SEA – OZ – NZ

Sua s’dei!

Ollaan vahan hitaita naiden kirjoittelujen suhteen. Nytkin on nakojaan mennyt jo pari viikkoa edellisesta meilista. Lisailtiin kylla muutama kuva tanne pari paivaa sitten, jos joku huomasi. Talla hetkella ollaan jo Kambodzassa. Kylla! Mutta siita vahan myohemmin 🙂

Niinkuin Tero kommenteissaan muisteli niin Melakan jokiristeilylla opas kylla edelleen kertoi paikalla kuvatusta Sean Conneryn elokuvasta, jonka nimi ei kylla jaanyt mieleen. Lisaksi kaveri oli nimennyt joessa elavia rauhoitettuja liskoja elokuvan mukaan. Muutenkin oli aika lysti kaveri suustansa ja teki jokiajelusta varsin hauskan. Mutta jatketaanpas tasta jo eteenpain, ettei kovin montaa viikkoa kuljeta tapahtumista jaljessa. Niin sen verran viela, etta matkakassa sain huomattavan kohennuksen edellisella viikolla kun Astra meni kaupaksi. Kiitokset kaytannon kauppajarjestelyista viela kotivaelle! Niin ja Juhalle viela tiedoksi etta olut Malesiassa on tosiaan aika kallista (muslimimaa kun on).

Kaupunkien meteliin ja vilskeeseen jo hieman kyllastyneena siirryimme Kuala Lumpurin jalkeen kohti Malesian vehreita ylamaita Cameron Highlandsille (http://www.cameronhighlands.com/). Alue on Malesian teetuotantoaluetta ja vihreita teeplantaaseja on silman kantamattomiin. Majoittaudutiin Tanah Ratassa, Father’s Guest Housen (http://www.geocities.com/fathersplace/) vanhoissa brittisotilaiden bunkkerissa. Huone oli vahan (!) kolkko (betonilattiat), mutta yhteiset tilat sitakin paremmat. Mukavassa paikassa nayttaa tutustuvan mukaviin ihmisiin. Taalla tavattiin pari norjalaista, joiden kanssa rupateltiin enemmankin. Ja muutenkin tunnelma oli koko guest housessa mukava. Niinpa viihdyttiin CH:lla yhteensa nelja yota.

Kontumme:

Cameron Highlands:

CH, puutarhuri:

Ensimmaisena paivana kaytiin puolen paivan retkella malesialaisessa Orang Asli (Original People) -kylassa. Orang aslit ovat malesian alkuperaisasukkaita, jotka elavat yksinkertaista elamaa sademetsissa. Retki oli antoisa, vaikkakin hiukan hairitsi turistina pallistely toisten kotona. Kyla kuitenkin hyotyi tasta taloudellisesti ja ottaa turisteja vastaan vapaaehtoisesti toisin kuin jotkut muut. (Niin meille ainakin kerrottiin.) Tutustuimme myos luonnon laakeyrtteihin.

Orang aslien kyla:

Orang asli:

Cameron Highlandsilla kaytiin myos countryside -retkella, jonka paajuttuna oli BOH -yrityksen teeplantaasilla ja -tehtaalla vieraileminen. BOH on skottiomisteinen ja plantaaseilla kaytetaan nykyaan halpatyovoimaa mm. Indonesiasta ja Bangladeshista. Tyontekija on yleensa kerrallaan ainakin vuoden tilalla ja palaa sitten ‘ansioiden’ kanssa kotimaahansa.

Cameron Highlands, teeplantaasimaisemaa:

Aurinko paistoi ylankomailla ja oli kuitenkin sopivan viileata. Meille kerrottiin, etta Cameron Highlandsilla oli satanu nelja paivaa taukoamatta ennen kuin sinne saavuttiin. Ilmat vaihtelee vuoristoisesa maastossa paljon, joten oltiin onnekkaita saan suhteen. Ylankomaiden jalkeen suunnattiin maailman vanhimpaan trooppiseen sademetsaan (130 milj. vuotta), Taman Negaran kansallispuistoon (http://www.tamannegararesort.com/). Matka taittui bussilla ja junalla (Jungle Train).

Jungle Train:

Taman Negarassa yovyttiin Kuala Tahan -nimisessa kylassa. Tosi kiva ja rauhallinen paikka ja majapaikkakin oli hotellitasoa muuten, muttei hinnaltaan 🙂 Paivat kului sademetsaa koluten erilaisia vaellusreitteja pitkin: esim. canopy walk puiden latvoissa noin 30 metrin korkeudessa. Hikista hommaa vahainenkin urheileminen viela kun paalla oli pitkat housut ja paita moskiittojen ja iilimatojen lahentelyilta suojaamiseksi. Riikka sairasteli yhden paivan pienessa lammossa ja nuhassa, mutta toipui nopeasti. Mitaan suurempia elainpongauksia emme tehneet, mutta jotain kuitenkin kuten liskoja ja erilaisia lintuja. Reilun 4000 km2 alueella elaa talla hetkella mm. noin vajaa 200 tiikeria ja suunnilleen saman verran elefantteja ja lisaksi joitain sarvikuonoja. Kovin todennakoista ei naihin elaimiin tormaaminen siis puistossa ole ja varsinkaan lyhyilla eniten tallatuilla reiteilla niihin ei tavallisesti tormaa. Sademetsassa elaa lisaksi edelleen alueen alkuperaiskansaa ja eraiden saksalaisten vihjeen perusteella loysimme kylaan hiukan vaellusreitilta poiketen. Emme tosin viitsineet kutsumatta menna kylaan ihmisia pallistelemaan vaan tyydyimme hiukan kaukaisempaa kylan tarkasteluun. Tapasimme muuten nuo edella mainitut saksalaiset kun lahdimme Tanah Ratasta bussilla kansallispuistoa kohti. Olivat kierrelleet jo yli 11 kk mm. Etela-Amerikassa, Paasiaissaarilla, Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Indonesiassa jne. ja kovasti olivat tykanneet. Pari kuukautta heilla oli viela jaljella (mm. Myanmar, Kiina ja Siperian juna).

Canopy walk:

Taman Negara, puu:

Mietittiin Malesiassa, etta mihin sita mentas taman jalkeen. Ajateltiin aluksi Filippiineja ja Borneon saarta. Rantalomailua tassa hiukan jo kaipailee, mutta Malesian parhaat rannat ovat niemimaan itapuolella ja ne on viela suljettu tammikuun loppuun asti sadekauden takia. Saastamme ne (ja Maikin ehdottaman Tioman -saaren) maaliskuun alkuun ennenkuin lennamme Singaporesta Sydneyn. Lansipuolen rantakohteilla ei myoskaan ole niin hyvia snorklausvesia kuin idassa, joten paatimme jattaa lannen Langkawin ja Pulau Pangkorin valiin ja rantalomailla sitten itapuolella kunnolla. Pohdintojen jalkeen paatimme lahtea Kambodzaan. Borneossa voisimme viela kayda kun palaamme takaisin pain, mutta katsotaan sita myohemmin. Loysimme edulliset lennot noin 50 eur/kpl Singaporesta Siem Reapiin perjantaiaamuksi ja taalla sita nyt ollaan oltu jo useampi paiva. Kirjoitellaan Kambodza -kuulumisia sitten myohemmin. Vimeistaan kahden viikon paasta 🙂

Olli ja Riikka

Tags: Malesia, Tag Index

This entry was posted on Wednesday, January 25th, 2006 at 2:28 pm and is filed under Malesia. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.