SEA – OZ – NZ

Kia Ora!

Viimeiset kolme viikkoa Australiassa vietimme Karrin, Arjan ja Leevin kanssa paaasiassa Blue Mountainsin ja Sydneyn alueella. Blue Mountainsilla etsimme paivat hyvia otteita hiekkakiviseinilta eli homman nimi oli kalliokiipeily. Saattaa nayttaa aluksi helpolta mutta on erittain vaikeaa ja raskasta. Hiekkakivi syo myos nopeasti tottumattoman vauvannahkasormet ja kyynarvarret ovat nopeasti tulessa. Sanoo sen kokenut. Kiipeilyn lisaksi kavimme Sydneyssa mm. surffikurssilla ja Hunter Valleyn viinialueella. Elelimme kolmisen viikkoa viidestaan pienessa asuntoautossa. Eli ahdasta oli 🙂 Hatunnoston arvoinen suoritus pikkuperheelta – moni olisi jattanyt moisen tekematta. Pikku-Leevi kasvoi muutaman viikon aikana hurjasti ja oppi meidan vanhusten mielesta jo muutaman sanankin matkan aikana. Yhtaan kuvaa ei ole laittaa naytille, koska CD unohtui nettikahvilaan ja sielta lupasivat sen lahettaa Suomeen. (*KUVIA LISÄTTY 27.12.)

*

Nyt ollaan siis Uudessa Seelannissa – kiwimaassa. (Taalla hedelmat, ihmiset ja linnut ovat kiweja!)

Reilu kolmisen viikkoa ollaan upeaa etelasaarta kierrelty ja reilu pari viela jaljella koko maassa. Lensimme etelasaaren suurimpaan kaupunkiin Christchurchiin, josta jatkoimme vuokra-autolla Castle Hillin boulderikivien kautta Mt Cookille Karrin, Arjan ja Leevin kanssa. (*KUVIA LISÄTTY 27.12.)

*

Etelasaaren keskiosa on lumihuippuista alppimaisemaa, vihreita kumpuja, tuhansia lampaita, erittain kirkkaita jarvia. Harmittaa vahan kun emme ehtineet taalla laskemaan, sen verran komealta taalla nayttaa. Viimeinen hiihtokeskus oli mennyt kiinni viisi paivaa ennen kuin saavuimme. No pitanee tulla uudestaan.

Mt Cookilta jatkoimme kahdestaan takaisin lansirannalle Otagon niemimaalle. Etelasaarella asustelee erittain harvinaisia pingviineja (yellow eyed penguin) joita naimme ensimmaisen kerran niemimaan eraalla uimarannalla. Samalla rannalla kollotteli myos useita merileijonia. Oli hieno katsoa kun auringonlaskiessa merileijonat kompivat takaisin merelle. Ai niin – albatrossikin nahtiin liitelemassa niemimaan ylla. (*KUVIA LISÄTTY 27.12.)

*

Otagosta matka jatkui lounaisosaan, joka tunnetaan vuonoalueestaan. Alue on varsin nayttava lumihuippusine vedenpinnasta yli kilometrin korkeuteen nousevien vuorien, vesiputoisten ja elaimien (pingviinit, hylkeet, delfiinit) vuoksi.

Ohessa maisemakuvaa “key summit” paivapatikoinnilta:

Vuonoalueen lahella on etelan turistikeskus, Queenstown. Alueella on kuvattu useita sormusten herran otoksia. Mm. tassa kohdassa Gimli tipahtaa hevosen selasta – tunnistatteko 🙂 Kavimme kiertamassa muutaman kuvauspaikan majapaikassa tapaamiemme Marikan ja Timpan kanssa.

Tassa muutama muu otos alueelta:

Ja saarihan on taynna lampaita:

Lansirannalla teimme opastetun paivalenkin Franz Josefin jaatikolle. Jaatikolla sataa yli kymmenen metria vuodessa, joten olimme varsin onnekkaita kun selvisimme paivasta lahestulkoon kuivana. Naimme reissulla myos Kea-papukaijoja, jotka tunnetaan vuoriseudun pelleina. Ne yllattavat monet turistit hyokkaamalla auton kumitiivisteiden kimppuun ja kahveltamalla mielenkiintoiseksi kokemiaan esineita (kuten autonavaimia…).

Eilen tulimme parin paivan kajakkiretkelta Abel Tasmanin kansallispuistosta. Tarkoituksena oli aluksi olla kolme paivaa, mutta lauantain kova tuuli perui lahdon ja jouduimme tyytymaan kahteen, koska enempaa ei oikein aika enaa riita. Sen verran paljon on viela pohjoissaarellakin nahtavaa. Melontareitti kulki kansallispuiston Tasmanian meren puoleista rantaa pitkin, josta poikkesimme valilla pienille saarille hylkeita katsomaan tai valkoisille hiekkarannoille sumppeja keittamaan. Yo nukuttiin teltassa. Kuulostaa kivalta, eiko? Seurakin oli mukavaa – meloimme Abelissa yhdessa Queenstownissa tutuiksi tulleiden Timpan ja Marikan kanssa.

Komea maa tama Uusi-Seelanti. Nyt ollaan ajettu koko etelasaari ympari. Tanaan saavuttiin lautalla pohjoissaaren Wellingtoniin. Pohjoissarrella pitaisi olla esilla enemman maorikulttuuria ja hiukan uudenlaisia maisemia, tulivuoria ja kuumia lahteita.

Aika rientaa kovaa vauhtia ja reilun kuukauden paasta sita ollaan jo kotisuomessa. Jotenkin on vaikea kuvitella joulun lahestyvan kun taalla kelit vaan lampenevat ja kesa lahestyy. Paivat ovat myos aika pitkia kun pimea tulee vasta yhdeksan maissa. Kova hyppy tulla Suomeen juuri kun paiva siella on lyhimmillaan. Uuden Seelannin jalkeen pysahdymme viela pariksi viikoksi Thaimaan lampoon ennen joulua.