HuiHai!
Tervehdys ystavaiset,
Taalla sita ollaan – Australiassa! Viimeinen viikko Kaakkois-Aasiassa meni vedenalaista elamaa seuratessa. Lennettiin Chiang Maista Singaporeen, yovyttiin yksi yo lentokentan lattialla (juu, onhan tuota tehty ennenkin) ja aamulla otettiin bussi Singaporesta Mersingiin, josta oli venekuljetus Tioman -saarelle (http://www.tioman.com.my).
Turisteja Mersingissa ei pahemmin nakynyt paivalla. Mutta, mutta. Maailma on pieni. Tormattiin kadulla Riinaan ja Fredrikiin, jotka oltiin tavattu Kambodzan Sihanoukvillessa yli kuukausi takaperin. Noin viikko loikoiltiin saarella yhdessa. Se oli mukavaa, kun tassa on kahdestaan oltu aika paljon. Paivat kului snorklatessa ja ihmetellessa merenalaista elamaa ja illat barbecue -kaloja syodessa. Se oli lomaa.
Yhtena paivana tehtiin pieni vaellusretki sademetsan lapi valkohiekkaiselle rannalle, jossa ei pahemmin muita ihmisia nakynyt. Taas loydettiin paratiisi! Ranta oli viela kaiken lisaksi upea snorklauspaikka. Tytot bongasi varikkaita pikkukaloja. Miehet meni vahan kauemmaksi ja ensin tuli vastaan iso parrot fish ja sen jalkeen viela hai! Nama siis vasta toisen paivan bongauksia ja hiukan kai saikaytti isojakin miehia pikkukalojen jalkeen 🙂
Tioman -saari on Malesian luonnonsuojelualuetta. Rannan lahistolla ei saa harrastaa mitaan aanekkaita vesiurheilulajeja eika kalastaa. Ja ei ihme. Bongattiin muina paivina viela kilpikonnia, nemoja, varikkaita koralleja ja mita ihmeellisempia kaloja eri variskaaloissa. Harmi kun niista ei saanu kuvia! Mutta kaikki oli sen nakoista mita hienoissa vedenalaisissa kuvissa nayttaa. Hienointa oli nahda kilpikonna. Sita seuratessa rauhoittui, sen verran mahtava kokemus se oli.
Olli kokeili sukeltamista ja siita sen verran innostuneena suoritti samalla PADIn Open Water Diver -sukelluskurssin. Nelisen paivaa kurssi kesti sisaltaen itseopiskelua kirjasta ja sukellusharjoituksia meressa. Lopussa oli ihan tenttikin joten paasi vahan opiskelemaankin pitkasta aikaa. Vedessa harjoittelimme sukeltamisessa tarvittavia taitoja kuten veden poistamista maskista ja maskin irrottamista pinnan alla, kaverin regulaattorista hengittamista jne. Ensimmaisella sukelluskokeilulla kavimme noin 12 metrissa ja kurssin aikana syvimmillaan 18 metrissa. Nakyvyys Tiomanin vesissa oli tosi hyva ja nahtavaa oli paljon kuten mm. blue spotted sting ray, lion fish, snake eel, barracuda, green turtle, black tip reef shark, clown fish, parrot fish, bat fish. Hieno kokemus oli myos sukeltaa vanhalla hylylla. Suosittelen kokeilemaan! Ja jos Tiomanilla sukeltaa niin Eco-Diversin porukka oli tosi mukavaa.
Olli the diver:
Olin (Riikka) Ollin sukellusryhman mukana viimeisella venereissulla. Ryhma meni omia teitaan sukeltamaan ja mina (hiukan vastahakoisesti) yksin snorklaamaan. Mitaan isoja otuksia kun ei ole kiva yksin nahda. Hyppasin kuitenkin urheasti veteen ja ihastelin taas pienia kalaparvia. Ja sitten edessa olikin yhtakkia hai! Monimetrinen sellainen! (http://www.boattalk.com/sharks/blacktipshark.htm) Voi etta saikahin. Uin akkia takaisin laivalle enka enaa uskaltautunu veteen. Tioman -saaren hait on kuulemma taysin harmittomia ihmiselle ja veneessa olevat miehet yritti houkutella mua takaisin veteen. Ei onnistunu. Se oli turhan iso juttu yksin nahtavaksi. Sukellusihmiset oli kateellisia mulle, kun olivat ite yrittaneet bongailla juuri haita eivatka nahneet mitaan. Paitsi Olli naki sellaisen jo toistamiseen. Talla kertaa huomattavasti suuremman. No, Australiassa ei toivottavasti niihin otuksiin tormata. Sen verran arhakoita ne on taalla.
Australiaan ja Sydneyyn saavuttiin vajaa kaksi viikkoa sitten. Alkupaivat meni kaupunkiin tutustuessa. Oopperatalo ja Harbour Bridge on nahty ja muut paanahtavyydet. Lisaksi kaytiin viikonloppuna kattomassa rugby -pelia Sydney Roosters vastaan Melbourne Storm. Taallahan on muuten syksy, joten ilmat on valilla aika epavakaisia. Mutta eipa tama Suomen syksyyn ja talveen ole verrattavissa – lampotila on ollu noin 25 astetta. Valilla on sadellut vahan, mutta eipa sadetta oltu nahtykaan ainakaan kahteen kuukauteen 🙂
Bondi beachin aaltojakin on kokeiltu (jotka on muuten tosi voimakkaat). Sydneyn keskustan liepeilla on useampikin hieno ranta. Kavimme katsastamassa naista kuuluisimman eli Bondin ja tasta etelaan hieno rantakallioita seurailevan reitin paassa olevan Coogeen. Aussit on kovia kuntoilijoita ja lenkkeilijavirrassa huonoa omatuntoa potien joutui itsekin hiukan edes rehkimaan:
Viime paivat Sydneyssa on mennyt lahinna arkiasioita hoidellessa. On haettu puhelinliittymaa, postiosoitetta, terveydenhuoltokorttia, verotusnumeroa ynna muuta. Mietitty majoitusasioita ja auton ostoa ja toitakin pitais ettia siina valissa. Ai niin. Ja ne nahtavyydet viela siihen paalle. Aika tuntuu juoksevan ihan hirveeta vauhtia.
Paatettiin alkaa ettiin toita taalta Sydneysta aluksi (muutamaksi kuukaudeksi ainakin). Katotaan miten kay. Jos ei saada taalta pidempiaikaisia toita, niin reissataan ja tehdaan toita – kumpaakin aina valilla. Hedelmien poimintaa tai muuta sellaista. Nyt viela testataan mitka mahdollisuudet meilla on toimistohommiin. Mutta hirveeta ressia ei oteta toiden hausta.
Talla hetkella asutaan 7 muun matkaajan kanssa 1880-luvulla rakennetussa talossa Summer Hillin kaupunginosassa. Suurin osa asukeista on Englannista, mutta kaksi kaveria on Saudi-Arabiasta. Talo on kaksikerroksinen ja jokaisella on oma huone. Yhteiset tilat on aikas mukavat: puutarha, uima-allas, biljardihuone, iso keittio/olohuone, internet ja sen sellaista. Sauna vain puuttuu. Voittaa ainakin edellisen viikon majapaikan, Olympic Hotellin, josta Riikka sai varmaan satakunta bedbugin puremaa ja kovan syyhyn :(.
Niin ja Australian Larry -myrskyhan ei yltanyt tanne New South Walesiin asti, vaan se oli 2500 kilometrin paassa. Eli turvassa oltiin.
Viela ei ole koti-ikava, vaikka ruisleipaa valilla kaipalemmekin. Ja Riikka salmiakkia.
Tags: Australia, Tag Index
March 26th, 2006 at 10:08 pm
Hei,
ensimmäiseen viestitysyritykseen tuli bugi onneksi ei se Riikan kokema.
On ollut kiva kuulla, että on ollut mukavaa kaikkine ludepatjoineen.
Täällä talvi ei tahdo päästää otteestaan. Etelässä-Suomessa on ollut yöpakkasia 10-20 C ja päivälläkin vähän. Ja lunta tulee; esim. perjantaina oli sakea lumimyräkkä juuri töistä kotiinpaluu aikaan. Onneksi kellekään ei käynyt pahasti, vaikka peltiä meni rutkasti kasaan. Kuitenkin ollaan jo niin pitkällä keväässä, että päivä on pidempi kuin yö. Kellotkin siirrettiin viime yönä tunnin verran kesään päin, jotta joka tapauksessa on kevättä ilmassa.
Serkkusi (Ollin) Sami ja Nina menevät aprillipäivänä naimisiin Suomenlinnassa. Eivät varmaa suunnitellessaan ajatelleet, että täällä on tähän aikaan vielä pakkasia ja lunta maastossa. Taitaa tulla olemaan aika vilposta; jopa kylmää, kosteutta huokuvassa Ruutikellarissa, jossa juhlat kirkkoseremonian jälkeen vietetään. Vessakin on ulkona.
Vaihteeksi rattoisia työetsintäretkiä ja makoisaa suurkapunkielämää
toivottaa Maikki
PS. Jos sietää suomalaisia, sauna löytyy varmaan paikallisesta Suomi-seurasta sekä sieltä vinkki ruisleipä- ja salmiakki-kauppaan. Lienee kalliita.
April 18th, 2006 at 2:26 am
Oikein mukavaa syntymäpäivää Ollille 19.04.2006!
Toivottaa Maikki
April 19th, 2006 at 4:59 pm
Moikka moi matkaajat!
Me ollaan nyt rantauduttu ehjinä ja onnellisina. Rusketus ja mahtavat kokemukset enää muistona upesta 3 kuukautisesta. Paluu arkeen on vaan aika vaikeaa kaikkine työnhakuineen yms…Ajatukset vielä Aasian lämmössä ja vieraanvaraisuudessa. Niin kiva lukea jatkossa teiän reissaamisesta. Toivottavasti työnhaku edistyy ja viihdytte – siitä ei kai epäilystäkään 🙂 Yhdyn Riikan bedbugs-inhoon. Me ollaan saatu jo moneen kertaan kertoa samoja matkajuttuja ja Fredrikin kertoma Ollin urheus vaan kasvaa tarinoissa 🙂 Ja onnittelut meiltäkin synttäreiden johdosta! Muuttokaravaani Helsinkiin lähtee sunnuntaina, jälleen kerran yksi vaihe elämässä takana.
Voikaa hyvin!
Kram, Riina