Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Pitkasta aikaa taas terve teille rakkaat lukijat 😉
Viime kirjoittelun jalkeen onkin ehtinyt taas tapahtua kaikenlaista saarivierailusta nestevajaukseen ja koulun alkuun.

Katan kanssa saimme kaupunkielamasta tarpeeksi viikon jalkeen, ja viime viikon vietimmekin Pulau Pangkorin saarella (Pulau on malajiksi “saari”). Saari sijaitsee Malakanlahdella, manner-Malesian lansipuolella aikalailla puolivalissa maata. Jalleen kerran kiitoksia Riitalle paikan suosittelusta ja yopymispaikkojen selvittelysta =)
Ensitarkoituksemme oli Katan kanssa menna bussilla KL:sta Lumutin kaupunkiin josta lahtee Pangkorille lauttoja tasaisin valiajoin. Aamulla bussiasemalle paastya havaitsimme aika nopeaan etta paikkoja linja-autoihin ei ollut saatavilla ennen myohaista iltaa, jonka jalkeen olisi viela pitanyt matkata 3h bussissa ja 40min lautalla. Neuvokkaina ihmisina emme hataantyneet, vaan paatimme ottaa bussin suunnilleen samassa suunnassa sijaitsevaan Ipohin kaupunkiin (Malesian kolmanneksi suurin kaupunki). Sinne saimmekin liput tunnin sisalla lahtevaan bussiin.
Matka Ipohiin kesti myos 3h, mutta loppumatkasta sentaan oli aika hienoa maisemaa korkeine metsan peittamine kukkuloineen ja muutamine pienine (?) luolineen.

Ipoh oli kuuma ja melko ahdistavan oloinen (ainakin reunakaupunkialue, jolla bussiasema sijaitsi) ja tormasimme jalleen ilmioon anteeksi-mutta-bussit-ovat-taynna. Taysin tuurilla eras lipunmyyjamies kysyi meilta minne olemme menossa ja neuvoi meita ottamaan paikallisen pikkubussin, matkaamaan perusbussiasemalle ja ottamaan sielta paikallisen bussin Lumutiin. Emme olleet taysin varmoja kylla neuvojen jalkeen mita pitaa tehda, silla miehen englannintaito ei ollut kovin hyva, mutta hanen kirjoittaman lapun ja toisen onnekkaan sattuman seurauksena loysimme juuri lahdossa olevan bussin joka kuljetti meidat haluamaamme paikkaan. Pienen kyselyn ja kavelyn jalkeen loysimme hieman syrjassa olleen sivuaseman ja saimme liput seuraavaan bussiin. Bussi oli melkoinen rama (jouset pitivat aika kiinnostavaa aanta aina kaarteissa) ja ahdettiin tayteen ihmisia. Saimme silti istumapaikat ja olimme tyytyvaisia paastyamme matkaan kohti Lumutia.

Lumutiin saauimme vahan ennen seitsemaa illalla, jossa hankimme liput ensimmaiselle lauttakyydille ja perilla hotellilla olimme kahdeksan tienoilla. Matkoihin meni siis kaikenkaikkiaan 12 tuntia. Olo ei ollut kovin virkea ja ensimmainen ilta menikin ruoan hankintaan ja sankyyn rojahtamiseen.

Pangkor oli erittain mukavaa vaihtelua suurkaupunkielamaan. Kiinalaisen uuden vuoden takia tosin turisteja oli hyvin paljon. Toisaalta taman paljoudenkin tajusi lopulta vasta massojen poistuttua saarelta pari paivaa myohemmin kun rannat olivat autiot ja ravintolat lahes tyhjillaan.
Rantoja olikin paljon ja valkoista, osittain puiden varjostamaa hiekkaa loytyi hyvinkin omiksi ja muiden tarpeiksi. Saaren keskiosa oli kaytannossa taysin viidakon peitossa ja viidakon reunat tulivat useassa kohden miltei asuimistoon kiinne. Ensimmaisena paivana paasimme jo lahikontaktiin paikallisen faunan kanssa, kun pusikosta meita kohden syoksyi jokin (luultavasti kovakuoriainen??) joka piti kovaa sarisevaa antaa, maastoutui, ja saikaytti meidat uudelleen kun uskalsimme liikahtaa jalleen. Taman jalkeen ylitse lentava lintu teki tarpeensa paidalleni. Welcome to the jungle.

Linnuista puheen ollen, naimme taalla ensimmaiset sarvinokkalintumme (taman matkan osalta). Seuraa kuva:

Naita nakyikin paljon ja kaikkialla loppuvierailun ajan. Aika hauskoja otuksia 🙂 Vaikka yksi pudottikin puusta hedelman miltei minun ja Katan paalle.

Rantalohoilyn lisaksi tuli harrastettua ravintoloissakayntia (suosittelemme varauksetta indonesialaista Takana Juo -ravintolaa. Tajuttoman halpa ja viela parempaa ruokaa! Ja maiden mukaan nimettyjen poytien joukosta loytyy Finland/poyta), uimista ja snorkailua (paljon merimakkaroita ja bongasimme myos pienen mutta ihan aidon lentokalan – hieno!!!) ja itse tein myos pienimuotoisen ja melko lyhyeksi jaaneen viidakkokavelyn. Muuta saarelta loytynytta elaimistoa oli mm. varaanit (eivat Katan suosikkeja), apinat, pienemmat liskot (gekkoja ja agamia) ja erinaiset perhoset ja muut hyonteiset. Lisaa kuvastoa:

Vietettyamme saarella viikon oli aika siirtya lievasti palaneina ja hieman paansarkyisina takaisin kohti Kuala Lumpuria.
Tunnetusti tieto lisaa tuskaa ja olin ehtinyt paansarkyni syyksi hermoilla jo kaikkea dengue-kuumeesta malariaan, mutta syyksi paljastui lopulta vahemman dramaattinen nestevajaus. Tankattuani lahemmas 5 litraa vetta ja hyvinnukutun yon jalkeen olo tokeni pikkuhiljaa. Ei sita ihan ollut sisaistanyt miten nopeasti elimisto haihduttaa nestetta kun lampotila on kokoajan 30 asteen tienoilla ja aurinko porottaa niskaan. Ihan hyva muistutus oli kylla.

Sitten siihen sekolah-osioon.. koulu alkoi siis eilen meilla hyvinkin uuvuttavissa merkeissa.. tassa viela kuvaa porukasta virkeina aamulla. Kiinnittakaa huomiota erittain asialliseen pukukokonaisuuteen kaikkien osalta:

Ylarivissa mina, Anu ja Maria. Alempana poseeraavat Kata ja Pauli.

….justiinsa.. olin sitten kirjoittanut pitkat patkat tassa ensimmaisista koulupaivista, mutta selain paatti heittaa minut satunnaiselle sivulle ja kaikki kirjoitus havisi bittiavaruuteen. Johtuen vasymystilasta, hienoisesti sarkevasta selasta ja kauniista ja helealla aanella kirkuvasta lahella sijaitsevasta kersasta, saatte pikatiivistelman..

Paljon opittavaa, erittain ystavallisia ihmisia jotka tulevat kaytavalla juttelemaan ja tutustumaan, leijonatanssi pahojen henkien karkoittamiseksi ja hyvan onnen tuomiseksi, sattumanvarainen kutsu hienolle illalliselle koulun ravintolaan, kuumuutta, hikea, ahdistavia kauluspaitoja, epasiisteja vessoja ja hyvinvarusteltuja kirjastoja…. eikohan tama tasta 🙂

Over and out..
Hyvia jatkoja kaikille tutuille ja tuntemattomille!
-Antti

This entry was posted on Tuesday, February 7th, 2006 at 6:00 pm and is filed under koulu, Malaysia, Travel. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.