Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Pitkasta aikaa..

Heti ensin kiitoksia taasen kaikille kommentoijille. On ikava myos taalla paassa :] Ja erityiskiitokset Sannalle meilista jota lukiessa sai hihitella aaneen muita kahveilijoita hairiten, seka Tainalle perinteisen suomalaismelankolian ja vitutuksen tayttamasta meilista joka toi elavasti mieleen loskan peittaman jaisen maan ja koti-ikavat havisivat samantien 😉

Taman Negara tuli siis viikonloppuna koettua ja oli kylla aivan mahtava reissu. Bussimatka kesti nelja tuntia, mutta maisemat olivat suuren osan matkaa onneksi aika kauniita, kun kuljimme vuoristoalueen halki (ajoittain hyyyyyyyyvin hitaasti). Puolen valin pysakilla nakyi jo paljon hienoja perhosia. Bussin jalkeen oli edessa viela lahemmas tunnin matka lahinna saunaa vastaavassa pakettiauto/minibussi-yhdistelmassa. Ilmastointi ei toiminut takapenkille asti ja tunnelmaa loivat kasari rock (yms) -klassikot tyyliin Final Countdown ja Bon Jovin se yksi suosittu biisi jonka nimea en juuri nyt muista kun kuuntelen korvalapuista parempaa musaa =P (Six Feet Under soundtrack).

Perille paastya oli mukava yllatys, etta luvattujen poytatuulettimella varustettujen majoitusten sijaan mokeissamme oli ilmastointi. Eli siisti pieni mokki omalla kylpparilla (ei lamminta vetta) ja tuuletuksella hintaan RM10, eli noin 2 euroa. Ja kaupanpaalle tuli seinalla juokseva lisko! Ensitoiksemme kavimme joenrantakavelylla, jonka jalkeen soimme illallista joessa kelluvalla ravintolalla. Illallisen jalkeen lahdimme pian ensimmaiselle retkelle viidakkoon… pimean jo laskeuduttua. Taskulamput mukaan ja oppaan perassa metsaan siis. Aloituskohteena oli lahialueella sijaitseva elaintarkkailusuoja. Suojan portailla kohtasimme ensimmaisen elaimemme – jattilaisjuoksujalkaisen (giant millipede, n’est pas?) joka oli lahemmas 40cm pitka! =) Aika hiano. Itse suojasta paasimme nakemaan viereisella niitylla laiduntavat peurat, jotka olivat ihan kivoja, mutta henkilokohtaisesti olin enemman vakuuttunut juoksujalkaisesta 🙂

Mokkialueen kautta jatkoimme matkaa varsinaiselle viidakkopolulle ja matkalla loytyi jo pienehko sauvasirkka. Metsassa oli aika aavemaista vaeltaa kun outoja aania kuului joka puolelta ja ilman taskulamppua eteen ei nahnyt senttiakaan. Oppaamme loysi suunnilleen joka lehden takaa ja puunraosta jonkin sortin otokoita.. Esimerkkeina pieni skorpionilajike, joka piilotteli pienessa puunkolossa, web scorpion (laitan kuvaa myohemmin, nyt ei ole mukana), sauvasirkkoja, laulukaskaita, hamahakkeja… Todella vaikuttava oli Paulin eraasta isosta kolosta bongaama mustaskorpioni (vai onko se suomeksi keisariskorpioni?).. aika hervottoman kokoinen tapaus. Varmaan siina 20cm tienoilla kooltaan, taysin musta. Meni koloonsa piiloon heti kun havaitsi liiketta, mutta tuli ulos oppaan houkutellessa sita oksanpatkalla. Ilmeisesti aika vaarallinen ihmiselle myos. Itse onnistuin matkan aikana loytamaan melko ison hamahakin (aika roteva noin 10cm tapaus) ja muutaman pienemman oton. Yoreissun loppuvaiheilla Anu havaitsi puusta (valossa kiiltavat silmat. ha!) flying lemur, elikka colugo -otuksen. Kyseessa oli liitopoimujen varassa puusta toiseen loikkiva nisakas. Ei saatu kuvaa, mutta tassa esimerkkia: http://www.colugos.com/flying-lemur.jpg

Mokin ymparilta ja sisalta kuuluneet aanet pitivat yon aikana mukavan tarkkaavaisena, jonka ansiosta Kata loysi mokkimme lattialta keskella yota vierailulle tulleen sammakon. Otus vain tillitti mustilla silmillaan vaikka yritin taskulamppua heiluttelemalla ohjata sita takaisin vessaan ja kun kokeilin tonaisytaktiikkaa (taskulampulla jalleen) se katsoi parhaaksi paisua tuplakokoiseksi ja jamahtaa paikoilleen jalleen. Lopulta se poistui oven karmissa olleeseen koloon ja me jatkoimme unia. Virkeina puolittain valvotun yon jalkeen herasimme hieman kuuden jalkeen aamiaiselle ja suuntasimme uudelleen viidakkoon. Paivaohjelmaan kuului runsaasti kavelya, kiipeilya ja sademetsan kasveihin tutustumista. Valilla tuntui etta opas pysahtyi miltei 10 metrin valein kertomaan meille jostain puulajista josta saatiin maustetta/laaketta/raaka-ainetta milloin mihinkin. Tajutonta kylla ajatella miten paljon hyodyllisia kasveja (ja elaimia) sademetsista loytyy ja etta viela on todennakoisesti jarjeton maara lajeja joita tiede ei tunne.. ja sen sijaan etta metsia tutkittaisiin esimerkiksi uusien laakkeiden loytamiseksi niita lanataan tupakkapelloiksi ja karjankasvatusalueiksi… Way to go Mr. Microphone..

Paivasaikaan elaimia tuntui enemman kuulevan kuin nakevan. Nakoalakukkulalta kuulimme kaukaisuudessa huutavat gibbonit ja puunlatvat tuntuivat olevan taynna huutelevia lintuja, joista oli hankala nahda edes vilausta. Siispa suuntasimme maailman pisimmalle puunlatvakavelylle. Korkeiden puiden latvuksiin oli viritetty lahes 500m pitka riippusilta (valitasanteineen, ei yhta potkoa onneksi) joka kulki suuren osan matkaa noin 40m korkeudessa. Taytyy myontaa etta huimasi melkoisesti ja pelottikin jonkin verran kun jalan alla olleet lankut natisivat ja edessa oleva tasanne paukkui kutsuvasti. Sillalla piti valia edelliseen pitaa 5-10m etapin pituudesta riippuen ja tasanteille sai tulla kerrallaan korkeintaan 4 ihmista. Elaimia ei hyonteisia lukuunottamatta taallakaan paljoa nakynyt, oletettavasti lukuisten turistien vuoksi. Onnistuin kuitenkin bongaamaan orkidean yhdelta puunoksalta! Siina ei tosin ollut kukkasia.. mutta sita vakuuttavampi saavutus? 😀 Maahan palattuamme jatkoimme polkupatikointia kohdaten matkalla perhosia ja crested fireback -pariskunnan. Kyseessa fasaanin sukuiset linnut. Sunnilleen samaa kokoluokkaa, naaras oli punertavan ruskea ja koiras tumman lila/sininen + pitkat kaarevat, valkoiset pyrstosulat. Arka lintu kun oli kyseessa ne nakyivat vain hieman kauempaa pensaiden osittain peittamana, mutta se mita nakyi oli kaunista 🙂

Nyt jatan valitettavasti (?) kesken taltaa eraa jutut, kun alkaa vasyttaa aika rankasti (tulin tanne suoraan pitkahkon koulupaivan jalkeen + ostarivierailun jalkeen). Ainiin, paitsi ennen lahtoa viela kovaa faktaa uutispuolelta:

Tanskan sarjiskohusta olemme siis talla kuulleet myos. Lehdissa ollut juttua, mutta aika maltillista linjaa taalla tuntuvat edustavan. En ole mistaan levottomuuksista kuullut taalla suunnassa maailmaa. Paaministeri oli kirjoittanut lehteen pitkan kirjoituksen siita miten typeraa yleton kiihkoilu tallaisen asian suhteen on ja kehoittanut ihmisia pitamaan malttinsa ja ajattelevan jarkevasti – ja halutessaan ilmaisemaan paheksuntansa boikotoiden tanskalaisia tuotteita eika polttamalla suurlahetystoja. Taman rohkaisemana innostuin ostamaan kaupasta tanskalaisia pikkuleipia =P

Ja eilen luimme iloksemme paikallislehdesta, etta talta alueelta on loydetty ensimmaiset lintuinfluenssatapaukset! 40 kanaa oli kuollut tautiin jossain alueen pikkukylassa. Ihmisia ei ainakaan viela. Oma flunssa meni jo ohi. Siis se ihan perusflunssa. Singapore on laittanut taman alueen broilerituotteet tuontikieltoon. Inforuta.

Jatkan tassa lahipaivina Taman Negara -juttua 🙂

This entry was posted on Wednesday, February 22nd, 2006 at 5:24 pm and is filed under Malaysia, Travel. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.