina kay tuuri mita tulee vierustovereihin? Oikealla puolella istuva vanhempi mies oli kylla ihan mukava, hanesta sain hyvaa juttuseuraa.
Vasemmalla puolella istuva nainen taas ei. Justiinaksi hanet ristin heti matkan alkumetreilla. Penkki kun ei millaan meinannut riittaa hanelle, vaan han kiehnasi penkissaan kuin irtipaasemista odottava harka.
Eihan siina voinut muuta kuin karsia.
En oikein pysty nukkumaan lentokoneissa, koska yleensa kroppa on niin jumissa, etta ei siita yksinkertaisesti tule mitaan.
Sydneyn lentokentalla kaikki sujui kitkattomasti. Passiini lyotiin viisumi, tavarat lapivalaisulaitteeseen ja ulos.
Olin aikeissa menna Wake Up-nimiseen hostelliin. Minut neuvottiin lentokentan ulkopuolelle, jossa oli muutama bussikuski rahastamassa ja neuvomassa oikeaan bussiin.
Bussissa olikin tunnelmaa, koska se oli aivan taynna reppureissaajia seka heidan reppujaan. Tosin ilmassa vareili vahvasti kaikista havaittavissa oleva vasymys.
Matkalla Sydneyyn lentokentalta.
Wake Up-hostelliin saapuessa sain todeta, etta se oli taynna. Check out-aika on 10.30 paivittain, mutta siella oli jo sen verran odottamassa vakea, etta en viitsinyt jaada ihmettelemaan. Hinnat olivat lisaksi suolaiset; 12 hengen huone 31 euroa. Tama siis halvin. Yhden hengen huoneesta saa maksaa 88 euroa. Siis hotelli-tasoa. Tosin ei tama miltaan hostellilta vaikuttanutkaan.
Lahdin siis ulos kavelylle muutaman seuraavan osoitteen kanssa. Eras mies, joka seisoi jonkun ravintolan edessa moikkasi. Hetken mielijohteesta kavelin hanen luokseen, ja kysyin hanelta, tietaako han mitaan edullista hostellia lahimaastosta.
Juttelimme hetken, ja han kertoi juuri oman kamppiksensa muuttaneen pois. Han tarvitsi siis uutta kamppista. Tama kuulosti aika hyvalta.
Ei oikein houkuttele 12 hengen yhteisasuminen. 6 henkea on viela ok, mutta 12 on jo vahan liikaa.
Ajattelin siis, etten meneta mitaan jos kayn katsomassa tata kamppaa.
Kampassa on kolme huonetta, kahdessa isomassa asuu kolme henkea kummassakin ja yhdessa kaksi.
Vuokra 12o dollaria/viikko. Siis halvempaa kuin hostellissa. Tietenkin Sydney itsessaan on jo kallis kaupunki.
Esimerkiksi 1,5 litraa vetta tai 0,5 litraa limsaa maksaa 2,2 euroa!
Ruoka on aavistuksen halvempaa.
Olen nyt asunut 5 paivaa ko. kampassa. Kamppakavereinani on siis kaksi naista, molemmat Koreasta.
En voi sanoa etta tuntisin kuitenkaan oloani kovin kotoisaksi tai luontevaksi asunnossa. Keittio ei ole missaan ihan parhaassa kunnossa, ja lattiamatosta paatellen monet tykkaavat kavella sisalla kengilla.
Olohuonetta ei ole, koska siella asuu kolme tyyppia myoskin, kaksi aasialaista kundia ja ruotsalainen. Yhdessa huoneessa asuu tama Turkkilainen jonka kautta taman kampan sainkin.
Backpackereita nakee taalla muuten joka kulmalla. Jostain olin lukevinani, etta meita reppusreissaajia on taalla WH-viisumilla n.75 000.
Eli kyllahan niita nakee, ja onhan tama Sydney iso kaupunki.
Sydney kaupunkina ei vaikuta yhtaan hullummalta, hinnat vain huimaavat paata!
Ja jotenkin se myytti tyylikkaista ja urheilullisista australialaisista tuhoutui, vaikka tiesin etta eivat he kaikki niiiin tyylikkaita ole. Samanlaista jengia kuin missa tahansa muuallakin.
Tama oli jonkinlainen hyvantekevaisyys-show….
Oopperatalo.
En oikein tieda haluanko olla taalla.
Eilen tuli ongelmia taas luottokortin kanssa, mutta rakas, ihana paras ystavani ja oikea kateni, siskoni Terhi auttoi minua jalleen hadassa ja hoiti asian puolestani.
Olen kylla todella vihainen osuuspankille, koska olen saanut vaaraa informaatiota heilta. Onneksi kaikki on nyt kunnossa. Tai ainakin pitaisi.
Niin kuten sanoin, Australia vaikuttaa oikein mukavalta paikalta.
Kallistahan taalla on Thaimaan jalkeen…Thaimaassa hinnat olivat uskomattoman halpoja.
Mutta sen sanon viela, etta missaan nimessa Suomea ei ole ikava. Koen suurta rikkautta saadessani tavata naita kaikkia ihmisia eri maista ja seurata heidan tekemisiaan.
Niin mietin vain, etta vaikka olisi kiva olla taalla, en tieda, haluanko menna toihin. Kuulostan laiskalta, tiedan sen. Toisekseen joutuuhan siihen tyon etsimiseen nakemaan vaivaa, ja en kuitenkaan ole kiinnostunut olemaan jossain siivousfirmassa 5 euron tuntipalkalla…
Toisaalta tunnen oloni taalla jotenkin todella yksinaiseksi, vaikka eihan minulla aasiassakaan ollut sen enempaa tuttuja.
Tama turkkilainen on luvannut auttaa minua tyonhaussa, ruotsalaisen kanssa tulen hyvin toimeen, olen tavannut sattumalta pari suomalaistyttoa nettikahvilassa, lisaksi minulla on muutama paikallinen ystava.
Silti tunnen etta olen jotenkin taysin yksin asioideni kanssa. Ehka siksi, etta kukaan heista ei oikeasti todella ymmarra mita tunnen.
Valilla kiroaa, etta miksi sita onkaan syntynyt niin tunteelliseksi ihmiseksi? Miksi ei voisi vain olla kova ja royhkea? Silla asenteellahan taalla parhaiten parjaa.
Ihmettelen valilla myos, etta miten itsellani on tapana jarjestaa itseni mita kummallisempiin tilanteisiin. Sitten ihmettelen, etta miten olen taas saanut tallaisen sotkun aikaiseksi? Toisaalta tasapaksu elama tasapaksuine paivineen ei ole koskaan kiinnostanut minua.
En missaan nimessa ottaisi takaisin paivia Inex Partnersilla, jossa mikaan ei oikein tuntunut miltaan. Mutta voin kylla myontaa, etta omaa asuntoa on kovin ikava! Omaa rauhaa kun ei ole juuri ollut!
Ajattelin nyt antaa itselleni kuukauden aikaa. Seuraan fiiliksiani, jotka talla hetkella menevat vuoristorataa. Jos ei mitaan edistymista tapahdu kuukauden aikana, vaan yha kelaan tassa koneella, etta mita taalla teen, hankin kylla biljetin takaisin Thaimaahan ja pidemmalla viisumilla.
Talle maalle en ainakaan aio lahjoittaa rahojani ellen jotain saa vastineeksi.
Kertokaa viisauden sanoja minulle, oi ystavat hyvat…..
Tags: Travel
Marke!Tee nyt sitä miltä sinusta tuntuu.arvaa odotanko maaliskuuta kun pääsen itsekkin sinne Dubaihin.jipii…..
Moi viidakkojen kesyttämätön kauhu, Rambo-Möpö!!
Palaaminen Suomeen oli perinteinen, kylmää ja räntää satoi. Thaimaaseen olisin jäänyt vaikka koko kevääksi ellei Suomi tarvitsisi minua niin kovasti (muuten maa kaatuu!!!) Paluusta on nyt reilu neljä tuntia mutta mieli on edelleen Thaimaan lämmössä. Olihan se kerrassaan mahtava joulu&uusivuosi Thaimaassa sademetsien sapelinaisen kanssa 🙂
Olet kärsimässä ehkä ns. Kulttuurishokkia. Mutta älä huoli, se menee ohi muutamassa kuukaudessa etkä sen jälkeen enää muista Suomea 😉 Itsellä on ollut erittäin monia hetkiä asuessani ulkomailla, jolloin olen ollut pikkuisen yksinäisissä fiiliksissä mutta se on sellaista aina aluksi ja varsinkin silloin kun jos ei osaa kieltä riittävästi. Tietysti kielenosaamisesta ei kohdallasi ole kysymys. Kun asettuu johinkin joksikin aikaa ja saa kavereita, asiat paranee. Tässä suhteessa ulkomaillaolo kovettaa, oppii käsittelemään ja siirtämään yksinäisyyden ja kaipuun tuntee sivuun ja nauttimaan siitä vieraasta kulttuurista, kielestä ja uudesta olotilasta jossakin muualla kuin kotona. Jos alkaa tuntua pahalta, ota sitten mietintään Saarioisten pakkauslinja tai sitten Inexin kovasti kaljottelevat herrat niin eiköhän ala asiat priorisoitua. Tärkeintä on se, että aktivoit itseäsi koko ajan etkä jää paikallesi. Älä missään nimessä tule ennen takaisin kun olet käyttänyt viimeisen Bathin Phuketin salilla. Et voi koskaan tietää, saatko toista yhtä loistavaa tilaisuutta toteuttaa itseäsi ja unelmiasi. Toteuta unelmiasi ja haaveitasi, kärsi niiden edestä, uhraa ja piiskaa itseäsi aktiivisesti matkustamaan ja aktivoimaan toimintaan. Tulet aina kiittämään itseäsi siitä, että otit kaiken sen hienon kokemuksen vastaan, jota sinulle tarjottiin. Tulet olemaan onnellinen siitä, että toteutit suunnitelmasi loppuun asti antamatta milliäkään periksi suunnitellusta ohjelmasta (A-ryhmäläisten perinneominaisuus). Olet yksi niistä äärimmäisen harvasta, joka uskaltaa tehdä mitä tunnet tarpeelliseksi. Olet harvinainen yksilö. Näitä on vain A-ryhmässä. Jatka marssiasi, seuraamme mielenkiinnolla kartasta kengurumaan ja sitä seuraavan maailman valloitusta!!!!!!!!
Joulu ja uusivuosi oli äärimmäisen mahtavaa aikaa kanssasi Phuketissa, kiitos siitä! Olet synnynnäinen matkaaja, jatka voitonmarssiasi ensi jouluun asti ainakin!!! Näemme silloin Mexikossa 🙂
Halein,
Veljesi Markku
Tsemppiä vaan Sinttu. Ei muuta kun kattelemaan paikkoja siellä Kengurumaassa, ettimään viihtyisää majapaikkaa ja silleen. Ps. laitoin kuvaliitteen ja vähän lisätarinaa sun sähköpostiin.
T. Ripa
Nälkä!!! Kamala NÄLKÄ!!!! Nimittäin saada uutta tarinaa näiltä sivuilta! Ensimmäinen asia, jota katson koneen avattuani on uudet Rambo-Möpön seikkailut. Nyt kuitenkin on menny viikko ja täällä odotetaan Himokkaasti uusia tekstejä saapuvaksi. Toivottavasti saamme pian, saadaan jotakin mukavaa viikonlopulle. Saammehan? Kiitos!!!
Markku sanoikin jo kaiken oleellisen.
Ausseista………..
Northern Territory, Australia – 7 päivää
Tuhansia vuosia sitten keskelle Australiaa tippui suunnaton punainen kivi…
Mitenkähän tarina meneekään? Red Rocked?
Aiotko matkoillasi poiketa myös kyseisellä rikospaikalla…………… ?
Kylla olisi aikomus menna kaymaan Uluru-“kivella”, sita varmaan tarkoitit Pera? Olisi tarkoitus kayda vaikka missa.. Mutta lisaysta blogiin on tulossa ihan vuorokauden kuluessa. Kiva etta taalla luetaan ahkerasti blogia ettei mee textit raakuille 😉