Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Ihan ensiksi – kiitoksia oikein paljon kaikille kommentoijille ja muillekin teille siella ruudun takana ^_^ Ja todella hyvaa ystavanpaivaa pisteellisilla aakkosilla.

Flunssa parani sen verran, etta oon voimissain ja jaksan kirjoittaa Thaipusamista. Valokuvia en valitettavasti saa laitettua talla eraa, koska tama kone ei suostu sisaistamaan CD:ta jolle ne poltatin. Ehka ihan hyva asia heikkohermoisempia lukijoita ajatellen 😉

Viime viikonloppuna taalla siis vietettiin hindujen Thaipusam-festivaalia. Juhlat alkoivat perjantaina keskiyolla, jolloin Kuala Lumpurin keskustasta Mahamariannan temppelista lahtee kulkue kohti Batun luolia. Kulkue kantaa mukanaan Lord Muruganin (a.k.a. Lord Subramaniam) patsasta/alttaria 15km matkan luolille, jossa juhlinnat jatkuivat sunnuntai-aamuun asti, jolloin patsas kuljetettiin takaisin KL:iin. Festivaali on kielletty Intiassa ja KL:ssa jarjestetaan suurin Thaipusam-tapahtuma. Useat kulkueeseen osallistujat lavistavat itseaan koukuin – suurella osalla roikkui koukuista selassa (ja muualla) erinaisia esineita limeteista kookospahkinoihin, osalla lahti koukuista naruja ja koysia, joista piti kiinne toinen henkilo. Jalkimmaisissa tapauksissa henkilo veti yleensa naruja hyvin kirealle joten koukut todella venyttivat ihoa aika pahannakoisesti – valilla lavistetty henkilo pyori narun paassa aika hurjasti… meno oli kylla aika.. melko sanoinkuvaamantonta 😛

Naiden “peruslavistysten” lisaksi osa palvojista kantoi riikinkukonsulin ja mita erinaisin asioin (bongattua mm. muovinukkeja, julisteita, joulukoristeita ja sateenkaarenvarisia polyhuiskuja) koristeltuja hyvinkin isoja telineita, jotka oli tuettu usein kantajan olkapaille ja vyotaisille, seka lisaksi kiinnitetty usein koukuin kantajan kehoon. Useilla palvojilla oli myos kielet/posket lavistetty isoilla tai pienemmilla piikeilla.. muutamilla meni molempien poskien lapi iso kolmipiikki (?) jossa oli viela varrastettuna muutama limetti. Useilla henkiloilla oli myos kieli varjatty punaiseksi ja varia valui myos leukaa alas – varjattya kielta monet pitivat pitkalla ulkona suusta lipoen sita edestakaisin. Muutamia jumalpatsaita/julisteita natyani tulin siihen tulokseen etta tama symboloi jotenkin Lord Murugania, koska kuvissa talla oli punainen kieli ja toisinaan punaista ainetta (verta?) valui leualle asti. Useat palvojista nayttivat olevan transsissa, eivatka he nayttaneet pahemmin tuntevan kipua. Yhden henkilon nain myos kavelevan “kengilla” joissa oli piikit ylospain jalkapohjia vasten.. tosin piikit olivat melko tiheassa, joten ne eivat varmaankaan lavistaneet jalkoja. Epamukavilta silti nayttivat.

Suurin osa kulkueeseen osallistujista eivat tosin olleet lavistaneet itseaan. Useimmat olivat pukeutuneet keltaisiin kaapuihin, osa oli ajellut paansa ja varjannyt sen keltaiseksi. Suuri osa kantoi mukanaan ruukkuja jotka sisalsivat maitoa, joka kannettiin uhrilahjaksi luolille. Naimme myos muutamia perheita, jotka kantoivat valissaan sokeriruokoja joihin oli ripustettu keltaisesta lakanasta “kehto” jossa nukkui pikkulapsi. Nama olivat perheita jotka olivat aiempina vuosina rukoilleet jumalaltaan lasta ja toivat lapsen saatuaan taman siunattavaksi, seka kunnianosoituksena Lord Murugania kohtaan, luolille. Nousimme itse myos luolaan johtavat 277 askelta kulkueen mukana jossa naimme alttarin ja kulkueen jaljilta lepaavia palvojia. Ylhaalla luolassa koukut poistettiin ja palvojat saivat levata kun heidan haavojaan hoidettiin samalla limetin mehulla ja pyhalla tuhkalla, jotka ilmeisesti estivat arpien synnyn. Luolassa oli melko tiivis tunnelma ja erinaisten suitsukkeiden ja muiden tuoksujen vuoksi oli aika helpottavaa paasta lopulta takaisin raittiiseen ulkoilmaan. Taytyy joku kerta kayda tutustumassa Batun luoliin kylla ihan rauhassa. Aika vaikuttava paikka oli kooltaan.

Pakko sanoa etta tama festivaali on kylla yksi oudoimpia asioita mita olen tahan paivaan mennessa nahnyt. Vaikka asiasta oli lukenut etukateen, ei se silti valmistanut tunteeseen minka koki kun aamuyolla kuuden aikaa nousimme junasta festivaalialueelle ja tulimme paikkaan jossa kulkue vaelsi luolille. Joka puolelta kuului rummutusta ja outoja rytmeja (taman lisaksi myos psykedeelista hindumusiikkia laheisilta myyntikojuilta), takanamme nakyi aavistus valaistusta luolasta jolle saattue nousi ja editsemme vaelsi toinen toistaan lavistetympia ihmisia ja taydessa transsissa heiluvia piikikkaita alttareita kantavia ihmisia, joita avustajat toisinaan tukivat ja toisinaan sytyttivat heidan eteensa maahan pienia liekkeja jotka alttarin kantaja talloi sammuksiin… yritan joku paiva saada tanne muutamia kuvia naytille. Kotiin paastya oli aika outo olo, johtuen seka varhaisesta heratyksesta etta erikoisesta kokemuksesta.

Lisaa kokemuksia keraamme porukalla ensi viikonloppuna – lahdemme kolmen paivan retkelle viidakkoon, Taman Negaran luonnonpuistoon. Luvassa viidakkovaellusta, yokavelyita (tahtoo nahda hoikkalorin ja tapiirin!), koskiajeluita ja -uimista seka iilimatojen bongausta (huomenna koitetaan loytaa iilimatosukkia). Raporttia pukkaa myohemmin =)

-Antti

This entry was posted on Tuesday, February 14th, 2006 at 3:34 pm and is filed under Malaysia, Travel. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.