Perhentian (Kecil)
Ja ilonpito jatkuujatkuu..
Saavuimme D’Lagoonin syrjaiseen poukamaan vauhdikkaan venematkan jalkeen ja rauhallisuutta oli odotettavissakin jo muutamien “ai haluatte siis hiljaisuutta?” -kommenttien perusteella. Ranta on “kaukaisin” pienemman (Kecil) Perhentianin saaren majoitetuista rannoista ja suosituimmalle Long Beachille oli lahemmas 1,5h kavelymatka varaaneja ja hervottomia hamahakkeja kuhisevia viidakkopolkuja pitkin.
Majoitus oli hyvin perusluokkaa, seinat, katto ja sanky loytyi – seka yllatykseksemme myos ihan kohtuullisesti toimiva seinatuuletin =) Muu ilmastointi hoitui katon ja seinien valissa olevan parikymmensenttisen valin kautta. Vuokrasin oleilumme ajaksi hyttysverkon respasta ja olo oli kodikkaan leirimainen, kun viela rannalla eras asukkaista soitteli kitaraa ja viela oikein hyvin. Rantaan lyovat aallot toivat mukavan rauhallisen taustaaanen ja majoitusrakennus sijaitsi kivasti puiden katveessa ja rannan palmuihin oli ripustettu riippumattoja. Suoraan rannalta oli myos aika kivoja snorklailumahdollisuuksia ja papukaijakaloja, merivuokkoja ja jattilaissimpukoita oli ihan mukavasti. Suosittelen kylla lampimasti D’Lagoonia, mikali kaipaat kunnon hermolomaa!
Ja mikali juuri sina olit jattanyt paikan “kirjastoon” Neil Gaimanin Coraline Varjojen Talossa -kirjan, kiitan kovasti – toi hienon lukuelamyksen moskiittoverkon suojissa 🙂
Muutaman paivan jalkeen siirryimme Katan kanssa Coral Baylle, hieman enemman ihmisten ilmoille. “Biletysranta” Long Beach sijaitsi tasta noin 10min kavelyn paassa saaren vastakkaisella rannalla ja itse pidin enemman Coral Baysta, silla muita ihmisia ja kauppoja ja ravintoloita oli tarjolla paremmin kuin esim. D’Lagoonissa, mutta silti paljon mukavammassa ja rauhallisemmassa mittakaavassa kuin Long Beachilla. LB:lla oli tosin kiva kayda toisinaan, mutta suosittelisin silti Coral Bayta. Maya Chalets oli yopaikkamme nimi ja toiminta siella oli aikast epavirallista ja henkilokunta (tai oikeastaan meidan naapurissa asuvat ihmiset) oli oikein ystavallista ja jutustelivat aina niita naita tai kavivat tarjoamassa leipomaansa kakkua kun istuimme kuistilla lepailemassa 🙂
Ranta oli aivan vieressa ja rannalla palmujen katveessa aurinkotuolit, seka palmuissa varoitus “vaara – kookospahkina saattaa tippua paahasi” ..huomaavaista. Palmuissa hyppivista oravista ja liskoista huolimatta pahkinat onneksi pysyivat puussa.
Snorklailusta jalleen (ja heti alkuun, nama merenalaiskuvat eivat ole itse ottamiani, vaan nettilinkkeja. Klikkaa kalan nimeen ja kuvan pitaisi aueta.): Talla alueella nain Perhentianin rantasurffailujen aikana parhaat nayt. Ensimmaisella uintikerralla onnistuin heti paikallistamaan ison (vahan yli metrinen) bumphead parrot fishin (kyhmypapukaijakala?) – hieno!
Vihertava iso kala joka ui verkkaisesti ja napsi valilla korallia vahvoilla hampaillaan. Hieman tuli hermostunut olo, kun rutina vaan kavi kalan purressa korallia palasiksi, mutta varsin saysea tapaus oli eika pahastunut kyttaamisestani. Toinen isohko hampaallinen tapaus, eras trigger fish -laji (eli Titan Triggerfish).
Riuttakirjan mukaan (ja muun lukemani tiedon) voi olla hyvinkin aggressiivinen etenkin kutuaikaan, joten koitin pysya hieman kauempana. Hampaat kuulemma voivat purra metallinkin lapi ja saa pahaa jalkea aikaan sille paalle sattuessaan. Kasvaa 70cm pitkaksi, itse nain ehka jonkun 50cm yksiloita suurimmillaan.
Samalla sukeltelukerralla nain myos merikilpikonnan =) Katsella mollotteli minua pohjassa ja kun lahestyin lahti aika nopeasti karkuun. Aivan mahtavia elaimia merikilpikonnat! Tuskin olin ehtinyt toipua tasta riemusta, kun paasin nakemaan viela riikinkukko-keihasrauskun 😀 Aika pieni yksilo, mutta todella kaunis elain.
Meni piiloon korallien alle hyvin nopeasti minut havaittuani, mutta tapasimme seuraavana paivana uudelleen samassa kohden.
Jalleen nahtavaksi riitti paljon vuokkokaloja, pienempia papukaijakaloja yms. Haita ei nakynyt, vaikka eraana paivana pohjasta loytyikin melko ison kalan paa. Loppuruumis oli havinnyt ja naytti aika vahvasti silta etta se oli purtu irti. Aika jannittynyt olo tuli, kun olin viela melko varma etta olin jokunen hetki aikaisemmin kuullut loiskahduksen lahistolta. Mutta ei haita. Sen sijaan nain hauskan pienen mureenan hieman myohemmin. Kamppasi samassa kolossa pienen varikkaan kalan kanssa ja tuntuivat tulevan ihan hyvin toimeen.
Olan takaa tuli snorklattua eraana paivana kun Anun ja Paulin saapumisen jalkeen menimme snorklausretkelle. Kavimme lapi 5 eri snorklauspaikkaa Shark Pointista Coral Gardeniin. Haipisteessa onnistuin nakemaan yhden pienehkon hain ja rapylat jalassa sita oli melko helppo seuratakin jonkin matkaa. Kilpikonnia onnistuin bongaamaan eraassa kohteessa perati 5 ja vaikka suurin osa lahti aika nopeasti karkuun, sain silti uitua pitkahkon matkan muutaman kilpikonnan rinnalla kun ne verkkaisesti uivat eteenpain =) Suurin yksilo oli pituudeltaan lahemmas 1,5 metria varmaankin ja katseli minua vain uneliaan oloisesti isoilla mustilla silmillaan kun uin sen vierella. Yhteensa tahan asti olen nahnyt kahta lajia, hawksbill ja green turtle -kilppareita. Muutamaan isompaan kilpikonnaan oli kiinnittyneena remora-imukaloja, joita tavataan myos haiden ja isompien rauskujen matkassa. Viimeisella sukelluspaikalla nain myos kaksi tahan asti isointa haita. Naiden kohdalla oikeasti jo tuli lievasti hermostunut olo, vaikkeivat kooltaan olleetkaan kuin ehka 1,3m pitkia mustaeva riuttahaita.
Tuosta kuvasta ei nay hain mustaa selkaevan karkea, mutta on sen verran hieno kuva etta laitoin tuohon 😉
Joka tapauksessa, ensimmainen hai tuli aivan yllattaen vastaan kun olin uinut aika kauas muista ja seurasin sita pienen matkan, kunnes se ui nopeasti kauemmas. Kun kaannyin, toinen samankokoinen hai oli uinut lahelle ja kun kaannyin seuraamaan sita nain etta edellinen hai oli palannut takaisin ja kumpikin hai kiersi ymparillani noin puolentoista metrin paassa. Sydan tykytti melkoisesti, silla vaikka nama hait ovat yleensa vaarattomia, tiedetaan niidenkin joskus kayneen ihmisen paalle ja pienehkonkin hain hampaat ovat aika teravat. Pienen kiertelyn jalkeen hait kuitenkin jatkoivat matkaani ja mina lahdin vastakkaiseen suuntaan aina valilla taakse vilkuillen =P
Perassa ei seurannut avoin kita ja merenpintaa viistava selkaeva.
Seuraavaksi laittaisin tilaukseen ison paholaisrauskun ja valashain, kiitos!
Merenelavien tutkimisen ja rantatuoleilla makoilun seka grilliruokailun lomassa aika kului leppoisasti ja lopulta oli aika suunnata takaisin Ridzuanin hehkeaan yksioon. Huokaus.
Saarien jalkeen ohjelma onkin koostunut koulu-PyramidinOstari-Ridzuan-leffa pyhasta yhteydesta. Poikkeuksia arkeen ovat tuoneet Ranskalaisten luokkatoveriemme Celinin ja Sylvien tuparit/syntymapaivat, joissa oli varsin mukavaa hyvan tarjoilun ja jutustelun lomassa. Olimme myos lievasti kateellisia ranskalaisten hienon asuntosijainnin vuoksi – parvekkeelta nakymat Petronasiin, KL Toweriin ja muuhun keskustaan, seka tietenkin pienen matkan paassa kaikki mahdollinen. No, meilla kay sentaan lahioparatiisissa siivoojat kerran viikossa 😛
Vappuviikonloppu sujui vauhdikkaasti kun suuntasimme Bangsarin alueelle keskustan kupeeseen. Alue tunnetaan trendikkaana, lansimaalaisehkona alueena. Muutaman korttelin alueella paljon ravintoloita, baareja ja klubeja. Kavimme syomassa La Bodega -espanjalaisravintolassa ja ruoka oli suoraan sanoen aivan taydellista. Erinaisia tapaksia tarjolla suuri maara. Tiikeriravut oliivioljyvalkosipulimaustettuna, voi-valkosipulietanat, creme catalana ja lasillinen hyvaa punaviinia… Taytyy sanoa etta ei yhtaan huonompi tapa juhlistaa vappua! Paatimme heti etta tanne on pakko palata uudelleen. Tasta siirryimme ensin chillailupaikkaan, joka oli sisustettu matalilla poydilla ja lukuisilla tyynyilla ja tunnelma oli aika itamainen 🙂 Siita viela toiseen vahan eloisampaan pieneen klubiin nauttimaan muutamat ennen kampillepaluuta. Glada post-vappen!
Eilen kavimme Anun, Katan ja Marian kanssa Genting Highlands -teemapuistokasinohotellikompleksitapauksessa. Korkealla vuorialueella sijaitseva “Malesian Disneyland” oli ihan elamys sinansa 🙂 Osittain ruotsinlaivat mieleen tuovalla paikalla oli kylla vahan mita sattuu pienoisvapaudenpatsaista sisa- ja ulkohuvipuistoon ja aivan loistavaan Ripleys Believe It Or Not -museeon! Nyt loytyy kamerasta siamilaisia possuja ja kolmejalkaisia kanoja vaikka muille jakaa (odottakaa vaan!). Space shot -laitteesta oli hienot nakymat hetkellisesti usvan ja pilvien peittamille vuorenrinteille ja lahes kaikki paikan vuoristoradat tuli testattua. Hattara jai kylla ostamatta 🙁 Ja lentosimulaattoriin emme myoskaan paasseet, koska kaikki paikat oli varattu jo ennen kello kahdeksaa illalla, jolloin meidan oli jo maara olla matkalla alas koysirataa pitkin. Kaiken kaikkiaan matkat edestakaisin, matkat cable carilla ylos ja alas, seka ranneke ulkohuvipuistoon maksoi huimat 6e per naama.
Nyt on koulua jaljella 4 viikkoa ja Katan kaveri Anniina saapuu tanne viikon paasta, joten suunnitelmat ja reissauskuumeet kiertavat taas kovasti kehaa…
Tags: Malaysia, Travel
Azrael
Oon tosi kade, sillä noi kalat näyttää tosi kauniilta!