Hong Kong – Bangkok, Thaimaa
Hellou! Nyt pitaa paivittaa vaikkei oikeestaan malttas kun on kaikkee niin kivaa meneillaan :).
Mutta alotetaas alusta…
Eli kun oli vika yo menossa ausseissa, niin kylla jannitti reissuun lahto (posiitivisella tavalla) niin paljon ettei uni silmaan tullut. Vaikka olin ihan rikki kun olin niin vasynyt.
Tulihan se aamu kuitenkin, ja Linda lahti aikaisemmin toista jotta se voisi heittaa mut lentokentalle. Oltiin ajeltu noin kymmenen kilsaa kun kamppiksemme Gavin soittaa ja sanoo etta unohdin luurin sinne. Noh, kai sen nyt voisi ottaa mukaan kun ei ole mikaan alyton hata.
Gavin tuli autollaan perassa ja sain kannykkani….Tosin akku tais jaada sinne ;D.
No niin. Linda sitten tipautti mut Perthin lentokentalla ja halattiin pikaisesti ja sanottiin ne tyypilliset lassyn-laat ja han kaasutti pois paikalta. Parempi nain, olisin varmaan alkanut taas marehtimaan jos olisi siihen jaanyt liian pitkaksi aikaa ja han kylla tiesi sen :).
Kaikki meni ihan hyvin lentokentalla ja kun olin mukavasti istumassa Qantasin koneessa ikkunapaikalla ja melkein viimeisella istuimella, olin tyytyvainen. Tuntui epatodelliselta kun kone alkoi kiihdyttamaan, olimme pois australian maan kamaralta ja Perthin muutamat pilvenpiirtajan nakyiva horisontissa.
Siina vaiheessa tuli aavistuksen haikea olo, mutta ei vielakaan mitaan suuria tunteita niin kuin ajattelin.
Siina sitten lenneltiin aika lailla suoraan pohjoiseen australian lansirannikon viivaa myotaillen kohti Hong Kongia.
Lento oli jotensakin harvinasen puuduttava vain 8 tunnin lennoksi, ja tuntui hyvalta kun aloimme laskeutumaan. Lentokentalle tullessa ei niinkaan nahnyt montaa korkeaa kerrostaloa vaan ennemminkin korkeita kukkuloita.
Lentokentalta otin sitten helpoimman vaihtoehdon keskustaan, junan, koska olin vasynyt. Maksoihan se 9euroa, mutta ei kauheasti kiinnosta tuollaiset asiat kun on ihan rattipoikkivasynyt.
Jain sitten poissa Kowloonin asemalla, missa muistelin hostellini sijaitsevan.
Siella sitten tajusin, etta en voi olla oikeassa paikassa. Koska joka suuntaan lahti kilometri liukuportaita. Joten kysyin joltakin mammalta joka siella tyoskenteli etta mitenkahan paasen haluamaani osoitteeseen. Han sitten antoi minulle lapun johon kirjoitti bussin numeron, M77, ja osoitteen ja kaski minua antamaan sen bussikuskille.
Hong Kongissa bussit on aina kaksikerroksisia, mutta sitten on “light bus”, missa on vain 16 hengelle paikat. Mina otin sitten juuri taman light bus:n, ja kun olin saanut tungettua taman bussimaksun, 0,5e masiinaan aloin ihmettelemaan, mihin pitaisi istua… Bussi oli taynna pikkuruisia aasialaisia ja siella mina, lankkari isolla rinkalla mietin mihin istua.
Onneksi eras ystavallinen tyttonen antoi paikkansa minulle ja meni itse taakse istumaan.
Porrattiin ympari katuja ihan taysilla, valilla mietin etta koska tapahtuu onnettomuus kun kuski kaasutti tuhatta ja sataa ja sitten yhtakkia kun pitaa pysahtya niin on noin kahden senttimetrin paassa seuraavasta autosta…
Tulihan se minun pysakki sitten ja jain pois. Ei kylla nakynyt mitaan hostellin tapaista, valomeri kylla oli vastassa. Pilvenpiirtajia silmankantamattomiin ja mita erilaisian varein ja valoin. Ruuhka oli mieleton ja lahdin luovimaan eteenpain.
Kyselin matkan varrella parilta tyypilta etta missakohan on Nathan Road. Sain sitten kylla apua ja yhdessa vaiheessa nakyi sitten iso ja korkea talo mika naytti silta etta se olisi hostelli.
Siihen sitten eras tumma kundi tuli jotain minulle selittamaan, ja kysyi etta olenko eksynyt.
Heti nousi epailys mieleen “haluaako rahat vai seksia…”… Ei silla etta han olisi mitenkaan sen epailyttavammalta nayttanyt kuin kukaan muukaan kaduntallaaja, mutta valitettavasti sita ei voi yksinreissatessa luottaa ihan kehen tahansa.
Mutta ajattelin etta eihan tuo nyt mitaan kovin kamalaa voi tehda, koska vakea on ymparilla ihan enemman kuin tarpeeksi. Joten paatin katsoa onko tama mukava heppu.
Ylitin kadun itsensa Kingstoniksi esitelleen kundin kanssa. Hostelli sijaitsi Mirador Mansion-nimisessa talossa, ja ensin otettiin siis hissi ylos, 12:sta kerrokseen. Siella pyysin nahda huoneen, ja mamma tuli nayttamaan mulle seka yhden hengen huoneen etta dormin. Kumpikin naytti ihan ok:lle, mutta yhden hengen huone oli turhan kallis, 16e ja dormi oli vain 6e.
Joten neljan hengen dormiin siis. Ja siis se kamppa oli PIENI! Kaksi kerros-sankya ja kukin sanky on noin 60cm levea…
Vessa oli valehtelematta noin 1m X 0.8m.
Ja sitten oli kaytto-ohjeet etta miten sita kaytetaan… Vessanpontossa ei oo mitaan nappulaa mita painaa vaan ylempana seinassa on vipu jota pitaa vetaa jotta se toimii…
Suihku on kanssa ihan mielenkiintoinen kokemus; otat suihkun normaalisti kateesi ja suihkuttelet siina keskella vessaa, mitaan erillista nurkkaa ei ole… Joten vessa on sitten mukavasti marka seuraavalla kayttajalle :D.
Mutta mika tarkeinta, dormi oli siisti. Tassa rakennuksessa oli monta hostellia samassa, samaa kamaa varmaan kaikki, mutta eri nimella… Omani oli maagisella nimella “cosmic guesthouse”.
Kavin syomassa Kingstonin kanssa, pahkinoita ja vihanneksi tulikastikkeessa ja riisin kera. Ai etta oli HYVAA!
Olin kuitenkin aivan rattipoikki, lennot on aina aika rasittavia seka edellisen viikon univelka painoi aika vahvasti. Kamppikset dormissa pyysi mua lahtemaan ulos niitten kanssa, mutta ei vaan pystynyt, sanky kutsui ja vahvasti.
Kamppikset olivat mukavia, jenkkilainen 50-60vuotias mies joka opettaa englantia honkkarissa, tanskalainen ikaiseni tytto seka filippiilainen kundi jota ei juuri nakynyt.
Sanky on tosiaan sellainen aasiailaiselle mitoitettu, noin 180cm pitka ja 60cm levea. Mutta silla ei ollut valia, sina hetkena kun paani tyynyyn asetin, olin kuutamolla aamuun asti.
Herasin kahdeksalta ja pian taman jalkeen alkoi Nathan Roadin tietyomaa heraamaan eloon ja meteli alkoi ihan tosissaan.
Menin sitten kayskentelemaan itsekseni, Victoria Parkiin rauhoittumaan kaduilla vellovilta ihmismassoilta. Ihmisia on nimittain ihan kaikkialla minne menet, ja matka-aikoihin arviointi voi osua aika kohdalleen jos kertoo ajan kahdella…
Puiston jalkeen menin keskustaan, ja paatin ottaa Peak Tramin Hong Kongin upeimmalle nakoala-paikalle, Victoria Peakille. Tama sijaitsee 552 metrin korkeudessa. Paastyani sitten lahelle tata paikkaa tajusin etta ollaan oikeassa osoitteessa kun piiiitka jono kiemurteli; kaikki odottivat tramiin paasya. Matka huipulle ja takaisin maksoi yhteensa 5 euroa, ja olihan se sen hintainen reissu! Aivan mahtavat maisemat. Tuohon lipun hintaan sisaltyi taivas-terassi, jos maksoi vahemman paasi “vain” alemmalle tasolle.
Eli tama tram pysahtyi siella alemmalla tasolla ison kauppakeskuksen sisalla ja siita mennaan sitten viela noin 6 kerrosta rullaportailla ylospain ja paastaan sinne Huipulle :). Maisemat olivat todella makeat, eipa niita voi oikein sanoiksi pukea, ja vaikken olekaan mikaan isojen kaupunkien alyton fani yleensa, taytyy sanoa etta pilvenpiirtajat omalla massiiviisudellaan tekivat maiseman nayttavaksi.
Kayskentelin sitten siella aikani ja menin takaisin alas, ja juna-asemalle. Siita, kun astuin sisaan juna-asemalle kavelin valehtelematta ainakin puoli kilometria ennen kuin paasin oman junani lahtolaiturille. Metro-asemat ovat massiivisia taalla, jokaisella asemalla on monta uloskayntia, ja tama keskustan oli luultavasti yksi suurimpia, ellei suurin. Uloskaynteja oli A:sta K:n.
Paasin kuin paasinkin Tsim Tsa Tsuin asemalle, minka vieressa hostellini on. Illalla kavin Kingstonin kanssa syomassa, talla kertaa Intialaisessa. Sapuska oli taivaallista ja mina halusin tietaa etta onko Chicken vindaloo yhta tulista siella kuin ausseissakin. Olin odottanut oikein todella tulista soppaa mutta tama sai minut korkeintaan vahan niiskuttamaan. Mutta hyvaa oli. Otettiin viela Naan-leivat lisukkeiksi.
Sunnuntaina kavin toisessa puistossa, vietin aikaa jutustellen taman jenkkiopettajan kanssa ja syoden jalleen intialaista. John, tama opettaja, karsii puheripulista aivan selkeasti, on jopa jenkiksi paha :). Ihan mukava heppu tosin.
Tapasin puistossa myos eraan afrikkalaisen Samin ja kiertelimme yhdessa ympariinsa.
Jostain syysta olin taas todella vasynyt kymmenen aikoihin, taitaa olla niin etta suuressa kaupungissa on niin paljon aisti arsykkeita etta keho ja mieli tarvitsee enemman lepoa.
Hong Kong on aasian moniin muihin maihin suhteutettuna melko kallis. Ruuasta voit maksaa vahan tai paljon, skaala on noin 3-9 euron valilla mita katukeittiosta loytyy. Elintarvikkeet ovat myos suht kalliita, mutta taas, melkein puolet suomen hinnoista.
Maanantaina sitten piti herata kymmenen aikoihin, koska mulla oli lento thaikkuihin :). Olin aiemmin miettinyt, etta mita teen, koska aikaa(siis rahaa) ei ole tehda suurta kierrosta aasiassa maitse. Joten menin varaaman lennot thaikkuihin, periaate oli se, etta sinne minne halvalla paasee, jos oisin saanut halvat liput vietnamiin niin sitten olisin lentanyt sinne.
Joten lento Bangkokkiin oli 11.40, ja omasta kannykasta oli akku loppunut yon aikana joten ei ollut sekaan herattamassa. Pienoinen paniikki iski heratessani, koska tietyomaa oli jo herannyt eloon ja ryntasin ulos katsomaan paljonko kello on. Se oli onneksi vasta 8.30. No hata.
Pakkasin siina sitten kaikessa rauhassa ja olin lahdossa, mutta en loytanyt millaan toista kenkaani! Olin ostanut mukavat kavelykengat ausseista ja harmitti todella paljon kun toinen kenka oli kateissa. Kaivoin joka paikan, ja jouduin tyytymaan flip floppeihin. Great.
Sitten alas hissilla, kadun toiselle puolelle ison Rolex-kyltin alle odottamaan lentokentta-bussia. Se tulikin pian ja matka kentalle alkoi. Siina menikin yllattavan kauan, melkein tunti. Matkalla oli vain kilometreittain pilvenpiirtajia ja valilla muutama iso kukkula. Saastepilvi leijui kaikkialla.
Lentokentalla sitten tuli vahan ongelmia. Virkailija Check-inn:ssa ei oikein lammennyt mun yhden suuntaiselle lentolipulle. Tuli paljon kysymyksia, mihin olet menossa?, milla?miten?.
Kuulostin varmasti epailyttavalle, kun sanoin etta joo kambodiaan ja vietnamiin ja sitten siita bussilla hong kongiin… Tuo bussi tais olla vaara sana, koska han vain toisteli ettet bussilla sinne paasi ja sitten keksin etta joo ma menen laivalla ja siihen se sitten tyytyi kun oli jutellut toisen virkailijan kanssa tovin. Sanoi etta paastaa mut menemaan mutta thaikkulan paassa saattaa tulla kysymyksia lisaa immigrationilta…
No niin. Ei muuta kuin koneeseen ja istuin mukavasti China Airlinesin koneessa eturivissa saaden mukavat jalkatilat. Nukuin, harvinaista kylla, melkein koko matkan! Yleensa en nuku lentokoneessa.
Kahden tunnin ja 45 minuutin paasta olimme Bangkokissa. Jihuu!
Kentalla oli alyton maara lansimaalaisia, ja passport controlissa oli tunnin jonot. Ei auttanut muu kuin karsia ja kylla siina samalla jannitti etta tuleeko mulle lisakysymyksia matkasuunitelmista…
Ei onneksi tullut, mamma paasti mut menemaan saman tien.
Ei muuta kuin reppu messiin ja menoksi. Laskeudun lentokentan alakertaan ja otin 3 eurolla bussin Thao Khan San roadille (tai jotain sinne pain). Tunnin bussimatkan jalkeen olimme siella, ja kylla tuli elavasti Phuket mieleen. Turisteja aivan alyton maara joka kadulla. Lahdin tietysti ensin etsimaan majoitusta, ja loysin huoneen Bellaa Bellaa House:sta hintaan 3,5e yo. Oma huone mutta jokainen kerros joutuu jakamaan vessan ja kylpparin. Ei paha diili.
Lahdin sitten tutkimaan katuja, ja kylla oli hyva tunne olla taas thaikuissa, ei voi muuta sanoa. Kosteus ja kuumuus iski vastaan kovasti, vaikka ausseissakin oli kostea ilmasto.
Kavin ottamassa tunnin jalkahieronnan ja tunnin kokovartalo hieronnan oljylla, yhteishintaan 9e. Ai etta, tekipas kutaa.
Taman jalkeen thai-sapuskaa ja olin backpackerin taivaassa. Kaikki on halpaa. Katselin menoa kaduilla, missa myytiin ihan mita tahansa keksit ikina pyytaa.
Mulle tehtiin hienot letit hintaan 8 euroa, ne kestaa paassa kuukauden.
Haistelin ja maistelin tunnelmaa kaduilla ja kello olikin sitten jo sen verran etta oli parempi menna nukkumaan, vasymys painoi.
Oma petini oli iso, mutta jostain syysta aivan kivikova! Kroppa oli ihan puutunut aamulla, mutta olisin nukkunut ihan missa tahansa, sen verran taas vasytti.
Etsin sitten toisen luukun, ja loysin hotellin hintaan 8e/yo. Isohko huone, isolla pedilla, omalla kylpparilla, kuumalla vedella JA ilmastoinnilla. Huippua 🙂 Lisaksi respan vieressa oli sailytyslokerot (oma avain piti olla) johon pystyi laittamaan arvotavaroita niin ettei niita aina tarvitse kantaa mukana.
Mutta nyt alkaa olla virkea olo. Taman paivan ohjelmassa lahinna rentoutumista ja shoppailua. Parit hieronnat, ja sitten kayn vahan ostoksilla. Taalla Bangkokissa oon varmaan ainakin perjantaihin asti. Olen ajatellut myos siirtaa lentoja, ottaisin tuon englannin pois koska siella on ehka vahan paha vuodenaika silloin kun sinne olisin menossa, plus saastaisin rahaa ja voisin olla aasissa ainakin viikon pidempaan!
Mutta palaan asialle taas jonain paivana :).
Tags: Travel
Leave a Reply