Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Ainakin melkeen. Koulu siis.

Viimeinen tunti oli juuri. Esittelimme hienon Homestay Program -pakettimme muulle ryhmalle ja jaettiin samalla lappitietoutta parhaamme mukaan. Ensi viikolla sitten itseopiskeluviikko, jonka jalkeen kokeita ja sitten on ihan taysin ohi koulu. Vielakaan en tosin tieda mita tulee tapahtumaan tyoharjoittelun kanssa… no, onhan tassa runsaat kaksi viikkoa aikaa o_O Yritan paasta harjoitteluun jonkinlaiseen ekoturismiprojektiin Wild Asia -organisaatioon ja todella toivon etta tama tulisi onnistumaan, silla aihe kiinnostaisi minua todella ja samalla saisi tuntea tekevansa jotain hyodyllista ja tarkeaa.. valilla on kylla ihmetellyt miten luontoasiat ovat vielakin aika retuperalla suuressa osassa paikkoja taalla (ja esimerkkeja loytyy ihan varmasti kaikkialta maailmasta) vaikka luonto on kuitenkin yksi suurimpia matkailusyita Malesiassa. Mutta siis, lisatietoa piti tulla eilen, mutta nyt sita saakin sitten (kai) ensi viikolla. Joo. Katsotaan jne.

Viime viikonloppuna oltiin koulun jarjestamalla Gourmet Safari -retkella Malesian itarannikolla ja oli kylla erittain positiivinen kokemus =) Kaksi yota vietettiin neljan tahden Swiss Garden Spa Resortissa Kelantanissa ja matkalla nahtiin mm. eraanlaisessa elefanttien turvakodissa, seuraamassa batiikinpainantaa, rannalla makailemassa ja maistelemassa erilaisia paikallisia ruokalajeja. Koko reissu alkoi aamiaisella Taylor’sin pihalla, josta valokuvaamisten jalkeen lahdettiin bussilla kohti itaa. Innokas oppaamme Francis oli ihmismuotoon painettu tietokirja Malesiasta ja niimpa matkaa siivittivatkin aamuhorteisen nuokahtelun valissa kuullut infopatkat kaikesta mahdollisesta meriruoan ja lummejarvien valilta. Ensipysahdys tapahtui edellamainitussa elefanttipaikassa ja paasimme siella seka syottamaan elefantteja, etta ratsastamaan niilla. Halutessaan (ja tietenkin halusin!) paasi myos ratsastamaan isoimmalla norsulla, joka kellahti viereiseen jokeen (matkustajat selassaan), jonka jalkeen paasi leikkimaan pikkuelefanttien kanssa samaisessa joessa. Ihan huippuja tapauksia ne pienet! Mutta sai varoa ettei tule tallotuksi kylla. Taalla paikassa pidettiin elefantteja, jotka olivat jaaneet ihmisen kehityksen jalkoihin.. esim. kun niiden alkuperaiset asuinalueet oli muutettu palmuplantaaseiksi ja tapahtui yhteentormayksia elefanttien ja ihmisten valilla. Yksittaistapauksissa elefantit useimmiten kai jaavat paalimmaisiksi, mutta pidemman paalle vaihtoehdoiksi jaa useimmiten elefanttien tappaminen (laki omiin kasiin), tai niiden siirtaminen uusille alueille. Turvakodissa oli vakioasukkaita ja ilmeisesti he myos harrastivat elefanttien siirtamista paikasta toiseen. Paikka toimii lahjoitusten varassa eika maksa mitaan. Suosittelen kovasti, mikali liikutte taalla alueella. Niin, siis Kuala Gandah Elephant Sanctuary, Pahang.

Taman jalkeen suuntasimme Resorttiimme ja pienen huoneissakaynnin jalkeen illalliselle Paksun meriravintolaan. Elikka siis Seta Su. Ainiin, minut majoitettiin samaan huoneeseen kahden entuudestaan tuntemattoman (minulle siis) paikallisen opiskelijan, Aliffin ja Brendonin kanssa. Aivan hemmetin mukavat tapaukset ja tultiin oikein hyvin juttuun Six Degrees of Kevin Baconia ja fuskua pelatessa 🙂 Mutta siis, illallisella oli monenmoista meriruokaa.. suosikkejani olivat taytetty taskurapu ja kookosmaustetut ravut. Nam! Arveluttavien listalle paasivat ehdottomasti merimakkarat… koostumus limainen ja sienimainen ja maku.. no, aika mauton. Tulipahan maistettua. Tahan asti on vaan tullut tokittya muutamaa snorkalatessa. Sitten resorttiin yoksi. Pienena miinuspuolena reissussa oli, etta resorttia ei perusaikataulun mukaan ehtinyt kayttaa hyodyksi ollenkaan.. vapaa-aikaa ei juurikaan ollut.. MUTTA.. Mina ja Kata paatettiin Anninan kera jaada seuraavana paivana resorttiin testaamaan paikan varustetasoa, koska matka jatkui Kuala Terengganuun, jossa olimme olleet jo ominpain ja kayneet muunmuassa ravintolassa joka sisaltyi paivaohjelmaan. Tama paiva kuluikin leppoisasti altaalla lekotellen, rannalla kayskennellen ja rentoutuen upean pehmeassa (ja SOPIVAN PITUISESSA) hotellin sangyssa. Myonnan avoimesti etta minulla on suuresti ikava omaa sankyani =(

Illempana kun olin suunnitellut lahtevani tutkimaan ymparistoa, alkoi tietenkin sataa. Samalla henkilokunnan monta tuntia valmistelema ulkoilma-buffet peruuntui.. kavi saaliksi tyontekijoita jotka olivat kattaneet meille poytia puolestapaivasta lahtien. Illallinen myos myohastyi kiertueen kokeman rengasrikon takia. Yritimme olla iloitsematta liikaa siita, etta olimme saaneet tienreunalla odottelun sijaan nauttia porealtaasta. Illan buffet oli aivan loistava sisaltaen kaikkea mahdollista satay-kanavartaista ja chilli-taskuravusta keihasrauskuun ja aivan loistaviin grillattuihin rapuihin. Nam! Ja aivan taivaallisen hyvaa kanasalaattia ja sellaisia hassuja “atsovarjattyja raiskaleita missa oli sisalla ruskeaa tohnaa” (suosittelen tata kuvausta ruokalistaan!). Ruskea tohna oli kaiketi kookosta. Makeaa!

Viimeisena paivana (lyhyen yon jalkeen. liikaa keskustelua hotellikamppisten kanssa. Kevin Bacon kuitenkin jatettiin rauhaan) suuntasimme ensin kauppaan, jossa myytiin suolattuja ja kuivattuja kaloja ja kalamakkaraa. Nopean kierroksen ja huonovointisuuspuuskan jalkeen (se haju!) palasin kalallehaisevana busiin. Sitten seurasi huomattavasti mukavampi vierailu pienehkoon batiikkipajaan. Paikan omistaja oli valmistanut batiikkia vuodesta 1977 ja oli varsin leppoisa ja ystavallinen tapaus. Naimme miten batiikkia valmistettiin seka painamalla, etta kasinvarjaamalla – seka erinaiset varjays- ja keittoprosessit aivan lahietaisyydelta. Todella kiinnostava vierailu! Ja sain matkamuistoksi kankaanpalasen, joka varjattiin siniseksi ja sisaltaa batiikkipainatuksena kiinanruusukuvion sanojen “Malaysia” ja “Kelantan” ymparoimana =) Tasta jatkoimmekin vessapysahdysta lukuunottamatta suoraan takaisin Kuala Lumpuriin. Kaikenkaikkiaan erittain mieluisa matka ja tuli tutustuttua hauskoihin ihmisiin ja koettua taas uusia asioita =)

Ensi viikolla sitten tenttiinlukua ja KL:n viimeisia lapikaynteja. Mutta nyt tulee tunti tanne luokkaan joten pitaa lopettaa! Hei!!!

Hei taas te kaikki koto- ja epakotosuomalaiset! Muut kai ei kauheasti ymmarra mita tahan kirjoittelen. Jos edes te suomalaiset =P

Koulun puolesta elellaan taalla jo lopunaikoja ja talla hetkella nayttaa silta, etta tyoharjoittelua ei tule tapahtumaan =/ Vahan harmittaa, kun sellaista oli luvattu jarjestetyksi ja nyt lopulta ei sitten asiat menneet (tamankaan suhteen) ihan niin kuin piti. No, toisaalta paaseepahan sitten nauttimaan viela Suomen kesasta. Viileammat kelit ja niin pain pois 😉

Annina saapui tanne viime keskiviikkona ja jaksaa viela olla innoissaan jopa lahioelamasta.. me muut ei ihan taysilla. Mutta ensi viikonloppuna tulossa “Food Safari” – kolmen paivan kiertomatka itarannikon kohteissa erilaisia paikallisia perinteisia ruokia syoden ja majoitukset neljan tahden kylpylahotellissa meren rannalla =) Eika meidan suomalaisten tarvitse edes maksaa tasta mitaan. Mehan ollaan jo Katan, Anun ja Paulin kanssa nahty tuota itapuolta jonkin verran, mm. Kuala Terengganu, mutta vieraillaan myos alueilla joissa emme ole kayneet. Eras matkan vierailukohteista on myos elefanttien “turvakoti,” jossa niita hoidetaan ja valmistetaan uudelleenkotiutukseen. Eli siis esmes orpoja elefantteja hoivataan kunnes ovat valmiita paasemaan takaisin luontoon yms. Mikali olen oikein ymmartanyt. Matkalle mukaan tulee kuulemma toimittajat Malesian neljasta suurimmasta sanomalehdesta ja meita kaskettiin varautua haastatteluihin, ulkomaanelavia kun ollaan. Mitas me julkkikset.

Muuta tapahtumaa… Tuntuu jotenkin silta (ja ihan syystakin), etta ollaan jumiuduttu lahioihin. Pitka aika siita kun on paassyt pois taalta ja illat kuluvat kirjaa lukien, netissa hengaten tai elokuvissa kayden. Happy joy. Viime viikonloppuna oli tosin perjantaina vierailua KL Towerin seisovassa poydassa.. sellainen Nasineula-tyylinen nakoala/telekommunikaatiotorni (nakyy siina KL:n yokuvassa edellisessa kuvaspesiaalissa), jossa pyoriva ravintola 288 metrin korkeudessa. Oli aika hienot nakymat kun aurinko laski ja sitten valot nakyivat joka puolella =) Varsinkin Petronas oli oikein edustava pimealla. Muutamia (lievasti tarahtaneita, kun ei kayttanyt salamaa) kuviakin tuli otettua. Ruokalajeja oli aivan mahtava maara ja valikoimaa loytyi mm. sushia, juustoja, paikallisia erikoisuuksia ja tajunnanrajayttava jalkiruokapoyta… sokerikooma oli aika lahella. Annina ja Kata uskaltautuivat maistamaan durianjaateloa. Otan osaa.

Lauantaina suuntasin Katan ja Anninan kanssa Chinatowniin, jossa kayskenneltiin lahinna lapi pitka shoppailukatu Petaling Street. Taman jalkeen olikin niin kuitti ettei muuta olisi jaksanut. Joka kauppias yritti repia omaan kojuunsa katsomaan tuotteitaan “hello Sir! Cheap shirt only for you!” eika auttanut vaikkei edes katsonut pain, kun oli joku ranteessa kiinni kiskomassa tai taputtelemassa olkapaata. Kuluttavaa. Piraattikamaa oli tarjolla kengista ja laukuista CD- ja DVD-levyihin. Kokemuksen jalkeen vetaydyimme reggae-baariin rauhoittumaan. Oikein mukava ja rento ymparisto Petaling St:n peraan. Taalla tormasimme myos eraaseen suomalaiseen naiseen, joka oli ollut maailmanymparimatkalla jo monta kuukautta ja kiertanyt mm. Lontoon, San Franciscon ja Fidzin. Oikein mukava henkilo ja toivotamme hanelle antoisaa loppumatkaa 🙂 Kotiinpaluu hanella olikin edessa jo 10 paivan paasta.

Jos tormaatte outoihin sanoihin niin saattaa olla etta tama Word, jossa kirjoittelen juuri (netti ei toimi) on muokannut sanoja. Esim. sanasta “paasta” meinasi tulla “pasta.” Tosin kyseessa saattaa olla ihan mun oma sekoilu myos. Ainiin, siella baarissa oli muuten eri maille omat vieraskirjansa ja jatimme kaikki kommentit Suomi-kirjaan. Jos joku loytaa nama sivut sita kautta, niin heipahei! =)