Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Ihan ensiksi – kiitoksia oikein paljon kaikille kommentoijille ja muillekin teille siella ruudun takana ^_^ Ja todella hyvaa ystavanpaivaa pisteellisilla aakkosilla.

Flunssa parani sen verran, etta oon voimissain ja jaksan kirjoittaa Thaipusamista. Valokuvia en valitettavasti saa laitettua talla eraa, koska tama kone ei suostu sisaistamaan CD:ta jolle ne poltatin. Ehka ihan hyva asia heikkohermoisempia lukijoita ajatellen 😉

Viime viikonloppuna taalla siis vietettiin hindujen Thaipusam-festivaalia. Juhlat alkoivat perjantaina keskiyolla, jolloin Kuala Lumpurin keskustasta Mahamariannan temppelista lahtee kulkue kohti Batun luolia. Kulkue kantaa mukanaan Lord Muruganin (a.k.a. Lord Subramaniam) patsasta/alttaria 15km matkan luolille, jossa juhlinnat jatkuivat sunnuntai-aamuun asti, jolloin patsas kuljetettiin takaisin KL:iin. Festivaali on kielletty Intiassa ja KL:ssa jarjestetaan suurin Thaipusam-tapahtuma. Useat kulkueeseen osallistujat lavistavat itseaan koukuin – suurella osalla roikkui koukuista selassa (ja muualla) erinaisia esineita limeteista kookospahkinoihin, osalla lahti koukuista naruja ja koysia, joista piti kiinne toinen henkilo. Jalkimmaisissa tapauksissa henkilo veti yleensa naruja hyvin kirealle joten koukut todella venyttivat ihoa aika pahannakoisesti – valilla lavistetty henkilo pyori narun paassa aika hurjasti… meno oli kylla aika.. melko sanoinkuvaamantonta 😛

Naiden “peruslavistysten” lisaksi osa palvojista kantoi riikinkukonsulin ja mita erinaisin asioin (bongattua mm. muovinukkeja, julisteita, joulukoristeita ja sateenkaarenvarisia polyhuiskuja) koristeltuja hyvinkin isoja telineita, jotka oli tuettu usein kantajan olkapaille ja vyotaisille, seka lisaksi kiinnitetty usein koukuin kantajan kehoon. Useilla palvojilla oli myos kielet/posket lavistetty isoilla tai pienemmilla piikeilla.. muutamilla meni molempien poskien lapi iso kolmipiikki (?) jossa oli viela varrastettuna muutama limetti. Useilla henkiloilla oli myos kieli varjatty punaiseksi ja varia valui myos leukaa alas – varjattya kielta monet pitivat pitkalla ulkona suusta lipoen sita edestakaisin. Muutamia jumalpatsaita/julisteita natyani tulin siihen tulokseen etta tama symboloi jotenkin Lord Murugania, koska kuvissa talla oli punainen kieli ja toisinaan punaista ainetta (verta?) valui leualle asti. Useat palvojista nayttivat olevan transsissa, eivatka he nayttaneet pahemmin tuntevan kipua. Yhden henkilon nain myos kavelevan “kengilla” joissa oli piikit ylospain jalkapohjia vasten.. tosin piikit olivat melko tiheassa, joten ne eivat varmaankaan lavistaneet jalkoja. Epamukavilta silti nayttivat.

Suurin osa kulkueeseen osallistujista eivat tosin olleet lavistaneet itseaan. Useimmat olivat pukeutuneet keltaisiin kaapuihin, osa oli ajellut paansa ja varjannyt sen keltaiseksi. Suuri osa kantoi mukanaan ruukkuja jotka sisalsivat maitoa, joka kannettiin uhrilahjaksi luolille. Naimme myos muutamia perheita, jotka kantoivat valissaan sokeriruokoja joihin oli ripustettu keltaisesta lakanasta “kehto” jossa nukkui pikkulapsi. Nama olivat perheita jotka olivat aiempina vuosina rukoilleet jumalaltaan lasta ja toivat lapsen saatuaan taman siunattavaksi, seka kunnianosoituksena Lord Murugania kohtaan, luolille. Nousimme itse myos luolaan johtavat 277 askelta kulkueen mukana jossa naimme alttarin ja kulkueen jaljilta lepaavia palvojia. Ylhaalla luolassa koukut poistettiin ja palvojat saivat levata kun heidan haavojaan hoidettiin samalla limetin mehulla ja pyhalla tuhkalla, jotka ilmeisesti estivat arpien synnyn. Luolassa oli melko tiivis tunnelma ja erinaisten suitsukkeiden ja muiden tuoksujen vuoksi oli aika helpottavaa paasta lopulta takaisin raittiiseen ulkoilmaan. Taytyy joku kerta kayda tutustumassa Batun luoliin kylla ihan rauhassa. Aika vaikuttava paikka oli kooltaan.

Pakko sanoa etta tama festivaali on kylla yksi oudoimpia asioita mita olen tahan paivaan mennessa nahnyt. Vaikka asiasta oli lukenut etukateen, ei se silti valmistanut tunteeseen minka koki kun aamuyolla kuuden aikaa nousimme junasta festivaalialueelle ja tulimme paikkaan jossa kulkue vaelsi luolille. Joka puolelta kuului rummutusta ja outoja rytmeja (taman lisaksi myos psykedeelista hindumusiikkia laheisilta myyntikojuilta), takanamme nakyi aavistus valaistusta luolasta jolle saattue nousi ja editsemme vaelsi toinen toistaan lavistetympia ihmisia ja taydessa transsissa heiluvia piikikkaita alttareita kantavia ihmisia, joita avustajat toisinaan tukivat ja toisinaan sytyttivat heidan eteensa maahan pienia liekkeja jotka alttarin kantaja talloi sammuksiin… yritan joku paiva saada tanne muutamia kuvia naytille. Kotiin paastya oli aika outo olo, johtuen seka varhaisesta heratyksesta etta erikoisesta kokemuksesta.

Lisaa kokemuksia keraamme porukalla ensi viikonloppuna – lahdemme kolmen paivan retkelle viidakkoon, Taman Negaran luonnonpuistoon. Luvassa viidakkovaellusta, yokavelyita (tahtoo nahda hoikkalorin ja tapiirin!), koskiajeluita ja -uimista seka iilimatojen bongausta (huomenna koitetaan loytaa iilimatosukkia). Raporttia pukkaa myohemmin =)

-Antti

Uusi yritys koulun koneilta talla kertaa.. Eli tarkempaa selostusta koulun alusta toivon mukaan hieman paremmalla onnella.

Koulupaiva alkoi siis ahkerasti klo 9 (enemmin tai vahemmin) ja paasimme vaihto-opiskelun tunnelmaan liukuvan paivajarjestyksen ja esittelyluentojen johdattelemana. Heti alkuun me suomalaiset paasimme valokeilaan kun luennoitsija pyysi meita nousemaan ylos ja piti pienen puheen suomesta ja kansainvalisyydesta, seka kehoitti muita oppilaita tekemaan meidan vierailustamme viihtyisan.
Ranskalaiset kolleegamme saivat saman kunnian osakseen.
Puheella oli ilmeisesti vaikutusta, silla heti ensimmaisella tauolla Chang Lee niminen luokkatoverimme tuli esittaytymaan ja kyselemaan meista ja Suomesta, seka kertomaan koulusta yms. Samalla Chang Lee esitteli myos ohi kulkevia tovereitaan ja opasti meidat paikalle josta nakisimme leijonatanssin. Erittain mukava ihminen =)

Liukuvista aikatauluista puheen ollen, leijonatanssia ei talla eraa nakynyt eika kuulunut, vaan siirryimme takaisin sisatiloihin jatkamaan esittelyluentoja.
Taman jalkeen paasimme vihdoin nakemaan kuulun tanssin.
Kaksi leijonaa kiersi opastajineen ympari koulua ja samalla musisoijat kulkivat mukana luoden tunnelmaa (kuvittele hervotonta roskiskansien yhteenpaukutusta) ja ajaen pois pahoja henkia. Leijonat jakoivat mennessaan salaatinlehtia, jotka 5symboloivat onnea ja menestysta ja kaikkea hyvaa alkaneelle vuodelle. Myos me europpalaiset opiskelijat saimme keskuuteemme jaettavaksi salaatinlehden ja Kata heratti hilpeytta kanniskellessaan nahistunutta salaattia ympariinsa vahintaan puoli tuntia etsiessaan seuraavaa henkiloa jolle luovuttaa rehun 🙂
Leijonatanssi huipentui koulun eteen pystytettyjen tolppien paalla tapahtuvaan osioon, jossa puvun sisalla olleet kaksi tanssijaa hyppivat ja tasapainottelivat eri korkuisten tolppien paalla. Aika hurjan nakoista touhua valilla kun he hyppivat tolpalta toiselle ja valilla toistensa olkapailla seisten. Leijonan paan putoaminen olisi merkinnyt huonoa onnea tulevalle vuodelle, mutta paa onneksi pysyi harteilla.

Esittelypaiva kesti kello kuuteen asti illalla, jolloin olimme jo taysin kuitteja.. yllattaen saimme kuitenkin kutsun koulun oppilaskunnan toimihenkilolta, Malcolmilta, koulun ravintolassa tapahtuvaan illallistilaisuuteen, jonne lopulta paadyin Katan ja Paulin kanssa. Aikaa kampilla kaymiseen ja valmistautumiseen jai ruhtinaalliset 60 minuuttia.
Kolmen lajin illallinen oli erittain herkullinen, varsinkin aivan taydellisen mahtava kermajuustokakku, jonka eras koulun paakokeista oli meille erikseen valmistanut.
Vasyneina ja taysina siirryimme taman jalkeen asunnolle.

Eilen alkoivat varsinaiset tunnit ja suurimman yllatyksen toi ehka joillakin tunneilla tapahtuva aivan tajuton meteli. Jotenkin oli kuvitellut etta taalla opiskelijat istuisivat selka suorassa kunnioittavasti hiljaa, mutta metelin taso oli valilla sita luokkaa minka jotenkin muistaa viela ylaasteajoilta.. aika tajutonta =/
Jollain tunnilla kuulemma opettaja oli pitanyt puheenkin oppilaille siita miten he ovat taysin vaaralla asenteella liikkeella. Onneksi ainakin pienemmissa ryhmissa tapahtuva opiskelu on tahan asti ollut rauhallista, eika ole tarvinnut kuunnella turhaa alamoloa 😛 Nimimerkki AhkeraOpiskelija(tm) 😉

Suurelta osin luokkatoverit ja muut opiskelijat seka opettavat ovat erittain ystavallisia ja heihin on helppo tutustua. Itse asiassa taman eteen ei tarvitse miltei edes tehda mitaan silla ihmiset tulevat kaytavalla kattelemaan ja tutustumaan 🙂 Jostain syysta miltei jokainen kysyy ensimmaisten kysymysten joukossa minka ikainen olen (??). Muunmuassa eilen illalla hississa kotiin palatessani.

Ranskalaiset vaihtarit vaikuttavat myos oikein mukavilta, erityisesti Celine niminen tytto, jonka kanssa on eniten tullut vietettya aikaa koska han valitsi myos suuntautumisekseen turismin (muut vaihtoehdot majoituspalvelut ja ruokapalvelut). Celine saa plussaa myos loistavasta musamaustaan ja manga-kiinnostuksestaan ^_^
Tanaan alkoi matkailumaantiedon kurssi, joka vaikuttaa hyvin lupaavalta.

Taman viikonlopun suunnitelmissa sitten menna seuraamaan Hindujen Thaipusam-festivaalia, ensi viikonloppuna Taman Negaran sademetsiin, ja sita seuraavana Melakan historialliseen kaupunkiin KL:sta etelaan. Ihmiset taalla ovat myos antaneet suuren maaran vinkkeja minne kannattaa matkustaa ja mita tehda, ja osa (esim. Malcolm) on tarjoutunut jopa opastamaan meita (han on kotoisin Kuchingista Borneosta ja lupasi esitella meille paikkoja jos satumme sinne samaan aikaan seuraavan pidemman loman tienoilla).

Etta tallaista talla kertaa, jotain muuta seuraavaksi =)
Miss y’all!
-A

Pitkasta aikaa taas terve teille rakkaat lukijat 😉
Viime kirjoittelun jalkeen onkin ehtinyt taas tapahtua kaikenlaista saarivierailusta nestevajaukseen ja koulun alkuun.

Katan kanssa saimme kaupunkielamasta tarpeeksi viikon jalkeen, ja viime viikon vietimmekin Pulau Pangkorin saarella (Pulau on malajiksi “saari”). Saari sijaitsee Malakanlahdella, manner-Malesian lansipuolella aikalailla puolivalissa maata. Jalleen kerran kiitoksia Riitalle paikan suosittelusta ja yopymispaikkojen selvittelysta =)
Ensitarkoituksemme oli Katan kanssa menna bussilla KL:sta Lumutin kaupunkiin josta lahtee Pangkorille lauttoja tasaisin valiajoin. Aamulla bussiasemalle paastya havaitsimme aika nopeaan etta paikkoja linja-autoihin ei ollut saatavilla ennen myohaista iltaa, jonka jalkeen olisi viela pitanyt matkata 3h bussissa ja 40min lautalla. Neuvokkaina ihmisina emme hataantyneet, vaan paatimme ottaa bussin suunnilleen samassa suunnassa sijaitsevaan Ipohin kaupunkiin (Malesian kolmanneksi suurin kaupunki). Sinne saimmekin liput tunnin sisalla lahtevaan bussiin.
Matka Ipohiin kesti myos 3h, mutta loppumatkasta sentaan oli aika hienoa maisemaa korkeine metsan peittamine kukkuloineen ja muutamine pienine (?) luolineen.

Ipoh oli kuuma ja melko ahdistavan oloinen (ainakin reunakaupunkialue, jolla bussiasema sijaitsi) ja tormasimme jalleen ilmioon anteeksi-mutta-bussit-ovat-taynna. Taysin tuurilla eras lipunmyyjamies kysyi meilta minne olemme menossa ja neuvoi meita ottamaan paikallisen pikkubussin, matkaamaan perusbussiasemalle ja ottamaan sielta paikallisen bussin Lumutiin. Emme olleet taysin varmoja kylla neuvojen jalkeen mita pitaa tehda, silla miehen englannintaito ei ollut kovin hyva, mutta hanen kirjoittaman lapun ja toisen onnekkaan sattuman seurauksena loysimme juuri lahdossa olevan bussin joka kuljetti meidat haluamaamme paikkaan. Pienen kyselyn ja kavelyn jalkeen loysimme hieman syrjassa olleen sivuaseman ja saimme liput seuraavaan bussiin. Bussi oli melkoinen rama (jouset pitivat aika kiinnostavaa aanta aina kaarteissa) ja ahdettiin tayteen ihmisia. Saimme silti istumapaikat ja olimme tyytyvaisia paastyamme matkaan kohti Lumutia.

Lumutiin saauimme vahan ennen seitsemaa illalla, jossa hankimme liput ensimmaiselle lauttakyydille ja perilla hotellilla olimme kahdeksan tienoilla. Matkoihin meni siis kaikenkaikkiaan 12 tuntia. Olo ei ollut kovin virkea ja ensimmainen ilta menikin ruoan hankintaan ja sankyyn rojahtamiseen.

Pangkor oli erittain mukavaa vaihtelua suurkaupunkielamaan. Kiinalaisen uuden vuoden takia tosin turisteja oli hyvin paljon. Toisaalta taman paljoudenkin tajusi lopulta vasta massojen poistuttua saarelta pari paivaa myohemmin kun rannat olivat autiot ja ravintolat lahes tyhjillaan.
Rantoja olikin paljon ja valkoista, osittain puiden varjostamaa hiekkaa loytyi hyvinkin omiksi ja muiden tarpeiksi. Saaren keskiosa oli kaytannossa taysin viidakon peitossa ja viidakon reunat tulivat useassa kohden miltei asuimistoon kiinne. Ensimmaisena paivana paasimme jo lahikontaktiin paikallisen faunan kanssa, kun pusikosta meita kohden syoksyi jokin (luultavasti kovakuoriainen??) joka piti kovaa sarisevaa antaa, maastoutui, ja saikaytti meidat uudelleen kun uskalsimme liikahtaa jalleen. Taman jalkeen ylitse lentava lintu teki tarpeensa paidalleni. Welcome to the jungle.

Linnuista puheen ollen, naimme taalla ensimmaiset sarvinokkalintumme (taman matkan osalta). Seuraa kuva:

Naita nakyikin paljon ja kaikkialla loppuvierailun ajan. Aika hauskoja otuksia 🙂 Vaikka yksi pudottikin puusta hedelman miltei minun ja Katan paalle.

Rantalohoilyn lisaksi tuli harrastettua ravintoloissakayntia (suosittelemme varauksetta indonesialaista Takana Juo -ravintolaa. Tajuttoman halpa ja viela parempaa ruokaa! Ja maiden mukaan nimettyjen poytien joukosta loytyy Finland/poyta), uimista ja snorkailua (paljon merimakkaroita ja bongasimme myos pienen mutta ihan aidon lentokalan – hieno!!!) ja itse tein myos pienimuotoisen ja melko lyhyeksi jaaneen viidakkokavelyn. Muuta saarelta loytynytta elaimistoa oli mm. varaanit (eivat Katan suosikkeja), apinat, pienemmat liskot (gekkoja ja agamia) ja erinaiset perhoset ja muut hyonteiset. Lisaa kuvastoa:

Vietettyamme saarella viikon oli aika siirtya lievasti palaneina ja hieman paansarkyisina takaisin kohti Kuala Lumpuria.
Tunnetusti tieto lisaa tuskaa ja olin ehtinyt paansarkyni syyksi hermoilla jo kaikkea dengue-kuumeesta malariaan, mutta syyksi paljastui lopulta vahemman dramaattinen nestevajaus. Tankattuani lahemmas 5 litraa vetta ja hyvinnukutun yon jalkeen olo tokeni pikkuhiljaa. Ei sita ihan ollut sisaistanyt miten nopeasti elimisto haihduttaa nestetta kun lampotila on kokoajan 30 asteen tienoilla ja aurinko porottaa niskaan. Ihan hyva muistutus oli kylla.

Sitten siihen sekolah-osioon.. koulu alkoi siis eilen meilla hyvinkin uuvuttavissa merkeissa.. tassa viela kuvaa porukasta virkeina aamulla. Kiinnittakaa huomiota erittain asialliseen pukukokonaisuuteen kaikkien osalta:

Ylarivissa mina, Anu ja Maria. Alempana poseeraavat Kata ja Pauli.

….justiinsa.. olin sitten kirjoittanut pitkat patkat tassa ensimmaisista koulupaivista, mutta selain paatti heittaa minut satunnaiselle sivulle ja kaikki kirjoitus havisi bittiavaruuteen. Johtuen vasymystilasta, hienoisesti sarkevasta selasta ja kauniista ja helealla aanella kirkuvasta lahella sijaitsevasta kersasta, saatte pikatiivistelman..

Paljon opittavaa, erittain ystavallisia ihmisia jotka tulevat kaytavalla juttelemaan ja tutustumaan, leijonatanssi pahojen henkien karkoittamiseksi ja hyvan onnen tuomiseksi, sattumanvarainen kutsu hienolle illalliselle koulun ravintolaan, kuumuutta, hikea, ahdistavia kauluspaitoja, epasiisteja vessoja ja hyvinvarusteltuja kirjastoja…. eikohan tama tasta 🙂

Over and out..
Hyvia jatkoja kaikille tutuille ja tuntemattomille!
-Antti

Tanaan tuli paastya ihan Petronasiin asti jo eika enaa vain kaukaa katselua.. ihan ylos asti ei kuitenkaan viela. Pienin askelin huipulle 😛

Paiva alkoi hieman myohaan mutta sopivan innokkaasti vierailulla huippuluokan Shangri La -hotelliin. Pirkanmaan AMK:sta aasianmatkailulla oleva opettaja Riitta sai jarjestettya minulle ja Katalle kiertokaynnin kyseiseen paikkaan ja kiersimme hotellin ravintolat seka VIP-tiloja. Aika prameaa oli kylla ja todella tyylikkaita ravintoloita oli erilaisia, mm. kiinalainen (vain kiinalaisia tarjoilijoita) ja japanilainen (ilmeisesti KL:n paras sake-valikoima, hemmetisti viinipulloja, sushia!). Nakoalat olivat vakuuttavat ja sviitti todella viihtyisan oloinen.
Tassa kuvaa aulasta, jos onnistun laittamaan….

Shangri La:sta suuntasimme Petronasille, jossa harrastimme shoppausta ja otimme muutaman valokuvan.. Aika korkeat tornit oli 🙂 Aika alkaa loppua kuvasahlaysten takia (nauttikaa sitten kanssa tosta yhdesta! jos se ees onnistui…), mutta viela aikaa mainita paivan huippukohdasta 😉
Bongasin ihan elavan varaanin kaupungin viemarista! Ei nyt ihan alligaattori sentaan mutta oli se aika iso motkale.. varmaan vahan yli metrin ja aika pulskassa kunnossa. Roskat ja rotat varmaan maistuu. Kuvaa en valitettavasti saanut kun jain toljottamaan vaan.

Mutta joku toinen paiva sitten lissaa.. yhden kuvan viela Petronasista ja katumarketista..

Noniin.. taalla sita sitten ollaan, kuten pistevajauksesta huomannee. Eilen oli matkustusten jalkeen melkoinen kooma-olo kun noin vuorokauden kestaneen reissaamisen aikana sai huonolaatuista unta ehka noin kaksi tuntia. Kuala Lumpurin kentalla meinasi lopulta vasyneena tulla hieman tuskainen olo kun meita ei meinattu paastaa pois kentalta..

Meita oli siis ohjeistettu etukateen suunnilleen nain: teidan kaikkien opiskeluviisumiasiat eivat ole viela kunnossa, joten kun saavutte Malesiaan tayttakaa papereihin matkan tarkoitukseksi tavallinen matkustaminen, alkaaka opiskelua. Samoin meille sanottiin etta vastaan tulevat henkilot eivat voi auttaa meita kauhean nakyvasti, etteivat viranomaiset ala epailla jotakin. Loistava alku, eiko?
Vaarien tietojen antamisen jalkeen paasimme yllattaen tulli-alueelta lapi ilman etta laukkujamme lapivalaistiin tai pengottiin (woohoo!), mutta taman jalkeen, suunnattuamme International Meeting Pointiin tuli hankalampaa. Olimme ymmartaneet etta meidat tapaava henkilo tulisi vastaan IMP:iin, mutta hanta ei nakynyt missaan. Paikalla oli hirvea lossi (lisaa itse pisteet mielesi mukaan) jotain virallisia avustajia, joista yksi kysyi keta odotamme ja menin sitten lipsauttamaan etta Taylor’s Collegesta tullaan hakemaan ja ajattelin etta mies menee tyytyvaisena pois.. no ei sitten ihan.. Tamapa alkoi sitten kovaan aaneen kailottamaan “Taylor’s College! Taylor’s College!” paikalla oleville, noudettavia odottaville tahoille. Lopulta saimme miekkosen hiljenemaan, mutta meita ei sitten paastettykaan kavelemaan noin vain viiden metrin paassa sijaitsevista ovista ulos, vaan meidan kaskettiin odottamaan noutajaamme tapaamispisteessa.
Onneksi lopulta soitteluiden ja vaarinkasitysten jalkeen loysimme noutajan ja paasimme matkaan.

Ensivaikutelma asuinalueesta: Sekalaista lahioasutusta ympariinsa, paljon puita, pimeaa, lahella iso ostoskeskus… hervottoman korkeat asuintalot! Asuntomme sijaitsee kerroksessa 17, kaikenkaikkiaan niita on 25. Porttikaytavissa on useampikin kohta josta on suora nakyma 17 kerrosta alaspain ilman ihmeempia turvajarjestelyja (no, kaiteet tietenkin loytyvat) – ei suositella korkeanpaikankammoisille. Itse asunto on ihan ok. Iso yhteisalue, kaksi kylpyhuonetta ja yksi kolmen ja yksi kahden hengen huone. Pauli ja Anu olivat saapuneet kampille jo aiemmin paivalla ja olivat ehtineet siivota ja ostaa hieman syotavaa (kiitoksia!). Ainoat hieman hairitsevat asiat ovat vuotavat wc-pytyt ja lavuaari, mutta ne on luvattu korjata huomenna. Pesukone on aikast rupuinen (ei lamminta vetta, 15min perusvatkausohjelma tai rajumpi ohjelma [hajoitti Anun laukun] jne.) mutta onneksi ihan vieresta loytyy pesula.. 6kg pyykkia pestaan hinnalla 10MYR. Halpaa! Vieresta loytyy myos pienia sekatavarakauppoja ja ravintoloita. Ruoka on ollut hyvaa ja se on HALPAA. Annokset tassa lahialueen ravintoloissa keskimaarin 5MYR elikka suunnilleen euron.
Aiemmin paivalla ostoskeskusvierailun yhteydessa kavimme paikallisessa Raxissa jossa ruokavalikoimat pyorivat kanan ymparilla.. Tuli sitten otettua jotakin kanakeittoa ja muutaman suullisen jalkeen kanan seassa oli jotain rapeaa ja mietin etta onkohan siita osa friteerattu.. no ei, paloissa oli kylkiaisena kanan selkarankaa. Ihan rapeaa oli.
Naimme myos ikkunasta hienoja kirkkaankeltaisia lintuja!
Ostoskekus oli muuten aikast hulppea.. pykatty “egyptilaiseen” tyyliin.. sisaankayntina hervoton leijona (ei kai ihan sfinksi kun rinnat puuttuu?) ja tunnuksena myos iso pyramidi ja “hieroglyfein” koristellut pylvaat.. tosin pienen tarkkailun jalkeen huomasi etta nama muinaisegyptilaiset hahmot shoppasivat kauneustuotteita ja nostivat rahaa pankkiautomaateista 😛 Iso paikka.. emme ehtineet tanaan tutustua kuin murto-osaan kerroksista. Luistinratakin loytyy paikasta.

Huomenna ensimmaista kertaa koululle kaymaan ja suunnitelmissa myos Kuala Lumpurin keskustassa vierailu.
Netti on tassa ihan vieressa ja halpa, eli ettekohan minusta kuule joskus tassa taas ellen saanut luunpaloista mitaan influenssaa =D

Ainiin.. hiton lamminta on ja uima-allas on tasokas! 😉

Terveisin, Antti
p.s. hehkutan tassa nyt viela etta matkailumaantiedosta tuli 5 😀 hahaa!
p.p.s. ensi viikon suunnitelmissa mahdollinen sademetsavierailu. lukekaa lisaa taalta sitten joskus.
p.p.p.s. kuviakin ehka joskus tulee kunhan saan vaivauduttua..

Kuukausi enää/vielä jäljellä matkaan ja välillä tuntuu siltä ettei jaksaisi enää millään odottaa lähtöä. Sää on suurimman osan aikaa joko huonoa tai vaan kylmää ja pimeys alkaa nyt jo väsyttää. Onneksi matka-asioiden setviminen pitää vielä jonkin verran kiireisenä niin aika menee nopeasti. Nyt tosin koulu loppui, mutta ylimääräinen vapaa-aika on viime viikkojen tentti/essee/ryhmätyö/projekti-ruljanssin jälkeen ihan tervetullutta.

Hampaat on nyt hoidettu kuntoon, KELA voitettu (vaikka se melkein saikin uuvutusvoiton pitkän jonotusajan ja sättäävien pikkulasten ansiosta), viidakkohousuja etsitty.. tänään luvassa rentoutumista Tappajahain äärellä. Mistä tulikin mieleen että leppälastut jäi vielä ostamatta (savustustarpeita näytteeksi vaihtokoululle). Ehkä tähän blogiin alkaa joskus vielä tulla oikeaakin sisältöä. Noin kuukauden päästä 😛

-Antti

Noniin, nyt sitten vihdoin hankittu rokotuksia varten reseptit. Eikä muuta sitten tule otettuakaan, kuin hepatiitti A ja B, sekä japanin aivokuume. Niin ja polio myös, mutta siihen ei tarvitse reseptiä. Odotan innolla neulatyynyksi päätymistä =\ Malarialääkkeitä en hankkinut vielä.. hoidan ne sitten perillä, kun tulee tarvetta.

Kämpän vuokraamisestakaan ei enää tarvitse huolehtia pahemmin, joten konkreettisemmista esivalmisteluista jäljellä enää varsinaisten pistosten kestäminen, vakuutusasioiden hoitaminen, rahajuttujen miettiminen, kämpän valmistelu alivuokralaista varten ja loppulta pakkaaminen =)
Nojoo. Kai tossa aikalailla on hommaa, mutta ihan hyvällä mallilla alkaa suuri osa jutuista olemaan jo.
Ainiin, uuden rinkan hankin myös ^_^ Maksoi ihan liikaa, mutta kyllä sen huomaa laadustakin sitten. Mieluummin matkaan sitten kunnon rinkka selässä, kuin jonkun halpisversion kanssa, mistä saa kokoajan pelätä koska se kosahtaa.

Odottelen tässä myös postissa saapuvaksi Lonely Planetin Malaysia, Singapore & Brunei -opasta. Amazon.co.uk:sta melkein 50% halvemmalla, kuin suomalaisista kirjakaupoista olisi saanut. Sinänsä ihan mielenkiintoista, että ulkomailta tilattuna tulee noinkin paljon halvemmaksi.

Mitä nyt? Mitä seuraavaksi?

Tänään tuli ostettua matkaliput, joten ajattelin että tästä on hyvä aloittaa myös blogi 🙂 Reissuun aikaa nyt noin 2,5kk ja matkakuume on aikamoinen jo (nimimerkki noin 75%:a koneella vietetystä ajasta menee Malesiaan liittyvien asioiden selvittelyssä ja tutkimisessa).

Aika hyvällä mallilla alkaa olla jo esivalmistelut. Liput hommattu, tapaamista vaihtarikavereiden kanssa järjestellään, rokotukset ja apurahat työn alla.. Mutta ihan hyvä että on vielä tuo 2,5kk aikaa järjestellä asioita.

Toivon mukaan tästä tulee vielä kehkeytymään blogi, josta ainakin ystävät ja kylänmiehet voivat käydä lukemassa niin halutessaan matkani vaiheista ja jonka kautta pystyy myös pitämään yhteyttä kommentteja kirjoittamalla.

Eipä tässä muuta tällä erää.

Bloggailu alkakoon!

-Antti