SEA – OZ – NZ

Taalla Sydneyssa talvi lahestyy uhkaavasti ja paatimme jattaa Summer Hillin ja jatkaa matkaa kohti lampoisempaa pohjoista. Hieno uusi automme on jo pakattu ja kohta lahdemme kohti ensimmaista etappia Blue Mountainsia, mutta sita ennen koostetta menneista viikoista…

Toiden haku alkoi ressaamaan parin viikon sisalla, kun ei mitaan kuulunut. No, kaksi viikkoa oli vasta haettu, joten se ei ole pitka aika. Siina vaiheessa kuitenkin paatettiin alkaa etsia jo muitakin kuin oman alan hommia. Sita kun ei viitsisi hirvean montaa kuukautta kayttaa pelkkaan tyonhakuun kun pitaisi ehtia viela tama valtavan kokoinen maa kiertaa tai edes puolet. Tyonsaantia vaikeuttaa myos tama “working holiday” -viisumin rajoitus max 3kk yhdella tyonantajalla. Aika on niin lyhyt etta harva tyonantaja haluaa ottaa ketaan “opetettavakseen” tyotehtavaan jos ei ole toiveita tyontekijan jatkamisesta. Oman alan ulkopuolista tyonhakua rajoittaa erinaiset luvat. Jos ravintolatyota haluaisi Ausseissa tehda, niin taytyis olla esim. kaljankaato-, hygienia-, ym. luvat, jotka saa 1-2 paivan kurssit kaymalla. Jopa tietyomaille “tikkarin” heiluttamiseen tarvitaan oma kurssisuoritus. Ei nyt viitsita uutta ammattia tassa hakea, joten tyydytaan hakemaan hommia joihin paasis nykyisilla papereilla. Suuri osa Australian hedelmista kerataan WH-matkaajien toimesta ja sinne maaseudulle taitaa meidankin tyonhaku menna kunhan Sydneysta lahdetaan. Pohjoisen banaanisato kylla taisi tuhoutua varsin perusteellisesti Larry-sykloonin takia, mutta eikohan noita muita poimittavia loydy.

Ja kaikenlaisia hommiahan sita on tullut tehtya jo kuukauden sisalla. Riikka kavi lapsia hoitamassa ‘after school care’ -kerhoissa (esikouluikaisia – 4. luokkalaisia lapsia). Yhdessa paikassa lapsia oli yli 70 ja hoitajia vain 4-5! Etta aika kovaa hommaa pikkupalkalla. Australian tyomarkkinoita tuli testattua myos perus toimistohommissa. Mutta kaikki nama olivat patkatoita yksittaisina paivina. Tyonhaku poiki kummallekin myos 14 yon tyoputken vuosittaisessa Royal Easter Showssa, joka pidetaan Sydneyn Olympic Parkissa. Tyohon kuului noin 600 erilaisten kerrosvoileipien ja wrappien valmistaminen joka yo. Taman lisaksi piti tehda ja leikella taytteet leipiin ja wrappeihin, imuroida 100 nelioinen alue 30 vuotta vanhalla imurilla, tiskata pannuja ja kattiloita ja luututa lattiat. Ja sitten kun aamulla kahdeksalta juuri ja juuri ehdittiin saada hommat valmiiksi niin aina joku kysyi ja ihmetteli mita te muka teette silloin yolla aina kymmenen tuntia???

Yovuoroissa oli toissa meidan lisaksi 25-vuotta ausseissa asunut irlantilaiskokki Kevin, parikymppinen aussijamppa Sam ja saksalainen WH-matkaaja Kaj. Oikein mukavia tyokavereita kaikki. Vietimme mm. Ollin syntymapaivia porkkanakakkua nauttien:

 

Hyvia puolia tyossa oli ilmainen illallinen, yopala ja aamiainen. Ja rahaa saastyi kun ei voinut olla muuta elamaa kahteen viikkoon. Melkoisia erakkoja oltiin kun yot vaannetiin voilepia ja wrappeja paivat nukuttiin. Eipa siina muuta kerennyt. Mutta eipa oltas paria viikkoa kauempaa moista jaksettu! No tienasimmepa kuitenkin autorahat…(siita jaljempana)

Toiden paattymisen jalkeen alkoi auton etsinta: ruosteisia, meluisia, oljya kuluttavia… Ja joku pitaisi valita tuhansien kilometrien ajoon. Taallapain matkaajat ostavat usein vanhan auton ja myyvat sen sitten reissunsa paatteeksi. Autojen hintataso on huomattavasti Suomea halvempi. Nyrkkisaantona uusien autojen hinnat ovat AU dollareissa samat mita Suomessa euroissa mika tarkoitttaa noin 40% hintaeroa…(1 AUD=0,6 EUR). Taalla autot kestavat myos kauemmin kun ei ole tiesuolaa ruostuttamassa. Nama vanhemmat 1500-5000 AUD:n (900 EUR->) pelit ovat usein myos matkaajien kaytossa. Suosittu autonostopaikka Sydneissa on eras parkkihalli (carmarket), jossa ainoastaan matkaajat voivat myyda autoja reissunsa lopuksi. Hyva puoli carmarketissa on se ettei tarvitse asioida kierojen autokauppiaiden kanssa ja auton voi saada todella edullisesti myyjan lentopaivan uhkaavasti lahestyessa. Lisaksi mukaan saa usein kaikkea lisarompetta kalavehkeista surffilautoihin. Huono puoli on budjettimatkaajien minimoidut huoltotoimenpiteet ja runsaat kilometrit. Matkaajan kulkupelina on yleensa 80-luvun farmari Holden tai Ford, pakettiauto (yleensa Mitsubishi, Toyota, Ford) tai campervan. Pakettiautoihin on yleensa rakennettuina sankytaso, jonka alla on tavaratila ja lisaksi paremmin varustelluista loytyy jopa jaakaappi ja tv. Campervanit ovat pienia asuntoautoja tiskialtaineen ja jaakaappeineen.

Viikon etsinnan jalkeen loysimme vihdoin mielestamme loistoyksilon, Betty the Beautyn. Han on on reilu parikymppinen Toyota Hiace Campervan, jolla kilometreja on vasta vaatimattomat 197 tuhatta eli huomattavasti keskivertomatkaajan pelia vahemman. Auton kunto on myos huomattavasti carmarketilla tai muualla nahtyja parempi. Ruostetta ei juuri olleenkaan verrattuna esim. eraaseen carmarketin ajokkiin jonka etusormi lapaisi kopeajon yhteydessa… Saimme auton myos mielestamme erittain edulliseen hintaan 4000 AU dollarilla eli noin 2500 eurolla. Ennen ostoa tarkistutimme Bettyn kunnon viela mekaanikolla ja hyvaksihan se todettiin. Talla siis jatkamme tanaan matkaamme kohti pohjoista.

 

Mukava vaihtaa taas maisemia, vaikka kivaa taalla Sydneyssa on ollutkin voileipien teosta lahtien. Talon asukit olivat hauskoja tyyppeja ja jyvaskylalaispariskuntaakin (!) tormattiin Sydneyssa. Vappuakin tuli juhlittua Nina ja Tuomon kanssa 🙂

   

Syysterveisin Olli ja Riikka

Kirjoitelkaahan kuulumisia!!!

PS. Taalla Ausseissa pyorii tv:ssa hassu mainos suomalaisista:

http://www.masterfoods.com.au/tvc/

ja sielta klikkaus joko Finishing Sauce  tai Squeeze Sauces

Tags: Australia, Tag Index

This entry was posted on Wednesday, May 3rd, 2006 at 1:15 pm and is filed under Australia. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.