Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Tassa tulee vain lyhytta “olen elossa” -viestia 😛

Oikeastaan mitaan ihmeempaa ei talla viikolla ole tapahtunut, koulua koulua koulua..

Ainiin! Menkaa kaikki katsomaan elokuva V For Vendetta! Paras elokuva pitkaan aikaan, taynna hyvia hahmoja ja loistavia nayttelijasuorituksia, visuaalisesti hiano ja enemman sanomaa kuin viidessa perusleffassa. Melko kontroversiaalia myoskin, ja juuri siita syysta ainakin jokainen amerikkalainen pitaisi istuttaa alas katsomaan kyseinen leffa.

Tarina perustuu Alan Mooren (From Hell mm. kirjoittanut) sarjakuvaan ja sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen (tai itseasiassa vuoteen 1997), jossa Saksa on voittanut toisen maailmansodan ja Iso-Britannia on fasistivaltio. Valtakunnassa ei ole ihan kaikki hyvin ja suurelta osin pielessaolevat osat voi peilata myos siihen mita Yhdysvalloissa tapahtuu talla hetkella – uutisiin ei voi luottaa koska raha maaraa sen mita kansalle kerrotaan ja pelolla pidetaan ihmiset hiljaisina ja tyytyvaisina kuluttajina. Tahan sitten viela paalle vapaustaistelija/terroristi (paattakaa itse) “V” ja Natalie Portmanin upeasti esittama Evie. Jee! Ja erityismaininnat viela Stephen Frylle (Jeeves)… aivan loistava rooli! Benny Hill -musiikkeineen paivineen =D

 End of promotion.. Huomenna loppuu koulu ja suuntaan Itarannikon saarille. Ensin Redang ja sitten Perhentian. Snorkkelit kaakkoon ja menoksi!

 Jos saarilta ei loydy nettia, niin musta saattaa kuulua seuraavaksi vasta joskus kun palailen muutaman viikon kuluttua. Parjailkaatte siihen asti =)

Au revoir! (ranskaa seuraavaksi)

-Antti 

Ja koitan saada tahan kirjoitukseen taas kuvia liitettya..

Rafflesista siirryimme siis upeasti kartasta suunnistaen halki oisen Singaporen hostelliimme Pikku-Intiaan. Yo sujui aikalailla tajuttomassa tilassa ja aivot lahtivat tayteen toimintaansa aamupalan turvin keskustan sandwich/pasta/juttupaikassa. Arvioimme uudelleen toimintasuunnitelmamme ja paatimme etta on parasta lahtea samantien samoilemaan Singaporen elaintarhaan ja sen jalkeen Night Safarille ja jattaa kaupunkikierrokset seuraavalle paivalle.

Elaintarha loytyi kohtuu kivuttomasti ja siella seka safarilla tulikin vietettya aikalailla koko paiva. Taytyy sanoa etta Singaporen elaintarha saa kylla taysin varauksetta pisteet parhaasta elaintarhasta, jossa olen kaynyt. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta elaimet olivat todella hyvakuntoisen oloisia ja asumukset (sanaa aitaus ei oikein voi kayttaa suuresta osasta elainten tiloja) viihtyisan ja elaimiasilmallapitaensunnitellun oloisia. Lajivalikoima oli myos todella erinomainen ja mainitsemisen arvoisia (omasta mielestani) olivat mm. Komodonvaraani, kuningaskobra, kauluslisko (miten niin “pelkkia matelijoita”?), valkoinen tiikeri x 3, kasuaari, hiiripeura (??), saukot, lesser bushbaby -kummituselainhassakka, hoikkalori, jattilaisliito-oravat, hedelmalepakot… nojoo, lajeja riitti ja riitti ja meilta loppui valitettavasti myos aika kesken ja useita lajeja jai nakematta =/ Suosittelen kylla ehdottomasti jos elaimet vahaakaan kiinnostaa!

Read the rest of this entry »

Ja aloitetaan nyt siita viisumista.. Eli kaiken muun hauskan lisaksi meille ilmoitettiin viime viikolla etta joudumme maksamaan RM500 sakkomaksuja koska meilla ei maahan tullessa ollut hyvaksymiskirjetta koululta. Ja tata kirjettahan meilla ei ollut koska – aivan oikein! Rakas Taylor’s College ei sita meille ollut lahettanyt.

Talla hetkella olen kieltamatta niin v****t taman koulun asioiden “hoitamiseen” etta ei paremmasta valia. Paahan ottaa kun joutuu maksamaan sakkoja kun joku toinen ensin kusee yksinkertaisemmatkin hommansa =\ *&()*&

mutta joo.. se siita.

Singaporen matka sentaan toteutui vaikka senkin yrittivat koulun puolesta hassia parhaan kykynsa mukaan.

Lahdimme kohti kyseista maata jannittavissa merkeissa, silla melko raju myrsky (pihamme autotalli mm. kaatunut ja kattotiilia lennellyt) oli sotkenut junaliikenteen (yksi juna suistunut raiteilta meidan reitillamme) mutta lopulta ehdimme ajoissa asemalle ja junaamme.
Yojunan makuuvaunussa matka alkoi hieman ahtaissa mutta silti hilpeissa tunnelmissa. Yojuna olikin kokemuksena uusi kaikille, eli siis minulle, Katalle ja Marialle. Teemamusiikin matkalle tarjosi paassani lakkaamatta soinut Maailman ympari 80 paivassa -animaatiosarjan tunnari. Hilpeaa.

Aamulla rantauduimme Singaporeen vaivaiset 45min myohassa ja lahdimme suunnistamaan hostellille. Olimme saaneet varattua 3 dormihuonetta The Inn Crowd -hostellista. Aivan alyttoman mukava paikka! Siisti, ystavallinen henkilokunta, ilmainen netti (30min per paiva, emme tosin hyodyntaneet), aamiainen ja talletuslokeron kaytto ja hintaa euroissa noin 9 oiroa yo. Ja sijainti keskella Little Indiaa – paljon kivoja varikkaita taloja, intialaisia ravintoloita ja henkevaa musiikkia. Suosittelemme varauksetta.

Ensimmaisen paivan saimme kulumaan suurilta osin Sentosan saarella, jossa vierailimme vedenalaisessa maailmassa (siis akvaario), naimme delfiinishown (pinkkeja delfiineja!), audiovisuaalisen shown jossa oli Leslie Nielsen ja Eric Idle, tarisevat penkit ja vesisuihkuja (psykedeelista) ja lopulta otimme ..oh.. cable car.. nakoalariippuhissijutun takaisin mannersaaren puolelle. Akvaario oli tosi hieno! Paasin silittamaan pienta haita ja keihasrauskua.. pallokala karkasi kokoajan =I Hyvat kokoelmat eri merenelevia loytyi.. erityisen vaikuttava ilmestys oli “merienkeli” ..arktisessa meressa 600m syvyydessa viihtyva etanansukuinen otus.. tosi ihme hyyppia. Lilluivat ympariinsa tankissaan ja liihottelivat sivularpakkeillaan. Tuossa googlattua kuvaa:
http://mushaboom.com/weblog/bilder/sea_angel.jpg

Paastyamme ilmavaunuilla Singaporen korkeimmalle kohdalle lahdimme kavelemaan kohti keskustaa. Lievan nestevajauksen ja aarettoman vasymyksen kourissa saavuimme lopulta Chinatowniin ja menimme hawker-ruoka-alueelle (paljon kojuja ja erilaisia ruokia, valitaan poyta ja noudetaan haluamaansa ruokaa) illalliselle. Meriteemaa jatkaen paatin syoda keskikokoisen grillatun keihasrauskun. Kauniita, hieman liukkaita koskettaa, ja erittain makoisia grillattuina! Soin myos otuksen joka naytti panssarivaunun ja hummerin risteytykselta. Kadulla oli kiva istuskella ja katsella maailman menoa.
Hostellivierailun ja suihkun virvoittamina etsimme maineikkaan Raffles-hotellin. Siirtomaa-ajan glamouria riitti pytingissa vaikka muille jakaa ja pelkka rakennuksessa kiertely oli sinansa jo pieni elamys ja historian pystyi miltei tuntemaan ymparillaan, kun vaeltelimme halki tunnelmallisesti iltavalaistun hotellin.
Ennenpitkaa loysimme myos lopullisen kohteemme, Long Barin. Paadyimme terassille istumaan ja tilasimme Singapore Slingit – drinkki on siis alunperin luotu kyseisessa paikassa, joten tama oli miltei uskonnollinen kokemus 😉 Juoma oli erittain raikas ja maistuva ja samalla soimme ilmaistarjonnassa olevia kuorimattomia maapahkinoita. Kunnon siirtomaatyyliin kuoret heitettiin lattialle. Baarin lattia oli paikoittain suunnilleen 15cm paksun pahkinankuorikerroksen peittama. Ylakerrassa (ilmeisesti) livebandi esitti vanhoja (80-luku jne) hitteja ja tunnelma oli varsin miellyttava.
Pienessa sievassa (huiman 1-2 drinkin jalkeen henkilosta riippuen) olikin sitten hyva kavella takaisin hostellille keraamaan voimia seuraavaa paivaa varten…

Lisaa asiasta samalla Singapore-kanavalla samaan Singapore-aikaan.. joskus sitten.. ja ehka jopa muutama kuva lisaa jos olen armelias =P

Ajattelin tassa hetken kirjoitella taasen. En oikeen tieda mista ja milleen mutta koittakaa kestaa.
(jalkilisays: tasta tuli purnaamisteksti. valmistautukaa)

Kuusi viikkoa siis matkasta takana.. ja juuri selvisi etta ei se loma olekaan 2 viikon paassa vaan vasta 3 viikon.. eli saaret siintavat hetkellisesti vahan kauempaa. Pah.
Jotenkin vahan vasynyt olo, johtuen varmaan eilisesta Sunway Lagoon -vesipuistossa haaraamisesta (lisaa pisteet, ole hyva).. ja palamisesta. Mutta jos nyt tulisi sitten nahanluonnin jalkeen se kaivattu rusketus muuallekin kuin alakasivarsiin. Toivoa aina voi.

Eilen oli koululla Spanish Food Promotion ja oli ihan kivaa istuskella ravintolassa nauttimassa 7 ruokalajin espanjalaishenkinen ateria. Tosin emme olleet tajunneet etta ei olisi ehka kannattanut olla paikalla tasan kello seitseman kuten kutsussa mainittiin.. saimme odotella ulkopuolella parikymmenta minuuttia ja lopulta ensimmainen osa ateriasta kannettiin nalasta sumenneeseen nakokenttaani puolitoista tuntia luultua myohemmin. Lopulta kuitenkin ihan mukiinmennyt illallinen 🙂

Huomenna takaisin kouluun…. Joo.. Odotukset ensi viikon motivaatiotasolle eivat ole huimat. Lukujarjestysta mentiin muokkaamaan toiseen kertaan. Lisaksi ilmestyi 4h ranskaa ja jarjestys pilhottiin taysin uuteen malliin. Uusi malli sisaltaa hillittoman maaran hyppytunteja ja tunnit perjantai aamulla. No fun. Siina rajoittuvat maahantutustumismahdollisuudet aika kivasti, kun arkipaivina ei mihinkaan voi lahtea ja nyt viikonloppukin lyheni paivalla. Luonto kiittaa luonnonystavaa.
Positiivisena puolena meille on vihdoin jarjestymassa kyselemamme malajin kielen ja malesian kulttuurin opetuskurssi. Ja opettaja ilmoitti heti ettei aio pitaa perinteisia luokkatunteja vaan vie meita erilaisiin kulttuuritapahtumiin (mainitsi ainakin perinnetanssikilpailun ja museokaynteja jo) ja suunnittelee koko kurssin sen mukaan mita me toivomme. Hianoa! =)

Lisapositiivia tuottaa tieto, etta takataskusta (tai oikeastaan olkalaukun sivutaskusta) loytyy junaliput Singaporeen ja takaisin! Lahto yojunalla torstaina (sori vaan perjantai-aamun tunti! ..p.s. lupa saatu opelta) makuuvaunussa ja sunnuntaina paivajunalla takaisin ihan istuen. Hinnaksi tuli huimat 15 oiroa. Matkaan lahtevat siis minun lisakseni Kata ja Maria.

Koulusta piti viela horista jotain.. oh.. Joo, eli siis viisumiasiasta lisaa. Tai opiskelijapassista. Tai mikalie.. Eli koulun alkaessa meille mainittiin viisumien hankinta-ajaksi noin 3 viikkoa. Muutamia viikkoja sitten sanottiin etta menee viela jonkin aikaa. Viime viikolla saimme ilouutisen – viisumi on valmis ja saamme sen seuraavana paivana! Seuraavana paiva lykkaytyi viela paivalla… jonka jalkeen… oletteko valmiita?? KYLLA!!! Passimme lahetettiin jonnekkin lahetystoon, josta saamme ne takaisin “kuukauden” paasta. Siis oikeasti mita )^$#(:a??!
MATKAVINKKIA MAHDOLLISILLE TULEVILLE VAIHTAREILLE: hankkikaa kiltit ihmiset se viisumi jo Suomesta, jooko? Sanoi Taylor’s College teille mita tahansa.
En ymmarra miksi meidan taytyi etukateen lahettaa kolmet kopiot KAIKISTA passin sivuista seka useampi varivalokuva, jos taalla paassa ei hoideta YHTAAN MITAAN ennen saapumistamme. Ja miksei niita meidan passeja sitten voitu lahettaa sinne jonnekkin kuukaudeksi heti saavuttuamme? Tutki siina sitten Kaakkoisaasiaa kun koulu pitaa passia panttina =/ Anteeksi isot kirjaimet muttakun oikeasti vahan arsyttaa tama.
Singaporenmatka onneksi (toivottavastisormetristissapliispliiskiitoskaunis) jarjestyy kun maanantaina viemme junalippumme kouluun leimattaviksi.

Ah. Turhautunut olo helpottui hieman.
Ja tuli mieleen yksi positiivinen puolikin siita etta olemme jumiutuneet 4 (tai nyt 5?) paivaa viikosta tylsaan lahioon epamaaraisine slummiymparistoineen.. Telkkaria on tullut saapumisen jalkeen katsottua yhteensa ehka 45min, mutta kirjoja tulee luettua tasaiseen tahtiin. Romaaneja siis.. ei pahemmin oppisellaisia =P Ei meilla tosin mitaan oppikirjoja olekaan, paitsi laskennassa ja senkin kurssin saimme luojankiitos skipattua (voi sita ilon paivaa!)!
Opettajan puheesta sain (omasta mielestani varsin hyvalla englannin kielitaidollani) hadintuskin selvaa kun keskityin hyvin, hyvin tarkkaan. Sivuoireina paansaryt tuntien jalkeen ja toisinaan niiden aikana. Jos tama olisi riittanyt, niin ei siina mitaan.. muttakun lisaksi olisi pitanyt ymmartaa jotain siita edistyneesta tilinpaatoksestakin. Just joo.
Viimeisena pisarana tuli sitten kun kultainen opettaja moitti Anua siita, etta taman tulisi yskia hiljempaa (flunssainen oli han). Kurssin tiputtaminen onnistui onneksi hyvin helposti ja tilalle tulee nyt sitten se malajinkielikulttuurikurssi, jota ainakin henkilokohtaisesti pidan kymmenen kertaa mielenkiintoisempana ja hyodyllisempana lisana omaan tietamykseeni =P Ei millaan pahalla matematiikkaa kohtaan.. emme vain koskaan ole olleet kovin hyvissa valeissa.

Joo, nyt on olo viela parempi, joten lopetan tahan =)
yli ja ulos.

tassa sitten kerralla iso satsi kuvia. Kommentteja ja infoa pitaisi saada niista kun pitaa hiiren osoitinta hetken paikallaan kuvan paalla. Jos osasin asiani. Testatkaa.

Ei muuta kommentoitavaa. Alemapana useampi tuhat sanaa =P

jalkikirjoitusta.. okei, kuvien laatu on aikast huono ja tassa blogisysteemissa on muuttunut kuvien lataustapa joten en tuon parempia saa nakyville, mutta kai noista hieman jotain iloa on jollekulle? Jos ei niin ei 😛

Yritan saada joskus ladattua naita isolaatuisina jonnekkin.

Heaven-o!

Pari paivaa ja risat ja olen jalleen riesananne.
Talla hetkella ollaan Katan kanssa Melakassa, mutta siita myohemmin.

…………………eli..
Toisen paivan myohempana osiona oli vuorossa vierailu paikallisen alkuperaisvaestopopulan, Orang Aslin kylaan. Orang Asli on siis yleiskutsumanimi Malesian kaikille alkuperaisasukkaille. Taman Negara on muutoin taysin rauhoitettua luonnonpuistoa, mutta erailla OA-heimoilla on valtion lupa elaa puiston alueella ja kayttaa luonnonvaroja hyvakseen – eli jatkaa omaa elamantyyliaan kuten ennenkin. Sinansa ironista etta heimot tarvitsevat luvan valtiolta jatkaakseen asumista alueella jossa ovat aina elaneet. Mutta suurelta osin alkuperaisvaeston oikeudet ovat aika poljettuja ja olot eivat kovin hyvat ole kun valtio vie elinkeinon ja -ympariston.

Yhteiso jonka luona vierailimme eli nopeasti rakennetuissa puu/lehtimajoissa, mutta heilla oli silti osittain nykyaikaiset vaatteet, seka kayttotavaroita kuten pyyhkeita, muovipressuja ja mm. valtion lahjoittamat peramoottorit. Moottorit he kiinnittavat taloihinsa – talla tavalla talon ja kaiken omaisuuden saa kuljetettua jokea pitkin uuteen paikkaan, kun tulee aika siirtya. Orang Aslit asustavat yhdella alueella vain ehka kuukauden tai pari, jonka jalkeen he muuttavat jotta he eivat kuluttaisi yhden alueen luonnonvaroja liiaksi. Muutto on edessa myos mikali yhteisossa sattuu kuolemantapaus ja samalle alueelle ei muuteta takaisin kovinkaan nopeasti (kuulemma noin 6-12kk ainakin poissa alueelta). Suuri osa Orang Asleista asuu myos melko modernisti vaikka puiston alueella heimot elavatkin pitkalti keraily- ja metsastysperiaatteella.
Vierailumme aikana kuulimme OA:ien historiasta ja perinteista, seka naimme perinteisia tulensytytystapoja (vaikka paivittaisessa kaytossa todennakoisesti olivatkin sytkarit) ja puhallusputkiammuntaa. Paasimme ammuntaa kokeilemaan myos itse ja ostin muistoksi oman puhallusputken ja nuolisetin =) Kunnon putket olivat pari metria pitkia suunnilleen, muistoputki on ehka vahan alle metrin mittainen, mutta kylla siita nuoli lensi (tyyny harjoitusmaalina) ja ihan katevan kokoinen kuljetusta ajatelleen 🙂
Myrkkya ei nuolissa myoskaan ole, joka on ehka ihan hyva asia, koska ilmeisesti siihen ei ole vastamyrkkya. Myrkky uutettiin Ipoh-puun pihkasta, joka keitettiin tiettyjen yrttien kanssa sen myrkyllisyyden vahvistamiseksi. Lopputulos tappaa perusapinan muistaakseni 5-20 sekunnissa lamauttamalla verenkierron ja halvaannuttamalla elaimen. Ihmisen elinennuste oli suunnilleen paivan riippuen vahan vastustuskyvysta 😛

Heimon luota poistuttuamme jatkoimme paatilla useiden pienehkojen koskialueiden lapi ja kuski ohjasi tarkoituksella kaikkien kovimpien kuohujen lapi joten lopulta olimme taysin lapimarkia (kiitos minigrip-pussit! tavarat sailyivat kuivina). Kampille lepailemaan, illalliselle (edelleen aivan hiton hyvaa ruokaa!) ja sitten Taman Nergaran puistokeskukseen katsomaan 25min esittelyvideo puistosta seka tutustumaan infotaulujen faktatietoon puistosta. Samalla oli hyva bongata aivan hervottoman kokoisia laulukaskaita.. suurin oli perusvarpusta isompi. Jos tulee kertausta, niin pahoittelen, mutta opinnot jne.. Eli laulukaskaat viettavat 3 vuotta elamansa (?) alusta maan alla koteloituneena, jonka jalkeen ne kuoriutuvat, elavat 8 paivaa pitaen hitonmoista aanta seka paritellen – ja kuolevat. Kaunista.
Ainiin, se Pangkorilla Katan ja minut pelastyttanyt ihmeotokka oli ilmeisesti laulukaskas. Ne harrastivat TN:ssa aivan samaa toimintaa—-> pahaa aavistamaton uhri kulkee iloisesti lallatellen kauniilla ruohokentalla, kunnes yht’akkia jostain syoksyy kohti musta motkale joka pitaa samanlaista aanta kuin psykoottinen ankka, tuhoaa kauniin hetken ja antaa elinikaiset traumat. Siina teille laulukaskasta. Onneksi potkaisevat tyhjaa kohtuu nopeasti, p****leet.

Kolmas paiva valkeni ja lahdimme kohti Korvaluolaa. Viidakkovaelluksen jalkeen saavuimme luolalle, joka on saanut nimensa siita etta se kapenee keskikohdaltaan niin paljon etta lapi paastakseen on pakko ryomia jonkin matkaa. Lupaavaa, eiko?
The Descent -elokuvan nahneena osasin jo odottaa ihmissyojahirvioita ja tiimin valtaavaa joukkohysteriaa seka epatoivoista kamppailua elamasta… mutta en silti ollut taysin valmistautunut meita odottaviin koitoksiin…
Alkumatka sujui melko kesysti (pimeydesta kuuluvat aanetkin olivat sammakoiden, eivat Descent-otusten luomia) pienia liukasteluja lukuunottamatta. Ensimmaisessa pimeassa mutkassa otin valokuvan ja kameran ruutu paljasti katon mutkassa majailevat parisenkymmenta lepakkoa. ..seuraavasta onkalosta niita sitten loytyikin katon taydelta – varmaan useita satoja. Osa lennossa, osa katossa roikkumassa, suurin osa todennakoisesti ulostamassa niskaamme tai ainakin harkitsemassa asiaa. Liitan mukaan todistusaineistoa sitten joskus kun saan niita kuvia koneelle. Anu onnistui houkuttelemaan lepakoita seka selkaansa etta paahansa. Taito josta me muut emme olleet kovinkaan kateellisia.
Syvemmalla luolassa naimme jattilaiskonnan! Otus oli varmaan noin 25cm pitka ja ihan kunnon motkale eika pahemmin yrittanyt karkuun. Luotti varmaan myrkkyrauhasiinsa. Seurasi hyvin, hyvin kapea tunnelli, josta yritin epatoivoisesti selviytya pienilla kivilla tasapainoillen kuivana lapi. Lopulta tajusin etta en tule onnistumaan (jalan- ja kadensijat loppuivat, katto tuli vastaan ja seuraava tasanne aivan liian kaukana) ja mulahdin likaiseen ja pimeaan lammikkoon polvianimyoten. Ei iilimatoja! Luolasta selvittyamme olo oli aika uupunut ja olin kylla taysin marka kaikkialta (hmm) joko vesipulauksen, lepakonpaskan tai hien ansiosta. Luolalle seuraavaksi saapuvaa ryhmaa kavi kylla hieman saaliksi.. raukoilla oli osalla paalla ainoastaan hyvin lyhyet shortsit seka narutopit \o/ < > ^_^

Patikoinnin jalkeen kavimme pakkaamassa tavaramme, syomassa ja suuntasimme kotia kohti. Kotimatkalla oli viela vuoristossa ilonamme todella upeita maisemia – auringonlaskussa kylpevia vuoristometsia. Korvalapuista soiva Bjorkin Bachelorette sai jotenkin todella haikeisiin tunnelmiin ja tuijottelinkin lahinna vain hiljaa bussin ikkunasta ulos vasyneena maisemia ihaillen.
Kaiken kaikkiaan Taman Negaran reissu oli uskomattoman upea elamys. Ei sita ihan joka paiva tule kaytya maailman vanhimmassa sademetsassa 🙂

—-

Juuri nyt olemme siis Katan kanssa Melakan pikkukaupungissa. Sijainti siis noin 2h bussimatkan paassa KL:sta etelaan. Historiallista aluetta. Eras Malesian vanhimpia satamakaupunkeja ja ollut vuoronperaan niin portugalilaisten, hollantilaisten kuin brittienkin valloittama (ja hetken aikaa myos ilmeisesti japanilaisten) ja arkkitehtuurista asian kylla huomaa. Useassa paikassa huomasi valilla ajatelleensa etta kayskentelee Madeiralla tai Portugalissa Malesian sijaan ja valilla mieleen palailivat taas Edinburghin ajat. Todella kaunis ja rauhallinen kaupunki! Joka puolella halpoja kahviloita ja ravintoloita, seka yhtalaisen halpaa (suhteessa Suomen hintoihin) taidetta, antiikkia ja kasityoesineita. Kaupunki on myos taynna erilaisia museoita ja aika monessa tuli vierailtuakin. Erityisesti mieleen jai maustekauppiasperheen omistuksessa ollut (itseasiassa edelleen saman suvun omistama) talo joka oli nykyaan museo. Upea moniosainen ja parikerroksinen talo ja kierrellessa opas kertoi talon historiasta ja eri perinteista ja tapahtumista syntymapaivista hautajaisiin. Melakassa sijaitsee myos Malesian vanhin buddhalaistemppeli. Tunnelma oli aika zenmainen kun munkit kilkuttelivat kelloja ja loivat kongia (mutta rauhaisasti) ja ymparilla leijui suitsukkeiden savu ja ihmiset kavivat alttareille hiljentymassa. Muunmuassa luokkakaverimme Sherry kavi sytyttamassa suitsukkeita ja polvistumassa alttarilla.
Olimme siis Melakassa koko luokkamme voimin, tosin luokkalaisemme olivat paikalla vain perjantain (lukuunottamatta ranskalaisia jotka jaivat lauantaihin asti kaupunkiin). Mina ja Kata viivyimme sunnuntaihin (nytte) asti ja Pauli ja Anu lahtivat eilen kotiin. Itseasiassa olemme tasta kohta ottamassa bussin Kuala Lumpuriin, joten adjoo, au revoir ja kaput.
Pitakaa ittenne ihmisina!

Pitkasta aikaa..

Heti ensin kiitoksia taasen kaikille kommentoijille. On ikava myos taalla paassa :] Ja erityiskiitokset Sannalle meilista jota lukiessa sai hihitella aaneen muita kahveilijoita hairiten, seka Tainalle perinteisen suomalaismelankolian ja vitutuksen tayttamasta meilista joka toi elavasti mieleen loskan peittaman jaisen maan ja koti-ikavat havisivat samantien 😉

Taman Negara tuli siis viikonloppuna koettua ja oli kylla aivan mahtava reissu. Bussimatka kesti nelja tuntia, mutta maisemat olivat suuren osan matkaa onneksi aika kauniita, kun kuljimme vuoristoalueen halki (ajoittain hyyyyyyyyvin hitaasti). Puolen valin pysakilla nakyi jo paljon hienoja perhosia. Bussin jalkeen oli edessa viela lahemmas tunnin matka lahinna saunaa vastaavassa pakettiauto/minibussi-yhdistelmassa. Ilmastointi ei toiminut takapenkille asti ja tunnelmaa loivat kasari rock (yms) -klassikot tyyliin Final Countdown ja Bon Jovin se yksi suosittu biisi jonka nimea en juuri nyt muista kun kuuntelen korvalapuista parempaa musaa =P (Six Feet Under soundtrack).

Perille paastya oli mukava yllatys, etta luvattujen poytatuulettimella varustettujen majoitusten sijaan mokeissamme oli ilmastointi. Eli siisti pieni mokki omalla kylpparilla (ei lamminta vetta) ja tuuletuksella hintaan RM10, eli noin 2 euroa. Ja kaupanpaalle tuli seinalla juokseva lisko! Ensitoiksemme kavimme joenrantakavelylla, jonka jalkeen soimme illallista joessa kelluvalla ravintolalla. Illallisen jalkeen lahdimme pian ensimmaiselle retkelle viidakkoon… pimean jo laskeuduttua. Taskulamput mukaan ja oppaan perassa metsaan siis. Aloituskohteena oli lahialueella sijaitseva elaintarkkailusuoja. Suojan portailla kohtasimme ensimmaisen elaimemme – jattilaisjuoksujalkaisen (giant millipede, n’est pas?) joka oli lahemmas 40cm pitka! =) Aika hiano. Itse suojasta paasimme nakemaan viereisella niitylla laiduntavat peurat, jotka olivat ihan kivoja, mutta henkilokohtaisesti olin enemman vakuuttunut juoksujalkaisesta 🙂

Mokkialueen kautta jatkoimme matkaa varsinaiselle viidakkopolulle ja matkalla loytyi jo pienehko sauvasirkka. Metsassa oli aika aavemaista vaeltaa kun outoja aania kuului joka puolelta ja ilman taskulamppua eteen ei nahnyt senttiakaan. Oppaamme loysi suunnilleen joka lehden takaa ja puunraosta jonkin sortin otokoita.. Esimerkkeina pieni skorpionilajike, joka piilotteli pienessa puunkolossa, web scorpion (laitan kuvaa myohemmin, nyt ei ole mukana), sauvasirkkoja, laulukaskaita, hamahakkeja… Todella vaikuttava oli Paulin eraasta isosta kolosta bongaama mustaskorpioni (vai onko se suomeksi keisariskorpioni?).. aika hervottoman kokoinen tapaus. Varmaan siina 20cm tienoilla kooltaan, taysin musta. Meni koloonsa piiloon heti kun havaitsi liiketta, mutta tuli ulos oppaan houkutellessa sita oksanpatkalla. Ilmeisesti aika vaarallinen ihmiselle myos. Itse onnistuin matkan aikana loytamaan melko ison hamahakin (aika roteva noin 10cm tapaus) ja muutaman pienemman oton. Yoreissun loppuvaiheilla Anu havaitsi puusta (valossa kiiltavat silmat. ha!) flying lemur, elikka colugo -otuksen. Kyseessa oli liitopoimujen varassa puusta toiseen loikkiva nisakas. Ei saatu kuvaa, mutta tassa esimerkkia: http://www.colugos.com/flying-lemur.jpg

Mokin ymparilta ja sisalta kuuluneet aanet pitivat yon aikana mukavan tarkkaavaisena, jonka ansiosta Kata loysi mokkimme lattialta keskella yota vierailulle tulleen sammakon. Otus vain tillitti mustilla silmillaan vaikka yritin taskulamppua heiluttelemalla ohjata sita takaisin vessaan ja kun kokeilin tonaisytaktiikkaa (taskulampulla jalleen) se katsoi parhaaksi paisua tuplakokoiseksi ja jamahtaa paikoilleen jalleen. Lopulta se poistui oven karmissa olleeseen koloon ja me jatkoimme unia. Virkeina puolittain valvotun yon jalkeen herasimme hieman kuuden jalkeen aamiaiselle ja suuntasimme uudelleen viidakkoon. Paivaohjelmaan kuului runsaasti kavelya, kiipeilya ja sademetsan kasveihin tutustumista. Valilla tuntui etta opas pysahtyi miltei 10 metrin valein kertomaan meille jostain puulajista josta saatiin maustetta/laaketta/raaka-ainetta milloin mihinkin. Tajutonta kylla ajatella miten paljon hyodyllisia kasveja (ja elaimia) sademetsista loytyy ja etta viela on todennakoisesti jarjeton maara lajeja joita tiede ei tunne.. ja sen sijaan etta metsia tutkittaisiin esimerkiksi uusien laakkeiden loytamiseksi niita lanataan tupakkapelloiksi ja karjankasvatusalueiksi… Way to go Mr. Microphone..

Paivasaikaan elaimia tuntui enemman kuulevan kuin nakevan. Nakoalakukkulalta kuulimme kaukaisuudessa huutavat gibbonit ja puunlatvat tuntuivat olevan taynna huutelevia lintuja, joista oli hankala nahda edes vilausta. Siispa suuntasimme maailman pisimmalle puunlatvakavelylle. Korkeiden puiden latvuksiin oli viritetty lahes 500m pitka riippusilta (valitasanteineen, ei yhta potkoa onneksi) joka kulki suuren osan matkaa noin 40m korkeudessa. Taytyy myontaa etta huimasi melkoisesti ja pelottikin jonkin verran kun jalan alla olleet lankut natisivat ja edessa oleva tasanne paukkui kutsuvasti. Sillalla piti valia edelliseen pitaa 5-10m etapin pituudesta riippuen ja tasanteille sai tulla kerrallaan korkeintaan 4 ihmista. Elaimia ei hyonteisia lukuunottamatta taallakaan paljoa nakynyt, oletettavasti lukuisten turistien vuoksi. Onnistuin kuitenkin bongaamaan orkidean yhdelta puunoksalta! Siina ei tosin ollut kukkasia.. mutta sita vakuuttavampi saavutus? 😀 Maahan palattuamme jatkoimme polkupatikointia kohdaten matkalla perhosia ja crested fireback -pariskunnan. Kyseessa fasaanin sukuiset linnut. Sunnilleen samaa kokoluokkaa, naaras oli punertavan ruskea ja koiras tumman lila/sininen + pitkat kaarevat, valkoiset pyrstosulat. Arka lintu kun oli kyseessa ne nakyivat vain hieman kauempaa pensaiden osittain peittamana, mutta se mita nakyi oli kaunista 🙂

Nyt jatan valitettavasti (?) kesken taltaa eraa jutut, kun alkaa vasyttaa aika rankasti (tulin tanne suoraan pitkahkon koulupaivan jalkeen + ostarivierailun jalkeen). Ainiin, paitsi ennen lahtoa viela kovaa faktaa uutispuolelta:

Tanskan sarjiskohusta olemme siis talla kuulleet myos. Lehdissa ollut juttua, mutta aika maltillista linjaa taalla tuntuvat edustavan. En ole mistaan levottomuuksista kuullut taalla suunnassa maailmaa. Paaministeri oli kirjoittanut lehteen pitkan kirjoituksen siita miten typeraa yleton kiihkoilu tallaisen asian suhteen on ja kehoittanut ihmisia pitamaan malttinsa ja ajattelevan jarkevasti – ja halutessaan ilmaisemaan paheksuntansa boikotoiden tanskalaisia tuotteita eika polttamalla suurlahetystoja. Taman rohkaisemana innostuin ostamaan kaupasta tanskalaisia pikkuleipia =P

Ja eilen luimme iloksemme paikallislehdesta, etta talta alueelta on loydetty ensimmaiset lintuinfluenssatapaukset! 40 kanaa oli kuollut tautiin jossain alueen pikkukylassa. Ihmisia ei ainakaan viela. Oma flunssa meni jo ohi. Siis se ihan perusflunssa. Singapore on laittanut taman alueen broilerituotteet tuontikieltoon. Inforuta.

Jatkan tassa lahipaivina Taman Negara -juttua 🙂