SEA – OZ – NZ

Sabai-dii!

Tultiin eilen Laosista Thaimaaseen, Chiang Maihin. Saatiin vasta asken tietaa, etta Suomi on Ruotsin kanssa loppuottelussa. Taytyy loytaa jostain sporttibaari. Paikallisia jaakiekko ei pahemmin kiinnostane, mutta ruotsalaisia taalla on sen verran paljon, etta eikohan joku paikka loydy. Eli siina taman paivan missio. Mutta sita ennen kooste parista edellisesta viikosta. (Teksti saattaa taas olla hiukan sekavaa, koska ollaan kirjoitettu sita paloittain matkan varrella.)

Kambodzasta kokemuksistamme valittyi ehka sellainen kuva, etta maassa ei nae muuta kuin kurjuutta. Mutta niinhan se ei ole. Se mika sykahdytti Kambodzassa oli ihmisten ystavallisyys ja iloisuus. Paikalliset alkoivat juttelemaan helposti tai ainakin tervehtivat vastaan tullessa, jos kielitaito ei riittanyt. Ja mita koyhyyteen tulee, niin tilanne on hiukan paranemaan pain.

Edellisesta meilista ollaan matkattu Laosin lapi Mekong – jokea pohjoiseen noin 2000 kilometria. Phnom Penhista otettin bussi Pohjois-Kambodzaan, Stung Trengiin. Bussimatka kesti sellaiset 10 tuntia. Kambodzan tiet ovat olleet kuuluisia huonoudestaan. Onneksi niita on vuosien varrella korjailtu ja tuosta kymmenesta tunnista kauheaa oli enaa vain pari. Eli moykkyista hiekkatieta. Stung Treng oli valipysakki ja olimmekin siella vain yhden yon. Heti aamulla otimme bussin Laosin rajalle ja siita suoraan suuntasimme Si Phan Doniin Mekong -joen varrelle.

Stung Trengista voi matkata raja-asemalle moottoriveneella, mutta vaihtoehto ei ole kovin turvallista kuivalla kaudella veden vahyydesta johtuen ja varsinkin kun veneet saatetaan lasteta “hiukan” liian tayteen. Paatimmekin ottaa suoraan bussivaihtoehdon. Ehdimme jo matkata pari kilometria kahdestaan minibussilla, kun kaannyimmekin takaisin hakemaan kolmea muuta matkaajaa. Olivatkin paattaneet jattaa venematkan valiin viime metreilla huomattuaan miten tayteen se tultaisiin lastaamaan. Matka raja-asemalle kesti parisen tuntia. Kambodzan puolella rajavartija vaati jokaiselta matkaajalta dollaria palkkioksi (siis ihan omaksi ilokseen), mutta luopui aika helposti vaatimuksesta kun siita vahan joukolla purnasimme. Laosin puolella vartijat olivat tiukkoja vaatimuksissaan ja puolen tunnin vaittelyn jalkeen saimme puolella dollarilla tuloleimat passiin ja viisumiin… Tsekkilainen matkaaja oli varsin tiukkana, etta han ei rupea vartijoiden maksuja maksamaan ja pysyimme hanen kanssa rintamassa. Olisimme luovuttaneet Laosin puolella ja maksaneet dollarimme melkein heti, mutta eipa tama mitaan olisi jouduttanut. Bussi ei lahtenyt liikkeelle ennen tsekkilaista. No paasimme viimein Laosiin ja Shi phan doniin Don Detin saarelle.

Don Detissa asuimme kahden dollarin ruohobungalowissa aivan joen rannalla. Paikka oli todella rentouttava. Paivan suurin ongelma oli ruokapaikan loytaminen. Muuten aika kuluikin riippumatossa kirjoja lueskellessa. Sahkoja ei saarella ole, joten paiva rytmittyi paikallisten tapaan auringon mukaan. Kun tuli pimeaa, niin oli aika menna nukkumaan. Generaattoreiden voimalla ravintoloissa on virtaa illalla kuitenkin noin kello 7 ja 10 valilla.

Tama kuva on otettu bungalowin parvekkeelta. Silma lepasi naissa maisemissa.

Rento meininki.

Si Phan Donin alue on kaunis satojen saarien muodostelma Mekong -joella. Luonto olikin alueen paanahtavyys. Lisaksi alueella on harvinaisia makean veden tylppanokkadelfiineja, joita naimmekin yhdella veneretkella. Melko kaukaa kuitenkin.

Si phan donista jatkoimme “valietapille” Paksen kaupunkiin. Vuokrasimme guesthousesta moottoripyoran ja ajelimme pitkin maaseutua. Alueella kaytetaan viela edelleenkin elefantteja apuna metsatoissa ym. ja naimmekin yhden fantin parrua vetamassa.

Liikennointi Laosissa on huomattavasti rauhallisempaa kuin mita se oli Kambodzassa ja moottoripyorailijat kayttavat jopa aika yleisesti kyparaa. Moporetki meinasi kuitenkin paattya keskelle ei mitaan, kun menopelista loppui yhtakkia lopo. Vahan liian innokkaasti katselimme vissiin maisemia, kun ei mittaria paljon tuijoteltu 🙂 Pelkkaa peltoa oli ymparilla, kun pyora lopetti matkansa. Onneksi kohdalle sattui kuitenkin talo, josta kavimme kysaisemassa bensaa. Niin ukot sitten tyhjensivat oman moponsa tankin ja antoivat meille muutaman desin, etta paasimme lahimmalle ‘bensa-asemalle’.

Paksesta matka jatkui vip-yobussilla Laosin paakaupunkiin Vientianeen. Bussimatka taittui mukavasti nukkuen ja karaokevideoita kuunnellen (taallapain kaikissa busseissa missa vaan on tv pyorii karaokevideot suhteellisen voimakkaalla volyymilla). Vientiane on asukasluvultaan Tampereen luokkaa eli epatavallisen pieni paakaupungiksi. Pienuus tekee siita myos varsin kivan ja leppoisan kaupungin. Vierailimme mm. muutamassa temppelissa (kylla taas, temppelikiintio alkaa olemaan aikalailla taysi), saunassa ja sairaalassa…

Niin Si Phan Donista Olli sai ilmeisesti toistamiseen ruokamyrkytyksen, joka ilmeni yhtakkisena oksennustautina kesken saunareissun Vientianessa. Olo oli jo sita ennen aika kurja (ollut jo useamman paivan), mutta ajateltiin etta kylla se siita. No oksentelu jatkui majapaikassa ja ajateltiin pistaytya paikallisessa sairaalassa neuvoa kysymyssa. Tati mittasi verenpaineen ja lammon samalla kun grillasi sahkotennismailalla moskiittoja ja laakariseta totesi etta ruokamyrkytyshan se ja maarasi pillereita helpotukseksi. Hyvinhan ne nayttivat toimivan kun ruoka sentaan pysyi sisalla ainakin ylapaasta. Yli viikon paivat Ollin piti ottaa ruokailujen jalkeen aika rauhallisesti levaten mahakouristusten ja heikohkon olon takia. No eikohan tassa nyt taas parjailla.

Vientianesta jatkoimme edelleen pohjoiseen pain Vang Viengiin. Paikka tunnetaan ainakin reissaajien keskuudessa tubingista eli lilluttelusta traktorinrenkaalla jokivirrassa ja kyllahan mekin tata testasimme. Varsin rentouttavaa puuhaa. Vang Viengesta loytyy myos kaikkea muuta puuhaa kuten raftingia, kiipelya, kajakointia ym. Meidan aktiivitoiminta jai kylla yhteen luolaan ja tubingiin kun piti lahinna keskittya mahan vointia seuraamaan. Kiva paikka, vaikka eihan sita tyypilliseksi Laosiksi voi sanoa kun kaikki kaupungissa pyorii reissaajien ehdoilla.

Tubingia vuoristomaisemissa.

Paikallinen toiletti.

Vang Viengista otimme taas bussin eteenpain ja matka jatkui pohjoiseen pain Luang Prabangiin. Kaupunki on Unescon maailmanperintokohde ja ei ihme. Taynna vanhoja laolaisia ja ranskan siirtomaa-ajan rakennuksia, todella hienoja temppeleita kymmennittain (taas), kapeita kauniita kujia ja pari jokeakin virtaa kaupungin ohi. Kaunis paikka. Temppeliahky ei ollut viela loppunut, joten Luang Prabangin nahtavyyksista ei jaksettu tutustua laheskaan kaikkiin (siis niihin kolmeenkymmeneen temppellin). Ehka se on merkki matkavasymyksesta?

Luang Prabangista matkasimme kolme paivaa tanne Thaimaan Chiang Maihin (kaksi paivaa Mekong -jokea pitkin veneella ja yksi paiva bussilla). Kauniita maisemia, mutta kylla se yksi paivakin olisi riittanyt. Aikomuksena oli ensin menna Vietnamin Hanoihin, mutta matka olisi kestanyt sinne viela kauemmin mutkaisia vuortistoteita pitkin. Tiet ovat hiukan paremmassa kunnossa kuin Kambodzassa, mutta eteneminen on silti hidasta. Matkustamiseen piti varata aina koko paiva. (Laosista piti viela menna Vietnamiin tai Thaimaaseen siksi, etta sielta ei voi viela lentaa halpalentoyhtioilla. Taalta Chiang Maista lennamme maanantaina siis Singaporeen takaisin.)

Kaikin puolin Laos oli todella positiivinen kokemus. Paljon hyvaahan maasta oli kuullut, mutta se enemman kuin taytti odotukset. Kaunista luontoa seka kauniita ja rauhallisia kaupunkeja. Ja muutenkin Laosissa on mukavan rento ja rauhallinen meininki. Sinne voisi menna toistekin. Koyhyys on varmaankin samaa luokkaa kuin Kambodzassa, mutta kerjalaisia ja katumyyjia oli huomattavasti vahemman. Johtuen ehka siita, etta maassa on vain noin 5 miljoonaa asukasta ja myos siita, etta turisteja on vahemman. Sota kommunismia vastaan oli arkea myos Laosissa monta vuotta 70-luvulla. USA pommitti Laosia niin pahasti, etta se on maailman pommitetuin maa vakilukuun suhteutettuna. Laos on sailynyt sosialistisena maana, mutta sita ei mitenkaan vahvasti huomaa katukuvassa. Uskontokin on taysin sallittua ja buddhalaisuus on erittain vahva osa laolaisten elamaa. Esimerkiksi yleista on, etta alle parikymppiset pojat ovat munkkeina temppeleissa kuukauden tai pari.

Ja taas ranskalaisilla on ollut vaikutusta – Laosista sai alyttoman hyvia patonkeja, taytettyina tai ilman. Mutta tokihan katumyyjat myivat mita milloinkin…

…esim. paistettuja hamahakkeja.

Eilen illalla kun hyppasimme Tuk tukin kyydista Chiang Main keskustaan, tuntui kuin olisi tullut kotiin. Tai ainakin lansimaahan. Laosin jalkeen Thaimaa tuntuu varsin modernilta. Taalla on paljon kauppoja, autoja, kivitaloja ym. lansimaista eika ruohokattoisista bambumajoista ole tietoakaan. Ja paljon turisteja! Mutta kivalta tuntui paasta tannekin.

Saas nahda minkalainen kulttuurishokki sita tulee, kun paastaan Australiaan – etenkin hintojen osalta. Nyt ruoka maksaa ravintolassa muutaman dollarin ja 10 dollarilla saa jo huippuhyvan (meidan mittapuussa) majoituksen. Tuollaisesta budjetista saa vain uneksia ensi kuussa. Sita ennen meidan on kuitenkin aikomus lekotella ensin noin viikko Malesian Tioman -saarella. Etta seuraavan kerran snorklaus- ja lohoilyuutisia. Siihen asti kuulemisiin. Odotellaan taas postia teilta muilta 🙂

Terkuin Matkaajat

Tags: Laos, Tag Index

This entry was posted on Sunday, February 26th, 2006 at 1:15 pm and is filed under Laos. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.