Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Eli viimeista lopultakin ihan oikasti viedaan. Enaa ranskantentti jaljella ja sitten on ohi kokonaan kaikki koulun osalta. Sellainen pieni asia viela uupuu kuin passi. Muuten ihan hyvin menee. Saan ehka passin tanaan. Ehka en. Toimintavaihtoehtoja on tullut mieleen jo muutamia lahtien toimistohenkiloston autonavaimien takavarikoinnista koulun keittion kaasuvarantojen sabotoimiseen. Mutta ehka napsahdan vasta jos passia ei kuulu edes huomenna.

Sinansa tama asiakirja olisi ihan hauska saada takaisin, etta maanantaina olisi varattuna lento KLIA:lta Siem Riepiin, Kambodzaan. Mutta mitas pienista.

Positiiviselta puolelta: sain juuri 48 paivan malariakuurin hieman alle viidella eurolla 😀 Ja laakityksena toimii doxycycline, joka malarian lisaksi tehoaa mm. punkkien aiheuttamiin tauteihin, muutamaan muuhun ihme tartuntatautiin ja pariin sukupuolitautiin. Ihmelaake! Testasin toissaviikolla 5 paivan ajan, enka saanut mitaan sivuvaikutuksia (kuten aurinkoherkkyys) ainakaan silloin eli luottavaisin mielen lahden laakitsemaan itseani. Eipa tarvitsis sitten ainakaan huolehtia malariasta 🙂

Suunnitelma on viela varsin avoin johtuen passitilanteesta, mutta ma siis lennan (jos on se passi) Kambodzaan, jossa olen ajatellut viettaa 3-4 paivaa ja tapaan HG:n Pirjon Angkor Watin merkeissa ja siita sitten jotenkin jatkan matkaa Laosiin. Tuo osio on vahan epaselva, koska en ole kyennyt hankkimaan etukateen Laosin viisumia (passi!) ja parilla lahimmalla rajanylityspaikalla ei viisumeja myonneta. Vaihtoehdoiksi jaavat siis joko lentaminen tai arviolta 15h (varovainen arvio) bussimatkat Laosin paakaupunkiin Vientianeen tai johonkin muista ylemmista rajanylityspaikoista. Kovasti olin ajatellut kayda Laosin lapi paasta paahan, mutta kierotien pituudesta riippuen saattaa olla etta tutkin sitten vain pohjoista Laosia tarkemmin. Ehdottomasti haluan ainakin Luan Prabangin kylaan, joka on kuulemma yksi K-Aasian parhaiten sailyneita kaupunkeja ja unescon maailmanperintokohde. Vanhoja temppeleita ja muutenkin aivan upean nakoinen paikka! Samoin kiertosuunnitelmissa Plain of Jars – laajoja aukeita, joilla satoja kivesta tehtyja ruukkuja (isoimmat painavat useita tonneja), joiden perimmainen tarkoitus ei ole selvilla, mutta iaksi arvioidaan muutamia tuhansia vuosia. Taman lisaksi olen vakaasti paattanyt tehda jonkinlaisen jokiristeilyn pitkin Mekongia ja kierrella alueen pikkukylia yms.

Kambodzassa ajattelin lahinna keskittya siis Angkorin temppelialueeseen. Tomb Raider jee! Tahtaimessa saada muutamia hienoja kuvia ikiaikaisista temppeleista ja raunioista seinalle ripustettavaksi 🙂 Aikalailla kaikki alkaa olla kunnossa matkaa varten (passi….) ja huomenna menen postittamaan paketin taynna kamaa (laillista) kotipuoleen ja sitten se ranskantentti ja siina se… Osittain vahan haikea olo, tulee ikava kylla joitain ihmisia taalla ja hieman harmittaa kun jaa nakematta mm. Borneo, mutta jaa sitten jotain syita tulla takaisin joskus 🙂 Taylor’sia ei pahemmin tule ikava. Ehka aika kultaa muistot sitten joskus kun katkeruus on karissut =P

Mutta ehdottomasti en kadu lahtoa tanne.. kokemuksia on tullut ihan omiksi tarpeiksi ja hauskaa ollut koko rahan edesta ja mitas ne pienet vastoinkaymiset muutakuin kasvattaa stressinsietokykya ja vaaristaa huumorintajua entisestaan.. onkohan toi jalkimmainen enaa edes mahdollista mun kohdalla?

Ainiin! Lennan siis takaisin Suomeen 28.6. (haihin ollaan tulossa, Tarja!) keskiviikkona. Kovasti odotan kaikkien teidan tuttujen nakemista =)

From Malaysia, with love.

Over and out.

Signing off.

-Antti

P.S. eli se Malesiasta talta eraa. Paivitysta seurannee Kambodzasta ja Laosista ellen onnistu hakeutumaan maamiinaan 😀 (esimerkkia siita huumorista..) 

Ainakin melkeen. Koulu siis.

Viimeinen tunti oli juuri. Esittelimme hienon Homestay Program -pakettimme muulle ryhmalle ja jaettiin samalla lappitietoutta parhaamme mukaan. Ensi viikolla sitten itseopiskeluviikko, jonka jalkeen kokeita ja sitten on ihan taysin ohi koulu. Vielakaan en tosin tieda mita tulee tapahtumaan tyoharjoittelun kanssa… no, onhan tassa runsaat kaksi viikkoa aikaa o_O Yritan paasta harjoitteluun jonkinlaiseen ekoturismiprojektiin Wild Asia -organisaatioon ja todella toivon etta tama tulisi onnistumaan, silla aihe kiinnostaisi minua todella ja samalla saisi tuntea tekevansa jotain hyodyllista ja tarkeaa.. valilla on kylla ihmetellyt miten luontoasiat ovat vielakin aika retuperalla suuressa osassa paikkoja taalla (ja esimerkkeja loytyy ihan varmasti kaikkialta maailmasta) vaikka luonto on kuitenkin yksi suurimpia matkailusyita Malesiassa. Mutta siis, lisatietoa piti tulla eilen, mutta nyt sita saakin sitten (kai) ensi viikolla. Joo. Katsotaan jne.

Viime viikonloppuna oltiin koulun jarjestamalla Gourmet Safari -retkella Malesian itarannikolla ja oli kylla erittain positiivinen kokemus =) Kaksi yota vietettiin neljan tahden Swiss Garden Spa Resortissa Kelantanissa ja matkalla nahtiin mm. eraanlaisessa elefanttien turvakodissa, seuraamassa batiikinpainantaa, rannalla makailemassa ja maistelemassa erilaisia paikallisia ruokalajeja. Koko reissu alkoi aamiaisella Taylor’sin pihalla, josta valokuvaamisten jalkeen lahdettiin bussilla kohti itaa. Innokas oppaamme Francis oli ihmismuotoon painettu tietokirja Malesiasta ja niimpa matkaa siivittivatkin aamuhorteisen nuokahtelun valissa kuullut infopatkat kaikesta mahdollisesta meriruoan ja lummejarvien valilta. Ensipysahdys tapahtui edellamainitussa elefanttipaikassa ja paasimme siella seka syottamaan elefantteja, etta ratsastamaan niilla. Halutessaan (ja tietenkin halusin!) paasi myos ratsastamaan isoimmalla norsulla, joka kellahti viereiseen jokeen (matkustajat selassaan), jonka jalkeen paasi leikkimaan pikkuelefanttien kanssa samaisessa joessa. Ihan huippuja tapauksia ne pienet! Mutta sai varoa ettei tule tallotuksi kylla. Taalla paikassa pidettiin elefantteja, jotka olivat jaaneet ihmisen kehityksen jalkoihin.. esim. kun niiden alkuperaiset asuinalueet oli muutettu palmuplantaaseiksi ja tapahtui yhteentormayksia elefanttien ja ihmisten valilla. Yksittaistapauksissa elefantit useimmiten kai jaavat paalimmaisiksi, mutta pidemman paalle vaihtoehdoiksi jaa useimmiten elefanttien tappaminen (laki omiin kasiin), tai niiden siirtaminen uusille alueille. Turvakodissa oli vakioasukkaita ja ilmeisesti he myos harrastivat elefanttien siirtamista paikasta toiseen. Paikka toimii lahjoitusten varassa eika maksa mitaan. Suosittelen kovasti, mikali liikutte taalla alueella. Niin, siis Kuala Gandah Elephant Sanctuary, Pahang.

Taman jalkeen suuntasimme Resorttiimme ja pienen huoneissakaynnin jalkeen illalliselle Paksun meriravintolaan. Elikka siis Seta Su. Ainiin, minut majoitettiin samaan huoneeseen kahden entuudestaan tuntemattoman (minulle siis) paikallisen opiskelijan, Aliffin ja Brendonin kanssa. Aivan hemmetin mukavat tapaukset ja tultiin oikein hyvin juttuun Six Degrees of Kevin Baconia ja fuskua pelatessa 🙂 Mutta siis, illallisella oli monenmoista meriruokaa.. suosikkejani olivat taytetty taskurapu ja kookosmaustetut ravut. Nam! Arveluttavien listalle paasivat ehdottomasti merimakkarat… koostumus limainen ja sienimainen ja maku.. no, aika mauton. Tulipahan maistettua. Tahan asti on vaan tullut tokittya muutamaa snorkalatessa. Sitten resorttiin yoksi. Pienena miinuspuolena reissussa oli, etta resorttia ei perusaikataulun mukaan ehtinyt kayttaa hyodyksi ollenkaan.. vapaa-aikaa ei juurikaan ollut.. MUTTA.. Mina ja Kata paatettiin Anninan kera jaada seuraavana paivana resorttiin testaamaan paikan varustetasoa, koska matka jatkui Kuala Terengganuun, jossa olimme olleet jo ominpain ja kayneet muunmuassa ravintolassa joka sisaltyi paivaohjelmaan. Tama paiva kuluikin leppoisasti altaalla lekotellen, rannalla kayskennellen ja rentoutuen upean pehmeassa (ja SOPIVAN PITUISESSA) hotellin sangyssa. Myonnan avoimesti etta minulla on suuresti ikava omaa sankyani =(

Illempana kun olin suunnitellut lahtevani tutkimaan ymparistoa, alkoi tietenkin sataa. Samalla henkilokunnan monta tuntia valmistelema ulkoilma-buffet peruuntui.. kavi saaliksi tyontekijoita jotka olivat kattaneet meille poytia puolestapaivasta lahtien. Illallinen myos myohastyi kiertueen kokeman rengasrikon takia. Yritimme olla iloitsematta liikaa siita, etta olimme saaneet tienreunalla odottelun sijaan nauttia porealtaasta. Illan buffet oli aivan loistava sisaltaen kaikkea mahdollista satay-kanavartaista ja chilli-taskuravusta keihasrauskuun ja aivan loistaviin grillattuihin rapuihin. Nam! Ja aivan taivaallisen hyvaa kanasalaattia ja sellaisia hassuja “atsovarjattyja raiskaleita missa oli sisalla ruskeaa tohnaa” (suosittelen tata kuvausta ruokalistaan!). Ruskea tohna oli kaiketi kookosta. Makeaa!

Viimeisena paivana (lyhyen yon jalkeen. liikaa keskustelua hotellikamppisten kanssa. Kevin Bacon kuitenkin jatettiin rauhaan) suuntasimme ensin kauppaan, jossa myytiin suolattuja ja kuivattuja kaloja ja kalamakkaraa. Nopean kierroksen ja huonovointisuuspuuskan jalkeen (se haju!) palasin kalallehaisevana busiin. Sitten seurasi huomattavasti mukavampi vierailu pienehkoon batiikkipajaan. Paikan omistaja oli valmistanut batiikkia vuodesta 1977 ja oli varsin leppoisa ja ystavallinen tapaus. Naimme miten batiikkia valmistettiin seka painamalla, etta kasinvarjaamalla – seka erinaiset varjays- ja keittoprosessit aivan lahietaisyydelta. Todella kiinnostava vierailu! Ja sain matkamuistoksi kankaanpalasen, joka varjattiin siniseksi ja sisaltaa batiikkipainatuksena kiinanruusukuvion sanojen “Malaysia” ja “Kelantan” ymparoimana =) Tasta jatkoimmekin vessapysahdysta lukuunottamatta suoraan takaisin Kuala Lumpuriin. Kaikenkaikkiaan erittain mieluisa matka ja tuli tutustuttua hauskoihin ihmisiin ja koettua taas uusia asioita =)

Ensi viikolla sitten tenttiinlukua ja KL:n viimeisia lapikaynteja. Mutta nyt tulee tunti tanne luokkaan joten pitaa lopettaa! Hei!!!

Hei taas te kaikki koto- ja epakotosuomalaiset! Muut kai ei kauheasti ymmarra mita tahan kirjoittelen. Jos edes te suomalaiset =P