Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Vientianessa jalleen..

Luang Prabang oli kylla oikein mahtava paikka. Suosittelen Laosia ihan kaikille taydella sydamella =) Harmittaa kun ei enempaa ehdi kiertaa. Taytyy tulla joskus uudelleen ja toivoa ettei maa ehdi muuttua ihan hirveaksi turistikeitaaksi ennen sita..

Paivitysta viimeisesta: Munkkitreffit ei toteutuneet, kun en loytanyt Dongia ja Hotdogia enaa mistaan.. Tosin juttelin sitten taas uusien munkkien kanssa ja yhdesta sain kai kirjekaverinkin, kun antoi mulle meiliosoitteensa 🙂 Kirjemiesta ei myoskaan nakynyt enaa paikalla, mika oli loppujenlopuksi ehka ihan hyva. Aloin jalkikateen ajatella, etta ei valttamatta ehka paras idea luvata kuljettaa rajan yli mitaan. Tosin olisin kylla tarkistanut sisallot ennen kuin olisin mitaan vienyt edes. Michelle (siis toinen naista sveitsilaisista) kertoi etta hanen ollessaan Mauritiusella, joku oli vastaavaa kertonut hanelle ja antanut kirjeen kuljetettavaksi. Han oli lupautunut ja myos avannut kirjeen ja oli ollut ihan oikea kirje, vaikkakin paksu sellainen.

Kuulin myos Michelen ja Baltin kokemuksia Vietnamin matkalta. Aika peloittavia sellaisia. Olivat olleet risteilylla, kun heidat oli keskella yota tultu herattamaan ja kasketty pakkaamaan tavarat ja tulemaan kannelle. Vene oli uppoamassa hiljalleen ja tunnelma oli kuulemma kuin Titanicilla, kun vene oli aivan vinossa, mutta kaikki vaan siina vaiheessa viela vitsailivat ja ottivat kuvia, kun ajattelivat etta kylla se siita. Lopulta matkustajat joutuivat hyppaamaan veteen ja laiva upposi kokonaan ja siina menivat mm. Michelen ja Baltin kaikki tavarat myos. Viela ikavampana puolena, henkilokunta oli unohtanut (!) herattaa yhden matkustajan, joka sitten hukkui veneen upotessa =( Tama tapahtui keskella yota, jolloin laivojen kuulemma pitaisi olla satamassa kiinnitettyna, ja taysin peilikirkkaalla saalla. Jalkikateen matkayhtio pyysi matkustajia kirjaamaan menetetyt tavarat ja samalla laittamaan selvitykseen tapahtuneesta, etta uppoaminen tapahtui paivalla kello kolme ja hirmumyrskyssa. Michelle ja Balti eivat olleet suostuneet (hyva!). Aivan tajutonta vastuusta luistamista! Yhtion laiminlyonnin takia kuoli yksi ja lopuilta meni tavarat ja saivat paalle paatteeksi todella ikavat muistot ja sitten yritetaan vaaristella tapahtunutta..

Itselle ei onneksi ole sattunut mitaan tuollaista matkan aikana vaan kaikki on mennyt todella hyvin pienia ihmetilanteita lukuunottamatta. Pian sita koittaakin sitten kotiinpaluu.. huomenna matka jatkuu yojunalla kohti Bangkokia ja sielta sitten keskiviikkona 28.6. lennan Kuala Lumpurin kautta takaisin Suomeen =)

Paikkoja ja asioita jai viela kokematta hyvinkin paljon ja aivan ehdottomasti aion palata tanne Kaakkois-Aasiaan tulevaisuudessa.. Taalla on niin paljon erilaisia alueita nahtavana ja kulttuuria ja luontoa ja ihmisia laidasta laitaan ettei ihan heti tekeminen lopu kesken useammaltakaan matkalta. Monia paikkoja haluan myos nahda uudestaan ja joitakin viela paremmalla ajalla. Ystavia tullut myos hankittua taman reissun aikana ja heita myos haluan nahda joskus taas.. mahdollisesti joskus vuoden parin paasta tulossa myos kutsu Malesialaisiin haihin joten silloin sitten viimeistaan 😉

En kauheasti enaa varmaan ehdi kirjoitella tassa ennen paluuta, mutta silloin viimeistaan kayn ainakin laittamassa kuvia matkan varrelta nettiin joko tanne, tai sitten eri paikkaan, jonka osoitteen ilmoitan taalla.. nyt lahden treffaamaan Michelea ja Baltia. Nekin saapui tanaan Vientianeen Vang Viengin kautta.

Suurkiitokset tassa vaiheessa kaikille lukijoilleni (hahaa!) ja tukijoilleni, seka matkaseuralleni (Kata, Anu, Pauli, Maria, Annina! kiitos!!!) ja ihan kaikille muillekin ketka tata sattuvat katselemaan.
Kysymyksia ja kommentteja saa tata kautta ainakin mulle tarpeen tullen viestittya jos sellaisia tulee eika ihan naamatusten paase esittamaan.

Ylos, ulos ja lenkille.
T:Antti

Olen ihan myyty kylla. Tama on aivan ihana pikkukaupunki =) Rauhallista on jokapuolella ja ihmiset ovat todella ystavallisia ja mukavia ja tunnelmallisia pienia ravintoloita ja kahviloita loytyy paljon ja halpojakin ovat. Tamankin aamun aloitin L’Etranger-kahviossa – erinomainen chillout-musiikki taustalla, lattiat peitetty patjoin ja tyynyin, hamyinen valaistus ja aivan erinomaista syotavaa ja kohtelias henkilokunta. Alakerrassa sijaitsee kirjakauppa jossa saa kasittaakseni myos vaihtaa kirjoja. Paikassa toimii myos taidenayttely ja siella naytetaan iltaisin elokuvia. Ajattelin illempana menna katsomaan Capoten sinne 🙂 Kaiken lisaksi L’Etranger sijaitsee noin 20 metria majapaikastani, joten aamusekavanakin loytaa perille helposti. – Kiitoksia Sarille (en tieda lukeeko naita juttuja koskaan mutta silti), jonka blogin perusteella paikan loysin!

Yosijana toimii Chitlada Guesthouse, jonka valitsin kun bussiasemalle tultiin tarjoamaan ..perusteina toimivat “lahella keskustaa” ja “3 dollaria yo” ..lamminta suihkua ei lupauksesta huolimatta ole ja yleisvessa/suihku on pieni koppi kyykkyvessalla, mutta huone on ihan kohtuusiisti ja sanky on iso ja pehmea ja alue on rauhallinen (no, koko tama kaupunki on..) joten kay mulle. Paikan omistajat ovat myos erittain sympaattisia ja joka aamu minulle on iloisesti toivotettu hyvaa huomenta ja onnea paivaan ja kyselty mita aion touhuta 🙂 Viimeiset kaksi aamua on jo ihmetelty aionko lahtea laheiselle vesiputoukselle – huomenna sinne sitten vihdoin. Reissuseuraksikin taisi tarttua kaksi munkkinoviisia, joihin tutustuin tanaan temppelikierroksella =) Kavelin vain temppelin ohitse ja ajauduin sitten juttusille Dong ja Oone (en ole ihan varma kirjoitusasuista) nimisten noviisien kanssa. Kovasti halusivat opetella englantia. Jalkimmaisen lempinimi oli Hotdog.. tai ainakin kuulosti kovasti silta. Olivat tana iltana lahdossa Hive-baariin juhlimaan, saatuaan apotilta luvan. Mutta takaisin luostarissa pitaa olla klo 22 ja aamulla klo 4 heratys taas aamutoimiin, ei kay kateeksi 🙂 Kaksi vuotta olivat kumpikin jo olleet noviiseja ja Dong aikoo ensi vuonna hakea Vientianen yliopistoon opiskelemaan englantia, eika ole harkinnut munkiksi jaamista. Mutta siis juteltuamme niita naita ymparistosta, he kysyivat olenko kaynyt jo vesiputouksilla ja kun sanoin etta olen huomenna ajatellut menna, he kysyivat haluaisinko lahtea heidan kanssaan sinne tuktukilla. Kavi kylla minulle.. tulee halvemmaksi kun on useampi matkustaja 🙂 Tosin en nyt ole ihan varma etta maksavatko munkit taalla tuktukista tai onko minun kohteliasta maksaa koko kuljetus.. o_O no, eikohan se selvia huomenissa. Tormasin muuten pariin suomalaiseenkin temppelikierrokseni aikana. Olivat juuri tulleet Myanmarista ja jatkavat tasta matkaa Vientianeen. Saa nahda satutaanko samaan bussiin.

Taman jalkeen kun kavin ostamassa vetta eraasta kaupasta, alkoi omistaja jutella kanssani koulunkaynnistaan ja sanoi etta hanella on tuttuja Suomessa ja kysyi voisinko postittaa hanen puolestaan kirjeen naille palattuani Suomeen, koska taalta maksaa kirjeen lahetys 4,5 dollaria.. uskon kylla tuon koska ostin itse juuri kallilla hinnalla postimerkkeja.. ajattelin tehda palveluksen, mutta torkeasti paatin kylla samalla etta avaan kirjeen myos ennen rajanylitysta varmistuakseni siita ettei se sisalla mitaan laitonta. Vainoharha paras turva. Tjsp. En kylla usko oikein etta mitaan hamaraa sisaltyy tahan juttuun, mutta silti.

Nyt sataa ja ukkostaa. Tavallaan ihan hyva, silla paivemmalla oli tukahduttavan kuuma. Ja en viitsinyt pitaa edes hihatonta/shortseja kun niita temppeleita kiertelin. Erittain kauniita rakennuksia kylla.. varsinkin paikan vanhin ja parhaiten sailynyt temppeli. Suunnitelmissa oli myos menna kaymaan kuninkaallisessa palatsissa, josta on tehty museo, mutta taitaa jaada huomiseen tai ylihuomiseen, kun tasta lahden sitten noutamaan sita kirjetta, jonka jalkeen illalliselle ja sitten leffaan. Nyt olisi kayttoa sille sadeviitalle, mika on hostellihuoneen lattialla… Ehka odottelen hetken ennenkuin jatkan matkaa.

Hmm.. Ensimmaisena iltana tanne saavuttuani tormasin sveitsilaiseen kaveripariin Michelleen ja Batiin (kirjoitusasu?) jotka ovat kierrelleet K-Aasiaa jo pari kuukautta. Kierreltiin siina sitten kaupunkia puolieksyneina ympariinsa ja kaytiin syomassa, jonka jalkeen ajauduttiin baariin varmistamaan etta saksa haviaa jalkapallossa (ei havinnyt, Michellen toiveista huolimatta) ja sitten koitettiin loytaa takaisin majapaikkoihimme. Omalta osaltani ei onnistunut ihan yksinkertaisesti, silla olin unohtanut paikan nimen ja sijainnin. Parinkymmenen minuutin pyorimisen jalkeen loysin sentaan perille. Ei tullut silti turvaton olo missaan vaiheessa vaikka talsin ympari tuntematonta kaupunkia pimealla 🙂 Kahden paivan kiertoreittien jalkeen tajusin viimein, etta olin sisaltanyt reittiini taysin turhaan useamman korttelin kiertoreitin.. sen sijaan etta kavelin parin kilometrin ympyran, olisin voinut kavella 5 metria oikealle ja paatya samaan paikkaan. Aina oppii uutta. Onpahan kaupunki nyt aika tuttu paikka =) Tahankin toteamukseen paadyin muuten vasta eilen illalla kaveltyani vahingossa majataloni ohitse ne strategiset 5 metria.

Mielellani jaisin tanne kylla pidemmaksikin aikaa.. Laos on aivan upea paikka. Harmi ettei ehdi kiertelemaan enempaa taalla. Palaan kylla ehdottomasti takaisin joskus viela. Ainiin, bussimatkalla tanne pain ohitimme maanvieremakohdan, jossa alle oli jaanyt aika ruttuun mennyt rekka. Aika pahan nakoista oli =I Jalkikateen ajateltuna vierema ei ollut kylla tapahtunut ihan hetkea aiemmin, silla tie oli jo siivottu taysin kohdalta ja hiekkaa ja kivia oli vain reunempana. Vyoryma oli varmaankin sattunut suuren myrskyn aikana, jonka nain Vang Viengissa. En ole ikina nahnyt niin mahtavaa ukkosmyrskya kylla.. taivas valkkyi ja salamat iskivat joka suuntaan muutaman tunnin ajan. Sain pari aika hienoa kuvaa esimerkiksi alhaalta ylos iskeneista monihaaraisista salamoista. Kannatti istuskella parvekkeella hyttysten syotavana muutama tunti =)

Sadekin taisi tuosta tauota.. yritan ulkoutua.

Hyvaa juhannusta kaikille!!!

Toista paivaa taalla Vang Viengin pikkukylassa nyt. Huomenna aamulla jatkuukin matka kohti Luang Prabangia. Alunperin olin suunnitellut lahtevani tanaan jo eteenpain, mutta paatin viipya taalla pidempaan ja samoin Luan Prabangissa, ja jattaa sitten Phonsavan ja Plain of Jars (ruukkujen tasanko, tjsp. historiallinen paikka, jossa satoja isoja kiviruukkuja siellataalla) valiin.. harmi sinansa kun sinnekin olisi ollut mukava menna, mutta aika ei oikeen riita kaikkeen ja kayn sitten mieluummin pari paikkaa vahan paremmin lapi.

Eilen saavuttuani loysin tieno Vang Vieng Orchid -majataloon ja otin huoneen nakoalalla joelle pain ja upeaan vuoristoon. Taytyy sanoa etta harvemmin ollut nain kaunista nakymaa ikkunasta missaan =) Korkeat, puiden peittamat kalkkikivivuoret ja pieni joki ja kauempana muutamia majoja. aika pian kotiuduttuani kavin syomassa halvan (mutta hyvan) paivallisen (koska “VIP” bussissa ei snackia tarjottu lupauksista huolimatta. eika naytetty leffoja. ja oli aika karsinamenoa.) ja sitten vuokrasin itselleni traktorin sisakumin ja hurautin tuktukilla ylavirtaan, josta sitten hiljaksiin kelluin takaisin lahtopisteeseen 🙂 Pari tuntia meni, enka pysahdellyt joenvarren juottoloihin (ja hyppypaikkoihin). Oli hienoa kylla vaan lipua alavirtaan ja katsella vuoria ja hiljaksiin laskevaa aurinkoa.. valilla soi taustalla 60-luvun hitit tai Bob Marley ja tunnelma oli aika rento 🙂

Illempana kavelin sitten ympari kylaa ja kavin syomassa Organic Farm Cafe:ssa. Tassa lahella on farmi, jolla kasvatetaan orgaanisesti vahan sita sun tata. Paikan suuri “juttu” tuntui olevan mulperipuu (mulberry). Sita loytyi niin teena kuin pirtelona ja viinina, seka aivan loistavan makuisina pannukakkuina. Suosittelen myos pirteloa! Hyvaa ruokaakin oli. Vaikka aika tulista. Soin laolaisen “lap” salaatin kanalla. Hikoamisen lisaksi tuli vetta silmista kun vedin henkeen kunnon chilimehut ensi haukkauksella.

Tanaan nukuin pitkaan ja kesti aikansa etta sain itseni ulosmenokuntoonkaan (univelkoja poies), mutta lopulta kavin aamupalalla, vuokrasin pyoran ja lahdin polkemaan kohti 13km paassa sijaitsevia luolia. Hieno reissu kylla yleisestiottaen, aurinko paistoi ja maisemana taas vuoristoa ja bambumetsia.. matkalla myos paljon lehmia ja muita kotielaimia. Ikava juttu sattui kun joku k***paa ajoi kauheaa vauhtia yhtaan hidastamatta vaan eteenpain ku kolme ankkaa oli menossa tien yli. Yksi ankka kuoli ja toiselta meni siivet sijoiltaan       =( En ymmarra miten voi olla niin “kiire” ettei voi hidastaa kun elaimia on tiella.. Toivottavasti ajoi tienmutkasta ulos seuraavassa kurvissa.

Luolille saavuin hiesta markana ja oppaaksi lahti yksi paikallinen poika. Oli hieno luola kylla! Kaveltiin sita varmaan lahemmas pari kilometria.. yksi pitka tunnelli. Muutamia sivuhaaroja kylla nakyi myos. Tippukivia katossa ja hassuja allasmuodostelmia lattiassa. Altaissa oli myos vetta osan matkasta aikalailla, ja eraassa vaiheessa tuli mentya vedessa vyotaisia myoten ja lopulta pysahdyimme maanalaiseen onkaloon, jossa tuli uitua. Ihanan kylmaa vetta ja syvaakin oli yli kaksi metria =) Taman jalkeen kaannyttiin takaisin. Vesi naytti hienolta lampun valossa, miltei kultaiselta kun se virtasi altaasta toiseen.. kieltamatta mielessa pyori myos The Descent -leffa hilpeine hirvioineen. Ihan hyva etta oli opas. Yksin ei varmaan olisi uskaltanut. Tai sitten olisi eksynyt. Uimapaikkaan kuului veden pauhua ja siella ilmeisesti oli vesiputous, jonka jalkeen luola jatkui viela kymmenen kilometria jonnekin maan sisaan. Luolasta poistuttua opas sitten pyysi kymmenta dollaria. En ollut nahnyt hintalappua missan, olisi tietenkin pitanyt tarkistaa.. sen siita saa kun on tyhma. Mutta maksoin lopulta vain viisi dollaria, kun sanoin ettei ole rahaa mukana enempaa 😛 Oli sita nyt hieman enemman, mutta ei sita kymmenta olisi kylla ollut ja pienibudjetti(tm) olisi karsinyt ihan hyvin myos..

Takaisintulomatkalla nain pienen kaarmeen tien pientareella.. ainiin! nain kanssa pienen ankeriaan siella joenmutkassa, kun ylitin paatilla jokea (10000kip,ovh). Retken jalkeen ollut aika vasy olo ja ennen tata vietinkin tunnin ja risat istuen parvekkeella auringonlaskua katsellen ja Dorian Grayn muotokuvaa lukien. Ei hullumpaa =) Nyt lahden syomaan mulperipirtelot ja huomenna sitten kohti Luan Prabangia.

kohtaamisiin!

P.S. Kiitoksia kommenteista Katalle ja Riitulle =) Kata, taalla ei taida toimia oikeen noi malesian numerot.. en tieda mika on. Laosin kansanmuseossa oli muuten maininta urhoollisesta Toveri Katasta, joka ampui alas helikopterin sodassa 😀 Riitu, mm-kisaa taallakin kaikki seuraa.. just nyt mm. tan “kahvilan” omistaja. Huokaus.

Toista paivaa Vientianessa nyt ja huomenna aamulla VIP-bussilla kohti Vieng Vangin pikkukylaa pohjoisemmassa. Olen oppinut perati sanomaan jo kiitos laoksi. Pitanee ehka yrittaa petrata tata vahan. Vientiane on kylla paakaupungiksi aika pienoinen ja nopeasti koluttu. Tanaan poljin hiki pinnassa ympariinsa vuokraamani polkupyoran avulla ja sitten pyoran palautettuani kavelin. Pyoraa olisi saanut pitaa 24h, mutta jotenkin onnistuin havittamaan pyoran lukon.. en oikeen tajua miten. Se oli korissa, jossa ei ollut tarpeeksi suuria reikia sen putoamiseen, eika ollut mielestani tarpeeksi matala, etta lukko olisi jotenkin hypannyt pois. Jaljelle jaa vaihtoehto, etta se pollittiin, mutta sai kylla olla tosi vikkela (ja outo) varas jos sen onnistui tekemaan samalla kun pyorailen ja pysahdyn vain muutamiin liikennevaloihin. Outo juttu.

Joka tapauksessa tullut nahtya tata kaupunkia aika hyvin tanaan ja muunmuassa Patuxai-monumentti, joka muistuttaa kauempaa hieman riemukaarta.. ja monumentin kylkeen kiinnitetyssa merkissa sanotaankin “muistuttaa kauempaa riemukaarta. Lahempaa nakyma on vielakin vahemman vaikuttava, betonihirvio.” kukas se kissan hannan irti leikkaa ellei kissa itse.. eikun… Toisaalta maan itsetuntoa nostettiin senkin edesta sitten kansallismuseossa, jossa kerrottiin paljon maan historiasta ja toveri senjasen seikkailuista amerikan kapitalistisikoja vastaan taistellessa. Ihan mielenkiintoista. Paljon mahtui sotaa yhteen historiaan…

Vientianen perusteellakin huomaa kylla jo, etta kohtuu leppoisasta maasta on kyse. Ihmiset ovat todella ystavallisia ja tama koko kaupunki vaikuttaa jotenkin uneliaalta ja hiljaiselta. Kaupoissa kierrellessekaan ei ole tullut kertaakaan viela oloa, etta myyja vakisin yrittaisi tyrkyttaa tuotettaan, joka on oikein kivaa vaihtelua Malesian kuljen-puolimetria-perassasi-myyjiin. Illallista soin eilen Mekongin varrella sellaisten myyntikojujen kohdalla. Grillattu kana, riisi ja iso mineraalivesi maksoi noin 3 dollaria. Ja oli tosi hyvaa! ruoasta ja rauhasta sitten sivupolkuna -> koin tanaan jaatelomopon koston! Pangkorin saarelta tuttu elektronisia riitasointuja tuottava mopo on taas kuvioissa mukana. Arsyttava tunnari kuului jo kahden korttelin paasta.. sitten jonkin aikaa kierrettyani tiemme yhtenivat jalleen. Mun tuurilla myyja parkkeeraa mun ikkunan alle koko yoksi soittamaan monotonista savelta niin etten saa nukuttua. Nain kavi aikanaan Pangkorissa eraana iltapaivana (siis nokoset hairiintyivat).

Mitas muuta.. taalla Vientianessa ei nyt ihan kauheasti ole mitaan, mutta odotan innolla pohjoisempia osia kylla. Tanaan iski taas loppumatkan lyhyys vastaan, kun tein alustavan ohjelman mita haluan nahda ja kauanko vietan missakin aikaa. Ei hirvean pitkia aikoja voi viettaa missaan ellei luovu jostain ohjelmasta, eika vierailupaikkoja enaa ole edessa kuin kolme, tai nelja jos Bangkok lasketaan. Noh, Vieng Vang, Luang Prabang ja Phonsavan odottavat viela ennen kuin Laos jaa taakse.

Taalla sitten ollaan.. netti ei kauhean nopea eika kone, mutta toimii silti 🙂

Angkorin temppelialuetta tullut kierrettya oikeen urakalla kolme paivaa ja tanaan tuntui ajoittain silta etta on iskemassa auringonpistos, kun pistoksentuoja paahtoi taysilla suoraan ylhaalta ja rauniot eivat kauheasti suojaa antaneet vaikka aivan mahtavia olivatkin.

Erityismaininnat ansaitsevat tietysti Angkor Wat, joka oli aika vaikuttava pytinki (lievasti ilmaistuna), Bayon satoine tuijottavine kivikasvoineen, seka Ta Prohmn (toivottavasti meni oikein) – puiden osittain peittama raunio. Tuolla viimeisessa kuvattiin osa ensimmaisesta Tomb Raider -leffasta ja tunnelma oli kylla taysin kohdallaan kun hiipi ympari raunioita ja koitti valttaa kiinalaisia turistiryhmia (miten voi lahtea niin paljon aanta ihmisista?!) ja huiluja myyvia pikkulapsia. Viimeisia kylla loytyy vaikka muille jakaa, samoin kuin vedenmyyjia (Wan’ cold drink sah?!), oppaaksitarjoutujia, kortinmyyjia ja ihan muuten vain rahanpyytajia. Valilla meinasi kylla hieman kayda hermoille, mutta tahan asti olen urheasti saanut hymyiltya, kun pikkutytto kysyy sadatta kertaa saako han dollarin kymmenesta kortista. Kay kylla saaliksi, mutta kun ei ole antaa rahaa joka taholle =I Ymmarran kylla hyvin etta jostain sita rahaa/ruokaa on pakko tienata. Hellyin kylla ostamaan paketin maitojauhetta yhdelle pojalle ja taman syli-ikaiselle pikkuveljelle, mutta sen jalkeen kun yksi nainen roikkui perassa noin 500m ja kartti dollaria.. no, tuli kylla ikava olo, mutta budjetti kun ei ole mikaan suurin mahdollinen niin.. 

Mielellaan tutkisi enemmankin Kambodzaa ja meno on ilmeisesti aika erilaista taalla Siem Riepissa kuin muualla, mutta Laos kutsuu.. Huomenna Poipetiin ja sita kautta Thaimaaseen ja toivon mukaan Laosiin.

Parjailkaa! Mina menen pakkaamaan ja katsomaan pitkasta aikaa vahan telkkaria kun tulee uusi CSI satelliitista 😀 Kunnon extreme-matkailua.

Matkan varrelta kaikkea sekalaista kuvaa 🙂
Read the rest of this entry »

Eli viimeista lopultakin ihan oikasti viedaan. Enaa ranskantentti jaljella ja sitten on ohi kokonaan kaikki koulun osalta. Sellainen pieni asia viela uupuu kuin passi. Muuten ihan hyvin menee. Saan ehka passin tanaan. Ehka en. Toimintavaihtoehtoja on tullut mieleen jo muutamia lahtien toimistohenkiloston autonavaimien takavarikoinnista koulun keittion kaasuvarantojen sabotoimiseen. Mutta ehka napsahdan vasta jos passia ei kuulu edes huomenna.

Sinansa tama asiakirja olisi ihan hauska saada takaisin, etta maanantaina olisi varattuna lento KLIA:lta Siem Riepiin, Kambodzaan. Mutta mitas pienista.

Positiiviselta puolelta: sain juuri 48 paivan malariakuurin hieman alle viidella eurolla 😀 Ja laakityksena toimii doxycycline, joka malarian lisaksi tehoaa mm. punkkien aiheuttamiin tauteihin, muutamaan muuhun ihme tartuntatautiin ja pariin sukupuolitautiin. Ihmelaake! Testasin toissaviikolla 5 paivan ajan, enka saanut mitaan sivuvaikutuksia (kuten aurinkoherkkyys) ainakaan silloin eli luottavaisin mielen lahden laakitsemaan itseani. Eipa tarvitsis sitten ainakaan huolehtia malariasta 🙂

Suunnitelma on viela varsin avoin johtuen passitilanteesta, mutta ma siis lennan (jos on se passi) Kambodzaan, jossa olen ajatellut viettaa 3-4 paivaa ja tapaan HG:n Pirjon Angkor Watin merkeissa ja siita sitten jotenkin jatkan matkaa Laosiin. Tuo osio on vahan epaselva, koska en ole kyennyt hankkimaan etukateen Laosin viisumia (passi!) ja parilla lahimmalla rajanylityspaikalla ei viisumeja myonneta. Vaihtoehdoiksi jaavat siis joko lentaminen tai arviolta 15h (varovainen arvio) bussimatkat Laosin paakaupunkiin Vientianeen tai johonkin muista ylemmista rajanylityspaikoista. Kovasti olin ajatellut kayda Laosin lapi paasta paahan, mutta kierotien pituudesta riippuen saattaa olla etta tutkin sitten vain pohjoista Laosia tarkemmin. Ehdottomasti haluan ainakin Luan Prabangin kylaan, joka on kuulemma yksi K-Aasian parhaiten sailyneita kaupunkeja ja unescon maailmanperintokohde. Vanhoja temppeleita ja muutenkin aivan upean nakoinen paikka! Samoin kiertosuunnitelmissa Plain of Jars – laajoja aukeita, joilla satoja kivesta tehtyja ruukkuja (isoimmat painavat useita tonneja), joiden perimmainen tarkoitus ei ole selvilla, mutta iaksi arvioidaan muutamia tuhansia vuosia. Taman lisaksi olen vakaasti paattanyt tehda jonkinlaisen jokiristeilyn pitkin Mekongia ja kierrella alueen pikkukylia yms.

Kambodzassa ajattelin lahinna keskittya siis Angkorin temppelialueeseen. Tomb Raider jee! Tahtaimessa saada muutamia hienoja kuvia ikiaikaisista temppeleista ja raunioista seinalle ripustettavaksi 🙂 Aikalailla kaikki alkaa olla kunnossa matkaa varten (passi….) ja huomenna menen postittamaan paketin taynna kamaa (laillista) kotipuoleen ja sitten se ranskantentti ja siina se… Osittain vahan haikea olo, tulee ikava kylla joitain ihmisia taalla ja hieman harmittaa kun jaa nakematta mm. Borneo, mutta jaa sitten jotain syita tulla takaisin joskus 🙂 Taylor’sia ei pahemmin tule ikava. Ehka aika kultaa muistot sitten joskus kun katkeruus on karissut =P

Mutta ehdottomasti en kadu lahtoa tanne.. kokemuksia on tullut ihan omiksi tarpeiksi ja hauskaa ollut koko rahan edesta ja mitas ne pienet vastoinkaymiset muutakuin kasvattaa stressinsietokykya ja vaaristaa huumorintajua entisestaan.. onkohan toi jalkimmainen enaa edes mahdollista mun kohdalla?

Ainiin! Lennan siis takaisin Suomeen 28.6. (haihin ollaan tulossa, Tarja!) keskiviikkona. Kovasti odotan kaikkien teidan tuttujen nakemista =)

From Malaysia, with love.

Over and out.

Signing off.

-Antti

P.S. eli se Malesiasta talta eraa. Paivitysta seurannee Kambodzasta ja Laosista ellen onnistu hakeutumaan maamiinaan 😀 (esimerkkia siita huumorista..) 

Ainakin melkeen. Koulu siis.

Viimeinen tunti oli juuri. Esittelimme hienon Homestay Program -pakettimme muulle ryhmalle ja jaettiin samalla lappitietoutta parhaamme mukaan. Ensi viikolla sitten itseopiskeluviikko, jonka jalkeen kokeita ja sitten on ihan taysin ohi koulu. Vielakaan en tosin tieda mita tulee tapahtumaan tyoharjoittelun kanssa… no, onhan tassa runsaat kaksi viikkoa aikaa o_O Yritan paasta harjoitteluun jonkinlaiseen ekoturismiprojektiin Wild Asia -organisaatioon ja todella toivon etta tama tulisi onnistumaan, silla aihe kiinnostaisi minua todella ja samalla saisi tuntea tekevansa jotain hyodyllista ja tarkeaa.. valilla on kylla ihmetellyt miten luontoasiat ovat vielakin aika retuperalla suuressa osassa paikkoja taalla (ja esimerkkeja loytyy ihan varmasti kaikkialta maailmasta) vaikka luonto on kuitenkin yksi suurimpia matkailusyita Malesiassa. Mutta siis, lisatietoa piti tulla eilen, mutta nyt sita saakin sitten (kai) ensi viikolla. Joo. Katsotaan jne.

Viime viikonloppuna oltiin koulun jarjestamalla Gourmet Safari -retkella Malesian itarannikolla ja oli kylla erittain positiivinen kokemus =) Kaksi yota vietettiin neljan tahden Swiss Garden Spa Resortissa Kelantanissa ja matkalla nahtiin mm. eraanlaisessa elefanttien turvakodissa, seuraamassa batiikinpainantaa, rannalla makailemassa ja maistelemassa erilaisia paikallisia ruokalajeja. Koko reissu alkoi aamiaisella Taylor’sin pihalla, josta valokuvaamisten jalkeen lahdettiin bussilla kohti itaa. Innokas oppaamme Francis oli ihmismuotoon painettu tietokirja Malesiasta ja niimpa matkaa siivittivatkin aamuhorteisen nuokahtelun valissa kuullut infopatkat kaikesta mahdollisesta meriruoan ja lummejarvien valilta. Ensipysahdys tapahtui edellamainitussa elefanttipaikassa ja paasimme siella seka syottamaan elefantteja, etta ratsastamaan niilla. Halutessaan (ja tietenkin halusin!) paasi myos ratsastamaan isoimmalla norsulla, joka kellahti viereiseen jokeen (matkustajat selassaan), jonka jalkeen paasi leikkimaan pikkuelefanttien kanssa samaisessa joessa. Ihan huippuja tapauksia ne pienet! Mutta sai varoa ettei tule tallotuksi kylla. Taalla paikassa pidettiin elefantteja, jotka olivat jaaneet ihmisen kehityksen jalkoihin.. esim. kun niiden alkuperaiset asuinalueet oli muutettu palmuplantaaseiksi ja tapahtui yhteentormayksia elefanttien ja ihmisten valilla. Yksittaistapauksissa elefantit useimmiten kai jaavat paalimmaisiksi, mutta pidemman paalle vaihtoehdoiksi jaa useimmiten elefanttien tappaminen (laki omiin kasiin), tai niiden siirtaminen uusille alueille. Turvakodissa oli vakioasukkaita ja ilmeisesti he myos harrastivat elefanttien siirtamista paikasta toiseen. Paikka toimii lahjoitusten varassa eika maksa mitaan. Suosittelen kovasti, mikali liikutte taalla alueella. Niin, siis Kuala Gandah Elephant Sanctuary, Pahang.

Taman jalkeen suuntasimme Resorttiimme ja pienen huoneissakaynnin jalkeen illalliselle Paksun meriravintolaan. Elikka siis Seta Su. Ainiin, minut majoitettiin samaan huoneeseen kahden entuudestaan tuntemattoman (minulle siis) paikallisen opiskelijan, Aliffin ja Brendonin kanssa. Aivan hemmetin mukavat tapaukset ja tultiin oikein hyvin juttuun Six Degrees of Kevin Baconia ja fuskua pelatessa 🙂 Mutta siis, illallisella oli monenmoista meriruokaa.. suosikkejani olivat taytetty taskurapu ja kookosmaustetut ravut. Nam! Arveluttavien listalle paasivat ehdottomasti merimakkarat… koostumus limainen ja sienimainen ja maku.. no, aika mauton. Tulipahan maistettua. Tahan asti on vaan tullut tokittya muutamaa snorkalatessa. Sitten resorttiin yoksi. Pienena miinuspuolena reissussa oli, etta resorttia ei perusaikataulun mukaan ehtinyt kayttaa hyodyksi ollenkaan.. vapaa-aikaa ei juurikaan ollut.. MUTTA.. Mina ja Kata paatettiin Anninan kera jaada seuraavana paivana resorttiin testaamaan paikan varustetasoa, koska matka jatkui Kuala Terengganuun, jossa olimme olleet jo ominpain ja kayneet muunmuassa ravintolassa joka sisaltyi paivaohjelmaan. Tama paiva kuluikin leppoisasti altaalla lekotellen, rannalla kayskennellen ja rentoutuen upean pehmeassa (ja SOPIVAN PITUISESSA) hotellin sangyssa. Myonnan avoimesti etta minulla on suuresti ikava omaa sankyani =(

Illempana kun olin suunnitellut lahtevani tutkimaan ymparistoa, alkoi tietenkin sataa. Samalla henkilokunnan monta tuntia valmistelema ulkoilma-buffet peruuntui.. kavi saaliksi tyontekijoita jotka olivat kattaneet meille poytia puolestapaivasta lahtien. Illallinen myos myohastyi kiertueen kokeman rengasrikon takia. Yritimme olla iloitsematta liikaa siita, etta olimme saaneet tienreunalla odottelun sijaan nauttia porealtaasta. Illan buffet oli aivan loistava sisaltaen kaikkea mahdollista satay-kanavartaista ja chilli-taskuravusta keihasrauskuun ja aivan loistaviin grillattuihin rapuihin. Nam! Ja aivan taivaallisen hyvaa kanasalaattia ja sellaisia hassuja “atsovarjattyja raiskaleita missa oli sisalla ruskeaa tohnaa” (suosittelen tata kuvausta ruokalistaan!). Ruskea tohna oli kaiketi kookosta. Makeaa!

Viimeisena paivana (lyhyen yon jalkeen. liikaa keskustelua hotellikamppisten kanssa. Kevin Bacon kuitenkin jatettiin rauhaan) suuntasimme ensin kauppaan, jossa myytiin suolattuja ja kuivattuja kaloja ja kalamakkaraa. Nopean kierroksen ja huonovointisuuspuuskan jalkeen (se haju!) palasin kalallehaisevana busiin. Sitten seurasi huomattavasti mukavampi vierailu pienehkoon batiikkipajaan. Paikan omistaja oli valmistanut batiikkia vuodesta 1977 ja oli varsin leppoisa ja ystavallinen tapaus. Naimme miten batiikkia valmistettiin seka painamalla, etta kasinvarjaamalla – seka erinaiset varjays- ja keittoprosessit aivan lahietaisyydelta. Todella kiinnostava vierailu! Ja sain matkamuistoksi kankaanpalasen, joka varjattiin siniseksi ja sisaltaa batiikkipainatuksena kiinanruusukuvion sanojen “Malaysia” ja “Kelantan” ymparoimana =) Tasta jatkoimmekin vessapysahdysta lukuunottamatta suoraan takaisin Kuala Lumpuriin. Kaikenkaikkiaan erittain mieluisa matka ja tuli tutustuttua hauskoihin ihmisiin ja koettua taas uusia asioita =)

Ensi viikolla sitten tenttiinlukua ja KL:n viimeisia lapikaynteja. Mutta nyt tulee tunti tanne luokkaan joten pitaa lopettaa! Hei!!!

Hei taas te kaikki koto- ja epakotosuomalaiset! Muut kai ei kauheasti ymmarra mita tahan kirjoittelen. Jos edes te suomalaiset =P

Koulun puolesta elellaan taalla jo lopunaikoja ja talla hetkella nayttaa silta, etta tyoharjoittelua ei tule tapahtumaan =/ Vahan harmittaa, kun sellaista oli luvattu jarjestetyksi ja nyt lopulta ei sitten asiat menneet (tamankaan suhteen) ihan niin kuin piti. No, toisaalta paaseepahan sitten nauttimaan viela Suomen kesasta. Viileammat kelit ja niin pain pois 😉

Annina saapui tanne viime keskiviikkona ja jaksaa viela olla innoissaan jopa lahioelamasta.. me muut ei ihan taysilla. Mutta ensi viikonloppuna tulossa “Food Safari” – kolmen paivan kiertomatka itarannikon kohteissa erilaisia paikallisia perinteisia ruokia syoden ja majoitukset neljan tahden kylpylahotellissa meren rannalla =) Eika meidan suomalaisten tarvitse edes maksaa tasta mitaan. Mehan ollaan jo Katan, Anun ja Paulin kanssa nahty tuota itapuolta jonkin verran, mm. Kuala Terengganu, mutta vieraillaan myos alueilla joissa emme ole kayneet. Eras matkan vierailukohteista on myos elefanttien “turvakoti,” jossa niita hoidetaan ja valmistetaan uudelleenkotiutukseen. Eli siis esmes orpoja elefantteja hoivataan kunnes ovat valmiita paasemaan takaisin luontoon yms. Mikali olen oikein ymmartanyt. Matkalle mukaan tulee kuulemma toimittajat Malesian neljasta suurimmasta sanomalehdesta ja meita kaskettiin varautua haastatteluihin, ulkomaanelavia kun ollaan. Mitas me julkkikset.

Muuta tapahtumaa… Tuntuu jotenkin silta (ja ihan syystakin), etta ollaan jumiuduttu lahioihin. Pitka aika siita kun on paassyt pois taalta ja illat kuluvat kirjaa lukien, netissa hengaten tai elokuvissa kayden. Happy joy. Viime viikonloppuna oli tosin perjantaina vierailua KL Towerin seisovassa poydassa.. sellainen Nasineula-tyylinen nakoala/telekommunikaatiotorni (nakyy siina KL:n yokuvassa edellisessa kuvaspesiaalissa), jossa pyoriva ravintola 288 metrin korkeudessa. Oli aika hienot nakymat kun aurinko laski ja sitten valot nakyivat joka puolella =) Varsinkin Petronas oli oikein edustava pimealla. Muutamia (lievasti tarahtaneita, kun ei kayttanyt salamaa) kuviakin tuli otettua. Ruokalajeja oli aivan mahtava maara ja valikoimaa loytyi mm. sushia, juustoja, paikallisia erikoisuuksia ja tajunnanrajayttava jalkiruokapoyta… sokerikooma oli aika lahella. Annina ja Kata uskaltautuivat maistamaan durianjaateloa. Otan osaa.

Lauantaina suuntasin Katan ja Anninan kanssa Chinatowniin, jossa kayskenneltiin lahinna lapi pitka shoppailukatu Petaling Street. Taman jalkeen olikin niin kuitti ettei muuta olisi jaksanut. Joka kauppias yritti repia omaan kojuunsa katsomaan tuotteitaan “hello Sir! Cheap shirt only for you!” eika auttanut vaikkei edes katsonut pain, kun oli joku ranteessa kiinni kiskomassa tai taputtelemassa olkapaata. Kuluttavaa. Piraattikamaa oli tarjolla kengista ja laukuista CD- ja DVD-levyihin. Kokemuksen jalkeen vetaydyimme reggae-baariin rauhoittumaan. Oikein mukava ja rento ymparisto Petaling St:n peraan. Taalla tormasimme myos eraaseen suomalaiseen naiseen, joka oli ollut maailmanymparimatkalla jo monta kuukautta ja kiertanyt mm. Lontoon, San Franciscon ja Fidzin. Oikein mukava henkilo ja toivotamme hanelle antoisaa loppumatkaa 🙂 Kotiinpaluu hanella olikin edessa jo 10 paivan paasta.

Jos tormaatte outoihin sanoihin niin saattaa olla etta tama Word, jossa kirjoittelen juuri (netti ei toimi) on muokannut sanoja. Esim. sanasta “paasta” meinasi tulla “pasta.” Tosin kyseessa saattaa olla ihan mun oma sekoilu myos. Ainiin, siella baarissa oli muuten eri maille omat vieraskirjansa ja jatimme kaikki kommentit Suomi-kirjaan. Jos joku loytaa nama sivut sita kautta, niin heipahei! =)